Kevät tulee syksyn jälkeen, kohta pääsee hommiin

Kevään siivouksia tulossa

Vuodet eivät ole veljeksiä, vai pitääkö sanoa sisaruksia, sillä aina ei talven jäljiltä löydy yhtä paljon, jäiden rannalle tuomaa, rakkolevää. Tämän vuoden satoa en ole päässyt vielä katsastamaan. Tällä hetkellä on niin pahat tulvatkin, että eipä ole rannoille asiaa levätilannetta selvittämään.

Vadelmien vanhat, satoa tuottaneet varret katkaistaan ja uusia varsia harvennetaan, jotta sato on isoa marjaa, eikä sellaista pienen pientä söhröä. Katkaisen myös latvat, jotta haaroittuminen voimistuu eikä sato ole liian pitkien varsien päässä. Johan siinä varret taipuu poikki, vaikka millaisia tukia laittaisi. Tämän neuvon kuulin vuosia sitten anopin tutulta, jolla oli huikeat vadelmarivit. Myöhemmin olen voinut todeta, että niin tekevät ammattiviljelijätkin.

Mansikkamaalta harjataan vanhat kuihtuneet kasvinosat ja leikataan mahdollisesti syksyllä jääneet rönsyt. Rönsyt voi istuttaa sitten uuteen paikkaan valeistutukseen odottelemaan myöhemmin perustettavaa mansikkamaata. Niiden ei ole tarkoitus tuottaa satoa, vaan vahvistua ja kasvaa vähän isommiksi ensin.

Ehdoton ykkönen puutarhassa!

Meren viljaa, rakkolevää! Mikään ei vedä vertoja rakkolevälle! Keväällä lämmenneeseen maahan levitettynä suojaa kuivimmallakin kesällä maan liialta kuivumiselta. Suolat ovat huuhtoutuneet talven aikana jo riittävästi, eikä aiheudu haittaa kasvustoille. Näin olen todennut lähes 20 vuoden kokemuksella.

Kuivuttuaan pinnalla merilevä on pesusienen tavoin valmiina vastaanottamaan vähäisenkin yökasteen tai tihkusateen ja säilöö pienimmätkin vesipisarat uumeniinsa. Sieltä se vähitellen taas kulkeutuu maahan ja lierot kavereineen saavat sekä ruokaa, että turvatun kosteuden elinympäristölleen.

Rakkolevän mukana tulee kortta ja muuta tikkua ja simpukankuoria, mutta ei haittaa, Kukin niistä on yhtä tärkeä osa katetta kuin rakkolevä. Simpukoista vapautuu pikku hiljaa ravinteita ja tikut pitävät pinnan kuohkeana.

Kuten jo arvata saattaa, taas on kauppa, jossa kaikki voittaa. Kummisedän nurmikolta poistuu kevätsiivouksena talven sotkut ja palsta saa oivaa katetta ja lieronruokaa.

Toisen roska on toisen aarre....

Porissa Yyterin rannalla on ongelmana rantaan jäävä levä tällaisina vuosina, kun ei tule vahvoja jäitä mereltä puhdistamaan rantaa levästä ja leviävästä heinäkasvustosta. Mukana on myös rakkolevää. Otin yhteyttä Porin kaupunkiin ja kyselin, onko luvallista hakea levää puutarhaan. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä kertonut vastausta, vaikka paikallislehdessä oli oikein artikkeli, että levä on iso ongelma dyyneillä.

Kuivimpanakaan kesänä multa ei kuivu merilevän alta. Yön kaste imeytyy levään kuin pesusieneen ja varastoi veden kasveille maahan käytettäväksi.

Märkää tummaa multaa näkyy alla, vaikka kyseinen kesä oli kuuma ja sateeton.

Nyt saa talvi tulla

Lämmin syksy on toisaalta harmillinen ja toisaalta aivan ihana asia. Harmillinen sikäli, ett kasvustot eivät osaa aloittaa lepotilaa, mutta ihana sen vuoksi, että itselle jää enemmän aikaa tehdä talvivalmisteluja.

Nyt on hyvä mieli. Palstalla enää jyrsintää vaativat jutut tekemätä, mutta niiden osalta ei ole enää kiire, sillä multa-alueet on suojattu presulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka jyrsintää mansikkamaan perustamista varten ei ehtisikään tehdä, ei rikkaruohot pääse valtaamaan aluetta keväällä. Tilanne ei siis pääse muuttumaan rikkaruohojen osalta huonoksi viivästymän vuoksi.

Tältä nyt näyttä, kun on kolme 6*10 m pressua perä perää. Viime postauksessa käytin kokomainintaa 5*10, sillä sellaiseksi mitat muistin. Pressut ovat 6 vuotta vanhoja ja näin se muisti saattaa pettää. Nyt piti ottaa pussista ihan uusi yksilö (samaa ostoerää), ja siinä sitten tuoteseloste sanoi, että 6 m on leveys ja 10 m pituus. Että silleen. En väitä vastaan ; )

Aiemmin kaadetuista koivuista jääneitä oksia pinottiin vähän hyönteishotellin päälle. Osa, paksummat oksat, jätettiin odottamaan kevättä. Pääsevät varmaan johonkin tukipuiksi. Jonkin verran ohuita oksia ja varisseet lehdet jätettiin ilmavaksi kasaksi suojaamaan siilejä ja muita talvehtijoita. Oksat pitävät lehdet ilmavana, eikä kasasta tulee tiivistä jääpaakkua.

Tehdyn työn jälkeen on mukava istahtaa hetkeksi lämpimälle kahville. Mikäs sen ihanampaa kuin aurinkoinen sää ja maistuva kahvikupponen nenän alla.

Harso suojaa marjat ja linnut

Eläimet eivät jää jumiin

ja sato aikaistuu. Harsoahan ammattiviljelijätkin käyttävät sadon aikaistamiseen. Toki harson voi laittaa vasta sitten kun kukinta on ohi, jotta pölyttäjät ovat ehtineet tehdä työnsä. Marjat pysyvät myös puhtaina, kun mitkään myrskyt eivät pysty lennättämään tomuja marjoihin.

Tein harsoille niin korkeat kaaret, että lapset pystyvät olemaan mansikkamaalla harsojen alla. Kuvassa ei ole vielä harsoja mustaherukoilla, sillä niitä ei meillä linnut ole syöneet missään vaiheessa. Ihmettelenkin aina, kun joku sanoo, että linnut syö. Meillä linnut ei syö edes kirsikoita.

Ainoa, mitä pitää suojata varsinaisista marjoista, on mustikka. Ne katoavat heti kun vähän alkaa sinertää, sadon alkuvaiheessa. Lopussa niitäkään ei linnut sitten enää syö.