Pajusta hiilikyniä – helppo ja yllättävän palkitseva kokeilu

Ensikosketus hiilikyniin ja mehiläisyhteys

Omia hiilikyniä on yllättävän helppo tehdä. Kuulemani mukaan parhaat tulevat pajusta, enkä kyllä voi olla asiasta eri mieltä. Käymälläni kurssilla, jossa valmistetaan mehiläispesän tuotteista pula-ajan juttuja, oli yhtenä tuotteena hiilikynät. Mehiläisiin ne liittyivät sillä tavoin, että kynät käsiteltiin lopuksi mehiläisvahalla.

Kun asiaa miettii tarkemmin, pajuthan ovat keväällä erittäin tärkeitä pölyttäjille. Siinäpä toinenkin luonteva mehiläiskytkös hiilikynien valmistukseen.

Pajun valmistelu: kuorinta ja kuivaus

Pajut kuuluisi kuivata ensin, mutta en tiennyt sitä ajoissa. Pajut pitää kuitenkin kuoria, joten pyysin apupuutarhurin apua. Kuorinta sujui hyvin, vaikka oksat olivatkin paksumpia kuin muilla kurssilaisilla.

Hiiletysmenetelmät: rehukeitin, hiiligrilli ja biohiilen logiikka

Kurssilla hiiletystä tehtiin kahdella välineellä: rehukeittimellä ja hiiligrillillä. Rehukeittimen lämmöt olivat riittävät, mutta hiiligrillissä emme saaneet hiiliä palamaan tarpeeksi. Omat pajuni olivat hiiligrillissä ja kaiken lisäksi paljon paksumpia kuin muilla, joten hiiletys jäi kesken. Hiiletys tarkoittaa tässä samaa menetelmää, jolla tehdään biohiiltä.

Pajujen pakkaaminen hiiletystä varten

Hiiletystä tehtiin parilla eri tavalla. – Toiset laittoivat pajut metalliseen säilyketölkkiin, johon tehtiin grillifoliosta kansi ja pohjaan reikiä. – Omani kiedottiin yksittäisinä paksusti folioon ja niihin tehtiin pari reikää. Pakkaukset laitettiin sen jälkeen foliovuokiin.

Kotona kiedoin foliovuoat vielä tiukkaan rullaan ja varmistin ne metallilangalla, etteivät ne päässeet taipumaan takassa.

Hiilikynät saivat lopuksi mehiläisvahakäsittelyn. Sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja annoin vahan imeytyä kyniin rauhassa.

Lopputulos: samettinen piirustusjälki – ja pieni virhe

Hiiletin omat pajuni loppuun kotona takassa. Tuli todella hyvät. Piirustustuntuma oli todella samettinen ja hiilikynä liukui paperilla kauniisti.

Lopuksi sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja imeytin vahan kyniin. Se oli ehkä virhe, sillä sen jälkeen tuntuma ei ollut enää niin samettinen ja piirustusjälki ei ollut yhtä tumma. Kokemus kuitenkin opetti paljon – ja seuraavat hiilikynät teen jo viisaampana.

Jäljelle jääneen vahan imeytin munakennoihin. Niistä tulee loistavia sytykkeitä takkaan.

Apua, hukkasin kuningattaren

 Eikä ole mikään vitsi

Mehiläiset "juttelevat" eli siirtävät mettä toisilleen, kunnes se on sopivaa laitettavaksi kennoihin ja kertovat kukkien sijainnista.

Mehiläishoidon peruskurssi

Mehiläishoitokurssini Lepaalla jatkui taas viime lauantaina. Aamun teoriaosuuden jälkeen menimme jälleen pesille toteuttamaan oppimaamme. Päivän tärkein oppi oli, miten vähentää parveiluhalukkuutta ja muutenkin taas opettelimme tunnistamaan pesän rakenteista ja mehiläisten touhuja.

Pesän tutkiskeluun kuuluu aina tarkistaa, että onko "poikastuotantoa" eli sikiöintiä. Avosikiöt ovat uusia ja peittosikiöt pidemmälle kehittyneitä. Jos on sikiöintiä, voi olla varma, että kuningatar on pesässä. Silti kuningatar on syytä löytää, ettei epähuomiossa kehiä nostellessa tule kadottaneeksi sitä. Opettelimme pyydystämään kuningattaren sellaiseen pieneen klipsijuttuun. Kurssikaveri yritti ottaa kuvaa ja siinä sitten kääntelin ja vääntelin klipsiä, jolloin tulin puristaneeni leuat auki ja kuningatarpoloinen tippui. Todellakin tippui, sillä tässä vaiheessa ne ovat liian pulskia lentämään. Jos parvi lähtee parveilemaan eli uuden pesän hakuun, ne laihduttavat kuningatarta sen verran, että se jaksaa lentää. Vähän hassun kuuloista, eikö totta?

Vangittu kuningatar, jonka pudotin. Onneksi löytyi. Ylemmässä kuvassa näkyy vihreä värimerkintä.

Siitepölyn väri vaihtelee

Siitepölyä jalkavasuissa. 

Joillakin mehiläisillä, ei osunut kuvaan, oli kirkkaan keltaista siitepölyä. Opettaja kertoi, että se on voikukan siitepölyä ja että hunaja maistuu silloin villasukalta. Meillä oli edellisellä kerralla hunajamaistiaiset ja siinä huomasi, että ihmiset tykkäävät ihan eri asioista. Ne hunajat, jotka olivat monen mielestä tunkkaisia villasukan makuisia, oli minun mielestäni parhaita. Ehkä pidän siis villasukan mausta, mene ja tiedä. En ole sukkia kyllä koskaan maistanut, eli en tiedä, miltä ne maistuvat.

Kuningatarkennoja, ihan vain varmuuden vuoksi

Pesässä rakennetaan aina myös hätäkuningatarkennoja, eli jos kuningatar menehtyy, on aina kennot valmiina uuden kuningattaren kasvattamiseen. Kuhnurikennot ovat isoreikäisiä, pulleita rakennelmia ja kuningatarkennot jollain tapaa suippoja pitkänomaisia rakennelmia.

Kuningatarkenno

Avosikiö, peittosikiö, kuhnuerikenno

Rikkoutunut kuhnurikenno.

Kennorakennelmaa.

Paljon puuhaa ja monta työntekijää.

Avosikiö, eli tuo valkoinen kennossa ja vieressä peittosikiö, eli keltaisella kannella oleva.

Hurmaavia ahkeroitsijoita.

Tärkeitä uutisia kerrottavana.

Paljon kavereita kyydissä

Jostain syystä mehiläisiä kertyy aina minuun kaikkein eniten. Olenko makea tyyppi? :)

Pesän tutkiskelua.

Kehiä nostellaan ja kaavitaan kuhnurikennorakenteet pois.

Tarkkana pitää olla koko ajan.

Itse en pysty ottamaan puhelimellani kuvia, kun hanskat eivät toimi kosketusnäytössä. Kaikki nyt julkaistut kuvat ovat kurssikaverini Teemun.  Parveiluhalukkuuden estämisessä on ydin siinä, että mehiläisten pitää tuntea olevansa riittävän väljästi. Tänä vuonna on ollut kai vähän enemmän haasteita, koska leudon talven jäljiltä oli paljon selvinnyttä populaatiota, mutta kylmä kevät on estänyt normaalit lentotoimet ja pesässä alkaa olla tunkua.

Milloinkahan saan oman pesän?

Muutamalla kurssilaisella on jo omat pesät, yksi tilasi kurssipäivän aikana omansa. Meillä ei pesiä ole vielä, pitää opetella ensin vähän enemmän, ennen kuin rohkaistun. Toisaalta, kotipihaan taajamassa ei edes voisi pesää laittaa ja yksi puutarha, josta kysyin pesäpaikkaa, oli jo ostanut pölytyspalvelua toiselta tarhaajalta.

Kuhnurit turhakkeitako?

Kuhnureilla ei ole muuta tehtävää, kuin parittelulento. Ne ovat selkeästi suurempia kuin muut mehiläiset. Kuningattaren peräpää taasen on pidempi ja suipompi kuin muilla. Kuningatar tosin kyllä merkitään värillä, jotta sen löytää helpommin. Joka vuodella on oma värinsä, joten värikoodin perusteella tietää, miten monta vuotta vanha se on.

Kuhnurit kasvavat myös erimuotoisissa kennoissa. Niitä yritetään kasvattaa ihan tarkoituksella, vaikka kuhnureilla ei tavallaan ole tehtävää. Ne ovat nimittäin varroapunkin suosiossa. Varroapunkki on mehiläispesän haittaeläin ja kun kasvattaa kuhnureita, punkit menevät niiden kennoihin. Kennot leikataan pois ja punkit poistuvat samalla. Kätevää, eikö totta?

Kuhnurit ovat nykyään hittiruokaa, kun ovat punasilmävaiheessa. Paistetaan kuulemma paistinpannulla. Ilmeisesti melkoisen työn takana, koska toukat pitää jotenkin noukkia kennoista yksitellen.

To be a Bee?

 Terveisiä Lepaalta

Mehiläisellä on täydellinen muodonmuutos.

 

Olen kauan pohtinut mehiläispesän hankkimista. Aika monella tutulla nimittäin on joko ollut tai on parasta aikaa pesiä ja olen saanut maistaa ihan tuoretta hunajaa. Voi kun se on hyvää. Meidän perhe on kaiken lisäksi hunajan suurkuluttaja. Puolen kilon purnukka menee ihan hujauksessa.

Fb:ssa tuli vastaan Mehiläishoidon peruskurssi, viisi lauantaita 9-15. En kauan pohtinut, kun jo olin ilmoittautunut. Toki ehdin monta kertaa jo katuakin ilmoittautumista, sillä ajomatka on lähes 2,5 tuntia, eli pitää nousta lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan. Yleensä työviikon jälkeen ei ole ihan kovin pirteänä noin aikaisin.

Tänään 5.4. oli ensimmäinen kerta. Aluksi käytiin teoriaa pesän rakenteesta ja yleisiä asioita. Lounaan jälkeen siirryttiin tositoimiin, kokoamaan kehiä pesiä varten. Aamun teoriaosuudessa en ymmärtänyt pesän toimintaa, mutta kun pesän näki oikeasti, niin hahmottui ihan eri tavalla. Ritilä, joka kuvassa näkyy alaosaston päällä, estää kuningattaren siirtymisen muihin osiin. Eli ritilän alapuolella on asumisosio ja yläpuolella ruokavarasto, yksinkertaistetusti selittäen. Ihan pohjalla on tuuletusritilä.

Pesän pohja ja tuuletusritilä.

Pesän alakerros ja kuningatar-este.

Aamun teoriaosuuden jälkeen tehtiin kehiä, eli niitä, joihin sitten joko kuningatar munii tai varastoidaan hunajaa. Puuosat oli valmiiksi sahattuja, me yhdistimme osat ja naulasimme ne kiinni.

Kehän osat ovat valmiiksi sahattuja.

Osat kiinnitetään pienillä nauloilla toisiinsa.

Päätyjen reikiin laitettiin suojus, jotta metallilanka ei pureudu puuhun.

Puuosiin pingotettiin metallilanka, johon kiinnitettiin mehiläisvahapohjuke sähkön avulla. Metallilangat kuumennettiin oikosululla pikaisesti.

Langotus.

Oikosululla vahan sulatus lankoihin.

Lanka näkyy tummana, kun se on vahan sisällä.

Valmista tuli.

Vielä en tehnyt päätöstä, että hankinko kurssilta oman pesän, vai vasta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan pesä- ja hoitotarvikkeiden yhteissumma nousee melkein tuhanteen euroon, eli ei mikään halpa investointi. Pesiä voi ottaa vain yhdenkin, mutta opettaja suositteli kahta, jolloin talven jälkeen kasvaa todennäköisyys, että pystyy jatkamaan mehiläistarhausta omilla mehiläishoitoa.

Pohjakerroksen yläpuolella on hunajavarastot. Kuningatareste voi olla vasta toisen kerroksen yläpuolellakin.

Tiesitkö, että pensasmustikan pölytys on 100 %:sti riippuvainen hyönteispölytyksestä ja tämä hyönteispölytys 100 %:sti riippuvainen mehiläisistä. Aika hurja juttu, vai mitä? Omenalla vastaavat luvut ovat 90 % ja 60 %.