To be a Bee?

 Terveisiä Lepaalta

Mehiläisellä on täydellinen muodonmuutos.

 

Olen kauan pohtinut mehiläispesän hankkimista. Aika monella tutulla nimittäin on joko ollut tai on parasta aikaa pesiä ja olen saanut maistaa ihan tuoretta hunajaa. Voi kun se on hyvää. Meidän perhe on kaiken lisäksi hunajan suurkuluttaja. Puolen kilon purnukka menee ihan hujauksessa.

Fb:ssa tuli vastaan Mehiläishoidon peruskurssi, viisi lauantaita 9-15. En kauan pohtinut, kun jo olin ilmoittautunut. Toki ehdin monta kertaa jo katuakin ilmoittautumista, sillä ajomatka on lähes 2,5 tuntia, eli pitää nousta lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan. Yleensä työviikon jälkeen ei ole ihan kovin pirteänä noin aikaisin.

Tänään 5.4. oli ensimmäinen kerta. Aluksi käytiin teoriaa pesän rakenteesta ja yleisiä asioita. Lounaan jälkeen siirryttiin tositoimiin, kokoamaan kehiä pesiä varten. Aamun teoriaosuudessa en ymmärtänyt pesän toimintaa, mutta kun pesän näki oikeasti, niin hahmottui ihan eri tavalla. Ritilä, joka kuvassa näkyy alaosaston päällä, estää kuningattaren siirtymisen muihin osiin. Eli ritilän alapuolella on asumisosio ja yläpuolella ruokavarasto, yksinkertaistetusti selittäen. Ihan pohjalla on tuuletusritilä.

Pesän pohja ja tuuletusritilä.

Pesän alakerros ja kuningatar-este.

Aamun teoriaosuuden jälkeen tehtiin kehiä, eli niitä, joihin sitten joko kuningatar munii tai varastoidaan hunajaa. Puuosat oli valmiiksi sahattuja, me yhdistimme osat ja naulasimme ne kiinni.

Kehän osat ovat valmiiksi sahattuja.

Osat kiinnitetään pienillä nauloilla toisiinsa.

Päätyjen reikiin laitettiin suojus, jotta metallilanka ei pureudu puuhun.

Puuosiin pingotettiin metallilanka, johon kiinnitettiin mehiläisvahapohjuke sähkön avulla. Metallilangat kuumennettiin oikosululla pikaisesti.

Langotus.

Oikosululla vahan sulatus lankoihin.

Lanka näkyy tummana, kun se on vahan sisällä.

Valmista tuli.

Vielä en tehnyt päätöstä, että hankinko kurssilta oman pesän, vai vasta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan pesä- ja hoitotarvikkeiden yhteissumma nousee melkein tuhanteen euroon, eli ei mikään halpa investointi. Pesiä voi ottaa vain yhdenkin, mutta opettaja suositteli kahta, jolloin talven jälkeen kasvaa todennäköisyys, että pystyy jatkamaan mehiläistarhausta omilla mehiläishoitoa.

Pohjakerroksen yläpuolella on hunajavarastot. Kuningatareste voi olla vasta toisen kerroksen yläpuolellakin.

Tiesitkö, että pensasmustikan pölytys on 100 %:sti riippuvainen hyönteispölytyksestä ja tämä hyönteispölytys 100 %:sti riippuvainen mehiläisistä. Aika hurja juttu, vai mitä? Omenalla vastaavat luvut ovat 90 % ja 60 %.  

Kimalaisten elämää, osa 1

  Tunnistatko kimalaisia?

Ostin joku vuosi sitten itselleni kimalais-kirjan Suomen kimalaiset (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018, Docendo), kun pihassamme oli ihan uusi havainto. Huomattavasti muita isompi kimalainen, joka oli hyvin mustanpuhuva. Samaan aikaan olin seurannut eräässä Facebook-ryhmässä keskustelua kimalaisten tunnistamisesta ja nämä sympaattiset lentävät karvapallot valloittivat ehdottomasti sydämeni. Kirjan perusteella päättelin, että kyse oli kivikkokimalaisesta. Tein siitä julkaisun silloin, siitä saamani kuva oli tosi huono.

Mantu-, kontu- vai mikä kimalainen

Aiemmin luulin, että "kaikki pihamme kimalaiset" ovat mantukimalaisia, mutta nyt kirjaa luettuani on pakko todeta, että olen ollut ihan väärässä. Ensinnäkin, monet kimalaiset ovat melko samannäköisiä maallikolle, toiseksi, työläiset, naaraat jne. vat erinäköisiä ja kolmanneksi, tarkkaa määritystä varten pitäisi ehtiä tarkkailemaan montaa asiaa. Yllä oleva kimalainen näyttää samalta kuin kirjassa sivulla 131 oleva kontukimalaiskuningatar. Silti en uskalla sanoa varmasti, että se se on. Ei ne uroksetkaan niin kovin erilaisia ole maallikon silmin. Määritystä vaikeuttaa työläisten erilaiset värit. Mantukimalaistyöläällä on kaksi valkoista raitaa, kun koiraalla on vain yksi. Vaikeaa on, vaikeaa on. Olisipa joku kimalaistunnistuksenkesäkurssi puutarhailijoille.

On niin hauska katsella vähän keikkuen lentävää kimalaista, joka kuitenkin tietää ihan tarkasti, mihin on menossa ja mitä tekee. Kuvaajan pitää silti olla hereillä, jotta kuvan saa tarkennettua. Käsivaralta kuvaaminen on haastavaa ja toisaalta, kolmijalka on aina väärässä paikassa. Pitäisi olla varmaan erilainen putki näitä varten.

Mustikat ovat riippuvaisia kimalaisten pölytyksestä

Mutta siis asiaan. Kimalais-kirjastani olen oppinut, että mustikkasato on riippuvainen kimalaisten pölytystyöstä. Pihassani on runsaasti pensasmustikkaa ja makeasinikuusamaa, ja varsinkin jälkimmäinen on kimalaisten suuressa suosiossa. Mustanpuhuva kivikkokimalainen mainitaan kirjassa eritoten hedelmäpuiden pölyttäjänä. Ensimmäisen kerran näin sen makeasinikuusamassa ja nyt luumupuussamme. Puutarhanikin sato saattaa olla voimakkaasti kimalaisriippuvainen, sillä jotenkin tuntuu kovasti pölytys painottuvan kimalaisiin, ainakin niitä näkee eniten.

Mettä vai siitepölyä?

Kevään ensimmäiset energiaravinnot nauttii maakolosta herännyt kuningatar pajunkissoilla niiden mettä nauttien. Kukkien siitepölyä kuningatar sen sijaan syö siksi, että kypsyttäisi munarauhasensa. Ja nyt tulee se meidän puutarhailijoiden huoli, pakkasöinä kimalaiset ovat suuressa vaarassa menehtyä. Pakkasta me menevät suojaan kasvillisuuden sekaan. Kirjassa ei ole mitään mainintaa kevätsiivouksesta, mutta itse ajattelen, että kaikki kukkapenkkien yltiömäinen putsaus tässä vaiheessa voi olla haitallista pakkasöinä. Suojapaikkoja ei välttämättä löydy niin helposti. 

Seuraavalla kerralla kerron kimalaisten pesäpaikoista.