Sadevesi, huussi ja oma multa

"Eihän vesi niin kauheasti maksa", mulle on sanottu monesti, kun intoilen sadeveden kanssa. No, kaikki on hyvin suhteellista, siis rahassa mitattuna, mutta ei tässä nyt siitä ole kysymys.

Päällä on verkot, jotta oravat, hyttyset ja roskat eivät mene saaveihin. Kuvauksen ajaksi verkot otettu pois.

Hulevesi

Meillä oli Porissa Porin kaupungin infran asiantuntijat pitämässä alueen suulle puutarhaseuralle Satakunnan puutarhaseuralle, luentoa hulevesistä. Vaikka olen kerännyt sadevesiä talteen 20 vuotta, niin silti sain vielä lisää intoa ja ymmärrystä, miten tärkeää toimintaa teen. Hulevedet nimittäin ovat niitä sadevesiä, jotka johdetaan kaupungin infraa pitkin jokiin ja meriin, likoineen päivineen. Ne eivät mene puhdistusasemien kautta. Ajattelepa tätä!

Oma osuuteni hulevesissä on niiden tuottamatta jättäminen niin paljon kuin mahdollista. Sitä varten olen haalinut suuren määrän isoja saaveja ja 1000 l säiliön, eli ns. kuutiotankin. Jotta kaatosateella ei tarvitse olla siirtelemässä tynnyreitä, kytken saavit yhteen lappo-ilmiöllä. Vuosien ajan olen oppinut, että huhti-toukokuun sateet pitää ottaa kaikki talteen, sen jälkeen alkaa aina kuiva kausi, juuri kun kylvökset tarvitsevat kasteapua itääkseen.

Tänä vuonna otin varaslähdön ja laitoin ensimmäisen keruun jo 20.3. En usko, että tulee enää niin kovia pakkasia, että tynnyrini jäätyisi. Päivät ovat niin paljon plussalla, että vesi ehtii lämmetä ja veden suuri ominaislämpökapasiteetti auttaa estämään jäätymistä yön aikana, vaikka lämpötila laskisikin pakkasen puolelle.

Hulevesiä voi vähentää muutenkin kuin keräämällä niitä tynnyreihin myöhempää käyttöä varten. Tähän sain oikein valtavaa pontta luennolla. Sadevedet voi ohjata pihassa kaivantoon, jossa vesi viipyy ja imeytyy vähitellen maahan tai ylivuotona ohjataan rankkasateella kaivoon. Viipymä auttaa kuitenkin puhdistamaan vettä, kiintoaines laskeutuu maahan. Meillä on salaojasysteemit, eli tällä viipymällä ei ole puhdistusmerkitystä, kun vesi tulee ilman roskia katolta ränniä pitkin, mutta vähentäisi se kuitenkin hulevesi-infran rasitusta kaatosateella ja jokeen menevän huleveden määrää.

Meidän asuinalueellamme on isohkot syvänteet tonttien ja ajotien välissä. Jotkut talot ohjaavat rännit suoraan tähän syvänteeseen, jossa viipymää tapahtuu.

Ja lopulta maahan imeytymättömät vedet menevät kaivoon, josta matka jatkuu kiven heiton päässä olevaan Kokemäenjokeen.

Omaan pihaan vedenkeruusyvänne ja sopivia kasveja siihen

Omaa vesiaihetta pihaan olen siis nyt alkanut suunnitella kevään aikana ja tarkoituksena toteuttaa ainakin jollakin tasolla jo tänä vuonna. Luennolla saimme listan kasveista, jotka ovat omiaan tällaiseen vesiaiheeseen. Samoja kasveja on laitettu Porin uusimmalle asuntomessualueelle, jossa on monia eri hulevesiviipymämenetelmiä kokeilussa.

Tästä rännistä tulevat vedet aion ohjata tuossa taaempana olevalle alueelle. Vähän pitää kaivaa ja tehdä perustusta, mutta se nyt vain on pelkkää hyötyliikuntaa.

Kerättyä sadevettä käytän sitten kasvimaan kylvöjen kastelussa ja kasvihuoneen tihkukastelusysteemissä. Pidän myös ajatuksesta, että käyttämäni vesi ei ole kloorattua ja se on lämpimämpää kuin +4 astetta.

Huussi

Huussi on toinen lempikohteeni. Toistaiseksi meillä on kaupunkiasunnossa vielä vesivessa, mutta haaveissa on kompostoiva huussi. Niiden hinnat, siis sellaisten kaupunkiversioiden, ovat vain niin tähtitieteellisiä, että toistaiseksi jääkin haaveeksi. Mökillä sen sijaan meillä on vesivessan lisäksi huussi, joka on paljon suuremmassa käytössä. Vesivessa on vain erityistilanteita varten. Huussiin olen itse rakentanut systeemin: porasin tynnyrin pohjaan 10 mm reikiä kauttaaltaan ja vähän sivulle alareunaan. Tynnyri on suuressa laastipaljussa, joka on täytetty kalkitsemattomalla turpeella. Kuivikkeena huussissa käytetään hamppusilppua, eläinkuiviketta. Reiät tynnyrin pohjassa päästävät nesteet valumaan alapuolella olevaan paljuun ja kalkitsematon turve imee nesteet ja typettömänä sitoo hajut. Huussi on täysin hajuton myös kuumimmilla kesähelteillä. Kapasiteetti riittää yhteen kesään. Syksyllä vaihdan tynnyrin, laitan sen sateelta suojaan katettuna, annan kompostoitua seuraavan vuoden sinällään ja vuoden päästä jälkikompostoin vielä lämpöeristetyssä kompostorissa. Mullan käytän kukkamaissa ja koristepensaissa. Materiaalit olivat halpoja ja kuivikkeet myös, eli ratkaisu on todella edullinen.

Jostain syystä en ole ottanut siitä yhden yhtä kuvaa.

Jotenkin houkuttaisi laittaa kaupunkiin pihaan myös huussi, vaikka leikkimökkiin, joka ei ole enää leikkikäytössä. 😉

Oma multa, puutarhan kulta

Vuosia olin mullan suhteen omavarainen. Sitten laajensin kasvustoja palstaelämään ja oma kompostimulta ei enää riittänyt joka paikkaan. Katemateriaalinkin riittävä saanti oli ajoittain tosi vaikeaa. Nyt olen joutunut luopumaan palstasta ja kasvatan vain kotipihassa, eli omavaraisuus onnistuu jälleen.

Kompostoin omat ja parin naapurin biojätteet, yhteensä 5 aikuisen ja 2 lapsen biot päätyvät meidän kompostiimme. Kompostit ovat itse tehtyjä, lämpöeristettyjä, jyrsijäsuojattuja. Seosaineet haketan itse ja risujen saanti on turvattu naapuriapuna. Asuinalueella hyvin monet tietävät, että meidän pihaan saa tuoda loputtomasti risuja.

Olen hyvin tarkka, että kompostin lämpö nousee yli 60 asteen, jotta massa hygienisoituu. Lopputuloksena on rikkaruohovapaata ja haitallisista mikrobeista vapaata laadukasta multaa. Oman kompostimullan kanssa en ole tarvinnut muuta lannoitusta kasvimaissani. Käytän puolivalmista, hygienisoitua, kompostimultaa myös katteena, jotta lieroille ja mikrobeille riittää purtavaa myös maassa.

Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.

Vyöhyke 1

Kakskulma

Maijalassa

Apilankukka

Vyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4