Voi pientä

 Rankkaa olla kimalainen keväällä 

Lämpötila sahaa pakkasen ja lämpimän välillä. Kimalaiset ovat heränneet ja pitäisi löytää pesäpaikka. Iltaisin auringon laskettua mailleen muuttuu päivän lämpö hyytäväksi kylmyydeksi. Ruuanhakureissu katkeaa ja kimalainen vaipuu horrokseen odottelemaan uusia auringon säteitä.

Onneksi on krookuksia ja sinivuokkoja, jos edes jotain palan painiketta löytyisi.

Kimalainen krookuksessa ilman viiletessä.

Sinivuokot viihtyvät myös puutarhassa.

Onneksi edes krookuksia kukkii.

Pajut ovat tärkeitä pölyttäjille keväällä. Kohta kukkii.

Ilta-auringossa vielä muutaman kukka auki.

Syksyn juttuja

 Valkosipulien istutus

Omasta sadosta istutukseen suurimmat kynnet.

Meillä on ollut jo monta vuotta tapana kasvattaa omat valkosipulit. Maun ja hauskan harrastuksen lisäksi itse kasvatetuissa valkosipuleissa on kaksi asiaa, joista en pysty sanomaan, että mihin ne perustuvat. Ensimmäinen näistä on, että ne eivät laukaise migreeniä, kuten kaupan tavanomaisesti viljellyt tekevät. Toinen asia on, että vaikka omia valkosipuleita söisi miten paljon, niistä ei tule ihon läpi sitä sellaista aivan kamalaa hajua.

Suurista kynsistä tulee hyvä sato.

Monta vuotta sitten perustettu itusipulipenkki oli aivan pahuuden vallassa, eli rikkaruohoissa. Ne ovat keväällä niin hentoisia, että miljoonapenkistä oli vaikea kitkeä rikkaruohot ja loppukesästä tilanne oli menetetty. Viime syksynä otimme sieltä jokusia oikeaan valkosipulimaahan. Tänä vuonna päätin purkaa miljoonapenkin kokonaan. Talikoin koko maan, otimme sipulit talteen ja erittäin huolellisesti kaikki rikkaruohot kompostiin.

Tämän syksyn valkosipulipenkki perustettiin kesän maissimaahan. jätin pohjalle hakettimella murskatut maissinvarret ja laitoin miljoonapenkistä kaivetun mullan päälle. Päätin tyhjentää sen kokonaan ja ottaa mullan uuteen maahan, sillä aina käy niin, että sipuleita jää huomaamatta ja lopulta valkosipuleita kasvaa kaikkialla. Mullan päälle laitoin ladattua biohiiltä ja sekoitin sen kevyesti maahan.

Ladatut biohiilet maahan.

Valkosipulin kynnet istutettiin tähän biohiiletettyyn multaa ja päälle päätin laittaa tänä vuonna pussimultaa, Biolanin mustaa multaa. Tähän oli kaksi syytä. Uuden kasvihuoneen kasvualustan rakentamiseen on mennyt kaikki uusi kompostimulta ja muualla ei ole multaa otettavaksi. Oli vähän niin kuin pakkorako. Onhan tästä se hyöty, että keväällä ei ole vanhasta mullasta kasvamassa heti rikkaruohoja into piukassa.

Valmista tuli.

Valmista tuli ja hyvä mieli. Nyt saa valkosipuleiden osalta talvi tulla. Keväällä penkki saa runsaasti kompostimultaa päälleen. Biohiili auttaa kosteudenhallinnassa, sillä kevään lumien sulamisvedet pääsevät imeytymään hiiliin ja niistä riittää vesivarastoa pitkään keväälle. Maa on runsasmultaista muutenkin, koska kaikki oma multani on kompostista tullutta. Jättisuuria kynsiä laitoin 32 kpl, normaalikokoisia 40 kpl ja yksivuotisia itusipuleita noin 55 kpl.

Juksaa rikkakasvejasi

 ja helpota kitkentätyötäsi

Keväällä kannattaa vähän jekuttaa rikkakasveja. Sinulla on nimittäin kaksi keinoa, joita kasveilla ei ole, nimittäin ennakointi ja suunnitelmallisuus. 

Tuumaustauko on aina paikallaan.

Mitä pitää tehdä?

Keväällä kannattaa houkutella rikkakasvit kasvamaan ennen kuin sinä aiot kylvää tai istuttaa taimia. Ihan tosi, tämä on paljon parempi keino, kuin yrittää päästä rikkaruohoista eroon viikkojen kitkennällä. Laita harso tai muovi maan päälle. Aurinko teholämmittää kasvualustan ja innostaa rikkaruohojen siemenet itämään ja juolavehnän sekä muut juurilevintäiset kasvamaan. Nyt seuraa se paras juttu! Sinä pääset haraamaan ja kitkemään nämä innokkaat kasvajat.

Mitä järkeä tässä on?

Kun juolavehnässä on enintään 3 lehteä, se on käyttänyt juuren kasvuvoimaa, mutta ei ole vielä pystynyt siirtämään auringosta voimaa juureen. Nyt kun heiluriharalla katkaiset kaikki juolavehnät, joutuu se kasvattamaan pelkällä juurivoimalla taas uudet varret. Jälleen katkaiset heiluriharalla juolavehnät, ohdakkeet yms. ja tässä vaiheessa juuri on jo menettänyt tosi paljon voimaa talven jäljiltä. Jokaisella harauskerralla lähtee myös siemenestä itäneet. Kun et sekoita pintaa syvemmältä, vähenee itävät siemenet hurjasti ja maasi puhdistuu. Kun otat tällaisen maan kasvimaakäyttöön, pääset paljon helpommalla tästä eteenpäin.

Mikälie juurilevintäinen katteesta napsittuna.

Entä tästä eteenpäin?

Jos nyt tämän jälkeen jyrsimellä, lapiolla tai millä tahansa työvälineellä sekoitat maan, pilaat ihan kaiken. Siemeniä nousee valtavasti pintaan ja joudut aloittamaan kaiken alusta. Sen sijaan, jos laitat katetta maan päälle, loputkin siemenet jäävät sen alle, eikä pienestä siemenestä riitä kasvuvoimaa niin paljon, että varsi ylettyisi katteen päälle. Jos maahan jäi vielä elinkelpoisia juolavehnän juuria, kate harhauttaa ja houkuttelee kasvattamaan juurta hyvin lähelle pintaa. Sinä hyödyt tästä, sillä katteen alla juuri ei ole paljon mitään maassa kiinni ja pystyt vetämään kaikki loput kasvavat juolavehnät ilman työkaluja, pelkin sormin kokonaisina juurakkoina. Montaa juolavehnää tai ohdaketta ei tämän jälkeen enää kasva. Helppoa kuin heinän teko!

Ohdake katteessa

Oravalle pesäpehmikkeitä

 osmankäämistä

Moni on varmaankin lukenut uutisia, miten hiukset, langat ja pitkä koirankarvat voivat olla vaarallisia linnuille. Sittemmin luin, että nämä tapaturmat ovat tosi harvinaisia. Meidän koiran karva on onneksi niin jäykkää, nyppien trimmattava, että sitä ei saa kietoutumaan edes yrittämällä. Monesti käy niin, että kun yhdessä mediassa on tällainen varoitusuutinen, se leviää kulovalkean tavoin ja lopulta tulee olo, että lähes joka pesässä poikaset kuolevat hiuksiin kietoutuneena.

Tykkään talvella osmankäämeistä. Ne ovat jotenkin hienoja koristeita talvisilla ojilla, varsinkin kaupunkialueella, kun oikein muita talventörröttäjiä ei jää pystyy julkisille alueille. Käymme koiran kanssa paljon lenkeillä peltojen reunoilla, joissa on paljon nimenomaan osmankäämiä. Muistelin, että ne räjähtävät valtavaksi pumpuliksi aikanaan. Keräsimme pihaamme nipun näitä patukoita. Ajattelin ensin, että siemenistä olisi linnuille ruuaksi, mutta ei niitä kukaan käynyt syömässä. Nyt keväällä, kun sade ja tuuli on moukaroinut patukoita, ne ovat nyt räjähtäneet ihan pumpuliksi. Istuin aamiaisella, kun huomasin oravan ahertavan. Pesä on ilmeisesti aika lähellä, koska kerätty aines kulkeutui nopsasti pesään ja orava saapui aina uudelle hakumatkalle. Tässä video paketoinnista.

Suuntana omavaraisuus yhteiskirjoitus #1 Vuosi 2024

Haaveet ja toiveet

Vuosi vaihtui ja huippupakkaset ovat hiljentäneet puutarhan lintulaudalta paljon asiakaskäyntejä. Ilokseni olen saanut kuitenkin nauttia niin punatulkkujen, sini- ja talitiaisen vierailuista ja suurimman ilon ovat tuoneet tavallisen varpusen kyläilyt.

Tavallinen varpunen eli harmaavarpunen on jäänyt paljolti  moniruokaisena pikkuvarpusen jalkoihin. No miten tämä liittyy vuoden 2024 puutarhailuun? Siten, että linnut ja monimuotoisuus ovat tärkeässä osassa puutarhaamme myös alkaneena puutarhakautena. Koin palkinnoksi aiemmasta työstä äänimaailman, jonka sain taltioitua videolle. Tätä haluan tukea ja lisätä: vaarantuneiden lajien huomioimista, luonnonmukaisia menetelmiä hyödyntäen puutarhassani. Mukava on tietenkin saada siinä samalla satoa ja maistuvia herkkuja ruokapöytään. Meillä on tontillamme runsaasti linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja, ja lisää on tulossa.

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Olen ollut  mukana sarjassa vaihtelevasti jaksamisen mukaan ja toivottavasti vuosi 2024 on hyvä tältä osin. Kirjoituksen lopussa on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Olemme 4-henkinen perhe kasvuvyöhykkeellä 2. Asumme kaupunkitaajamassa ja käytössämme on tällä hetkellä vain oma pihamme, tontti on 30*30 m ja siinä on asuintalo ja autotalli, eli tilaa ei ole vallan paljon. Tämä tuo tiettyjä rajoituksia kasvatettaviin määriin ja ensi kesänä rajoitammekin aika tavalla aiemmasta tiettyjä kasvatuksia. Perunaa laitamme vain hyvin vähän, lähinnä kesäperunat. Viime kesänä laitoin perunoita liikaa ja muille jäi liian vähän kasvualaa. Kuvat ovat aiemmilta vuosilta ja osa on varmastikin sinulle tuttuja vanhoista kirjoituksista palsta-ajoiltani. Uusia kuvia tulee sitten taas, kun kevät alkaa.

Syksyllä lämmintä riitti pitkään ja laitoin poikani kanssa syyskylvönä monia juurikkaita ja tietenkin valkosipulit. Mustajuuri, juuriselleri, porkkana, tilli ja keltajuuri ovat nyt jo siis maassa kevättä varten valmiina. Yritän hyödyntää kevään kosteuden ja aikaistaa satoa keväällä harsottamalla kasvukset. Valkosipuleita olemme kasvattaneet jo lähes kymmenen vuotta ja niistä emme luovu enää koskaan, todennäköisesti. Itse kasvatetut valkosipulit ovat maistuvia, niistä puuttuu mielestämme tulisuus ja pistävyys, joita kaupan valkosipuleissa usein on. Olen myös huomannut, että omista valkosipuleista ei tule samalla tavalla migreeniä.

Uusi jätelainsäädäntö ei aiheuta meillä muutoksia, sillä olen kompostoinut kaikki tontin biojätteet jo 20 vuotta ja hyödyntänyt myös naapureiden biojätteet. Nyt yhteiskompostointi on rekisteröity kaupungillekin. Käytössämme on 540 l lämpökompostoritilavuutta. Se riittää ympärivuotisesti sekä keittiöbiojätteiden, että puutarhamateriaalin kompostoimiseen. Kompostointi on rakas harrastukseni ja siitä löytyy avuksesi paljon materiaalia blogistani. Lisää tulee aivan varmasti. Autan monia kompostoinnin onnistumisessa myös neuvonnalla. Suunnitelmissani on tehdä joitain verkkokursseja kevään aikana.

Mansikantaimia on ollut apumaassa jo liian monta vuotta ja ensi keväänä haluaisin ne vihdoin oikealle kasvupaikalleen, samoin vadelmariviä pitää saada lisää. Aiemmin viljelin 4 aaria vuokrapalstaa ja siellä vadelmaa oli 30 metriä, eli saimme satoa runsaasti talveksi pakkaseen, sekä maurin makeaa että keltaista. Nyt pihassa on vain vähän taimia herkuttelua varten. Herneitä pitää myös laittaa paljon, sillä itse kasvatetut ja pakastetut herneet ovat ehdottomasti listalla makunsa takia.

Pinaatti on myös kylvölistalla, sillä pinaattikeitto talven pakkasilla on yksi suurista herkuistamme. Maku on aivan toista kuin kaupan pakastepinaatista tehtynä.

Kasvihuoneeseen tulee kasvihuonekurkkua ja kirsikkatomaatteja. Emme todennäköisesti laita lainkaan tavallisia tomaatteja. Tapasin Sonja Lumpeen viime vuoden Puutarha- ja koti -messuilla Porissa ja ostin hänen tomaattikirjansa viime viikolla. Kirjan lopussa on paljon mielenkiintoisia reseptejä, joita varmasti kokeilen. Olen tyytyväinen ostokseeni, vaikka harmillisesti osa neuvoista on vanhentuneita, kuten esimerkiksi mäntysuovan käyttö ja jotkut muut torjunta-aineohjeet. Näinhän kirjallisissa materiaaleissa helposti käy.

Kasvimaalle laitetaan vähän rapeaa salaattia ja rucolaa leivänpäällisiksi.

Suunnitelmat ja toiveet ovat siis todella maltilliset, paitsi yksi. Haaveissa on uusi kausikasvihuone eli kausari. Nyt käytössäni on itse tehty vuodelta 2017 ja se on saanut suuria iskuja kahtena talvena kuusesta tippuneiden jääpaakkujen takia. Uusi on tosin vasta niin sanotusti piirustuslaudalla, mutta sitten kun se toteutuu, kaksinkertaistuu kasvihuoneen pinta-ala ja korkeutta tulee lisää, jotta kurkut ja tomaatit mahtuvat paremmin kasvamaan.

Muiden kirjoittajien linkit kasvuvyöhykkeittäin

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Tillintilananna

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Kohti laadukkaampaa elämää 

Sarin puutarhat 

Oma tupa ja tontti 

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia

Majalevon pientila 

Harmaa torppa 

Myco2quota 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Satokausi vai satoisa kausi

Pitkäkö on kasvukausi?

Taas on se aika kuukaudesta, kun #suuntanaomavaraisuus kirjoitussarjan tekstit julkaistaan, eli kuukauden ensimmäinen maanantaina. Tämä kirjoitus on osa tätä kirjoitussarjaa. www.Tsajut.fi:n Satu ja www.Korkeala.fi:n Heikki kaitsevat ja luotsaavat sarjaa. Kaikkien kirjoituksiin löytyy linkit lopusta, kasvuvyöhykkeittäin lajiteltuina. Minä olen vyöhykkeellä II.

Satokausi on saanut uusia ajatuksia tänä vuonna. Löysin talvella tosi halvan kasvivalon, jonka alla oikeasti yrtit ja salaatit kasvavat, myös talvella. En siinä mitään siemenestä asti kasvattanut, mutta kaupan yrteistä sai helposti uuden sadon. Satokausi alkoi siis jo hyvin varhain. Kolmannen sadon samoista taimista sain kasvihuoneessa, kun kevätaurinko, yhdessä hevoskan lämmön kanssa, piti kasvihuoneen lämmön plussalla yötä päivää. Muistatko tämän kuvan?

Pitäisikö siis puhua satoisasta kaudesta?

Satoisa kausi voi siis olla pitkäkin. Se voi alkaa varhain talvella ja sitä voi jatkaa pitkälle syksyyn, myös ilman kasvihuonetta. Onko retiisit mielestäsi karvaita ja polttavia? Niin minunkin mielestäni, paitsi, jos ne on kasvatettu viileään aikaan. Maku on todella herkullinen, jos retiisin kasvattaa kevättalvella tai oikein myöhään syksyllä. Syksykasvatuksen etuja on, että kosteutta riittää ja sadosta tulee kookasta, halkeilematta ja puutumatta. Nopeakasvuisen retiisin voi laittaa elokuun lopulla, kun muu sato on jo kerätty.

Jos perunan istuttaa varhain, heti roudan sulattua, ehtii perunastakin kasvattaa kaksi satoa. Peruna on senkin vuoksi hyvä vaihtoehto jatkosadolle, että se estää rikkaruohoja valtaamasta maata. Nopeasti peittäväksi muodostuva kasvusto ei anna valoa rikkaruohoille.

Kevään sadon aikaistamista voi jouduttaa syksyllä. Kaikki rikkaruohot kannattaa kitkeä erittäin huolellisesti, jolloin niillä ei ole valmista vahvaa juuristoa keväällä. Monet avomaalla kasvatettavat vihannekset voi kylvää syksyllä, jolloin ne saavat hyödynnettyä kevään kosteuden itämiseensä. Ja toisaalta syksyn juurikassatoa voi jättää maahan odottamaan myöhempää käyttöä. Lehtikaali ei edes harmistu pienestä pakkasesta. Maasta voi nosta juureksi niin kauan kuin ne eivät ole vielä jäätyneet maahan kiinni. Porkkana jopa makeutuu pienestä pakkasesta. Jäätymistä voi estää peittämällä kasvuksia, vaikkapa oljilla.

Lehtisalaatti on myös yllättävän kylmänkestävää. Sitä laitan myös usein loppusyksystä vielä uudelleen itämään. Salaatin rinnalla aivan huippuherkullista leivän päällä on kaskinauriin ja retiisin lehdet. Vihersalaattikäyttöä varten kylvö tehdään todella tiheään sekakylvönä ja sato poimitaan saksilla. Kannattaa maistaa.

Maanpeitekasvit ja viherlannoitus

Harrastan kateviljelyä, ja katteena voi olla mitä tahansa orgaanista. Usein se on itse laitettua kompostia, ruohosilppua tai mitä tahansa leikkuujätettä. Maanpeitekasvina katteeksi kasvaa ihan itsestään vesiheinää. Aiemmin kitkin sitä pois, mutta nyt olen oppinut, että se auttaa torjumaan esimerkiksi sipulikärpästä, kerää ravinteita ja luovuttaa ne, kun kasvuksen kääntää syksyllä kevyesti maahan. Lisäksi se muodostaa todella hyvän mikroilmaston ja suojaa maata kuivumiselta. Hyvinkin kuivana kautena vesiheinän peittämä maa on ihan kosteaa. Muuten en käytä maanpeitekasveja kuin kukkamaissa, ja niissä maanpeitekasvina on esimerkiksi suikeroalpi.

Tässä muiden yhteiskirjoitussarjaan osallistuvien linkit. Mukavia lukuhetkiä sinulle.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/viherlannoitusta-ja-milta-satokausi-nayttaa-nyt-suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

tämä lukemasi postaus Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/06/satokausi-vai-satoisa-kausi.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/07/heinakuussa-lisakylvoja-kasvimaalle.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-7/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-7.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/07/unelmana-omavaraisempi-elama-satokauden.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/07/03/heinakuu-23-satokauden-kuulumiset-ja-lannoitukset/

Kotipihlaja kukkii

 eli tänäkin vuonna tulee marjoja

Yleensä taivuttelemaani pihlajaan ei tule kukkia eikä marjoja, koska taivuttelun lisäksi rajoitan sen kasvua voimakkaasti leikkaamalla. Viime vuonna leikkasin maltillisemmin ja tänä vuonna vielä vähemmän, eli kukkia on nyt tavanomaista enemmän.

Taivuteltu pihlaja on niin tuuhea ulkokehällä, mutta kaarien sisällä on tilava turvallinen paikka vaikka linnuille. Leena Luoto mainitsi luennollaan, että tänä vuonna on löytynyt linnunpöntöistä paljon kuolleita poikasia, kun kevät oli niin kylmä. Poikasille ei löytynyt ruokaa. Ehkä saimme pidettyä hengissä lintuja, kun meillä on pöntöt kirsikka, omena kriikuna ja luumupuiden lähellä. Usein näkyikin sinitiaisia nokkimassa puista ruokaa.

Voi toki olla sattumaa ja normaalia vuosien välistä vaihtelua, mutta sen jälkeen kun meille laitettiin nämä lukuisat linnunpöntöt pihapiiriin, ei ole ollut pahaa kirvavuotta vielä kertaakaan. Toivottavasti linnut ovat saaneet mahansa kuitenkin täyteen ja poikasille hyvät eväät elämään.

Parsat nousseet pintaan

 Viimevuoden yllättäjät selvisivät talvesta

Viime vuoden unohdetut ja myöhässä istutetut parsat ovat yllättäneet nyt siis jo toisen kerran. Uutta kasvua on jo pinnalla ja näyttävät vahvoilta. Vielä muutama päivä sitten ei pinnalla näkynyt mitään ja ihastelin vain @tsajut Sadun parsoja. Hän on etelämpänä ja kevät aikaisemmassa heillä.

Joissain ohjeissa sanotaan, että juhannukseen asti saa kerätä satoa ja sitten sen jälkeen kasvavat varret pitää jättää vahvistamaan juurta. Ehkä tohdin jokaisesta juurakosta ottaa yhden alun.

Olen käyttänyt maitohorsman nuoria varsia parsan tavoin ja siksi voin vielä tämänkin kevään malttaa mieleni ja odotella juurakoiden vahvistumista tämän vuoden. Juurakoita on vain neljä, eli ei vielä mistään kovin suuresta parsaviljelmästä. Nyt pitää vähän selvittää, että miten juurakoita voi jakaa, jotta sato suurenisi.

Hyönteiset, kevään heräämisiä 3

Hyönteishotellista alkanut poismuutto

Koivuhalot ovat meillä suosituimpia hotelleja. Niiden 3 mm reiät ovat lähes poikkeuksetta asuttuja talvisin. Nyt päivien lämmetessä muurattuihin tilkkeisiin on alkanut ilmestyä reikiä, kun asukit poistuvat koloistaan. Aina jää selviämättä, keitä asukit ovat. Olen yrittänyt kysellä Facebookin hyönteisryhmistä, että tunnistaako tilkemateriaalin perusteella hyönteistä, mutta kysymyksiini ei tule koskaan yhtäkään vastausta.

Linnut ovat aloittaneet pesinnät, ja meidän pönttörivitalossamme on ainakin pikkuvarpuspariskunta ja talitiaispariskunta asettuneet paikoilleen. Koska linnut talvehtivat Suomessa, minulla on vähän epäselvää, koska uskaltaa putsata pöntöt. Joissakin ohjeissa sanotaan, että ei saa putsata syksyllä, koska se haittaa talvehtimista. Joissakin ohjeissa sanotaan, että linnut huolehtivat itse tyhjennyksestä. Kuitenkin huomasin korjatessani yhtä pönttöä, että se oli jo miltei täynnä edellisten vuosien pesäpehmikkeitä. Tyhjensin ja putsasin sen samalla kun korjasin. Mutta entä nuo ehjät pöntöt? Nyt ainakaan ei enää uskalla koskea mihinkään, kun kevät on näin pitkällä.

Puukiipijälle tehtyyn pönttöön on asettunut sinitiainen. Puukiipijän pönttö on erilainen kuin muille linnuille tarkoitetut. Pesä kiinnitetään puun runkoon siten, että pöntössä ei ole omaa takaseinää, vaan puun runko on sen seinä ja lentoaukot ovat molemmin puolin sivuilla. Tuntuu kelpaavan sinitiaisille monenlaiset pesäpaikat. Mökillämme pesi viime ja edelliskesänä tiainen seinässä. Mökki on vanha ja seinissä sahanpurueristeet, jotka 70 vuodessa ovat hyvinkin painuneet. Ulkovuorauksessa on vanha hanan läpivienti, joka on tilkitty sisältä, mutta unohtunut laittaa ulkopuolelle suojaa. Vuosikausiin se ei ole kiinnostanut lintuja, mutta kahtena viime kesänä se on kelvannut pesäksi. Piti tilkitä se ensimmäisen pesinnän jälkeen, mutta syksyn kiireissä unohtui ja keväällä mökkikauden alettua, pesintä oli jo käynnissä. Nyt reikä on tilkitty ja samalle seinälle laitettu kaksi pönttöä odottamaan asukkeja.

Lisäsimme mökillä pönttöjä myös moneen muuhun paikkaan, sillä lintujen pesintää on erittäin mielenkiintoista seurata. Kaikki pöntöt ovat siten, että niitä pystyy seuraamaan häiritsemättä lintuja.

Onko sinulla hyönteishotelleissa asukkeja tai lintuja asumassa pihapiirissäsi?

Kevään heräämisiä 1

Puutarhan kevätvirkut

Keväällä on mukava seurata luonnon heräämisen lisäksi omaa puutarhaa. Ensimmäisiä herääjiä ovat tavanomaisten krookusten ja tulppaanien lisäksi silmujaan pullistavat mustikat, särkynyt sydän ja vuohenjuuri.

Mustikasta on vaikea saada hyvää kuvaa. Hennot oksat liikkuvat vienommastakin tuulesta. 

Vuohenjuuri on varma kasvi. Talvehtii olosuhteista riippumatta, ei leviä hallitsemattomasti, mutta helppo jakaa. Kukinta kestää kauan.

Unikko aloittaa lehtien kasvattamisen myös varhain. Lajiketta emme enää muista.

Särkyneen sydämen voimakkaan punaiset alut ovat piristävä yksityiskohta ruskeiden lehtien seassa. En siivoa kukkamaita "roskista". Laitan vain lisää multaa päälle maan lämmettyä. Lierot huolehtivat loppusiivouksesta eli roskien hävittämisestä puolestani.

Mitä perennaa sinä odotat eniten keväällä?

Sinivuokot ja sisiliskot ovat heränneet

Kevät käynnistyi ryminällä pääsiäisenä

Kevät käynnistyy mökillämme aina leikkimökin takana lämpimässä rinteessä sinivuokoilla. Vuosien saatossa sinivuokot ovat lisääntyneet tosi paljon. Edesmennyt anoppini toi omasta kodistaan kerran sinivuokon pojalle syntymäpäiväksi ja sekin leviää kotipihassamme voimakkaasti. Nurmikolle syntyy joka vuosi uusia alkuja, joita siirrämme turvaan parempiin kasvupaikkoihin.

Mökin seinustalla oleva kivi on hyvä lämmönvaraaja. Sisilisko lepäili pelottamana kivellä. En tiedä montako vuotta sisiliskot elävät, mutta terassin alla on sisilisko elellyt jo useita vuosia. Jos ei ole sama, niin ehkäpä samaa sukujuurta.

Leskenlehtiä en sen sijaan ole nähnyt tänä vuonna vielä yhtäkään. Pääsiäisenä meinasin tehdä pakina-blogikirjoituksen, että keväällä kasvaa luonnosta aina kaikkea uutta. En olisi esitellyt mitään kasveja, vaan roskia. Olimme nimittäin luontopolulla kävelemässä ja 80 minuutin kävelyretken saalina oli kauppamuovikassillinen roskia. Tupakantumppeja, karkkipusseja, pillimenupillien suojamuoveja yms. yms. Meillä on nimittäin tapana, että otan roskapussit ja hanskat mukaan aina koiralenkille ja kerään kaikki roskat. Hyvää kyykkytreeniä. En vain voi kävellä ohi, jos näen luonnossa roskia. Tosin teen sen saman myös kotona taaja-alueella pyöräteillä jne. Olen huomannut, että jos on siistiä, uusia roskia tulee vähemmän, mutta jos on roskaista jo valmiiksi, uusien roskien heittäminen maahan on paljon helpompaa monelle.

Miten voi lämmittää kasvihuonetta ilman sähköä?

 Melkoinen lämmitysvoima hevoskalla!

10 päivässä lämpötila noussut 46 asteeseen!!!! Lämpö on tänä vuonna 15 astetta korkeampi kuin aiempina vuosina. Erona on, että nyt käytössäni oli aivan tuoretta hevoskaa. Koska lämpötila on nyt näin korkea, päätin tehdä eri tavalla kuin aiemmin. Laitoin suoraan olkien päälle omaa kompostimultaa lämpenemään ja kylvän siihen retiisit ja muut varhaiskasvikset, kunhan multakin on lämmennyt. Aiempina vuosina olen ensin kylvänyt styrox-laatikoihin. Tänä vuonna laitoin laatikkoon vain rucolaa. Viime yönä tarkistin päällä olevien olkien lämpötilan mittarista, 20,7 astetta, vaikka ulkona oli 4 astetta vain. 

Tässä alkaa jo oikeasti tuntea kevään hyrinää!

Miten nyt käy valkosipulien?

Lämpimästä syksystä haasteita

Olen kasvattanut todella monta vuotta valkosipuleita, eikä milloinkaan ennen ole marraskuussa pitänyt surra itäneitä kynsiä. Mitenköhän talvehtiminen nyt onnistuu, kun osasta kynsiä on kasvanut jo ihan näkyvät alut?

Porkkanoita kylvin palstalle jo muutama viikko sitten, mitenköhän niiden siemenien kanssa käy? Toivottavasti eivät ole itäneet. Olen muutenkin vähän huolissani kylvöstä, sillä maa oli hieman liian märkää ja siemenien päälle tullut multa saattoi olla liian kokkareista. Olenkin päättänyt, että laitan keväällä joka tapauksessa lisää porkkanaa, jotta sadontuotto on varmempaa. Kyllä niille porkkanoille käyttöä löytyy, vaikka vähän enemmänkin kasvaisi.

Teetkö sinä syksyisin kylvöjä?

Kevät tulee syksyn jälkeen, kohta pääsee hommiin

Kevään siivouksia tulossa

Vuodet eivät ole veljeksiä, vai pitääkö sanoa sisaruksia, sillä aina ei talven jäljiltä löydy yhtä paljon, jäiden rannalle tuomaa, rakkolevää. Tämän vuoden satoa en ole päässyt vielä katsastamaan. Tällä hetkellä on niin pahat tulvatkin, että eipä ole rannoille asiaa levätilannetta selvittämään.

Vadelmien vanhat, satoa tuottaneet varret katkaistaan ja uusia varsia harvennetaan, jotta sato on isoa marjaa, eikä sellaista pienen pientä söhröä. Katkaisen myös latvat, jotta haaroittuminen voimistuu eikä sato ole liian pitkien varsien päässä. Johan siinä varret taipuu poikki, vaikka millaisia tukia laittaisi. Tämän neuvon kuulin vuosia sitten anopin tutulta, jolla oli huikeat vadelmarivit. Myöhemmin olen voinut todeta, että niin tekevät ammattiviljelijätkin.

Mansikkamaalta harjataan vanhat kuihtuneet kasvinosat ja leikataan mahdollisesti syksyllä jääneet rönsyt. Rönsyt voi istuttaa sitten uuteen paikkaan valeistutukseen odottelemaan myöhemmin perustettavaa mansikkamaata. Niiden ei ole tarkoitus tuottaa satoa, vaan vahvistua ja kasvaa vähän isommiksi ensin.

Ehdoton ykkönen puutarhassa!

Meren viljaa, rakkolevää! Mikään ei vedä vertoja rakkolevälle! Keväällä lämmenneeseen maahan levitettynä suojaa kuivimmallakin kesällä maan liialta kuivumiselta. Suolat ovat huuhtoutuneet talven aikana jo riittävästi, eikä aiheudu haittaa kasvustoille. Näin olen todennut lähes 20 vuoden kokemuksella.

Kuivuttuaan pinnalla merilevä on pesusienen tavoin valmiina vastaanottamaan vähäisenkin yökasteen tai tihkusateen ja säilöö pienimmätkin vesipisarat uumeniinsa. Sieltä se vähitellen taas kulkeutuu maahan ja lierot kavereineen saavat sekä ruokaa, että turvatun kosteuden elinympäristölleen.

Rakkolevän mukana tulee kortta ja muuta tikkua ja simpukankuoria, mutta ei haittaa, Kukin niistä on yhtä tärkeä osa katetta kuin rakkolevä. Simpukoista vapautuu pikku hiljaa ravinteita ja tikut pitävät pinnan kuohkeana.

Kuten jo arvata saattaa, taas on kauppa, jossa kaikki voittaa. Kummisedän nurmikolta poistuu kevätsiivouksena talven sotkut ja palsta saa oivaa katetta ja lieronruokaa.

Toisen roska on toisen aarre....

Porissa Yyterin rannalla on ongelmana rantaan jäävä levä tällaisina vuosina, kun ei tule vahvoja jäitä mereltä puhdistamaan rantaa levästä ja leviävästä heinäkasvustosta. Mukana on myös rakkolevää. Otin yhteyttä Porin kaupunkiin ja kyselin, onko luvallista hakea levää puutarhaan. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä kertonut vastausta, vaikka paikallislehdessä oli oikein artikkeli, että levä on iso ongelma dyyneillä.

Kuivimpanakaan kesänä multa ei kuivu merilevän alta. Yön kaste imeytyy levään kuin pesusieneen ja varastoi veden kasveille maahan käytettäväksi.

Märkää tummaa multaa näkyy alla, vaikka kyseinen kesä oli kuuma ja sateeton.

Erilaisia kukkijoita monenmoisia

Kevät on ihanien pienten kukintojen aikaa

On hauskaa kiertää puutarhassa ja katsoa, mitä uutta näkyy pensaissa ja puissa. Kullakin kasvilla on juuri sille tyypilliset kukinnot, vaikka voisi kuvitella, että marjapensaat muistuttavat toisiaan ja puut toisiaan.

Punaherukalla kukinnot ovat ikään kuin pieniä viinirypäleen terttuja.

Mustaherukalla kukinnot ovat enemmän irrallaan, vähän kuin nukkapintaisia luumuja tai nektariineja.

 

 Päärynäpuun kukka on soihtumainen, usean kukan rypäs.

Marjasinikuusaman kukat ovat suuria, roikkuvia kelloja. 

Tämä vuosi näyttää lupaavalta

Kaksi vuotta sitten oli vähän kylmempää tähän aikaan

Ei ollut myöskään kausarissa kylvöksiä.  Tällä tavalla tuumailin 2017 huhtikuun lopussa:

"Taivaalta sataa milloin vettä milloin rakeita ja välissä räntää tai lunta. Yritä tässä nyt aloittaa kevään työt. Eipä niitä paljon kateviljelyn ja kompostin multaan perustuvassa puutarhassa ole, mutta mikään ei idä ilman lämpöä ja kylmään maahan ei kannata siemeniä laittaa ennen aikojaan. Mädäntyvät vain!"

Kevät 2016 huhtikuussa näytti tältä.

Tänä vuonna kaikki on toisin, onneksi!

lumi on sulanut

kausari on lämmin

kylvöksiä on tehty

taimia jopa koulittu