Riittääkö voimat kuokkimiseen?

Tiivistyneestä maasta ei tykkää kasvit eikä puutarhuri

Muistan elävästi kaksi erityistä kertaa, kun olen miettinyt, miten kovaa maa voikaan olla. Ei meinannut riittää käsivoimat ja kuokka, että olisi saanut perunat nostettua maasta. Ensimmäinen kerta oli kotipihassa, kun olimme kaivaneet pihaan asennettavien kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen ja kärränneet saven laajennetulle kasvimaalleni. En ymmärtänyt lainkaan, että rakensin lähes sementtisen kasvimaan itselleni. Karu totuus selvisi ensimmäisenä kasvukautena. Perunamaa oli aivan kivikovaa. Onneksi olin jo silloin intohimoinen kompostoija. Ongelmana vain oli, että oman perheeni ja äiditi biojätteet eivät riittäneet ns. mihinkään. Tovin pohdin ja tartuin puhelimeen. Rekrytoin pari perhettä biorinkiin mukaan. Se oli hyvin aktiivinen talvi, sillä kompostoin 11 aikuisen ja 4 lapset biot. Kompostorin kapasiteetti oli melko äärimmillään, mutta selvisin siitä. Tehosatsaus maanparannukseen kannatti, sillä seuraavana kasvukautena maa oli jo olennaisesti kuohkeampaa. Nyttemmin maa on jo runsasmultaista kaikkialla pihassamme.

Palstamme Hevosluodossa oli myös hyvin savista alussa, ja siellä oli kokemani toinen kerta, kun sato oli tosi raskasta nostettavaa. Sinne ei pystynyt viemään samalla tavalla hurjaa määrää kompostia, vaan oli keksittävä muita ratkaisuja. Ratkaisuiksi tulivat naapurin lehti-/nurmikkojätekomposti, joka oli parissa vuosikymmenessä todella iso kasa. Käytännössä siitä tuli kaksi 800 litran säkkiä täyteen. Lisäksi sain hevostilalta pilalle menneitä olkipaaleja peräkärryllisen kahtena vuotena. Tämän kaiken sekoitin pintamaahan, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, melkoista "sotkua" maa oli sen jälkeen. Nämä isot sekoitukset joutuu tekemään jyrsimellä, vaikka muuten vältänkin kaikenlaista maan muokkausta. Joskus on vain pakko, jotta muutosta saa riittävän nopeasti aikaiseksi. Tuohon sotkuun olikin sitten jo ihan helppo tehdä perunavaot ja sato oli todella runsas. Pieneliöiden määrä runsastui räjähdysmäisesti ja biologinen aktiivisuus kasvoi hurjasti.

Kasvukauden aikana katetta lisättävä

Vaikka maahan olisikin lisätty edellä mainitulla tavalla runsaasti pehmentävää orgaanista materiaalia, pitää silti koko kasvukauden lisätä pinnalle katetta. Moisen myllerryksen aktivoima pieneliöstä on tosi nälkäistä ja jos sille ei tarjoa koko ajan hajotettavaa, se nääntyy eikä muutoksia synny. Itse käytän aina saadessani merilevämörskää, eli rakkolevää (rakkohauru nyk.), jonka seassa on järviruokoa, simpukankuoria, pieniä kaloja ja mitä nyt meren tuomassa massa sattuu olemaan. Raaka-aineen saan kummisetäni mökin pihasta.

Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.

Kevät tulee syksyn jälkeen, kohta pääsee hommiin

Kevään siivouksia tulossa

Vuodet eivät ole veljeksiä, vai pitääkö sanoa sisaruksia, sillä aina ei talven jäljiltä löydy yhtä paljon, jäiden rannalle tuomaa, rakkolevää. Tämän vuoden satoa en ole päässyt vielä katsastamaan. Tällä hetkellä on niin pahat tulvatkin, että eipä ole rannoille asiaa levätilannetta selvittämään.

Vadelmien vanhat, satoa tuottaneet varret katkaistaan ja uusia varsia harvennetaan, jotta sato on isoa marjaa, eikä sellaista pienen pientä söhröä. Katkaisen myös latvat, jotta haaroittuminen voimistuu eikä sato ole liian pitkien varsien päässä. Johan siinä varret taipuu poikki, vaikka millaisia tukia laittaisi. Tämän neuvon kuulin vuosia sitten anopin tutulta, jolla oli huikeat vadelmarivit. Myöhemmin olen voinut todeta, että niin tekevät ammattiviljelijätkin.

Mansikkamaalta harjataan vanhat kuihtuneet kasvinosat ja leikataan mahdollisesti syksyllä jääneet rönsyt. Rönsyt voi istuttaa sitten uuteen paikkaan valeistutukseen odottelemaan myöhemmin perustettavaa mansikkamaata. Niiden ei ole tarkoitus tuottaa satoa, vaan vahvistua ja kasvaa vähän isommiksi ensin.

Ehdoton ykkönen puutarhassa!

Meren viljaa, rakkolevää! Mikään ei vedä vertoja rakkolevälle! Keväällä lämmenneeseen maahan levitettynä suojaa kuivimmallakin kesällä maan liialta kuivumiselta. Suolat ovat huuhtoutuneet talven aikana jo riittävästi, eikä aiheudu haittaa kasvustoille. Näin olen todennut lähes 20 vuoden kokemuksella.

Kuivuttuaan pinnalla merilevä on pesusienen tavoin valmiina vastaanottamaan vähäisenkin yökasteen tai tihkusateen ja säilöö pienimmätkin vesipisarat uumeniinsa. Sieltä se vähitellen taas kulkeutuu maahan ja lierot kavereineen saavat sekä ruokaa, että turvatun kosteuden elinympäristölleen.

Rakkolevän mukana tulee kortta ja muuta tikkua ja simpukankuoria, mutta ei haittaa, Kukin niistä on yhtä tärkeä osa katetta kuin rakkolevä. Simpukoista vapautuu pikku hiljaa ravinteita ja tikut pitävät pinnan kuohkeana.

Kuten jo arvata saattaa, taas on kauppa, jossa kaikki voittaa. Kummisedän nurmikolta poistuu kevätsiivouksena talven sotkut ja palsta saa oivaa katetta ja lieronruokaa.

Toisen roska on toisen aarre....

Porissa Yyterin rannalla on ongelmana rantaan jäävä levä tällaisina vuosina, kun ei tule vahvoja jäitä mereltä puhdistamaan rantaa levästä ja leviävästä heinäkasvustosta. Mukana on myös rakkolevää. Otin yhteyttä Porin kaupunkiin ja kyselin, onko luvallista hakea levää puutarhaan. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä kertonut vastausta, vaikka paikallislehdessä oli oikein artikkeli, että levä on iso ongelma dyyneillä.

Kuivimpanakaan kesänä multa ei kuivu merilevän alta. Yön kaste imeytyy levään kuin pesusieneen ja varastoi veden kasveille maahan käytettäväksi.

Märkää tummaa multaa näkyy alla, vaikka kyseinen kesä oli kuuma ja sateeton.

Aivan leväperäistä touhua....

Kevään siivousreissu tehty

Ja iso lasti rakkolevämerikaislasimpukkamörskää odottaa katteeksi pääsemistään. Levää kerätessään on hyvä muistaa, että myös rantakäärmeet tarvitsevat näitä kasoja, pesimiseen nimitäin, eli kasoja on hyvä jäädä rantoihinkin.

Peruna ja sipuli hyvässä kasvussa

Onnistuuko sato kuivana kesänä?

Puutarhuri voi tehdä paljon asioita, jotka auttavat sadon onnistumista myös kuivana kesänä. Osa asioista on sellaisia, että niiden olemassaoloon ei voi vaikuttaa, mutta niiden hyödyntämistä voi tehostaa

Kate

Käytän kaikissa kasvimaissani aina katteina orgaanisia aineksia. Välillä saan hyödynnettyä sukulaiseni mökkipihaan ajautuvaa merilevää, entiseltä nimeltään rakkolevä, nykyiseltä nimeltä hauru. Se on siitä mainiota, että se kykenee imemään vettä itseensä aivan kuin pesusieni ja kuivuessaan luovuttamaan veden kasveilla. Esimerkiksi yökaste imeytyy siihen helposti. Yleisesti olen huomannut, että rakkolevän alta maa ei kuivu koko kesänä. Kaikki orgaaninen kate auttaa estämään kosteuden haihtumista maasta ja sallii sateen menevän suoraan maahan imeytymään. Vesi ei lähde valumaan noroina muualle ja kuljeta samalla arvokasta maa-ainesta mukanaan.

Pohjavesi

Jos kasvimaasi sijaitsee alueella, jossa pohjavesi ei ole kovin matalalla ja jos vielä maa on hikevää, eli siinä on paljon sellaisia pieniä huokosia, joita pitkin vesi pääsee nousemaan, maa pysyy kosteana aina. Muistat ehkä, kun sormenpäästä on otettu verikoetta sellaisella oikein ohuella lasipillillä. siinäkin tapahtuu sama ilmiö, kuin veden nousemisessa pienissä huokosissa maassa.

Minulla on palstalla sekä katteet että hikevä maa

Peruna ja sipuli hyvässä kasvussa kuivuudesta huolimatta. Maa on hikevää eli pohjavesi nousee kapillaarisesti kasvien käyttöön ja kaikki kosteus varastoituu merilevään. Kätevää!