Hyönteishotelli tai linnunpönttö, kannattaisiko?

 Mitä hyötyä?

Keräsin tähän tällaisen lyhyen motivaatiopläjäyksen sinulle:

• Omenapuun sato voi olla jopa 30 % isompi, jos pölytyksen suorittaa hyönteinen verrattuna tuulen suorittamaan pölytykseen.
• Omenat ovat säännöllisemmän muotoisia ja muutenkin terveempiä.
• Kasvimaan kukkivien vihannesten sato nousee.
• Jotkin kasvit eivät pysty lisääntymään ilman hyönteispölytystä.

• Linnut syövät mahdollisia etanoita, hyttysiä ja muita siivekkäitä, joista et niin välttämättä piittaisi pihassasi.
• Lintuja on mukava seurata ympäri vuoden.

Sekä paljon, paljon muita syitä....

Ja mikään vähin syy ei tietenkään ole oman sadon tuottaman ilon suuruus. Meillä lapset tottuivat syömään monenlaista, kun sato poimittiin suoraan omasta maasta. Olen lukemattomia kertoja syönyt pihalla "basilika-hampurilaista", eli basilikan lehtiä höystettynä milloin milläkin, ja monenlaista muuta mielenkiintoista kokoonpanoa.

Viinirypäleiden maku omasta pihasta on niin huumaava, että kaupan rypäleet jäävät ostamatta pitkälle talveen. Niin kauan, kunnes makumuisto alkaa hälvetä.

Sama tilanne omissa päärynöissä. Maku on niin paljon syvempi ja monivivahteisempi. Kaupan viinirypäleet ja päärynät ovat niiden jälkeen lähinnä sokeripommeja, vaikka marjan ja hedelmän omaa tyypillistä aromia. Jalostus on tuottanut makeutta maun kustannuksella, sillä ihmiset tykkäävät makeasta.

Miten autan kestävää kehitystä?

 Sadevesi, huussi ja oma multa

"Eihän vesi niin kauheasti maksa", mulle on sanottu monesti, kun intoilen sadeveden kanssa. No, kaikki on hyvin suhteellista, siis rahassa mitattuna, mutta ei tässä nyt siitä ole kysymys.

Päällä on verkot, jotta oravat, hyttyset ja roskat eivät mene saaveihin. Kuvauksen ajaksi verkot otettu pois.

Hulevesi

Meillä oli Porissa Porin kaupungin infran asiantuntijat pitämässä alueen suulle puutarhaseuralle Satakunnan puutarhaseuralle, luentoa hulevesistä. Vaikka olen kerännyt sadevesiä talteen 20 vuotta, niin silti sain vielä lisää intoa ja ymmärrystä, miten tärkeää toimintaa teen. Hulevedet nimittäin ovat niitä sadevesiä, jotka johdetaan kaupungin infraa pitkin jokiin ja meriin, likoineen päivineen. Ne eivät mene puhdistusasemien kautta. Ajattelepa tätä!

Oma osuuteni hulevesissä on niiden tuottamatta jättäminen niin paljon kuin mahdollista. Sitä varten olen haalinut suuren määrän isoja saaveja ja 1000 l säiliön, eli ns. kuutiotankin. Jotta kaatosateella ei tarvitse olla siirtelemässä tynnyreitä, kytken saavit yhteen lappo-ilmiöllä. Vuosien ajan olen oppinut, että huhti-toukokuun sateet pitää ottaa kaikki talteen, sen jälkeen alkaa aina kuiva kausi, juuri kun kylvökset tarvitsevat kasteapua itääkseen.

Tänä vuonna otin varaslähdön ja laitoin ensimmäisen keruun jo 20.3. En usko, että tulee enää niin kovia pakkasia, että tynnyrini jäätyisi. Päivät ovat niin paljon plussalla, että vesi ehtii lämmetä ja veden suuri ominaislämpökapasiteetti auttaa estämään jäätymistä yön aikana, vaikka lämpötila laskisikin pakkasen puolelle.

Hulevesiä voi vähentää muutenkin kuin keräämällä niitä tynnyreihin myöhempää käyttöä varten. Tähän sain oikein valtavaa pontta luennolla. Sadevedet voi ohjata pihassa kaivantoon, jossa vesi viipyy ja imeytyy vähitellen maahan tai ylivuotona ohjataan rankkasateella kaivoon. Viipymä auttaa kuitenkin puhdistamaan vettä, kiintoaines laskeutuu maahan. Meillä on salaojasysteemit, eli tällä viipymällä ei ole puhdistusmerkitystä, kun vesi tulee ilman roskia katolta ränniä pitkin, mutta vähentäisi se kuitenkin hulevesi-infran rasitusta kaatosateella ja jokeen menevän huleveden määrää.

Meidän asuinalueellamme on isohkot syvänteet tonttien ja ajotien välissä. Jotkut talot ohjaavat rännit suoraan tähän syvänteeseen, jossa viipymää tapahtuu.

Ja lopulta maahan imeytymättömät vedet menevät kaivoon, josta matka jatkuu kiven heiton päässä olevaan Kokemäenjokeen.

Omaan pihaan vedenkeruusyvänne ja sopivia kasveja siihen

Omaa vesiaihetta pihaan olen siis nyt alkanut suunnitella kevään aikana ja tarkoituksena toteuttaa ainakin jollakin tasolla jo tänä vuonna. Luennolla saimme listan kasveista, jotka ovat omiaan tällaiseen vesiaiheeseen. Samoja kasveja on laitettu Porin uusimmalle asuntomessualueelle, jossa on monia eri hulevesiviipymämenetelmiä kokeilussa.

Tästä rännistä tulevat vedet aion ohjata tuossa taaempana olevalle alueelle. Vähän pitää kaivaa ja tehdä perustusta, mutta se nyt vain on pelkkää hyötyliikuntaa.

Kerättyä sadevettä käytän sitten kasvimaan kylvöjen kastelussa ja kasvihuoneen tihkukastelusysteemissä. Pidän myös ajatuksesta, että käyttämäni vesi ei ole kloorattua ja se on lämpimämpää kuin +4 astetta.

Huussi

Huussi on toinen lempikohteeni. Toistaiseksi meillä on kaupunkiasunnossa vielä vesivessa, mutta haaveissa on kompostoiva huussi. Niiden hinnat, siis sellaisten kaupunkiversioiden, ovat vain niin tähtitieteellisiä, että toistaiseksi jääkin haaveeksi. Mökillä sen sijaan meillä on vesivessan lisäksi huussi, joka on paljon suuremmassa käytössä. Vesivessa on vain erityistilanteita varten. Huussiin olen itse rakentanut systeemin: porasin tynnyrin pohjaan 10 mm reikiä kauttaaltaan ja vähän sivulle alareunaan. Tynnyri on suuressa laastipaljussa, joka on täytetty kalkitsemattomalla turpeella. Kuivikkeena huussissa käytetään hamppusilppua, eläinkuiviketta. Reiät tynnyrin pohjassa päästävät nesteet valumaan alapuolella olevaan paljuun ja kalkitsematon turve imee nesteet ja typettömänä sitoo hajut. Huussi on täysin hajuton myös kuumimmilla kesähelteillä. Kapasiteetti riittää yhteen kesään. Syksyllä vaihdan tynnyrin, laitan sen sateelta suojaan katettuna, annan kompostoitua seuraavan vuoden sinällään ja vuoden päästä jälkikompostoin vielä lämpöeristetyssä kompostorissa. Mullan käytän kukkamaissa ja koristepensaissa. Materiaalit olivat halpoja ja kuivikkeet myös, eli ratkaisu on todella edullinen.

Jostain syystä en ole ottanut siitä yhden yhtä kuvaa.

Jotenkin houkuttaisi laittaa kaupunkiin pihaan myös huussi, vaikka leikkimökkiin, joka ei ole enää leikkikäytössä. 😉

Oma multa, puutarhan kulta

Vuosia olin mullan suhteen omavarainen. Sitten laajensin kasvustoja palstaelämään ja oma kompostimulta ei enää riittänyt joka paikkaan. Katemateriaalinkin riittävä saanti oli ajoittain tosi vaikeaa. Nyt olen joutunut luopumaan palstasta ja kasvatan vain kotipihassa, eli omavaraisuus onnistuu jälleen. 

Kompostoin omat ja parin naapurin biojätteet, yhteensä 5 aikuisen ja 2 lapsen biot päätyvät meidän kompostiimme. Kompostit ovat itse tehtyjä, lämpöeristettyjä, jyrsijäsuojattuja. Seosaineet haketan itse ja risujen saanti on turvattu naapuriapuna. Asuinalueella hyvin monet tietävät, että meidän pihaan saa tuoda loputtomasti risuja.

Olen hyvin tarkka, että kompostin lämpö nousee yli 60 asteen, jotta massa hygienisoituu. Lopputuloksena on rikkaruohovapaata ja haitallisista mikrobeista vapaata laadukasta multaa. Oman kompostimullan kanssa en ole tarvinnut muuta lannoitusta kasvimaissani. Käytän puolivalmista, hygienisoitua, kompostimultaa myös katteena, jotta lieroille ja mikrobeille riittää purtavaa myös maassa. 

Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.

Vyöhyke 1

Kakskulma

Maijalassa

Apilankukka

Vyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa

Vyöhyke 3

Harmaa torppa

Evildressmaker

Villarmo

Caramellia

Vyöhyke 4

Korkeala

Vyöhyke 7

Korpitalo

Mistä pölyttäjille aikaista ravintoa?

 Pajut, leskenlehdet ja voikukat

Lapset yleensä näkevät pajuissa enemmän hienoutta, kuin me aikuiset. Keväällä pajut ovat kuitenkin pölyttäjien näkökulmasta ihan hirmuisen tärkeitä kasveja.

Tänä vuonna ajattelin vähän auttaa ja toin, toki tulevan pääsiäisenkin somisteeksi, pajunoksia sisälle. Yleensä ne annetaan olla kuivana ilman vettä, mutta nyt laitoin ne vesisaaviin, jotta jatkavat kasvuaan. Toivon, että ne alkavat kukkia ja saan ne sen jälkeen ulos pölyttäjille.

Meillä on pihapiirissä myös monia pesintäpönttöjä linnuille ja lintujenkin näkökulmasta varhaiset hyönteiset pihassamme ovat tuiki tärkeitä.

Leena Luodon webinaari tulossa

 Omasta maasta -hanke on saanut Leena Luodon luennoimaan

Nyt kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi ja tulla kuulolle. Aiheena todella ajankohtaiset asiat kasvien hyödyntämisestä omassa pihassa ja puutarhassa niin kasvien kuin eläintenkin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kuvan alla linkki Facebookin sivulle, jossa tapahtuman tiedot ja ilmoittautumisohjeet.

https://www.facebook.com/groups/Kotitarveviljely/permalink/2977707029191918/

Pienet teot, suuret vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle

Yhdessä olemme enemmän

Pidin Omasta maasta -hankkeelle webinaarin monimuotoisuudesta oman puutarhan näkökulmasta. Kuten varmaan arvaatkin, paljon tuli painotettua maaperän hyvinvointia ja sitä kautta koko luonnon hyvinvointia. Biodiversiteetti on ollut siis paljon mielessäni viime aikoina ja taas miettinyt, mitä kaikkea voisimme tehdä toisin.

Oletko huomannut, että Ylellä tulee nyt toinen kausi tanskalaisesta ohjelmasta Haluamme luonnon takaisin? Siinä Tanskalaisesta maajussista tuttu Frank tekee työtä, jotta monimuotoisuutta huomioitaisiin ns. joka paikassa, yritysten pihoissa, levähdysalueilla moottorien varressa, teollisuuskiinteistöissä, liikenneympyröissä, taloyhtiöiden pihoissa, puistoissa, pääministerin virka-asunnolla jne.

Mitä sinä aiot tehdä ensi kesänä toisin?

Laita kommentteihin omia suunnitelmiasi, niin tulee jaetuksi ideoita meille muillekin.

Tässä sinulle linkki Ylen ohjelman uuteen kauteen. https://areena.yle.fi/1-50667441

Mitä eroa on biomuovilla, biohajoavalla ja kompostoituvalla?

Puutarhurilla on monta asiaa mietittävänään nykyään

Kymmenen vuotta sitten maailma oli melko erilainen puutarhurin näkökulmasta. Ymmärrys muovin vaikutuksesta maaperän eliöihin, eläimiin, ihmisiin ja ylipäätään kaikkeen maailmassa, ei ollut kovin valistunutta. Totta kai oli jo silloin ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneet aiheesta, mutta lähdemateriaalia ei ollut niin helposti saatavilla kuin nykyään on.

Ajan mittaan asenteet muuttuvat, onneksi. Kuvassa on aiempien palstalaisten maahan jättämää muoviroskaa, jotka piti ensin siivota pois, ennen kuin pystyi aloittamaan varsinaiset puutarhatoimenpiteet.

Kateviljelyä ja kompostointia harrastavana olen joutunut näitä asioita pohtimaan. Onneksi tietoa löytyy ja onneksi on joitain luottoasiantuntijoita, joiden jakamaan tietoon uskaltaa luottaa.

Oma luottoasiantuntijani on Leena Luoto, joka pitää Facebookissa Puutarhan parhaaksi -ryhmää. Hän pitää myös paljon webinaareja, julkaisee kirjoja, käy puutarhaseuroissa luennoimassa ja antaa haastatteluja. Toki voi olla niin, että elän tietynlaisessa kuplassa ja huomaan Leenan näkymisen herkemmin kuin keskimäärin, ainakin itsestäni nimittäin tuntuu, että on meneillään varsinainen Leena-buumi puutarhasektorilla. Hyvä näin, sillä luonnon monimuotoisuus on hurjan tärkeä juttu, ja meillä jokaisella on oma tärkeä roolinsa siinä. Turhaa kemikaalien käyttöä on tästä syystä vältettävä ja toimittava aina kulloinkin uusimman tiedon mukaisesti. Kirjat vanhenevat, kun uusia tutkimuksia julkaistaan. Facebook-ryhmä on siinä mielessä hyvä, että siellä pystyy jakamaan aina uusimman tiedon laajalle kuulijakunnalle.

Tässä sinullekin pari linkkivinkkiä:

Leenan pitämä muovi-ilta webinaari:

https://hyotykasviyhdistys.fi/tapahtumat/muovia-maaperassa-puutarhan-muovi-ilta/

Leenan haastattelu Ylellä:

https://yle.fi/a/3-10541067

Miten torjutaan tuhohyönteisiä puutarhassa?

 IPM eli Integrated Pest Management

Kuva: Annika Wickström

Siis mitä? Management... ei protection?

Puutarhurointi on tasapainottelua rikkaruohojen, tuholaisten ja omien kasvatusten välillä. Jos ei siedä yhtään epäjärjestystä tai ylimääräisiä kasvuksia saati ötököitä, voi puutarhurointi muodostua ylitsepääsemättömän raskaaksi savotaksi.

Integrated Pest Management on ihan ammattiviljelijöiden käytössä oleva systeeminen ajattelutapa, jossa tavoitteena on torjua tuholaisia ja rikkaruohoja vain silloin, kun niiden arvioitu haitta on niin suuri, että se vaikuttaa toiminnan kannattavuuteen. Menetelminä käytetään mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisia keinoja, kuten esimerkiksi petohyönteisiä ja vasta äärimmäisenä kemiallista torjuntaa.

Me kotitarveviljelijät, jotka muutenkaan emme halua myrkkyjä satoomme, voimme ottaa vinkkejä IPM:ään kehitetyistä menetelmistä ja ajattelutavoista.

Tunne vihollisesi

Jotta voi torjua ennakkoon ja välttyä suurelta tuholta tai työltä, pitää tietää mitä on torjumassa. Jos ei tunnista rikkaruohoa, tuhoeläintä tai tautia, voi omalla toiminnallaan jopa pahentaa tilannetta verrattuna siihen, että ei olisi tehnyt yhtään mitään.

Juolavehnä sopii hyväksi rikkaruohoesimerkiksi. Jos pilkot sen juuriston pieniin kappaleisiin ja annat kasvurauhan, moninkertaistat ongelman nopeasti. Jos sen sijaan tiedät, että juolavehnä käyttää juuriston ravinteita siihen asti, kun sillä on 3-4 lehteä ja vasta sitten kykenee vahvistamaan juurtaan yhteyttämistuotteillaan, osaat kitkeä juolavehnät aina ennen kuin 5. lehti syntyy, näivetät siis kasvuston hengiltä. Kätevää, eikö totta!

Leppäkertun toukka saattaa näyttää tuholaiselta, mutta se on varsinainen ahmatti, samoin kuin aikuinen leppäkerttu. Jos siis et tunnista toukkaa ja listit sen, jää todella paljon kirvoja syömättä  puutarhastasi.

Leppäpirkon toukka, tästä vähän eteenpäin kasvettuaan se on hauska mullan päällä vipeltäjä. Siitä minulla ei ole omaa kuvaa, mutta netistä löytyy helposti.

Taudeista on todella tärkeää tietää, että minkä mukana se liikkuu ja miten kauan se säilyy elinvoimaisena missäkin olosuhteissa. Tietämättömyyttään voi vaikka levittää möhöjuurta isolle alueelle vaikutukset ovat todella monivuotisia

Tee yhteistyötä lähiympäristön kanssa

Ötökät ja rikkaruohot leviävät tavattoman helposti lähialueen puutarhaan. Mikäli teette torjuntatoimet täysin eriaikaisesti, saattaa käydä niin, että ötökkäpopulaatio tai rikkaruohokanta kiertää puutarhasta toiseen ja voivat hyvin, kun taas sinä kumppaneinesi näännytte torjuntatyöhön.

Seuraa uutisia

Uutisissa mainitaan ajoittain tulevista tuholaisparvista, jotka havaitaan tutkakuvissa, kannattaa ottaa vinkistä vaarin ja laittaa ajoissa harsot päälle.

Käytä luonnollisia vihollisia ja loisia

Monilla tuholaisilla on luontaisia vihollisia, siis toisia ötököitä, jotka popsivat niitä poskiinsa, kuten esimerkiksi leppäpirkko kirvoja. Osa luontaisista vihollisista on paljon tarkempia ruuastaan ja syövät vain yhtä ötökkää.

Jotkin ötökät, esimerkiksi loispistiäiset, munivat toiseen hyönteiseen eli loisivat toisessa eläimessä ja toukat syövät isäntänsä hengiltä. Normaalia luonnossa esiintyvää toimintaa ja meidän kannattaa siis tukea näitä loispistiäisiä, sillä niissä on paljon tuholaisissa loisivia lajeja.

Kirjassa on esitelty IPM:n kehittyminen vuosikymmenien aikana sekä erilaisia esimerkkejä toteutetuista ratkaisuista. Kirja on koonti erilaisista artikkeleista.


Hyvä sivusto erilaisten ötököiden eri kasvuvaiheista on  Ötökkätieto.

Samoin erittäin hyviä neuvoja löytyy Ötökkä on ystävä.

Mitä diversiteetin ylläpito merkitsee ruuantuotannolle?

Maaperän merkitys niin diversiteetin ylläpidolle kuin ruuan ravintoarvoille tulevat Gabe Brownin esityksessä hienosti esille (linkki alla sinisellä)

Maanpinnan suojaaminen ja monipuolinen viljelykasvisto

Gabe Brown ja maan kasvukunnon elvytys diversiteetin avulla - tekstitys suomeksi 

Suosittelen lämpimästi katsomaan videon, vaikka pituutta on tunti.

Esitys kannustaa ja innostaa jatkamaan valitsemallani menetelmällä, jota tässä blogissani peränkuulutan kaikissa valinnoissani.

Monimuotoisuuden ylläpito tärkeää Taking care of the Biodiversity

On todella ilahduttavaa huomata, että oman kaupunkipuutarhan hyvinvoinnista on huolehtimassa myös lähikaupunkimetsän monet pieneliöt, joita Porin kaupunki hoitaa asianmukaisesti jättämällä lahopuita, risuja ja vesiojanteita viheraluemetsiin.

Monimuotoisuuden ylläpito on tärkeää, jotta erilaisilla nisäkkäillä, linnuilla, hyönteisillä, hajottajaeliöillä, sienillä ja monilla muilla on sopiva elinympäristö ravinnonhankintaan, pesäpaikaksi ja vihollisilta suojautumiseksi.

Ehkä olet joskus miettinyt, että miksi näitä lahopuita ja muita "roskia" ei siivota pois, mutta ne pitää nimenomaan jättää metsään.

Tästä valtavasta juuripaakusta löytää moni kolopesijä sopivan paikan. 

From this huge roots, many colonists find a nice place for nest.

Kenenköhän pesä tässä on?

Who is living in here?

Valtavat käävät kasvavat kaadetun männyn kannolla.
Huge coils grow at the the pine tree stump.

It is very gratifying to note that the well-being of my own city garden is also being taken care of by organisms in the nearby city forest, which the city of Pori handles properly by leaving deciduous trees, lures and waterways in the green forest.

It is important to maintain diversity so that different mammals, birds, insects, scavengers, fungi, and many others have a suitable habitat for food, nesting, and protection from enemies.

Perhaps you have ever wondered why these deciduous trees and other "rots"  are not cleaned out, but they must be left in the forest.