Miksi kaupunkiviljely on tärkeää – ja miksi se ei ole vain “viherpiiperrystä”?

 Kaupunkiviljely ei ole ohimenevä trendi eikä turhanpäiväistä näpertelyä. Se on tapa tuottaa ruokaa, palautua arjesta ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta kaupunkiympäristössä. Kaupunkiviljely on noussut esiin yhä uudelleen eri aikakausina – ja syystä.

Kaksi apupuutarhuria tutkimassa suurta auringonkukkaa ja maistamassa sen siemeniä. Kuva havainnollistaa puutarhan tarjoamia tutkimushetkiä ja satoa.

Kaupunkiviljely ei ole turhaa näpertelyä

Kaupunkiviljelyn voi joku ohittaa olankohautuksella ja todeta sen olevan “viherpiiperrystä”. Hetken pysähdys kuitenkin riittää huomaamaan, ettei kyse ole mistään vähäpätöisestä. Kaupunkiviljelyllä on pitkä historia, ja sen merkitys on ollut monille yhteisöille huomattava.

Puolisoni kääntämässä jyrsimellä tuotua puutarhakompostia maahan. Komposti on peräisin naapuripuutarhasta ja parantaa kasvualustan rakennetta.

Uusvanha ilmiö eri puolilla maailmaa

Kaupungeissa viljely on löydetty uudelleen monta kertaa. Marttaperinteen sivuilta löytyy tarinoita viime vuosisadan alusta, ja sama ilmiö näkyy maailmanlaajuisesti. Kiinassa ja Intiassa kaupunkilaiset viljelevät ruokaa pakon edessä, kun taas Yhdysvalloissa esimerkiksi Manhattanin kattopuutarhoissa tuotetaan hunajaa ja vihanneksia. Kaupunkiviljely ei siis ole sidottu yhteiskuntaluokkaan tai elämäntapaan.

Puutarhurointi on palauttava harrastus

Usein puutarhurointia pidetään vaivalloisena. Itse ajattelen, että siinä vaiheessa kun tekeminen alkaa tuntua työltä, harrastuksen luonne muuttuu. Puutarhurointi on vapaaehtoista, palauttavaa ja mielekästä tekemistä. Siksi ihmiset palaavat sen pariin vuodesta toiseen – ja siksi se nousee aina uudelleen trendiksi.

Ruokaa ja yhteisiä hetkiä

Oma viljelyinnostukseni alkoi jo lapsena. Varsinainen laajentuminen tapahtui, kun perheessä ilmeni ruoka‑aineallergioita ja aloin kasvattaa omat yrtit. Pieni sato oli aina maukkaampaa kuin kaupasta ostettu, ja kasvualaa tuli lisättyä vuosi vuodelta. Kaupungin vuokrapalstat mahdollistivat lopulta riittävän sadon koko perheelle. Mukana kulkivat myös pienet apulaiset, jotka toivat harrastukseen oman lisänsä.

Lähikuva sammakosta, joka on löytänyt tiensä kaupunkipihaan monimuotoisuuden lisääntyessä. Sammakot hyödyntävät puutarhan kosteita ja suojaisia alueita.

Kaupunkiviljely tukee luonnon monimuotoisuutta

Puutarhoilla on merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tuotantopeltojen koko kasvaa, pientareet vähenevät ja viljelykasvit yksipuolistuvat. Monille eliöille sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet. Puutarhat, niityt, kukkapenkit, hedelmäpuut, pensasaidat, kompostit ja risuläjät tarjoavat takaisin sitä, mikä on muualla kadonnut: pesäpaikkoja, ravintoa ja suojaa.

Pienillä teoilla on suuri vaikutus

Vaikka viljelemme omaksi iloksemme, vaikutus ulottuu laajemmalle. Kaupunkiviljelijät ovat osaltaan hidastamassa kuudetta sukupuuttoaaltoa. Pienet teot muodostavat yhdessä merkittävän kokonaisuuden – ja juuri siksi kaupunkiviljely on tärkeää.

Oman ruoan kasvattamisen hyödyt – terveys, ympäristö ja arjen ilo

Mitä hyötyä on mullan kanssa touhusta?

Oman ruoan kasvattaminen on paljon enemmän kuin sato lautasella. Se tukee vastustuskykyä, vähentää ympäristökuormaa, lisää kasvisten käyttöä ja tarjoaa mielekästä tekemistä arkeen – yksin tai yhdessä.

Papuja, tomaatteja, maisseja ja kesäkurpitsaa omasta puutarhasta.

Mullan kanssa puuhailu tukee terveyttä

Mullan kanssa työskentely lisää tutkitusti vastustuskykyä ja voi pienentää allergioiden riskiä. Maaperän mikrobien kanssa kosketuksissa oleminen on luonnollinen osa ihmisen elinympäristöä, ja puutarhatyöt tuovat tämän osaksi arkea.

Kasvun seuraaminen on monelle myös henkisesti tärkeää. On rauhoittavaa ja palkitsevaa nähdä, miten siemenestä kehittyy syötävä kasvi. Pienikin viljelyala riittää, kun tavoitteena on kokemus, ei omavaraisuus.

Omia retiisejä.

Lyhyemmät kuljetusmatkat ja tuore ruoka

Kun ruokaa ei kuljeteta satoja kilometrejä, säästyy energiaa ja päästöjä. Omien ajokilometrien ei tarvitse lisääntyä, ne voivat vain suuntautua eri paikkaan – esimerkiksi taimien hakuun tai kompostointipaikalle.

Oman sadon etu on tuoreus. Retiisit, salaatit ja muut vihannekset voi korjata juuri ennen ruokailua. Maku ja rakenne ovat erilaisia kuin pitkän kuljetusketjun läpikäyneissä tuotteissa.

Tiedät, miten ruokasi on kasvatettu

Kun kasvatat itse, tiedät tarkalleen, millaisissa olosuhteissa ruoka on kasvanut. Voit päättää, miten luonnonmukaisia menetelmiä käytät ja miten paljon haluat panostaa esimerkiksi pölyttäjien ja maaperän hyvinvointiin.

Kasvatusmenetelmillä voi kunnioittaa luontoa monella tavalla: välttämällä turhaa kemikaalikuormaa, suosimalla monimuotoisuutta ja pitämällä maaperän kasvipeitteisenä mahdollisuuksien mukaan.

Yhdessä tekemistä ja ravinteiden kierrätystä

Puutarhurointi sopii hyvin yhteiseksi tekemiseksi perheen tai ystävien kanssa. Kylvö, kastelu, kitkentä ja sadonkorjuu ovat konkreettisia tehtäviä, joihin eri-ikäiset voivat osallistua.

Ravinteiden kierrätys on luonteva osa omaa viljelyä. Biojätteet voi kompostoida ja käyttää kompostimullan kasvustoissa. Näin ravinteet palaavat takaisin kiertoon, eikä kaikkea tarvitse hankkia uutena säkistä.

Kasvisten lisääminen ruokavalioon helpottuu

os tavoitteena on lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa, oma viljely tekee siitä helpompaa ja edullisempaa. Kun salaatti, retiisi tai yrtit kasvavat omassa pihassa tai parvekkeella, niitä tulee käytettyä useammin.

Pienikin sato riittää muuttamaan arjen tottumuksia. Yksi rivi retiisejä tai laatikollinen salaattia voi olla hyvä alku.

"Kaikki muu paitsi puutarhurointi on turhaa."

Palmukaalia ja nauriita.