Suklaaminttuteetä omasta maasta

 hiostettua ja kuivattua yrttiä

Talvisin tykkään juoda iltaisin teetä. Olen melko kaikki"juomainen", en siis ole kovin tarkka, mitä teetä juon. Silti jotkut teet ovat suosikkejani. Monta vuotta sitten innostuin oman teen tai pitäisi oikeasti sanoa haudukkeen tekemisestä oman puutarhan antimista. Osa on ihan oikeasti omasta pihasta ja osa luonnonkasveja.

Omasta pihasta suklaaminttu, hiostettuna ja kuivattuna "teeksi".

Kun lapset olivat pieniä, katsoimme monta kertaa Ylen sarjan Yrttikoulu, jossa Bertalan Galambosa kertoi eri yrttien kasvatuksesta ja hyötykäytöstä. Mieleeni painui ohjelmasta erityisesti yksi asia: ampiaisyrtti on hyvä uniteen aines. Kasvatin sen jälkeen monta vuotta sitä teeainekseksi. Jostain syystä se on nyt jäänyt pois kasvilistoilta. Ehkä korjaan tilanteen ensi kesänä.

Ampiaisyritti oli oikeastaan lähtölaukaus sitten muihinkin yrttihaudukkeisiin. Erittäin maukkaita uniuutoksia tulee esimerkiksi myös hiostetuista ahomansikan lehdistä, lillukan lehdistä ja mesiangervosta sekä maitohorsmasta.

Hyvin kuivattu säilyy kauan metallipurkissa valolta suojattuna.

Nykyään laitan aina ainesosaluettelon talteen, kun ostan jotain yrttihauduketta. Jemmaan ne ns. vastaisen varalle eli odottamaan tulevaisuudessa olevaa parempaa aikaa. Toivottavasti joskus voin tehdä niitä omista yrteistä.

Hiostan aina kaikki teeksi tulevat kasvit. Mielestäni tee maistuu kuivalta heinältä, ellei yrttiä hiosteta. 

Mustaherukan satoa pitää rajoittaa aina välillä

 leikkaamalla pensas alas

Meillä on kaksi mustaherukkapensasta, molemmat eri lajiketta. Ostin taimet 2003 Kokemäeltä puutarhaoppilaitoksesta, kun muutimme Poriin. Pensaat ovat hyvin satoisia, liiankin kanssa. Olen leikannut ne useasti alas ja muutenkin vähentänyt satoa tuottavia varsia. Alasleikkaus johtuu yleensä äkämäpunkista, mutta nyt syynä oli sekä äkämäpunkki, että sadon rajoittaminen. 

Meillä ei kuluteta mustaherukkaa kovinkaan paljon ja mieluiten syönkin sadon suoraan pensaasta. Muut perheessämme eivät pidä yhtä paljon niistä. Jos marjoja ei tuota hirveästi, niistä tulee kookkaampia. Siksi jäljellä oleva pensas on typistetty hyvin pieneksi ja toinen leikattiin kokonaan alas. Tuottaa sitten ensi vuonna suuria marjoja, näin olen todennut aiemmin. Samalla laitoin paljon haketta ympärille, jotta maa pysyy hyvin kosteana koko kesän, mahdollisesta sateettomuudesta riippumatta.

Näistä riittää tarvittava määrä syöntimarjoiksi. Linnut eivät ole lainkaan kiinnostuneita mustaherukoista, joten koko sato jää itselle. Pensaiden ympärillä on ahomansikkaa maanpeittokasvina, siis hankkeen ulkopuolella, kuten varmaan muistatkin. Nyt on kuitenkin yllätyksenä ihan puutarhamansikkaakin pensaan juurella. Ehkä linnut ovat tiputtaneet mansikoita ja siemenistä kasvanut taimia. En nimittäin keksi muuta syytä, miksi näitä olisi täällä.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.

Uusi kate-kokeilu: poistovillaa lampurilta

Nyt on jännittävää!

Sain lampuriystävältäni Marjolta kokeilua varten kaksi säkillistä villaa, jota ei kehrätä langaksi epäpuhtauksien vuoksi. Kiitos Marjo!!!

Villahan on tunnetusti aito luonnonmateriaali, mutta yleensä hiukset ja eläinten karvat maatuvat kovin hitaasti. Nyt ensi kasvukautena ajattelin kokeille, miten villa toimii puutarhassa katteena.

Leikkasin juuri pensaasta valtavasti oksia, jotta uudet alut pääsevät hyvin kasvamaan keskeltä. Villa näyttää vähän ohuelta kerrokselta kuvassa, mutta sitä on kyllä melkoisen paksusti.

Ahomansikat kasvavat hakkeella vapaasti marjapensasalueella.

Villallahan on loistava ominaisuus kosteuden pidättäjänä. Samasta ominaisuudesta saa nauttia villapaidan ja lapasten kanssa. Vaikka vettä olisi kertynyt jo melkoinen määrä hikoilun tai lumipallojen teon vuoksi, tuntuu materiaali vielä kuivalta. Mitenkähän tämä toimii kasvien kanssa? Ainakin luulisin sen tasoittavan pinnan kosteustilannetta. Ei pääse kuivumaan herkästi. Toisaalta hidas maatuminen auttaa, että katetta ei tarvitse laittaa alinomaa lisää. 

Hyönteiset ruokaturvamme perusta

Tarvitsemme hyönteisiä! ja Hyönteiset tarvitsevat meitä!

Hyönteispölytys on maailmanlaajuisesti edellytys, jotta meille riittää ruokaa. On arvioitu että kolme neljästä hedelmästä tai siemenestä maailman ruuantuotannossa vaatii pölytyksen joko kokonaan  tai osittain (FAO). FAO:n raportista voit lukea lisää pölyttäjien merkityksestä. 

Suomen MehiläishoitajainLiitto kertoo sivuillaan paljon hyödyllistä asiaa.

Sen lisäksi, että pölyttäjähyönteisten avulla saatu sato on parempilaatuista ja sitä muodostuu enemmän niidenkin kasvien osalta, mitkä selviävät myös tuulipölytteisinä. Hyöty on siis laajempaa kuin hyönteispölytteisten kasvien satovaikutus.

Tämän yhteiskirjoituksen myötä muistelin, miten olen itse omassa toiminnassani huomioinut pölyttäjiä, ja ilokseni voin todeta samoin kuin Korkela -bloggaaja, että tuntuu että olen jotain tehnyt oikein. Tässä kirjoituksessa olen poiminut linkkeihin tästä aiheesta olevia aiempia kirjoituksiani sekä yleisiä lähteitä asioista, pääset niihin kätevästi sinisellä merkityistä sanoista.

Käytän viljelykiertoa, jossa varsinkin typensitojakasvit ovat suosittuja pölyttäjille, samoin viherkesantoa, jossa hunajakukka on varhainen pölyttäjien suosima kukka. 

Puhumattakaan ihanasta yrttihaudukkeen valmistamiseen käytettävän tuoksuampiaisyrtin käytöstä puutarhassa kukkana. Mehiläiset surraavat ihan mahdottoman innokkaina sen kukissa. Bertalan Galambosi opastaa, että tuoksuampiaisyrtti kuluu kasvilajiin, joiden ominaisuutena rauhoittavuus, eli illalla yrttihauduke auttaa nukahtamaan. Itse lisään siihen vielä hiostettuja ahomansikan lehtiä ja mesiangervoa. Maistuu hyvälle!

Edullinen ratkaisu on haravoida lintulaudan alta siemenet ja laittaa multiin. Tuloksena voi olla vaikka tällaisia auringonkukkia.

Puutarhassa kirsikka-, kriikuna- ja luumupuut ovat keväällä varhain medenkerääjien ulottovilla. Krookukset kukkivat, vaikka vielä olisi vähän luntakin maassa. Harmillista, etten saanut tähän kuvia puistamme. 

Mustikka on myös kevään varhainen kukkija, jota pitää suojella hallallta.

Itse voi rakentaa myös hyönteishotelleja ja hyönteiskortteleita. 

Hyönteishotellien teko on mukavaa yhdessäoloa lasten ja ystävien kanssa. On helppo järjestää teemailta. Joko sahaa valmiiksi sopivia lautoja kulmineen ja osallistujat tuovat sisustustarpeet, tai sahauskin voidaan tehdä yhdessä sen mukaan, millaisia hotelleja kukin haluaa tehdä. Sisustukseen käy monenmoiset "roskat" puutarhasta.

Vahatulpat aukolla kertovat asukkaita olevan ja reikä tulpassa kertoo, että asukas on jo muuttanut pois. Tämä hyönteishotelli tehty koivuhalosta poraamalla reikiä. Päällä on katto sadetta estämässä.

Tämä hotelli tehty samoin kuin edellinen. Asukkaat tässä hotellissa ovat eri lajia, koska tulppausaine aivan erilaista kuin ylläolevassa hotellissa.

Risuaita on suurkortteli hyönteisille. Samalla saa käytettyä vadelmanoksat hyödyllisesti, eikä tule mitään ongelmaa kertyneistä risuista.

Tässä vinkkejä lisää:    Pesävillipölyttäjille        Askartelepölyttäjille keinopesä

Omalle pihalle lahopuutarha ,voi ensin tuntua hassulta ajatukselta. Perinteisestihän kaikki laho ja huono puu on siivottu pois. Hyönteisten kannalta lahopuu on kuitenkin erittäin tärkeä materiaali. Jotkin hyönteiset eivät kykenee elämään muualla kuin lahopuussa.

Hyönteis-asiassa ei ole merkityksellistä pelkästään määrä, vaan myös lajit ja niiden määräsuhteet. Jotta hyönteinen pystyy elämään alueella, sille pitää olla ruokaa ja sopiva pesimisympäristö. Hotelleilla ja lahopuilla voidaan vaikuttaa pesimiseen, mutta osa hyönteisistä on petoja ja tarvitsevat ruuakseen muita hyönteisiä. Petohyönteisiäkin tarvitaan, jotta kaiken kaikkiaan pysyy tasapaino biodiversiteetissä eli monimuotoisuudessa.  WWF:n sivuilta löytyy tietoa lajien katoamisesta.

Ötököitä voi myös jättää siivoamatta koloista.   Kemikaalit ovat huono juttu hyönteisille.

Hyönteisten väkentymisestä kannettua huolta voi lukea vaikka näistä paikoista:

Yle uutisoi juuri hyönteisten vähenemisestä.

Tiede-lehdessä heräteltiin asiaan jo vuonna 2017.

Pölyttäjien merkityksestä on paljon tietoa kootusti saatavilla.

"Minne ovat mehiläiset menneet?" selvittelee tohtorikoulutettava Malkamäki Helsingin yliopistossa.

Pölytyspalveluita voi ostaa hunajantuottajilta.

Muiden bloggaajien ajatuksia hyönteisten merkityksestä pääset lukemaan näistä linkeistä:


Tsajut

Jovelan talopäiväkirja

Luomulaakso

Vehkosuo

Riippumattomammaksi

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Korkeala

Sarin puutarhat

Iso-orvokkiniittty

Farmer to Bee


#miljoonaotokkatekoa