Ravintoaineet tappiin omaan satoon!

 Vai saako kotitarveviljelijä myös vitamiinibuustauksen?

Omat porkkanat ja valkosipulit ovat suurta herkkua

Kaikki omien tomaattien kasvattajat kertovat, että omat tomaatit maistuvat tomaatille. Moni ei-puutarhuroija voi miettiä, että kunhan höpöttävät ja kehuvat tietenkin omaa toimintaansa. Olen kuullut monen kertovan muistoina lapsuusajoista, kun isä tai äiti kasvatti omia tomaatteja ja vielä aikuisenakin muistaa niiden herkullisuuden. Monestako ruuasta ihmiselle jää muistijälki, jonka muistaa vielä kymmenien vuosien päähän? Uskon, että ei ihan hirveän monesta. Jotta näin pysyvä muistijälki syntyy, siinä on varmaankin moneen eri aistiin liittyvä tuntemuksia, sillä tutkimusten mukaan muistin toimintaa vahvistaa, mitä useampaan aistiin se kohdistuu. Omassa tomaatissa yhdistyvät ainakin maku, suutuntuma, auringon lämpö, lämmin muisto lapsuudesta/isästä/äidistä, väri, muoto, koko. Ei siis ihme, että sen muistaa vielä aikuisenakin.

Ruuan vitamiinipitoisuuksia ja koostumuksia on tutkittu tietenkin vaikka kuinka paljon monissa eri tieteellisissä julkaisuissa. En ole ravintotieteilijä, enkä ole asiaan perehtynyt syvällisesti. Nyt tuli kuitenkin vastaan video, jossa tästä on asiaa ja laitan sen sinulle tähän ja tähän.  Videoissa käydään läpi tehotuotettujen raaka-aineiden koostumuksen muutosta vuosien saatossa, kerrotaan tomaatin jalostamisesta, opetetaan, mitä tarkoittaa siemenpussissa oleva maininta F1 tai Hybrid. Suosittelen katsomista ihan näiden teoriaosuuksienkin takia, vaikka et muuten olisikaan niin kiinnostunut vitamiineista ja muista.

Kerran omia valkosipuleita maistaneena ei muuta halua.

Ruuantuotannon hinnanmuodostus tuottajan ja jalostajan osalta vaikuttaa viljelytapaan eli juuri siihen, mistä yllä mainitussa videossa on kyse. Syy-seuraussuhteet ovat todella moninaiset ja viime kädessä kaikki riippuu viljan ja sadon maailmanmarkkinahintojen määräytymisestä, mekanismista ja hintatasosta. Paikallisen tuottajan tukeminen, oman ruuan kasvattaminen, lähiruoan arvostus ja kotimaisuuden tukeminen ovat kaikki sellaista, jota tavallinen kuluttaja voi tehdä. Samalla tulee tukeneeksi pienimuotoisempaa tuotantotapaa. Vaikka Suomessakin harjoitetaan monokulttuuria, eli yhden satokasvin tuotantoa laajoilla alueilla, on alueet silti pikkiriikkisiä verrattuna Yhdysvaltojen, Brasilian, Australian ja muiden suurtuottajien peltoihin, tuotantotapoihin, lannoitusmääriin ja torjunta-aineruiskutuksiin. Tuotettu ruoka on erilaista, tutkitustikin.

Magnoldia ja punajuuria. Ja tietenkin mittanauha.

Viime hetken tohinoita

 kattiloissa sosekeitot valmiit

Sokerijuurikassosekeitto.

Herkullista on, testimaistettu ja hyväksi todettu. Palanpainikkeeksi tulee vielä saaristolaisleipäpuikkoja. Juotavaksi kahvia ja mehua. 

Sokerijuurikaslastut kuullotettu.

Porkkanoiden kuullotusta.

Sokerijuurikas, 2,2 kg.

Palsternakkoja.

Huomiselle jäi vielä vähän viimeistelyhommia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti huomenna tulee kävijöitä.

https://lahiruokapaiva.fi/tuottajat/finland-urban-farming-kotitarveviljely/

#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Voinko nähdä lierojen ruokailun puutarhassani?

 

Lehtiruusuja nurmella

Oletko koskaan ihmetellyt nurmikollasi upeita lehtiruusuja puoliksi maahan uponneena? Ehkä et ole tullut katsoneesi niin tarkasti maahan haravointisi lomassa. Nyt kerron sinulle, että kannattaa kumartaa. Lierot ovat vallan taiteilijoita, kun hamuavat ruokaa maanalaiseen verkostoonsa. Milli milliltä lehti sukeltaa pikkuruiseen luolastoon. Suorana lehti ei sinne mahdu, mutta rullalle käärittynä kyllä. Voit parin päivän ajan verrata yhden lehden katoamista, sen verran kestää, kun liero upottaa/syö yhden vaahteranlehden.

Maa voi ollut jäässä vielä muutama viikko sitten. Pinnasta vähän kokeillen löytyy kuitenkin talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Kun aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Voi ihan itse todeta, että eivät ole menneet hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Lieroilla hyvät oltavat

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake pitä mukavasti kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanassa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehtii kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.

Mitä kaikkea voi kasvattaa itse edullisesti?

Perusjuttuja, taviselämää

Lisääntynyt kotonaoloaika lisäsi viime keväänä monella suomalaisella puutarhaharrastusta. Lehtien sivuilta ja netistä on voinut seurata mitä hienompia puutarhaluomuksia ja erikoisempia kasvatussuunnitelmia. Lupasin kuitenkin itselleni syksyllä, että ensi keväänä on "back to basics"-aika ja siitä pidän kiinni. Olen Satakunnassa kasvuvyöhykkeellä II. En hörhöile, hifistele enkä kokeile uutuuksia. Kotipihassa kunnostin nyt syksyllä kasvatuspenkkejä, joita ajanhammas eli mikrobit olivat jo popsineet. Vuorasin loputkin kohopenkit kasvihuonemuovilla sivuseinistä tapahtuvan haihtumisen vähentämiseksi. Näistä laitoin kuvia tänne blogiinkin.

Viime kesänä tuli tosi hyvä perunasato, niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Valitettavasti käyttäjäkunta pieneni ja olin melko ihmeissäni, mitä teen yli 200 kilolla perunaa. Pojan koululuokka tuli talkoilemaan perunannostoon ja lahjoitin yli 100 kiloa luokalle myyntikäyttöön luokkaretkirahan keräämiseksi. Oli kyllä valtavan hienoa nähdä nuorten innostus työhön. Moni oli luullut, että perunamaalla on tylsää, tyhmää tai rankkaa, mutta työthän loppuivat kerta kaikkiaan ihan kesken. Myyntiäkin olisi saatu enemmänkin aikaiseksi, lopulta lahjoitin ennalta sovitun 100 kilon lisäksi vielä ylimääräistä. Tiedä, vaikka jollekin jäi itämään puutarhailusiemen ja uusia omavaraistelijoita kasvaisi näistäkin nuorista.

Perunaa, porkkanaa, hernettä, yrttejä

Perheessä on nyt monta kokkia, mutta soppa ei ole siitä huonontunut. Käytännössä tämä tarkoittaa, että useammalla on nyt ajatuksia, mitä meidän puutarhassamme pitää ehdottomasti kasvaa ensi kesänä. Tämän vuoksi nyt onkin tehty ihan eri tavalla viljelysuunnitelmaa. Kukin saa listata omat Must! -tuotteensa ja siitä sitten katsotaan, että mihin rahkeet ja kasvatus-alat riittävät. Ajattelen niin, että jos jokaisella on jotain omaa, niin sadon hyödyntäminenkin helpottuu. Aiemmin olen joutunut muistuttamaan, että sitä, tätä ja tuota kasvaa/kasvoi ihan omassakin puutarhassa, eikä tarvitse/tarvitsisi ostaa kaupasta.

Latva-artisokkien taimet ovat nyt talvehtimassa. Toivottavasti selviävät talven yli. Satoa muodostuu talvehtineista taimista aikaisemmin, mutta muuta eroa en huomannut viime kesänä, kun vertasin talvehtineita taimia ja uusia taimia. Osa kukinnoista pääsi kehittymään liian pitkälle, ensi kesänä pitää olla tarkempi ja aikaisempi sadonkorjuussa.

Kurkkuja tulee ehdottomasti ensi kesänäkin kausariin eli kausikasvihuoneeseen, jonka lämmitän keväällä hevoskalla. Samoin herneitä on listattuna kasvatettaviksi, sillä niin taivaallisia ovat oman maan herneet talvella pakkasesta otettuna.

Perunat ja porkkanat pysyvät kaiken aikaa kasvatettavien listalla. Perunat syödään meidän perheessä ympäri vuoden kuorineen, joten on ehdottoman tärkeää tietää, missä ja miten ne on kasvatettu. Torjunta-aineet tai väkilannoitteet eivät lukeudu meidän ruokavalioomme, eikä niiden aiheuttamat makuvirheetkään innosta ketään.

Kesäkurpitsasta oli viime kesänä taukoa, mutta syksyllä sitä kannettiin siinä määrin kaupasta, että pääsipä sekin ensi kesän kasvatettavat -listalle takaisin.

Pinaattikin oli jostain syystä pudonnut pois puutarhastani, mutta ensi kesänä sekin palaa, sillä syksyn viiletessä ulkoilun jälkeen samettinen pinaattikeitto on yksi parhaista lämmittäjistä.

Valkosipulit ovat puutarhassani aina ja iankaikkisesti. Kun on kerran saanut nauttia oman maan valkosipuleista, ei ole enää paluuta vanhaan. Nyt syksyn kylvöissä laitoin liki 300 kynttä. Enemmän kuin milloinkaan.

Olen addiktoitunut todella "pahasti" myös omiin viinirypäleisiin. Niiden makua ei voi verrata lainkaan kaupan rypäleisiin, joiden sokeripitoisuus on todella korkea. Näissä kotona, avomaalla kasvatetuissa, makeus on huomattavasti matalampi ja aromit tulevat muualta. Migreenipotilaana en voi käyttää mitään viinejä, mutta viinirypäleiden mausta totean silti, että niissä on viininen maku.

Maisseja kasvatan myös, vaikka viime kesänä ne eivät olleetkaan mikään menestys maun kannalta. Lajike oli eri kuin aiemmin. En siis tiedä, että johtuiko mauttomuus lajikkeesta vai kesän kasvuolosuhteista. Alla kuvassa on edellisen vuoden satoa ja samaa makeaa lajiketta aion laittaa ensi kesänäkin. Niitä voi syödä suoraan taimesta, kypsentämättä.

Janojuomaa työn touhuun ja vähän muutenkin 

Tuleeko sinulle joskus tarve saada jotain vähän hapokasta juomaa työn touhun lomassa janoosi? Et kuitenkaan halua juoda limonadia tai mehua. Itselleni käy juuri näin, sillä en välitä kovin makeista juomista ja toisaalta, jos laimentaa mehun kovin laihaksi makeuden vähentämiseksi, lähtee makukin. Makeutusaineita en käytä migreenin vuoksi. Onneksi ystäväni Reija tuli maininneeksi kombuchasta ja sai minutkin innostumaan siihen. Valmistus on helppoa ja vaivatonta ja ennen kaikkea edullista. Kunhan keittelee teetä scobyn (ns. volgansieni vaikka ei olekaan sieni) kasvatusalustaksi, laittaa mikrobien ravinteeksi sokeria ja odottelee noin viikon päivät. Eri makujakin voi toki tehdä pullottamisen yhteydessä maustamalla, mutta itse pidän siitä juuri tuollaisena, ihan tavallisena.  Jopa äitini 82 v. innostui siitä, samasta syystä kuin minä itsekin. Facebookissa on monia ryhmiä, joista saa vertaistukea ja ohjeita sekä valmistuksessa käytettävän scopyn joltain sinua lähellä asuvalta harrastajalta.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Pensasmustikoita minulla pihassa monta pensasta. Niistä riittää koko satokauden napostelumustikat, mutta pakkaseen joudun hankkimaan ahkerilta poimijoilta. Mansikkamaan perustaminen tuntuu olevan ikuisuushanke. Ostin viime vuonna varmennetut Polka-taimet, mutta kevään kuivuus esti taimien istuttamisen. En pääse kastelemaan palstaani. Osan penkeistä ehdin kuitenkin tehdä jo valmiiksi ja siitä jatkan taas ensi keväänä lumien sulattua. Varmaa siis on, että ainakin noihin valmiisiin penkkeihin saan taimet. Osa ei selvinnyt kesän yli, sillä en siirtänyt niitä ajoissa lepopaikkaan maahan, vaan pidin niitä niissä pikkuruisissa ruukuissa. Sitkeimmät laitoin syksyn lämpimien päivien jatkuessa ja toivon niiden selviävän nyt näistäkin huippupakkasista (-25 astetta). Omavaraisuus mansikoista on siis edes hivenen lähempänä kuin milloinkaan aiemmin. Voihan olla, että nuo kesästä selvinneet sitkeät taimet ovat oikeita valioyksilöitä ja tuottavat hurjat sadot ja kestävät jatkossakin vähän kehnompiakin sääolosuhteita.

Kirjoitussarja, jonka osa tämä kirjoitus on

Tämä kirjoitus on osa omavaraistelusta kertovaa blogisarjaa, johon osallistuu lisäkseni moni muu bloggaaja. Uusi teksti julkaistaan aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00. Kaikki eivät välttämättä osallistu joka kuukausi ja matkan varrella voi tulla uusia bloggaajia mukaan. Omavaraistelu on kullakin omannäköistä puuhastelua ja elämäntapaa. Emme rajoita näkökulmia, emmekä ole mitenkään tiukkapipoisia omavaraisuuden määritelmästä ja siksi meidän joukkomme onkin niin iloista ja mukaansatempaavaa porukkaa. Alta löydät linkit kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna muiden kirjoituksiin. Nautinnollisia lukuhetkiä! 

Helmikuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/

Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html  eli tämä juuri lukemasi kirjoitus

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/suunnittelun-helppous.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659

Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021

Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/

Puutarhahetki (linkki nimessä)

Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/

Miten nyt käy valkosipulien?

Lämpimästä syksystä haasteita

Olen kasvattanut todella monta vuotta valkosipuleita, eikä milloinkaan ennen ole marraskuussa pitänyt surra itäneitä kynsiä. Mitenköhän talvehtiminen nyt onnistuu, kun osasta kynsiä on kasvanut jo ihan näkyvät alut?

Porkkanoita kylvin palstalle jo muutama viikko sitten, mitenköhän niiden siemenien kanssa käy? Toivottavasti eivät ole itäneet. Olen muutenkin vähän huolissani kylvöstä, sillä maa oli hieman liian märkää ja siemenien päälle tullut multa saattoi olla liian kokkareista. Olenkin päättänyt, että laitan keväällä joka tapauksessa lisää porkkanaa, jotta sadontuotto on varmempaa. Kyllä niille porkkanoille käyttöä löytyy, vaikka vähän enemmänkin kasvaisi.

Teetkö sinä syksyisin kylvöjä?

Miten tehdään helposti lavakauluspenkki?

 Lavakaulus, sanomalehtiä, kompostia ja multaa

1) valitse paikka, johon teet uuden kasvualustan

Tässä alussa on vain esimerkkinä lavakaulus aseteltuna.

2) aseta lavakaulus paikalleen

3) eristä nurmikko paksulla kerroksella sanomalehtia, käännä reunoihin myös tai upota maahan lapiolla lavakauluksen reunojen alitse

4) kastele sanomalehdet

5) laita pohjalle kompostia, vanhaa haketta tai mitä tahansa vastaavaa massaa. Tämän vaiheen olin tehnyt jo aiemmin iltahämärässä, eli olen tuon eristämisen tehnyt ennen kompostia, mutta silloin ei ollut valokuvaamiseen riittävästi valoa, joten siksi nuo edellisen alkukuvat ovat eri paikasta otettuna.

6) täytä mullalla. Itse käytän aina vanhaa multaa jostain toisesta paikasta siirrettynä, esimerkiksi kasvihuoneeni pohja on syksyllä aina siirtokunnossa. Tällä kerralla otin mullan toisesta kohopenkistä, joka peruskorjataan .

7) korota kerroksia, jos haluat kasvattaa syväjuurisia, kuten esimerkiksi porkkanaa tai pitää voida mullata, kuten perunaa. Tässä on lopulta kaksi lavakaulusta päällekkäin.

Nyt on kolme lavakauluspenkkiä valmiina ensi vuodeksi. Tänä kesänä olivat vasta nuo kaksi oikeanpuoleista käytössä. Oikeanpuolimmaisessa on kerättynä kurpitsoiden ja monien muiden naatit ja varret. Saavat muhia siinä rauhassa koko talven Lieroilla on kivat oltavat kasan alla.

Tässä tämä tyhjentynyt vanha penkki. Olen siirtänyt multaa pikkuhiljaa muualle ja nyt alkaa pohja olla oikealla tasolla ja pääsen purkamaan reunoja.

Kevätsiivousta verhokaapista puutarhaan

Uuteen käyttöön vanhat valoverhot

Viime vuonna kaalin tuholaiset olivat sankoin joukoin liikkeellä. Jopa Ilmatieteenlaitos näki tuholaisparvet mittauksissaan. Ammattiviljelijätuttu kyseli, joko on kaalini syöty vai ovatko ne harson alla, mihin sanoin, että ei ole mitään tuholaisen haittoja näkyvissä. Saman päivänä töistä kotiin palattuani tein tavanomaisen kierroksen puutarhassa ja voi hirvitys, ruusukaaleihin oli kuin olikin mokoma kaalinkauhistus päässyt.

Tänä vuonna, vahingosta viisastuneena, ajattelin peittää kaikki kaalikasvit joko harsolla tai verkolla. Porkkanoiden suojausta jatkan edellisvuosien hyvien kokemusten kannustamana harsolla tai jos verhoja riittää, niin verhoilla.

Harsojen alla voi kuumuus nousta haitallisen korkeaksi ja siksi päätin kokeilla vanhojen valoverhojen tehoa korvaamaan kaupasta ostettavaa melko hintavaa verkkoa. En vielä päässyt varastoon asti ajatuksineni, mutta muutaman laatikon muistan vieneeni sinne täynnänsä valoverhoja. Nuorempi sukupolvi ei enää välttämättä edes tiedä, mitä valoverho on, joten kerrottakoon sen olevan yleensä valkoinen harsomainen keinokuitukangas, joka oli aikoinaan kaikilla ikkunassa sivulla olevien somistusverhojen lisäksi. Valoverho nimensä mukaisesti suodattaa ulkoa tulevaa liiallista auringonvaloa kesällä ja talvella estää näkymästä ulos kaikkea, kun ulkona on pimeää ja sisällä valot päällä.

Netistä löytyy kyllä toisenlainenkin merkitys valoverholle, optinen valoseinä, mutta sellaista en ole kyllä nyt puutarhaani suunnitellut. Vaikka toisaalta, olisihan se aika mahtavaa saada optinen valoseinä varottamaan tunkeilevistä öttiäisistä.

Tulee aika iäkäs olo netin syövereissä.... hakusanalla "valoverho" ei tule niitä vanhoja perinteisiä verhoja, vaan tyystin kaikkea muuta. Milläköhän vuosisadalla olenkaan syntynyt? Kirpputoreilla niitä kyllä sentään onneksi vielä on. 

Hieman pitää ensin "guuglailla", että minkä kokoinen verkon silmä saa enintään olla, jotta kaalikoit ja muut harmitukset pysyvät ulkona.

Tarvittavan sadon määrä?

Paljonko on paljon, riittävästi tai liian vähän?

Aina silloin tällöin illan hämärinä tunteina mietiskelen, että paljonko perheeni oikeasti syö? Entä miten paljon voi satoa saada per aari? Millainen kasviyhdistelmä olisi tehokkain, jotta nelihenkinen perhe saisi mahdollisimman paljon satoa vuoden tarpeiksi?

Jos syö kerran päivässä lämpimän aterian, perunaa + lisuketta... mitä se tarkoittaa määrissä?

Mietitäänpä:

Keskivertoperuna painaa 60 g ja aikuinen syö ehkä 3 perunaa kerrallaan, jolloin
saadaan vuosikulutukseksi

3 perunaa * 365 päivää * 0,06 kg yhden perunan paino = 65,7 kg perunaa vuodessa, jos syö joka päivä samaa.

Tarkastin tilastokeskuksesta ja 2016 vuonna perunan keskikulutus oli 22 kg/vuosi/hlö, eli joka kolmas päivä menee peruna-ateria keskimäärin.


Nelihenkisessä perheessä, jossa asustaa 2 aikuista ja 2 lasta (ei teini-iän kasvussa) voinee kerroin olla 2,5, eli lapset syövät puolet aikuisen määrästä. Vuositasolla perunaa kuluisi siis 55 kg. Toki kerroin tekee virheen, kun vuosikeskikulutus on laskettu lapset mukana täysimääräisinä... mutta tämä ei olekaan mikään tieteellinen tutkimus, vaan omaa pohdintaa.

Keskikulutus perheellä 2016 tilastokeskuksen taulukoiden avulla

Juurikasveja kulutettiin samana vuonan 7 kg/hlö => perheelle 17,5 kg
Marjoja 13 kg => perheelle 32,5 kg
Lihaa 56 kg => perheelle 140 kg
Kalaa 11 kg => perheelle 27,5 kg
Sipuleita 6 kg => perheelle 15 kg

Kaikki kulutus ei tapahdu kotona, vaan arjen ruuista osa syödään koulussa, työpaikoilla, ravintoloissa jne.

Nyt kun mietin, mitä meillä syödään verrattuna keskiarvolukuihin, emme taida ihan sopia keskiarvomuottiin.

Marjoista pelkästään mansikoita menee jo 25 kg, mustikoita lisäksi 20 kg ja vadelmia kaikki mitä pensaista irtoaa, helposti kaikkinensa 20 kg hyvänä vuonna. Yhteensä marjoja 65 kg, siis tuplat keskivertoon.

Entä juurikasveja sitten? Porkkanoita voin kuoria ja pilkkoa sormiruuaksi helposti kilon ja purkki on tyhjä parissa tunnissa. Näitä menee yksistään jo melkein tuo 17 kg vuoden aikana ja lisäksi tulevat vielä kaikki ruuanlaitossa tarvittavat juurekset ja joulun lanttu-, punajuuri- ja porkkanalaatikot.

Sipuleita (kepa, punasipuli ja sellainen vaalea lajike) tuli tänä vuonna sadoksi 30 kg ja kohta on syöty jo puolet + valkosipulia.

Mitä nämä luvut tarkoittavat kylvettävänä satona?

Perunasta sanotaan, että keskisato on 20 000 kg/ha eli 200 kg/aari. Omalla perunamaallani nämä luvut eivät pidä paikkansa, sillä riviväli on pienempi ja istutustiheys suurempi. Laitan 4 kpl 10 metrin riviä, 22 taimea per rivi -> jos otetaan keskisadoksi 600 g, tulee kokonaissadoksi 52,8 kg.

Pitääkin punnita ensi vuonna perunan kokonaissato, sillä se on kyllä enemmän kuin 53 kg. Sanoisin jopa liki tuplat. Nämä 4 riviä vievät tilaa noin 3 metriä, sillä riviväli on 50 cm. Kasvatan tiheästi, jotta rikkakasvit eivät saa valoa. Käytän perunaa aina pioneerikasvina, kun laitan jollekin alueelle ensi kertaa kasvustoa. Näillä mitoilla hehtaarisadoksi tulisi 24000kg. Viime kesänä sato oli kyllä tosi iso, joten mitäköhän hehtaareiksi muutettuna se olisi ollut. Perunasato on siis kunnossa, kuten on toki huomattukin käytössä.

Paavo Ahvenniemi Helsingin Yliopistosta pitää perunasivustoa, jossa on niin sanotusti kaikki tieto perunasta, jos mietit kylvö- tai lajikeohjeita tai ihan mitä tahansa perunasta.

Sipulit tulivatkin jo edellä laskettua ja se on ihan hyvä määrä sellaisenaan.

Porkkanat ovat myös aika tavalla kunnossa, kasvatan 4 riviä* 10 m, taimiväli ehkä noin 4 cm + porkkanataimen tila 3 cm. Porkkanan keskikoko 65 g, tarkoittaa noin 9,3 kg per rivi * 4 riviä = 37 kiloa porkkanaa. Satoa on tullut niin paljon, että riittää pitkälle kevääksi, vaikka keskikoosta en osaa sanoa mitään omissa porkkanoissani. Porkkanaahan ei sovi käyttää ylivuotisena ruokamyrkytysten välttämiseksi. Kesänaposteluporkkanat ovat edellä mainitun lisäksi kotipihassa.

Kysymykseksi jäävät lähinnä lihan ja kalan osittainen korvaaminen kasviksilla. Mikähän on muunnoskerroin? Vegaaniliiton sivuilla annetaan yhdeksi ohjeeksi pavuista 1 dl valmistettuja papuja päivässä. Eli jos miettisi, että korvaa viikossa 3 päivän liha- tai kalaruuan kasviksilla, vaikka pavuilla, se tarkoittaisi 52 viikkoa * 3 päivää * 4 hlö * 0,3 dl (eli 1 dl valmista) = 187,2 dl papuja. Aika tavalla. Tosin joulunaikaan ja kesällä varmaan jää viikkoja väliin muun ruuan vuoksi, joten jos vähennämme vaikka 10 viikkoa kokonaiskulutuksesta: 151,2 dl olisi uusi ennuste.

Nyt pitäisi tietää, paljonko yhdestä pensaspavusta tulee satoa. Onpa harmi, etten ole näitä yhtään mitannut. Netistäkään en näitä tietoja ainakaan vielä löytänyt. Jos kuvitellaan, että yhdestä pensaasta tulisi vaikka 2 dl tuleentuneita eli sellaisia kuivia papuja, tarvittaisiin 76 taimea. Jos taimiväli on 20 cm ja riviväli 50 cm, veisi tämä tilaa noin kaksi riviä eli reilu metri.

Tältä yksi aari eli 10*10 nyt näyttää, tiheältä, mutta niin on puutarhani käytännössäkin. En käytä rivien välissä mitään ylimääräisiä polkuja, ovat turhia rikkaruohoja kerääviä tai lisäkatetta vaativia juttuja. Lisäsin vielä myös pinaattia/magnoldia kaksi riviä ja perunoille laitoin varoiksi yhden lisärivin ja valkosipulit ovat mukana muiden sipulien kanssa. Vasemmalta oikealle peruna, porkkana, sipulit, pavut ja pinaatti/magnoldi.

Toki omavaraisuus sanana herättää paljon keskustelua, mutta tässä mietin lähinnä, että miten paljon ruokaa kuluu ja paljonko siitä voi oikeasti itse kasvattaa omaksi iloksi.

Katetta kerrakseen

Mitä kate tarkoittaa puutarhassa?

Lehtikaali.

Harrastuksissa on aina myös raha-asiat mukana

Nyt ei ole kyse kateviljelystä niin kuin muissa postauksissa, vaan rahallisesta katteesta.

Jos teillä on perheessä tai jollain lähipiirissä lemmikkinä jyrsijöitä, on sinulla niin sanotusti tuhannen taalan paikka saada tuhtia tuntipalkkaa harrastuksestasi eli puutarhuroinnista:

Jyrsijöille myydään nimittäin kuivattuna monenlaista puutarhasta huimaan hintaan:

• Karhunvatukat 396,60 €/kg
• Mansikka 238,00 €/kg
• Punajuuri 39,60 €/kg
• Punaviinimarja 148,75 €/kg
• Palsternakka 39,60 €/kg
• Juuripersilja 39,60 €/kg
• Porkkana 39,60 €/kg
• Nokkonen varsineen 39,60 €/kg
• Punahattu varsineen 39,60 €/kg
• Vadelmanlehti 47,60 €/kg

Nokkosia saa moni kitkeä kyllästymiseen asti. Vadelmanlehtiä on ihan tavattoman nopea kerätä.

=> laitapa kuivumaan ja anna tutun hamsterille, marsulle tai kanille. Ovat huipputerveellistä ruokaa, sanoivat kaupassa. Marjoja kuulemma pitää antaa vähän varoen, jottei poloinen pääse lihoamaan.