Aikaista on

 kasvit eivät käytä kalenteria eivätkä lue puutarhakirjoja

Maissin tähkä.

Maissi on lyhyen päivän kasvi, eli sen varsinainen kasvu alkaa vasta sitten, kun päivät lyhenevät. Yleensä elokuussa tulee pyrähdys ja tähkätkin paisuvat. Tänä vuonna kaikki on toisin. Maissit ovat paisuneet jo nyt ja nuo mitkälievihneet päässä alkavat ruskettua, mikä on merkki tähkän kypsymisestä. Ei nyt ihan vielä kuuluisi.

Latva-artisokkiin tulee monta nuppua.

Latva-artisokille "kuuluu" tulla ensimmäisenä vuonna vain yksi nuppu, korkeintaan kaksi. Tänä vuonna tämäkin on toisin. Olen ottanut jo latvanupun tästä ja silti nyt on tulossa vielä kolme lisää. Näitä usean nupun kasveja ja muitakin.

Sokerijuurikas.

Taidetaan saada Lähiruokapäivänä lupaamaani sokerijuurikassosekeittoa. Satoa näyttäisi tulevan kohtuullisesti. Toki en yhtään tiedä, minkälainen väestönryntäys meille tulee. Olen tietenkin kaikille "tutuille ja tuntemattomille" mainostanut tapahtumaa.

Härkäpapu.

Meillä kasvaa tänä vuonna kaikkialla härkäpapua, eli jos jostain löytyi vielä yhdelle taimelle paikka, niin siihen pääsi härkäpapu. En pysty nimittäin heittämään pois esikasvattamiani taimia. Tämä papu on istutettu, kun siiklit oli nostettu rivistä.

Vadelmia tulee paljon ja ovat isoja.

Meillä on 18 vuotta vanhat vadelman taimet. Viime vuonna teimme peruskorjauksen, saatoit ehkä lukeakin blogistani silloin. Biohiiletin kasvualustat ja järjestimme taimet uudelleen siisteihin riveihin. Viime vuonna ei tullut liikaa satoa, kun taimet kokivat melko kovia siirtelyssä. Tänä vuonna satoa tulee ihan hirveästi. Marjat ovat valtavan kokoisia. Matoja ei ole lainkaan tänäkään vuonna. Olemme jotenkin säästyneet vadelmatuholaisilta. Päätykepit antoivat myöden, kun juuret olivat liian lahonneet. Tällä hetkellä taimet ovat aivan läjässä marjataakan takia. Ostin jo uudet tolppamateriaalit, että saamme korjattua tilanteen. Ei niitä enää tässä vaiheessa kovin hyvin saa nostettua, mutta ainakin sitten ensi vuodeksi tulee kunnon kestävät tuet.

Talven kompostituotos vadelmilla ja sidontaohje

 katteena ja lierojen ruuaksi

Olen monessa fb-ryhmässä kertonut, että keskeneräinen kompostimassa ei saa kuivua, sillä se muuttuu silloin vettä hylkiväksi. Tämä on todella tärkeää muistaa, sillä muuten voi olla seurauksena sadevarjo kasvimaalle. Talven aikana valmistunut kompostimassa on riittävän valmista ja sen voi jo laittaa katteeksi vadelmille. Viime vuonna laitoin penkit uusiksi ja asettelin taimet siististi riviin ja jaettu väljemmin. Laitoin penkkeihin myös ladattua biohiiltä parantamaan kosteudensitomiskykyä ja luovuttamaan ravinteita pitkällä aikavälillä.

Muutama mansikkakarkulainen saa jäädä vadelmien juurelle kasvamaan.

Vadelmat sidon aina V-mallilla, jolloin keskellä jää tilaa uudelle kasvulla ja marjat on helppo poimia ulkoreunoilta. Sitomisessa käytän näppäriä muoviklipsuja, jotka kestävät monta vuotta.

Näitä tulee ostettaessa iso pussillinen, riittää myös ns. kavereille.

Narujen tilalla oli joitain vuosia metallinen lanka, mutta nyt taidan siirtyä takaisin naruun. Metallin paikalleen laittaminen oli hankalaa ja sitä piti kiristää erityisillä kiristysvälipaloilla. Narun kanssa toimiminen on paljon helpompaa.

Tässä syömäpuikon kanssa näytetty klipsun sidontamenetelmä.

Keväällä on helppo napsia klipsut auki, leikata vanha kasvusto pois ja sitoa samalla uudet varret naruihin. Aiemmin, kun laitoin lyhyillä naruilla varret tukinaruihin, oli niiden poisottaminen aivan hirveää. Haketusta ei voinut tehdä, ennen kuin kaikki narut oli pois. Aikaa kului, sormet jäätyi ja kramppasi nysväyksestä. Videolla näkyy miten sen saa paikalleen yhdellä kädellä.

Kerro kommenteissa, mitä keinoja sinä olet todennut hyviksi vadelmien sitomisessa.

Vadelmat selvisivät penkin kokonaisuudistuksesta hyvin

 Yhtään taimea ei kuollut

Onhan se tietenkin kiva ja hyvä juttu, mutta kun laskin sen varaan, että kaikki eivät selviä niin rajusta uudistamisesta ja laitoin taimet tosi tiheään. Nyt en ole ihan varma, että mahtuvat kasvamaan kovin hyvin tai ainakaan ei ole kovin helppo poimia satoa.

Vettäkin on satanut niin mukavasti, että kosteutta on ollut riittävästi. Näillä on vielä tosi pienet juuret siirron jäljiltä, joten on hirmu tärkeää, että vettä on lähellä ja helposti saatavilla. Lemmikit ovat levinneet kivasti alueella maanpeittokasviksi. Saan piakkoin neuvoja, mitä perennoja voisi istuttaa tähän sekaan, jotta saisi monikerroksisen kasvuston, jotain kukkisi koko ajan. Lisäisi ja varmistaisi kivasti marjasatoa ja parantaa sen laatua, kun olisi monenlaista pölyttäjää touhuamassa.

Vadelmanpenkin kunnostus jatkuu ja tuennasta vinkki

 Keltainen vadelma hiiletetty, peruslannoitettu ja aseteltu riveihin

Meillä on kotipihassa kaksi pientä vadelmapenkkiä, lähinnä tuoresyöntiä varten. Niistä ei siis riitä pakkaseen satoa. Nyt kun ei ole enää palstan vadelmien hoitoa, on enemmän aikaa katsoa kotipihan penkkejä kuntoon. Viimeksi kunnostin maurin makean, nyt oli vielä keltaisen vadelman penkki hoitamatta.

Molemmissa penkeissä on päätytuet menneet lähes poikki, eli nekin on vaihdetta kokonaan. Muuten ei saa laitettua vaijereita, joihin kiinnitän vadelmat. Ennen työn aloitusta tuntui molemmissa penkeissä, että uusia varsia oli liian vähän. Totuus oli toinen, kun kaikki oli kaivettu ylös ja irroteltu toisistaan. Molemmissa oli lopulta tilanne se, että kaikkea ei meinannut saada edes mahtumaan. Laitoin aika tiiviisti, sillä ajattelin, että ehkä joku ei selviä käsittelystä.

Uusi vadelma viime keväältä

Viime vuonna ostin tällaisen vadelman, joka on melko matala ja kasvaa pensasmaisesti. Istutin sen anoppini tekemään suureen saviruukkuun. Talvehtiminen on ilmeisesti onnistunut hyvin, sillä uutta kasvua tulee runsaasti. Viime vuonna ei tullut vielä satoa, joten mausta ei ole mitään tietoa.

V-tuenta

Olen jo vuosia käyttänyt vadelmissa V-tuentaa, jolla satovarret kiinnitetään tukiin ja uusi kasvusto saa tilaa penkin keskellä. Sadonkorjuu on myös helppo, kun varret ovat penkistä ulospäin.

Tässä aiemmin tekemäni kirjoitus kuvineen ja ohjeineen.

Biohiiletetty kasvihuone ja vadelmapenkki

 Kasvihuoneessa uusi kokeilu

Tilasin itselleni suurehkon määrän biohiiltä. Carbons Finland tarjosi puutarhaseuroille 500 litran suursäkkejä. Mökillä on valtava maanparannustarve ja samalla sain sitten kotipiihaankin reilusti hiiltä.

Latasin hiiliä suuressa tynnyrissä. Lannoitteena käytin kanankakkarakeita ja laitoin mielestäni melko runsaasti niitä. 

Kasvihuone oli kyllä jo muuten valmis, mutta hiilet puuttuivat. Tänään laitoin ne vielä kasvupenkkeihin ja sekoitin kasvukerrokseen. Ämpärillisen kummallekin puolelle.

Tuli kyllä enemmän kuin 10 %, mutta en usko, että haittaa. 

Vähän jäi pinnalle hiiliä, vaikka sekoittelin kovasti. Märät hiilet tarttuvat aika herkästi talikon piikkeihin.

Vadelmapenkin perusparannus

Vadelmapenkki on jo 15 vuotta vanha. Olen toki lisännyt joka vuosi kompostimultaa ja katetta, mutta koskaan en ole kaivanut taimia ylös ja asetellut paremmin. Nyt biohiiletyksen takia tein kokonaisparannuksen. Hassua, että aluksi tuntui taimia olevan liian vähän. Totesinkin siinä työn touhussa, että ei ole viime vuonna tullut paljon uusia varsia. No, siinä kun niitä sitten kaivettiin, niin olihan niitä ihan hirveästi. Tuli ehkä vähän liian tiheään, mutta saattaa käydä niin, että kaikki eivät selviä ja sitä myöten rivi harvenee.

Vadelmille kaivoin hiiltä syvemmälle, jotta kosteutta varastoituu paksummalle kerrokselle.

Laitoin 4 ämpärillistä ladattua hiiltä.

Ja sitten perusteellisen sekoituksen jälkeen taimet paikoilleen.

Päätytolpat ovat katkenneet talvella. Ne pitää korjata ja vasta sitten saa kiristettyä kuvassa näkyvän metallilangan ja sidottua vadelmat siihen.

Oletko maistanut tei-vadelmaa?

 Pitkuliainen rentokasvuinen vadelma

Vuosia sitten tilasin postilla teivadelman taimia. En ehtinyt panostaa kasvualueeseen, kunhan vain laitoin maahan. Pitkään kasvu on ollut ihan olematonta. Mitä muutakaan voi olettaa, jos ei tee mitään kasvin hyväksi ja maa on köyhää? Muutamia marjoja on tullut, mutta en ole pitänyt niiden mausta kovinkaan paljon. Viime vuonna syy selvisi. Olen syönyt ne liian raakoina. Marjoja tuli aiempaa enemmän. Maku ei ole samanlainen kuin tavallisella vadelmalla.

Eivät ne vieläkään mitään suurinta herkkua ole, mutta syötäviä. Mainostekstien mukaan sen pitäisi olla todella herkullinen. Ehkä makuun vaikuttaa kitulias kasvu. Panostan ensi vuonna vähän enemmän ja annan keväällä kasvukauden alussa lannoitetta. 

Teivadelman varsi ei ole tavallisen vadelman tapaan pystykasvuinen vankka, vaan rento ja tuettava. Olen kerran nähnyt eräästä puutarhasta kuvan, jossa se oli tuettu köynnöskasveille tyypillisellä tavalla. Vähän samalla tavalla, kuin mitä jotkut kasvattavat viinirypäleitä perkolan kattorakenteissa.

Miten kiinnittää vadelmat helposti V-asentoon?

Metallilanka ja ammattiklipsit ovat avainsanat

Monen monta vuotta kokeilin eri menetelmiä sitoa vadelmat V-asentoon. Käytin milloin mitäkin lankaa, maatuvaa, ei maatuvaa ja kaikkea siltä väliltä. Aina oli ongelmana, että kiinnitykset eivät toimineet. Vadelmat liukuivat irti sidoksista tai sivusuunnassa langassa tuulen takia. Suurin ja harmillisin riesa oli kuitenkin jokavuotinen lankojen nyppiminen pois, kun piti leikata vanhat satoa tuottaneet varret pois ja hakettaa ne. Onneksi opin lähiluomupuutarhassa, että ammattilaisilla on paljon paremmat välineet, siispä samat ehdottomasti käyttöön itsellekin.

Ihan ensin piti kuitenkin rakentaa kunnon tuet, sillä aiemmin olin vain laittanut poikkipuut rivien päädyissä oleviin pystytolppiin. Poikkipuut eivät olleet riittävän tukevat, koska kiinnitys keskeltä pystytolpassa jousti aina jonkin verran.

Klipsit ovat kaiken a ja o

Kuvassa näkyvät muoviset klipsit tilasin netistä. Se kiinnittyy metallilankaan vasemmassa päässä olevan uran avulla ja oikeassa reunassa olevalla koukulla saadaan vadelma lukittua metallilankaan. Aivan valtavan hyvä menetelmä. Sitominen ja sidonnan avaaminen on nopeaa ja klipsit ovat monivuotisia.

Lankojen jokavuotinen kiristys hoituu helposti vanttiruuvilla

Metallilangan saa kiristettyä helposti rauta-kaupasta ostettavilla vanttiruuveilla Kiristäminen tapahtuu pyörittämällä keskiosaa: päätyjen kierteet ovat eri suuntiin, joten molemmat aukeavat tai kiristyvät yhtä aikaa.

Sidonnan jälkeen vadelmarivi on selkeä, ilmava, marjat on syksyllä helppo noukkia ja uudet kasvustot mahtuvat kasvamaan satoa tuottavien versojen väliin keskelle.

Latvat typistän, jotta kasvusto pysyy jämäkkänä, marjat eivät ulottumattomissa ylhäällä ja varsiin tulee enemmän haaraumaa ja sato paranee.

Nyt sitten vain odottelemaan, että satoa pukkaa!!!!

ps. vielä ennen satoa tuon kompostia juurille lannoitteeksi ja laitan sen päälle suojaksi katteen..... siitä sitten myöhemmin.

Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.

Kevät tulee syksyn jälkeen, kohta pääsee hommiin

Kevään siivouksia tulossa

Vuodet eivät ole veljeksiä, vai pitääkö sanoa sisaruksia, sillä aina ei talven jäljiltä löydy yhtä paljon, jäiden rannalle tuomaa, rakkolevää. Tämän vuoden satoa en ole päässyt vielä katsastamaan. Tällä hetkellä on niin pahat tulvatkin, että eipä ole rannoille asiaa levätilannetta selvittämään.

Vadelmien vanhat, satoa tuottaneet varret katkaistaan ja uusia varsia harvennetaan, jotta sato on isoa marjaa, eikä sellaista pienen pientä söhröä. Katkaisen myös latvat, jotta haaroittuminen voimistuu eikä sato ole liian pitkien varsien päässä. Johan siinä varret taipuu poikki, vaikka millaisia tukia laittaisi. Tämän neuvon kuulin vuosia sitten anopin tutulta, jolla oli huikeat vadelmarivit. Myöhemmin olen voinut todeta, että niin tekevät ammattiviljelijätkin.

Mansikkamaalta harjataan vanhat kuihtuneet kasvinosat ja leikataan mahdollisesti syksyllä jääneet rönsyt. Rönsyt voi istuttaa sitten uuteen paikkaan valeistutukseen odottelemaan myöhemmin perustettavaa mansikkamaata. Niiden ei ole tarkoitus tuottaa satoa, vaan vahvistua ja kasvaa vähän isommiksi ensin.

Ehdoton ykkönen puutarhassa!

Meren viljaa, rakkolevää! Mikään ei vedä vertoja rakkolevälle! Keväällä lämmenneeseen maahan levitettynä suojaa kuivimmallakin kesällä maan liialta kuivumiselta. Suolat ovat huuhtoutuneet talven aikana jo riittävästi, eikä aiheudu haittaa kasvustoille. Näin olen todennut lähes 20 vuoden kokemuksella.

Kuivuttuaan pinnalla merilevä on pesusienen tavoin valmiina vastaanottamaan vähäisenkin yökasteen tai tihkusateen ja säilöö pienimmätkin vesipisarat uumeniinsa. Sieltä se vähitellen taas kulkeutuu maahan ja lierot kavereineen saavat sekä ruokaa, että turvatun kosteuden elinympäristölleen.

Rakkolevän mukana tulee kortta ja muuta tikkua ja simpukankuoria, mutta ei haittaa, Kukin niistä on yhtä tärkeä osa katetta kuin rakkolevä. Simpukoista vapautuu pikku hiljaa ravinteita ja tikut pitävät pinnan kuohkeana.

Kuten jo arvata saattaa, taas on kauppa, jossa kaikki voittaa. Kummisedän nurmikolta poistuu kevätsiivouksena talven sotkut ja palsta saa oivaa katetta ja lieronruokaa.

Toisen roska on toisen aarre....

Porissa Yyterin rannalla on ongelmana rantaan jäävä levä tällaisina vuosina, kun ei tule vahvoja jäitä mereltä puhdistamaan rantaa levästä ja leviävästä heinäkasvustosta. Mukana on myös rakkolevää. Otin yhteyttä Porin kaupunkiin ja kyselin, onko luvallista hakea levää puutarhaan. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä kertonut vastausta, vaikka paikallislehdessä oli oikein artikkeli, että levä on iso ongelma dyyneillä.

Kuivimpanakaan kesänä multa ei kuivu merilevän alta. Yön kaste imeytyy levään kuin pesusieneen ja varastoi veden kasveille maahan käytettäväksi.

Märkää tummaa multaa näkyy alla, vaikka kyseinen kesä oli kuuma ja sateeton.

Kuvasatoa tai siis marjasatoa puutarhasta

Onko vadelmia riittävästi, kun iltakymmeneltä on vielä kypsiä syömättä pensaissa?

Mansikat ovat lintujen levittämiä, marjapensaiden piilossa. Eivät löydä linnut, eivätkä oikein ihmisetkään.

Vadelman kukkanuppu näkyvissä

Voi ihmettä! Vadelman kukat jo näkyvissä

Raparperikin ihan hyvänlaisessa kasvussa jo nyt.

Kevät keikkuen tulevi

Pihalla on kuulemma liian kuuma...

Totta se on, pihalla on kuumempi kuin muutama vuosi sitten koko kesänä.

Kasvit ottavat aimo harppauksen kasvussa. Paksun talvisuojauksen alla on valkosipuli intoutunut kasvamaan. Väri on vähän vaalea, sillä otin vasta nyt maton pois päältä. Kova on ollut hinku kasvaa.

Mustaherukat puskevat lehtiä ja osa joutuu suoraan herkkusuihin. Ovat todella mehukkaita lasten mielestä.

Mustikka on hieman hitaampi keväällä.

Päärynäpuu pullistaa jo silmuja. Jouduin leikkaamaan oksaa kulkuväylältä, vaikka muutoin hoitoleikkaus tehdään vasta syksyllä.

Vadelmat heräilevät talven jäljiltä.

Urostyrni "kukkii".

Tämä valkosipuli kasvaa istuttamatta. Mikälie jäänyt sipuli nostamatta viime vuonna. Annan kasvaa tietenkin.

Kevät puutarhurilla

Maa oli jäässä vielä muutama viikko sitten

Pinnasta vähän kokeillen löytyi talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Nyt aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Ei ole mennyt hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Talven jäljiltä tarkastettiin ensin tuhojen laajuus palstalla. Aina vähän jännittää, ovatko pitkäkorvat nakertaneet vadelman taimet tyngiksi talven aikana. Liekö ollut muuta ruokaa riittävästi, sillä menneenä talvena vadelmat saivat olla aivan rauhassa, jopa myöhään syksyllä istuttamani uuden lajikkeen syysvadelman taimet. Ne ovat siitä oivallisia, että satoa tulee varteen jo ensimmäisenä vuotena, ei siis vasta toisena, kuten kesävadelmalla. Sato myös valmistuu hieman myöhemmin, joten vadelmakausi pitenee, mikäs sen mukavampaa.

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake on mukavasti pitänyt kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanssa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehti kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.