Miksi kaupunkiviljely on tärkeää – ja miksi se ei ole vain “viherpiiperrystä”?

 Kaupunkiviljely ei ole ohimenevä trendi eikä turhanpäiväistä näpertelyä. Se on tapa tuottaa ruokaa, palautua arjesta ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta kaupunkiympäristössä. Kaupunkiviljely on noussut esiin yhä uudelleen eri aikakausina – ja syystä.

Kaksi apupuutarhuria tutkimassa suurta auringonkukkaa ja maistamassa sen siemeniä. Kuva havainnollistaa puutarhan tarjoamia tutkimushetkiä ja satoa.

Kaupunkiviljely ei ole turhaa näpertelyä

Kaupunkiviljelyn voi joku ohittaa olankohautuksella ja todeta sen olevan “viherpiiperrystä”. Hetken pysähdys kuitenkin riittää huomaamaan, ettei kyse ole mistään vähäpätöisestä. Kaupunkiviljelyllä on pitkä historia, ja sen merkitys on ollut monille yhteisöille huomattava.

Puolisoni kääntämässä jyrsimellä tuotua puutarhakompostia maahan. Komposti on peräisin naapuripuutarhasta ja parantaa kasvualustan rakennetta.

Uusvanha ilmiö eri puolilla maailmaa

Kaupungeissa viljely on löydetty uudelleen monta kertaa. Marttaperinteen sivuilta löytyy tarinoita viime vuosisadan alusta, ja sama ilmiö näkyy maailmanlaajuisesti. Kiinassa ja Intiassa kaupunkilaiset viljelevät ruokaa pakon edessä, kun taas Yhdysvalloissa esimerkiksi Manhattanin kattopuutarhoissa tuotetaan hunajaa ja vihanneksia. Kaupunkiviljely ei siis ole sidottu yhteiskuntaluokkaan tai elämäntapaan.

Puutarhurointi on palauttava harrastus

Usein puutarhurointia pidetään vaivalloisena. Itse ajattelen, että siinä vaiheessa kun tekeminen alkaa tuntua työltä, harrastuksen luonne muuttuu. Puutarhurointi on vapaaehtoista, palauttavaa ja mielekästä tekemistä. Siksi ihmiset palaavat sen pariin vuodesta toiseen – ja siksi se nousee aina uudelleen trendiksi.

Ruokaa ja yhteisiä hetkiä

Oma viljelyinnostukseni alkoi jo lapsena. Varsinainen laajentuminen tapahtui, kun perheessä ilmeni ruoka‑aineallergioita ja aloin kasvattaa omat yrtit. Pieni sato oli aina maukkaampaa kuin kaupasta ostettu, ja kasvualaa tuli lisättyä vuosi vuodelta. Kaupungin vuokrapalstat mahdollistivat lopulta riittävän sadon koko perheelle. Mukana kulkivat myös pienet apulaiset, jotka toivat harrastukseen oman lisänsä.

Lähikuva sammakosta, joka on löytänyt tiensä kaupunkipihaan monimuotoisuuden lisääntyessä. Sammakot hyödyntävät puutarhan kosteita ja suojaisia alueita.

Kaupunkiviljely tukee luonnon monimuotoisuutta

Puutarhoilla on merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tuotantopeltojen koko kasvaa, pientareet vähenevät ja viljelykasvit yksipuolistuvat. Monille eliöille sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet. Puutarhat, niityt, kukkapenkit, hedelmäpuut, pensasaidat, kompostit ja risuläjät tarjoavat takaisin sitä, mikä on muualla kadonnut: pesäpaikkoja, ravintoa ja suojaa.

Pienillä teoilla on suuri vaikutus

Vaikka viljelemme omaksi iloksemme, vaikutus ulottuu laajemmalle. Kaupunkiviljelijät ovat osaltaan hidastamassa kuudetta sukupuuttoaaltoa. Pienet teot muodostavat yhdessä merkittävän kokonaisuuden – ja juuri siksi kaupunkiviljely on tärkeää.

Haaste uudestaan!

 

2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Aiemman postauksen julkistamisessa oli jotain ongelmaa, ja joissakin paikoissa se näkyy ja joissakin ei näy. Siksi nyt tämä sama uudestaan. Toivon hartaasti hyönteistekoja kaikkialle.

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Puutarhaharrastus tutustuttaa kivoihin ihmisiin

Puutarhaseuran kautta monessa mukana

Nyt viikonloppuna on museoiden superviikonloppu. Lauantaina Porissa museoiden ympärillä on monenmoista kivaa tapahtumaa. Satakunnan puutarhaseura, jonka toiminnassa olen mukana, oli Porin kaupungin kanssa yhdessä järjestämässä Kulttuuritalo Toivon pihassa tapahtumaa. Tuulikki Kiilo piti esityksen Pihat, portit, aidat -teemasta. Itse pidin alla näkyvän oman ennalta sovitun luennon ja pioniluennon peruunnuttua lisäsin aiheita kompostointiin ja No Soap in Garden-teemaan. Aika kului aivan siivillä. Tupa oli täynnä kuulijoita ja oli oikein mielenkiintoisia kysymyksiä. Itsekin aina innostuu vielä lisää, kun kuulijat ovat hengessä mukana näin voimakkaasti. Kaksi tuntia putkeen täyttä asiaa ja silti oli kivaa. 

Itselläni oli myös myytävänä perennojen jakotaimia. Myyntikin sujui kivasti. En ole koskaan aiemmin myynyt kasveja. Nyt innostuin siitä toden teolla. Minulle on nimittäin ihan mahdoton ajatus, että heittäisin taimia pois, kun niitä pitää jakaa kukkapenkissä. Tutuilla on jo kaikkea riittävästi, eli heillekään ei voi enää niitä tyrkyttää. Nyt olen alkanut ruukuttamaan niitä ja ensi kertaa sain myyntiin ne. Syksyllä on taas seuran peräkonttikirppis ja aion valmistaa sinne myyntiartikkeleita lisää. Tosi hauskaa. Aion kunnostaa nimittäin kukkapenkkini tänä vuonna. Niiden lautareunukset ovat aivan lahonneet ja rikki. Samalla jakotaimia tulee runsaasti ja on kiva, kun ei tarvitse edes miettiä, mitä niillä tekisi. Ruukkuun vaan.

Puutarhurointi palkitsee Gardening is rewarding

Joulukuussa Helsingin Sanomat kirjoittivat Tampereen yliopiston Veli-Matti Värrin huolesta, että kasvatamme lapsista materialisteja, jotka eivät muista toimia oikein, ilmastonmuutoksen vaatimalla tavalla.

Onneksi me puutarhasta hullaantuneet olemme ymmärtäneet jo kauan sitten, miten paljon luonto, kasvit, kasvattaminen, hyönteiset, linnut, piennisäkkäät ja monet muut tuttavuudet antavat iloa koko perheelle.

Värrin ajatuksista lainattua: Kasvatukseen liittyy aina jonkinlainen hyvän elämän ideaali, jota kasvattajat opettavat eteenpäin lapsille ja nuorille. Enää ihminen ei voi olla hyvän elämän keskipiste ja omistaja. Hyvän elämän ideaaliin täytyy mahtua myös luonto ja muut eliölajit.

In December, there were some news (in Helsingin Sanomat, our main newspaper in Finland) about the concern that we are parenting our children as materialists who do not remember to act properly, as required to prevent the climate change. 

Luckily, we who like the gardening, have a long time ago understood how much nature, plants, breeding, insects, birds, small mammals, and many other acquaintances give joy to the whole family, without a lots of material stuff. 

There is always some kind of ideal of good life in education, which parents teach to their children. No longer can man be the focal point and owner of a good life. Nature and other species must also fit into the ideal of a good life.

Värrin ajatuksia.