Tässä pitäisi olla runsaasti maa-artisokkamukuloita ympärillä, mutta kun ei niin ei. Olin jo ehtinyt laittaa asuinalueen Fb-ryhmään, että kuka haluaa sato. Halukkaita löytyi ja menimme apupuutarhurin kanssa nostamaan herkkuja maasta. Pettymys oli aikamoinen, kun ensimmäisellä talikolla tuloksena oli pulska ripeäkinttuinen myyrä. Ei ehditty kissaa sanoa saati ottaa kuvaa, kun oli jo vipeltänyt piiloon. Nuorempi koiristamme on kyllä ollut hajun perässä jo tovin, sillä melkoisia kaivuita on ilmestynyt kasvimaan aitauksen viereen. Nyt on kräpsät ladatttu, jotta jäisi kiikkiin. Kyllä, laitan kräpsät, sillä en halua puutarhaani myyrätuhoja ensi talvena.
Myyrä siirteli viime talvena valkosipulin kynsiä ympäri pihaa, eli satoa tuli monesta paikasta. Odotamme mielenkiinnolla, missä meillä kasvaa maa-artisokkaa ensi vuonna.
Nyt jouduin sitten laittaamaan viestit, että mitään jaettavaa ei olekaan. Yksi kuitenkin kysyi, pystyisikö itsekin niitä kasvattamaan. Noista juuritapeista saa kyllä pilkottua istutusta varten paloja, eli vein niitä kyselijälle. Ensi vuonna hänellä on sitten omaa satoa pihassaan.
Myyrä on kavala kaveri, onneksi jäi verekseltään kiinni itse teossa ja toivottavasti jäi litskuun! Harmillinen sadon menetys ilman muuta!
VastaaPoistaOlipas todella ikävä yllätys! Minäkin osuin jonkun tuholaisen pesään kukkapenkkiä kaivellessani ja tongin esiin kaksi poikasta, hiiriä tai myyriä. Kyllä saivat lapiosta. En edes ehtinyt sen enempää tutkia kumpia poikaset olivat. Eihän se kivalta tunnu niitä listiä, mutta ei sekään ole kivaa, kun ne mokomat syövät kaiken. Kyllä meilläkin on hiirenloukut ahkerassa käytössä, jos vain alkaa tuhoja näkyä. Tämä vuosi on ollutkin kumman rauhallinen myyrien suhteen. Kai ne nyt syövät tulppaanin sipulit, kun saan ne maahan!
VastaaPoista