Ihan mieletön fiilis!

Olen juuri lähdössä Hevosluodon palstoille

Kateviljely on aivan superia!

Aamulla on pakattu mukaan vietäväksi ladattua biohiiltä ja kuivaa biohiiltä, kompostijuttuja ja kaikkea kivaa, joiden avulla saan kerrottua kompostoinnin saloista ja maan kasvukunnon parantamisesta ja mikä parasta, helposta puutarhanhoidosta.

Tällaiset tilaisuudet saavat perhoset vipeltämään mahassa ja omakin harrastusinnostus saa roiman latauksen energiaa. Muiden harrastajien kanssa touhuilu ja ajatusten vaihto on aina hurjan antoisaa ja opettavaista, puolin ja toisin.

Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

pihakirppis 27.7. ja Kompostineuvontaa

 Harmaalinnan pihakirppis 27.7. tervetuloa, lisäksi perennoja

Oma myyntipisteeni on Raudikkotie 2, jossa nuo otsikon asiat ovat. 

Muut myyjät ovat näissä osoitteista ja heidän myymänsä tuotteet:

(myyjiä voi tulla vielä lisää)

Oletko sinäkin kiinnostunut puutarhasi hiilimäärästä?

 Hiilivarasto vai jopa Hiilinielu?

Ladattua biohiiltä odottamassa kasvualustan sekoittamista.

Mietin usein, että onko pihani hiilinielu vai mikä. Tontillemme tulee naapureiden biojätteet, jotka kompostoin ja käytän puutarhassani. Tontillemme tulee myös alueen naapureilta pensasaitojen kaatorisut, jopa useita satoja pensasaitametrejä vuodessa, jotka haketan ja käytän joko katteena tai komposteissa seosaineena. Hamsterin häkissä käytetty hamppukuivike lisätään kompostin muun hakeseosaineen joukkoon. Syödyn ruuan perkuu- yms. jätteet kompostoidaan itse ja multa käytetään puutarhassa. Keväällä tuon 3 metrisen peräkärryn täynnä hevosenlantaa kasvihuoneeseen palamaan ja lämmittämään sitä. Tontillemme tulee siis hyvin paljon ulkoista biomassaa ja se jää pihaamme. 

Naapurilta tullutta puutavaraa haketukseen.

Poistuvaa hiiltä on tietenkin hengitetty hiilidioksidi, sekä eliöiden tuottama aineenvaihduntahiilidioksidi. WC on vesivessa ja hiiltä poistuu vedenpuhdistuslaitokselle. Tontille tulee puutavaraa, joita käytetään rakennelmissa. Puiden lehtiä ei haravoida pois, vaan silputaan ruohonleikkurille nurmikonparanteeksi. 

Nurmikkosilppua katteena.

Palsternakkaa ruohosilpussa.

Uuden lavakauluksen pohjalle voi laittaa keskeneräistä kompostia, risuja ja vaikka mitä orgaanista ainesta.

Maahan saa jäädä lehdet joko sinällään, tai nurmikolla leikkurilla käsiteltyinä.

Kateainetta saa kätevästi olkipaaleista, joita saa ilmaiseksi esimerkiksi talleilta. Hevosille ei voi käyttää kuivikkeina kastuneita paaleja.

Pihassa on runsaasti puita ja perennoja, linnuille ja hyönteisille asumuksia. 900 neliön tontilla on jo 12 pönttöä ja juuri sain valmiiksi 2 lisää, yhden kuusitiaiselle ja yhden sinitiaiselle. Edelliset kaksi olivat lentoaukoltaan harmaavarpusille suunnattuja.

Kasvimaan menetelmänä on kateviljely orgaanisella katteella. Sadevesiä otetaan runsaasti talteen ja hyödynnetään kasvimaalla, jolloin vesi imeytetään maahan, eikä valuteta hulevetenä jokeen. Avointa mullosta ei ole kuin vähän keväällä, kun kylvöksille ja pienille taimille ei täyskatetta voi vielä laittaa. 

Hakekasa odottamassa käyttöä tai siirtoa tynnyriin säilytystä varten.

Kompostimullan käyttö ja elävä kate vilkastuttavat maan hajottajaeliöiden aktiivisuutta ja lieroja on runsaasti ja ovat todella suuria. Kasveja on niin syvä- kuin pintajuurisia. Kukkamaissa on maanpeitekasvit.

Riikka Aro on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia "Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen". Nämä ovat vaikeita asioita. Yksi iso kriisi maailmalla voi muuttaa tilanteita niin paljon, että tavallisen kuluttajan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ukrainan sota yhtenä esimerkkinä mainitakseni asumiskustannusten vaikuttajana ja sitä kautta hiilijalanjälkeen lämmitysmuotojen valinnassa. Toisaalta se toi muitakin muutoksia. Maailmankaupan myötä kotimaisen huoltovarmuuden merkitys kasvoi entisestään, vaikka korona-pandemiakin jo herätteli pohtimaan.

CO-CARBON tutkimushanke on tehnyt kotipihan hiilikortiston. Hanke on monialainen ja mittaa sekä tutkii kaupunkivihreän hiilensidontakykyä. 

Hiilikortiston avulla voi käydä oman pihan ominaisuuksia läpi ja selvittää hiilensidontakykyä. 

Voin olla melko tyytyväinen oman pihani ratkaisuihin. Vaikka kortiston avulla ei voi laskea lukemia, olen kuitenkin tehnyt juuri oikeita toimia. 

Pihasta parempaa pöytään

 Hanke huomenna Eurassa Ruukinpuistossa

Hankkeella on tapahtumassa neuvontapiste ja olen siellä työni puolesta kertomassa kompostoinnista. Toivottavasti nähdään siellä. Otan mukaani kompostointiin liittyviä tarvikkeita ja kerron, miten varmasti onnistut kompostisi kanssa. Varmuuteni johtuu siitä, että olen ihan varma, että saat prosessin toimimaan, kun tiedät perusasiat, mitä kompostissa tapahtuu ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Sen jälkeen pystyt reagoimaan oikein kompostisi vaatimalla tavalla kussakin tilanteessa. Helppoa kuin heinänteko, sanotaan.... tosin en lainkaan ole varma, että heinänteko on helppoa, siitä minulla ei ole mitään kokemusta.

Näiden satojen voimana on ollut yksinomaan oman kompostin ravinteikas multa.

Ei ole mitään väliä, millainen kompostisi on, omatekoinen vai ostettu. Kaikissa on samat toimintaperiaatteet. Eroja löytyy siitä, onko se jyrsijäsuojattu ja onko se tarkoitettu toimimaan ympäri vuoden. Samat prosessit kompostoitumisen osalta on ihan kaikissa.

Nähdäänhän huomenna, Eurassa Ruukinmäellä 15:00 alkaen.

Kateviljelyn helppous näkyy näistä kuvista

 Juuret nousevat ehjinä helposti

Rikkaruohojen kitkennässä ei tarvita työkaluja. Maan kuohkeus ja katteen vaikutus juuriston kasvutapaan vaikuttaa siten, että kasvi ei joudu haaroittamaan juurtaan moneen suuntaan. Palstoillani oli aluksi erittäin paha ohdakeongelma. Muita rikkakasveja ei paljonkaan mahtunut mukaan. Katteiden avulla ohdakkeesta pääsee eroon. Kitkentä pitää tehdä siinä vaiheessa, kun kasvi on sen varren vahvistunut, että maan päällinen varsi ei mene poikki, kun siitä vetää. Sormilla kannattaa ottaa kiinni ihan tyvestä. Nostamista ei saa tehdä yhtäkkisellä nykäisyllä, vaan hallitulla sitkeällä vetämisellä. Ensimmäisenä vuonna juuret ovat vielä jonkin verran tiukassa ja katkeamisia tapahtuu, mutta mitä kauemmin kateviljelyä ja muokkaamatta viljelyä on tehnyt, sitä helpommin juuret irtoavat ja sitä vähemmän on kitkettävääkään. Kun juuret saa kokonaisina, uutta kasvua ei synny. Ja jos sattuu juuri katkeamaan, ei se ole katastrofi. Uusi kasvu kitketään ennen kuin kasvi on ehtinyt vahvistaa juuren elinvoimaa yhteyttämällä. Juolavehnällä tähän on helposti sanottu heti; kun on enintään 4 kasvulehtiä. Tätä oikeaa kitkentähetkeä kutsutaan kompensaatiopisteeksi.

Juolavehnää tai ylipäätään mitään pitkää maajuurta kasvattavaa rikkaruohoa ei missään nimessä kannata alkaa repimään keskellä kesää. Maa on yleensä sen verran kuivaa ja satoa on laajalti kasvamassa, eli kitkentä on hoidettava silloin nimenomaan kompensaatiopiste-ajatuksella. Paras hetki on sen sijaan syksyllä sadonkorjuun jälkeen, kun ei enää vahingoita satokasveja ja maakin on yleensä sateiden jäljiltä kohtalaisen märkää, eli juuret irtoavat vielä helpommin. Maata kannattaa kevittää talikolla ja edetä juolavehnän juuren mukaisesti. Lopulta saa nostettua pitkän juuren, eikä maahan jää palasia tuottamaan uutta kasvustoa. Tällä tekniikalla olen saanut kasvimaan juolavehnävapaaksi, eikä työmäärä ollut iso. Parina vuonna kuin tämän tekee huolellisesti ja ne vähäiset uudet taimet keväällä nyppäsee ennen kuin on 4 lehteä, juuri näivettyy ravinteettomaksi, eikä uutta kasvustoa enää synny.

Tässä palstan alkuajalta, kun ensimmäisen kerran alettiin vanhaa pellonpohjaa raivaamaan meidän käyttöömme. Silloinkaan en tuonut palstalta mitään pois, vaan kaikki rikkaruohomassa kompostoitiin suurissa säkeissä mullaksi. 

Riittääkö voimat kuokkimiseen?

Tiivistyneestä maasta ei tykkää kasvit eikä puutarhuri

Muistan elävästi kaksi erityistä kertaa, kun olen miettinyt, miten kovaa maa voikaan olla. Ei meinannut riittää käsivoimat ja kuokka, että olisi saanut perunat nostettua maasta. Ensimmäinen kerta oli kotipihassa, kun olimme kaivaneet pihaan asennettavien kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen ja kärränneet saven laajennetulle kasvimaalleni. En ymmärtänyt lainkaan, että rakensin lähes sementtisen kasvimaan itselleni. Karu totuus selvisi ensimmäisenä kasvukautena. Perunamaa oli aivan kivikovaa. Onneksi olin jo silloin intohimoinen kompostoija. Ongelmana vain oli, että oman perheeni ja äiditi biojätteet eivät riittäneet ns. mihinkään. Tovin pohdin ja tartuin puhelimeen. Rekrytoin pari perhettä biorinkiin mukaan. Se oli hyvin aktiivinen talvi, sillä kompostoin 11 aikuisen ja 4 lapset biot. Kompostorin kapasiteetti oli melko äärimmillään, mutta selvisin siitä. Tehosatsaus maanparannukseen kannatti, sillä seuraavana kasvukautena maa oli jo olennaisesti kuohkeampaa. Nyttemmin maa on jo runsasmultaista kaikkialla pihassamme.

Palstamme Hevosluodossa oli myös hyvin savista alussa, ja siellä oli kokemani toinen kerta, kun sato oli tosi raskasta nostettavaa. Sinne ei pystynyt viemään samalla tavalla hurjaa määrää kompostia, vaan oli keksittävä muita ratkaisuja. Ratkaisuiksi tulivat naapurin lehti-/nurmikkojätekomposti, joka oli parissa vuosikymmenessä todella iso kasa. Käytännössä siitä tuli kaksi 800 litran säkkiä täyteen. Lisäksi sain hevostilalta pilalle menneitä olkipaaleja peräkärryllisen kahtena vuotena. Tämän kaiken sekoitin pintamaahan, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, melkoista "sotkua" maa oli sen jälkeen. Nämä isot sekoitukset joutuu tekemään jyrsimellä, vaikka muuten vältänkin kaikenlaista maan muokkausta. Joskus on vain pakko, jotta muutosta saa riittävän nopeasti aikaiseksi. Tuohon sotkuun olikin sitten jo ihan helppo tehdä perunavaot ja sato oli todella runsas. Pieneliöiden määrä runsastui räjähdysmäisesti ja biologinen aktiivisuus kasvoi hurjasti.

Kasvukauden aikana katetta lisättävä

Vaikka maahan olisikin lisätty edellä mainitulla tavalla runsaasti pehmentävää orgaanista materiaalia, pitää silti koko kasvukauden lisätä pinnalle katetta. Moisen myllerryksen aktivoima pieneliöstä on tosi nälkäistä ja jos sille ei tarjoa koko ajan hajotettavaa, se nääntyy eikä muutoksia synny. Itse käytän aina saadessani merilevämörskää, eli rakkolevää (rakkohauru nyk.), jonka seassa on järviruokoa, simpukankuoria, pieniä kaloja ja mitä nyt meren tuomassa massa sattuu olemaan. Raaka-aineen saan kummisetäni mökin pihasta.

Kompostointi-luento Eurassa 4.5. klo 18:00 Anttilantie 4.

Saatko kompostisi toimimaan kunnolla?

Haluaisitko kompostoida keittiön ja puutarhan biojätteet, mutta jostain syystä kompostointi ei tunnu onnistuvan?

Tule luennolleni torstaina Euraan Invapirtille. Pidän Alasatakunnan viherpeukaloille luennon ja se on kaikille avoin.

Luennon jälkeen tiedät, mihin kiinnittää huomiota ja miten saat korjattua ongelman. Käyn läpi myös Bokashointia.

Tervetuloa!

Mitä muut ajattelevat touhuistani?

Keskustelua syntyy helposti monen kanssa

Nykyinen puutarhani on nyt 20 vuotta vanha. Aluksi oli vain pieni 2*2 m alue, jonka raivasin nurmikkoon muuttaessamme tähän kotiin. Pikku hiljaa alue kasvoi ja tuli uusia kasvimaita. Perheen kasvaminen, lasten kiinnostus puutarhanhoitoon ja lapsen vaikeat ruoka-aineallergiat ovat yhdessä olleet eteenpäin vieviä voimia.

Samaan aikaan yhteiskunta ja maailma on muuttunut. Kiinnostus omaan satoon, vaikka ihan pienessäkin mittakaavassa on koko ajan kasvanut. Samanlaista aaltoliikettä on ollut iät ajat. Sen voi todeta vanhoja puutarhalehtiä selaamalla ja lukemalla Marttaperinteen sivuja. Me olemme eläneet viimeiset vuodet täysin poikkeuksellisia aikoja. Ensin korona-pandemia sulki rajoja ja nosti keskusteluun kansallisen omavaraisuuden ruokahuollossa, sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan heikensi maailman ruokaturvaa, sillä Ukraina on suuri vilja-aitta ja maataloustuotteiden tuottajamaa. Inflaatio nostaa erityisruoat monen ulottumattomiin, ja ihan peruselintarvikkeetkin pitää valita huolella.

Lasten kavereiden ja tuttujen hämmästelyt

Useasti on tapahtunut niin, että meillä kyläillessään ensimmäistä kertaa, ihmiset hämmästelevät, että voiko kaupungissakin kasvattaa näin monipuolisesti. Jostain syystä ajatellaan, että ei taajamassa voi olla päärynöitä, kirsikoita, omenia, luumuja, kriikunoita, timjamia, rosmariinia, ranskanrakuunaa, sitruunamelissaa, mansikoita, mustikoita, perunoita, sipuleita, valkosipuleita, maisseja, kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia... siis kaikkea herkkua tavanomaisten marjapensaiden lisäksi.

Asiasta syntyy jutunjuurta ja välillä saan jonkun innostumaan pienimuotoisesta kasvatuksesta. Suurena voittona pidän aina sitä, että joku lapsi uskaltautuu maistamaan sellaista, josta ei ole normaalisti ennen pitänyt ja toteaa sen herkulliseksi.

Omat perunat, sipulit ja valkosipulit koko talven,  yrtit pakkasesta

Peruna ei ole kallista kaupassa, mutta ruuassa ei olekaan kysymys vain rahasta. Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalta. Voi olla ihan lume-vaikutus, eli pelkästään omaa kuvittelua, mutta ei se haittaa. Pääasia, että ruoka maistuu hyvälle.

Kiistatonta on kuitenkin omien pakastettujen yrttien maun syvyys verrattuna talvikauden kasvihuonekasvatuksiin. Ruokaan pakkasesta rutistellut basilikan lehdet ovat aivan uskomattoman herkullisia. Yrteissä syntyy jo ihan taloudellistakin hyötyä. Yhdessä talvikauden ruukkubasilikassa ei ole montakaan lehtiparia pitkien varsien päässä. Tyypillisesti 2. Jos haluaa oikeasti niistä makua ruokaan, ei yksi ruukku riitä. Kalliiksi tulee maustaminen. Timjamit ovat talvella aivan mitäänsanomattomia maultaan, mutta pakastettuna sen maksu säilyy aivan huumaavana, samoin rosmariinin. Näissä ruoka saa uusia maku-ulottuvuuksia talvella ja rahaa oikeasti säästyy.

Omiin valkosipuleihin totuttuaan, ei halua enää käyttää kaupasta ostettuja. Niissä on usein pistävä metallinen maku ja valkosipulimaisuus on poissa.

Porkkanoita napostellaan karkkina. Juuri maasta nostetut porkkanat ovat rakenteeltaankin erilaisia kuin säilötyt. Suutuntuma on pehmeämpi. Talvella porkkanoiden varastointi on osoittautunut haasteelliseksi, koska meillä ei ole kunnollisia kellariolosuhteita. Siksi viime aikoina en ole kasvattanut kuin tuoreena syötävän määrän porkkanaa.

Tuoreet retiisit, varsinkin varhain keväällä tai myöhään syksyllä kasvatetut, ovat raikkaita ja meheviä. Kaupasta ostettuna niihin ehtii tulla sitkeä kuori ja maku tunkkaiseksi.

Omat herneet pakkasesta ovat ihan muuta kuin pahamaineisia pakasteherneitä. Oikeaa gourmee-ruokaa.

Kippari Kallen voimapinaatti maistuu letuissa ja keittona lapsille. En tiedä, onko meillä vain poikkeuslapsia, mutta niin herneet kuin pinaatitkin ovat suurta herkkua, vaikka ovatkin terveysruokaa.

Omat maissit voi syödä tuoreena ilman kypsennystä. Ei tarvitse miettiä torjunta-ainejäämiä. Pakkasestakin niitä on kiva sulatella talvella ja herkutella voisulan kanssa.

Toki tämä kaikki vie jonkin verran vapaa-aikaa, mutta se on harrastukseni. Harvasta harrastuksesta hyötyy niin laajamittaisesti koko perhe ja ylijäämäsadon kautta myös naapurit, kuin puutarhailusta. Lisäksi tulee monta muuta hyötyä naapuristolle. Puutarhani monipuolinen kasvusto ja linnunpöntöt houkuttelevat hyönteisiä ja lintuja kaikkien iloksi. Yhteiskompostointi säästää naapureiden jätekustannuksissa ja haketus"palveluni" säästää risujen poisvientikustannukset. Juuri eilen sain 60 metriä pensasaitaa naapurilta haketettavaksi. Hakkeen menekki on loputon kompostoin seosaineena ja monen alueen kattamisessa. Sain eilen myös luvan kahden muun naapurin pensasaikan leikkaamiseen, eli toiset 60 metriä tulossa haketettavaa.

Hyväksyttyä hörhöilyä?

Elämäntapamme on joiden mielestä epäsiistiä, koska haketettavia risuja on jatkuvasti odottamassa. Alueellamme on tiedossa, että kasaan saa tuoda oksia, vaikka en ole paikalla. Tavaroiden hyötykäyttö ja kierrätys tarkoittaa odottavia tavaroita siellä ja täällä. Samaan tapaan totesi Tanskalainen maajussi, että varastointi ja tavaroiden siirtely on jatkuvaa ja välttämätöntä. Heti, kun on heittänyt jotain pois, jo seuraavana päivänä sitä tarvitsee.

Omien latva-artisokkien osalta pullonkaulaksi osoittautui sadonkäsittely ja oikea-aikainen sadonkorjuu. Toistaiseksi on jäänyt haaveeksi omavaisuus latva-artisokista talven pitsatäytteissä.

Olenkin usein todennut, että "jos sattuu kovasti silmiin mun risukasat, kannattaa kääntää katse muualle".

Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Metsäläisten elämää 

Villa Varmo 

Torpan tyttö

Kasvuvyöhyke 4

Mustikkamaitoa 

Puutarhahetki 

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Messut on nyt ohi, kivaa oli

Kiitos kaikille kävijöille

Koti- ja piha 2023 messut Porin Karhuhallissa juonsi Sonja Lumme. Oli tosi kiva tutustua häneen. Ohjelmien välissä ehdimme keskustella vapaamuotoisesti, tomaateista, biohiilestä ja vaikka mistä. 

Satakunnan puutarhaseuran osastolla, jolla siis olimme, oli kasvualusta, komposti, bokashi-pöytä, jolla olin itse. Ainoa mitä möimme, oli biohiilipussit. Muuten esittelimme seuramme toimintaa, seuran kummipuistoa Toive-puisto ja jäsenkukkakaupat olivat saaneet tuoda myös omia asetelmiaan näytille.

Tekemiäni hakkeita esiteltiin tällaisessa hauskassa haketornissa.

Ja omaa kompostiani oli myös esillä. Tämä on 12.2.2023 aloitetusta kompostista otettua. Seosaineena on ollut edellisessä haketornissa näkyvää vaaleaa haketta.

Lavalla oli esitys sekä lauantaina, että sunnuntaina NoDig- ja kateviljelystä. Pidimme jutustelu-tyyppisen esityksen Seija Viitasen kanssa. Seija kyseli ja minä vastailin.

Messuilla ei koristelut olleet järjestäjän puolesta mitenkään onnistuneet. Esiintymislavalla ei ollut kerta kaikkiaan mitään rakennelmien lisäksi. Takana näkyivät rumasti ovat ja kaikki tarvikkeet. Ei kiva, mielestäni.