Vai saako kotitarveviljelijä myös vitamiinibuustauksen?
 |
| Omat porkkanat ja valkosipulit ovat suurta herkkua |
Kaikki omien tomaattien kasvattajat kertovat, että omat tomaatit maistuvat tomaatille. Moni ei-puutarhuroija voi miettiä, että kunhan höpöttävät ja kehuvat tietenkin omaa toimintaansa. Olen kuullut monen kertovan muistoina lapsuusajoista, kun isä tai äiti kasvatti omia tomaatteja ja vielä aikuisenakin muistaa niiden herkullisuuden. Monestako ruuasta ihmiselle jää muistijälki, jonka muistaa vielä kymmenien vuosien päähän? Uskon, että ei ihan hirveän monesta. Jotta näin pysyvä muistijälki syntyy, siinä on varmaankin moneen eri aistiin liittyvä tuntemuksia, sillä tutkimusten mukaan muistin toimintaa vahvistaa, mitä useampaan aistiin se kohdistuu. Omassa tomaatissa yhdistyvät ainakin maku, suutuntuma, auringon lämpö, lämmin muisto lapsuudesta/isästä/äidistä, väri, muoto, koko. Ei siis ihme, että sen muistaa vielä aikuisenakin.
Ruuan vitamiinipitoisuuksia ja koostumuksia on tutkittu tietenkin vaikka kuinka paljon monissa eri tieteellisissä julkaisuissa. En ole ravintotieteilijä, enkä ole asiaan perehtynyt syvällisesti. Nyt tuli kuitenkin vastaan video, jossa tästä on asiaa ja laitan sen sinulle tähän ja tähän. Videoissa käydään läpi tehotuotettujen raaka-aineiden koostumuksen muutosta vuosien saatossa, kerrotaan tomaatin jalostamisesta, opetetaan, mitä tarkoittaa siemenpussissa oleva maininta F1 tai Hybrid. Suosittelen katsomista ihan näiden teoriaosuuksienkin takia, vaikka et muuten olisikaan niin kiinnostunut vitamiineista ja muista.
 |
| Kerran omia valkosipuleita maistaneena ei muuta halua. |
Ruuantuotannon hinnanmuodostus tuottajan ja jalostajan osalta vaikuttaa viljelytapaan eli juuri siihen, mistä yllä mainitussa videossa on kyse. Syy-seuraussuhteet ovat todella moninaiset ja viime kädessä kaikki riippuu viljan ja sadon maailmanmarkkinahintojen määräytymisestä, mekanismista ja hintatasosta. Paikallisen tuottajan tukeminen, oman ruuan kasvattaminen, lähiruoan arvostus ja kotimaisuuden tukeminen ovat kaikki sellaista, jota tavallinen kuluttaja voi tehdä. Samalla tulee tukeneeksi pienimuotoisempaa tuotantotapaa. Vaikka Suomessakin harjoitetaan monokulttuuria, eli yhden satokasvin tuotantoa laajoilla alueilla, on alueet silti pikkiriikkisiä verrattuna Yhdysvaltojen, Brasilian, Australian ja muiden suurtuottajien peltoihin, tuotantotapoihin, lannoitusmääriin ja torjunta-aineruiskutuksiin. Tuotettu ruoka on erilaista, tutkitustikin.
 |
| Magnoldia ja punajuuria. Ja tietenkin mittanauha. |
Eternal tomato😨Aika surullisia videoita, mutta onneksi sieltä pientä toivon pilkahdustakin oli näköpiirissä! Kaikenlainen tehotuotanto tuntuu kyllä todella pahalta tulevaisuuden kannalta. Siihen kun kuuluu osana myös monenlaisten myrkkyjen käyttö. Puhumattakaan tästä ravintopitoisuuksien romahtamisesta🙁
VastaaPoistaOlen erittäin huolestuneena seurannut myös huonekasvipuolella lisääntynyttä myrkkyjen käyttöä. Ja kuinka huolettomasti ihmiset niihin suhtautuvat ja niitä käyttävät. Ja kyse on kuitenkin vain koristekasveista. Saati sitten tämä tilanne hyötykasvipuolella. Kyse on kuitenkin ruuasta, jota syömme!!!!! Ihmiskunta on jotenkin vieraantunut luonnosta aivan liian kauas, kun jopa yksittäinen pieni hyönteinen saa monet kasviharrastajat/kotitarhurit kirkumaan kauhusta🙁
Täysin samaa mieltä. Olen ilolla seurannut, miten omassa pihassani ääri-ilmiöt esimerkiksi kirvoissa ovat vähentyneet, kun olen huomioinut monimuotoisuutta monin tavoin. Linnunpönttöjen lisääminen tuntuu olen suurin yksittäin asia, josta tuli huomattavat muutokset. Hyttyset vähenivät ja kirvojen esiintyminen hedelmäpuissa on vähentynyt. Keväällä ja nyt syksyllä, kun muuten on hyönteisiä enää vähän, tonkivat talitiaiset ja muut pikkulinnut hedelmäpuiden koloista herkkuja. Surullista on myös se, että sisäviherkasveja pidetään kertakäyttökoristeina, niitä pidetään siihen asti, kunnes ovat kaupasta tuotuna nättejä ja sitten heitetään roskikseen. Ei välitetä opetella hoitamista lainkaan.
PoistaVetipä sanattomaksi... Tuon videon katsominen kannustaa entistäkin enemmän kasvattamaan itse niin paljon kuin vain voi ja silloin kun pitää turvautua kaupan tarjontaan, suosii mieluummin paikallista tai edes kotimaista. Ja maussahan sen huomaa heti, onko kyseessä tehotuotettu vai itse kasvatettu vihannes.
VastaaPoistaIhmettelen aina tutkimuksia, joissa opetetaan, että ei ole luomussa tai lähiruuassa ollut havaittavia makueroja tms. En tarvitse siihen tutkimuksia, että tiedän maistavani eron. Onneksi kotipuutarhureita on paljon ja lähiruokaa saa Rekosta ja suoraan tiloilta. Suurissa marketeissa lähiruokatarjonta vaihtelee hyvin paljon. Meillä Porissa on onneksi kauppiaat ymmärtäneet lähituottajien arvon ja pystyy ostamaan lähellä kasvatettuja peruselintarvikkeita laajasti.
Poista