23.2.2020

Kevät tulee syksyn jälkeen, kohta pääsee hommiin


Kevään siivouksia tulossa



Vuodet eivät ole veljeksiä, vai pitääkö sanoa sisaruksia, sillä aina ei talven jäljiltä löydy yhtä paljon, jäiden rannalle tuomaa, rakkolevää. Tämän vuoden satoa en ole päässyt vielä katsastamaan. Tällä hetkellä on niin pahat tulvatkin, että eipä ole rannoille asiaa levätilannetta selvittämään.

Vadelmien vanhat, satoa tuottaneet varret katkaistaan ja uusia varsia harvennetaan, jotta sato on isoa marjaa, eikä sellaista pienen pientä söhröä. Katkaisen myös latvat, jotta haaroittuminen voimistuu eikä sato ole liian pitkien varsien päässä. Johan siinä varret taipuu poikki, vaikka millaisia tukia laittaisi. Tämän neuvon kuulin vuosia sitten anopin tutulta, jolla oli huikeat vadelmarivit. Myöhemmin olen voinut todeta, että niin tekevät ammattiviljelijätkin.


Mansikkamaalta harjataan vanhat kuihtuneet kasvinosat ja leikataan mahdollisesti syksyllä jääneet rönsyt. Rönsyt voi istuttaa sitten uuteen paikkaan valeistutukseen odottelemaan myöhemmin perustettavaa mansikkamaata. Niiden ei ole tarkoitus tuottaa satoa, vaan vahvistua ja kasvaa vähän isommiksi ensin.


Ehdoton ykkönen puutarhassa!


Meren viljaa, rakkolevää! Mikään ei vedä vertoja rakkolevälle! Keväällä lämmenneeseen maahan levitettynä suojaa kuivimmallakin kesällä maan liialta kuivumiselta. Suolat ovat huuhtoutuneet talven aikana jo riittävästi, eikä aiheudu haittaa kasvustoille. Näin olen todennut lähes 20 vuoden kokemuksella.


Kuivuttuaan pinnalla merilevä on pesusienen tavoin valmiina vastaanottamaan vähäisenkin yökasteen tai tihkusateen ja säilöö pienimmätkin vesipisarat uumeniinsa. Sieltä se vähitellen taas kulkeutuu maahan ja lierot kavereineen saavat sekä ruokaa, että turvatun kosteuden elinympäristölleen.


Rakkolevän mukana tulee kortta ja muuta tikkua ja simpukankuoria, mutta ei haittaa, Kukin niistä on yhtä tärkeä osa katetta kuin rakkolevä. Simpukoista vapautuu pikku hiljaa ravinteita ja tikut pitävät pinnan kuohkeana.

Kuten jo arvata saattaa, taas on kauppa, jossa kaikki voittaa. Kummisedän nurmikolta poistuu kevätsiivouksena talven sotkut ja palsta saa oivaa katetta ja lieronruokaa.

Toisen roska on toisen aarre....


Porissa Yyterin rannalla on ongelmana rantaan jäävä levä tällaisina vuosina, kun ei tule vahvoja jäitä mereltä puhdistamaan rantaa levästä ja leviävästä heinäkasvustosta. Mukana on myös rakkolevää. Otin yhteyttä Porin kaupunkiin ja kyselin, onko luvallista hakea levää puutarhaan. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä kertonut vastausta, vaikka paikallislehdessä oli oikein artikkeli, että levä on iso ongelma dyyneillä.

Kuivimpanakaan kesänä multa ei kuivu merilevän alta. Yön kaste imeytyy levään kuin pesusieneen ja varastoi veden kasveille maahan käytettäväksi.

Märkää tummaa multaa näkyy alla, vaikka kyseinen kesä oli kuuma ja sateeton.

2 kommenttia:

  1. Rakkolevä on täälläkin kovassa käytössä ja suosikkikate! Se todella pidättää kosteutta, kunhan sitä on tarpeeksi iso kerros. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilolla olen seurannutkin levän kärräilyäsi. Harmi, että moni jättää sen käyttämättä, kun pelkää suolapitoisuutta. Itämeren vesi rannikollamme on kaiken lisäksi lähinnä murtovettä, eli ei mitään kovin suolaista alun alkaenkaan ja kevään sateet huuhtovat niitä vielä hyvin ennen keräilyä. Isoisäni kasvatti perunoita ihan pelkässä rakkolevässä ja ne olivat todella sileitä ja puhtaita, ja satoa tuli hyvin ilman muuta lannoitusta.

      Poista

Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla