Suklaaminttuteetä omasta maasta

 hiostettua ja kuivattua yrttiä

Talvisin tykkään juoda iltaisin teetä. Olen melko kaikki"juomainen", en siis ole kovin tarkka, mitä teetä juon. Silti jotkut teet ovat suosikkejani. Monta vuotta sitten innostuin oman teen tai pitäisi oikeasti sanoa haudukkeen tekemisestä oman puutarhan antimista. Osa on ihan oikeasti omasta pihasta ja osa luonnonkasveja.

Omasta pihasta suklaaminttu, hiostettuna ja kuivattuna "teeksi".

Kun lapset olivat pieniä, katsoimme monta kertaa Ylen sarjan Yrttikoulu, jossa Bertalan Galambosa kertoi eri yrttien kasvatuksesta ja hyötykäytöstä. Mieleeni painui ohjelmasta erityisesti yksi asia: ampiaisyrtti on hyvä uniteen aines. Kasvatin sen jälkeen monta vuotta sitä teeainekseksi. Jostain syystä se on nyt jäänyt pois kasvilistoilta. Ehkä korjaan tilanteen ensi kesänä.

Ampiaisyritti oli oikeastaan lähtölaukaus sitten muihinkin yrttihaudukkeisiin. Erittäin maukkaita uniuutoksia tulee esimerkiksi myös hiostetuista ahomansikan lehdistä, lillukan lehdistä ja mesiangervosta sekä maitohorsmasta.

Hyvin kuivattu säilyy kauan metallipurkissa valolta suojattuna.

Nykyään laitan aina ainesosaluettelon talteen, kun ostan jotain yrttihauduketta. Jemmaan ne ns. vastaisen varalle eli odottamaan tulevaisuudessa olevaa parempaa aikaa. Toivottavasti joskus voin tehdä niitä omista yrteistä.

Hiostan aina kaikki teeksi tulevat kasvit. Mielestäni tee maistuu kuivalta heinältä, ellei yrttiä hiosteta. 

Hylje sylkee maitohorsmaa

 luonnonkukkapenkissäni

Edesmennyt anoppini oli savitaiteilija. Meillä on pihassa paljon savesta tehtyjä eläimiä. Tämä hylje kuuluisi oikeasti olla vesiaiheessa sylkemässä vettä, mutta meillä hän istuu maitohorsmakukkapenkissä. Tänä vuonna horsma on päättänyt kasvaa siis suusta ulos. En vain ymmärrä, miten sen alle on voinut mennä siemeniä, sillä se on ollut paikallaan koko ajan. 

Takana on lehvätyttö, jonka hattu kuuluisi olla myös vesiaiheessa suihkulähteenä, mutta meillä se on nyt näemmä maitohorsmalähde.