Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ympäristö. Näytä kaikki tekstit

7.4.2023

Hyönteishotelli tai linnunpönttö, kannattaisiko?

 Mitä hyötyä?





Keräsin tähän tällaisen lyhyen motivaatiopläjäyksen sinulle:

  • Omenapuun sato voi olla jopa 30 % isompi, jos pölytyksen suorittaa hyönteinen verrattuna tuulen suorittamaan pölytykseen.
  • Omenat ovat säännöllisemmän muotoisia ja muutenkin terveempiä.
  • Kasvimaan kukkivien vihannesten sato nousee.
  • Jotkin kasvit eivät pysty lisääntymään ilman hyönteispölytystä.

  • Linnut syövät mahdollisia etanoita, hyttysiä ja muita siivekkäitä, joista et niin välttämättä piittaisi pihassasi.
  • Lintuja on mukava seurata ympäri vuoden.

Sekä paljon, paljon muita syitä....

Ja mikään vähin syy ei tietenkään ole oman sadon tuottaman ilon suuruus. Meillä lapset tottuivat syömään monenlaista, kun sato poimittiin suoraan omasta maasta. Olen lukemattomia kertoja syönyt pihalla "basilika-hampurilaista", eli basilikan lehtiä höystettynä milloin milläkin, ja monenlaista muuta mielenkiintoista kokoonpanoa.

Viinirypäleiden maku omasta pihasta on niin huumaava, että kaupan rypäleet jäävät ostamatta pitkälle talveen. Niin kauan, kunnes makumuisto alkaa hälvetä.

Sama tilanne omissa päärynöissä. Maku on niin paljon syvempi ja monivivahteisempi. Kaupan viinirypäleet ja päärynät ovat niiden jälkeen lähinnä sokeripommeja, vaikka marjan ja hedelmän omaa tyypillistä aromia. Jalostus on tuottanut makeutta maun kustannuksella, sillä ihmiset tykkäävät makeasta.

3.4.2023

Miten autan kestävää kehitystä?

 Sadevesi, huussi ja oma multa

"Eihän vesi niin kauheasti maksa", mulle on sanottu monesti, kun intoilen sadeveden kanssa. No, kaikki on hyvin suhteellista, siis rahassa mitattuna, mutta ei tässä nyt siitä ole kysymys.

Päällä on verkot, jotta oravat, hyttyset ja roskat eivät mene saaveihin. Kuvauksen ajaksi verkot otettu pois.

Hulevesi

Meillä oli Porissa Porin kaupungin infran asiantuntijat pitämässä alueen suulle puutarhaseuralle Satakunnan puutarhaseuralle, luentoa hulevesistä. Vaikka olen kerännyt sadevesiä talteen 20 vuotta, niin silti sain vielä lisää intoa ja ymmärrystä, miten tärkeää toimintaa teen. Hulevedet nimittäin ovat niitä sadevesiä, jotka johdetaan kaupungin infraa pitkin jokiin ja meriin, likoineen päivineen. Ne eivät mene puhdistusasemien kautta. Ajattelepa tätä!

Oma osuuteni hulevesissä on niiden tuottamatta jättäminen niin paljon kuin mahdollista. Sitä varten olen haalinut suuren määrän isoja saaveja ja 1000 l säiliön, eli ns. kuutiotankin. Jotta kaatosateella ei tarvitse olla siirtelemässä tynnyreitä, kytken saavit yhteen lappo-ilmiöllä. Vuosien ajan olen oppinut, että huhti-toukokuun sateet pitää ottaa kaikki talteen, sen jälkeen alkaa aina kuiva kausi, juuri kun kylvökset tarvitsevat kasteapua itääkseen.


Tänä vuonna otin varaslähdön ja laitoin ensimmäisen keruun jo 20.3. En usko, että tulee enää niin kovia pakkasia, että tynnyrini jäätyisi. Päivät ovat niin paljon plussalla, että vesi ehtii lämmetä ja veden suuri ominaislämpökapasiteetti auttaa estämään jäätymistä yön aikana, vaikka lämpötila laskisikin pakkasen puolelle.



Hulevesiä voi vähentää muutenkin kuin keräämällä niitä tynnyreihin myöhempää käyttöä varten. Tähän sain oikein valtavaa pontta luennolla. Sadevedet voi ohjata pihassa kaivantoon, jossa vesi viipyy ja imeytyy vähitellen maahan tai ylivuotona ohjataan rankkasateella kaivoon. Viipymä auttaa kuitenkin puhdistamaan vettä, kiintoaines laskeutuu maahan. Meillä on salaojasysteemit, eli tällä viipymällä ei ole puhdistusmerkitystä, kun vesi tulee ilman roskia katolta ränniä pitkin, mutta vähentäisi se kuitenkin hulevesi-infran rasitusta kaatosateella ja jokeen menevän huleveden määrää.

Meidän asuinalueellamme on isohkot syvänteet tonttien ja ajotien välissä. Jotkut talot ohjaavat rännit suoraan tähän syvänteeseen, jossa viipymää tapahtuu.

Ja lopulta maahan imeytymättömät vedet menevät kaivoon, josta matka jatkuu kiven heiton päässä olevaan Kokemäenjokeen.


Omaan pihaan vedenkeruusyvänne ja sopivia kasveja siihen

Omaa vesiaihetta pihaan olen siis nyt alkanut suunnitella kevään aikana ja tarkoituksena toteuttaa ainakin jollakin tasolla jo tänä vuonna. Luennolla saimme listan kasveista, jotka ovat omiaan tällaiseen vesiaiheeseen. Samoja kasveja on laitettu Porin uusimmalle asuntomessualueelle, jossa on monia eri hulevesiviipymämenetelmiä kokeilussa.


Tästä rännistä tulevat vedet aion ohjata tuossa taaempana olevalle alueelle. Vähän pitää kaivaa ja tehdä perustusta, mutta se nyt vain on pelkkää hyötyliikuntaa.



Kerättyä sadevettä käytän sitten kasvimaan kylvöjen kastelussa ja kasvihuoneen tihkukastelusysteemissä. Pidän myös ajatuksesta, että käyttämäni vesi ei ole kloorattua ja se on lämpimämpää kuin +4 astetta.

Huussi

Huussi on toinen lempikohteeni. Toistaiseksi meillä on kaupunkiasunnossa vielä vesivessa, mutta haaveissa on kompostoiva huussi. Niiden hinnat, siis sellaisten kaupunkiversioiden, ovat vain niin tähtitieteellisiä, että toistaiseksi jääkin haaveeksi. Mökillä sen sijaan meillä on vesivessan lisäksi huussi, joka on paljon suuremmassa käytössä. Vesivessa on vain erityistilanteita varten. Huussiin olen itse rakentanut systeemin: porasin tynnyrin pohjaan 10 mm reikiä kauttaaltaan ja vähän sivulle alareunaan. Tynnyri on suuressa laastipaljussa, joka on täytetty kalkitsemattomalla turpeella. Kuivikkeena huussissa käytetään hamppusilppua, eläinkuiviketta. Reiät tynnyrin pohjassa päästävät nesteet valumaan alapuolella olevaan paljuun ja kalkitsematon turve imee nesteet ja typettömänä sitoo hajut. Huussi on täysin hajuton myös kuumimmilla kesähelteillä. Kapasiteetti riittää yhteen kesään. Syksyllä vaihdan tynnyrin, laitan sen sateelta suojaan katettuna, annan kompostoitua seuraavan vuoden sinällään ja vuoden päästä jälkikompostoin vielä lämpöeristetyssä kompostorissa. Mullan käytän kukkamaissa ja koristepensaissa. Materiaalit olivat halpoja ja kuivikkeet myös, eli ratkaisu on todella edullinen.

Jostain syystä en ole ottanut siitä yhden yhtä kuvaa.

Jotenkin houkuttaisi laittaa kaupunkiin pihaan myös huussi, vaikka leikkimökkiin, joka ei ole enää leikkikäytössä. 😉


Oma multa, puutarhan kulta

Vuosia olin mullan suhteen omavarainen. Sitten laajensin kasvustoja palstaelämään ja oma kompostimulta ei enää riittänyt joka paikkaan. Katemateriaalinkin riittävä saanti oli ajoittain tosi vaikeaa. Nyt olen joutunut luopumaan palstasta ja kasvatan vain kotipihassa, eli omavaraisuus onnistuu jälleen. 

Kompostoin omat ja parin naapurin biojätteet, yhteensä 5 aikuisen ja 2 lapsen biot päätyvät meidän kompostiimme. Kompostit ovat itse tehtyjä, lämpöeristettyjä, jyrsijäsuojattuja. Seosaineet haketan itse ja risujen saanti on turvattu naapuriapuna. Asuinalueella hyvin monet tietävät, että meidän pihaan saa tuoda loputtomasti risuja.

Olen hyvin tarkka, että kompostin lämpö nousee yli 60 asteen, jotta massa hygienisoituu. Lopputuloksena on rikkaruohovapaata ja haitallisista mikrobeista vapaata laadukasta multaa. Oman kompostimullan kanssa en ole tarvinnut muuta lannoitusta kasvimaissani. Käytän puolivalmista, hygienisoitua, kompostimultaa myös katteena, jotta lieroille ja mikrobeille riittää purtavaa myös maassa. 





Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.


Vyöhyke 1

Kakskulma

Maijalassa

Apilankukka

Vyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa

Vyöhyke 3

Harmaa torppa

Evildressmaker

Villarmo

Caramellia

Vyöhyke 4

Korkeala

Vyöhyke 7

Korpitalo



2.4.2023

Taas on koirankarvojen aika

Linnut vuoraavat pönttöjään tulevaa pesintää varten

Tänä talvena olen pitänyt vuoraustarvikkeita saatavilla koko talven. Havahduin nimittäin siihen, että pihapiirimme pikkuvarpuset varmaankin haluavat kuivikkeiden lisäystä tai vaihtoa myös talvipakkasilla.

Helmikuun alussa tuli lähialueelle varmaankin joku uusi pariskunta, sillä karvat katosivat parissa päivässä, minkä jälkeen kulutus taas tasaantui tavanomaisemmaksi.

Karva ei saa olla liian pitkää, jotta se ei tartu lintujen jalkoihin. Kokemuksesta olen havainnut, että nyppien trimmatun Glenn of Imaalin terrierimme karva on hyvin paljon mieluisampaa kuin leikaten trimmatun Westien. Leikattu on ehkä tikkuisempaa ja vaikeammin järjesteltävissä. Oman koiramme karvat linnut järjestävät nokkaansa huolellisesti nipuiksi.




Aiempi kirjoitus löytyy täältä.

29.3.2023

Viisas tekee vähemmän, ei siis ole kyse laiskuudesta

 Älä haravoi, älä siivoa, älä ole jämpti

Aloittaessani palstaviljelyn kauan sitten, olin alueella ainoa, joka käytti oikeasti katetta suuressa mittakaavassa. En minä suoraan kasvotusten saanut kommentteja, mutta sain kuulla kauhistelusta, miten rumalta ja epäsiistiltä palstani näytti. Vallalla oli vielä ajatus, että kaiken pitää olla rivissä, nätisti kitkettyä ja mielellään yhtä laji yhdessä rivissä ja paikassa. Oma tyylini, jossa sekaisin saattoi olla yhtä sun toista ja kaiken lisäksi rivien välissä oli aina jotain rumaa mörskää. 

Totta kai vielä lisäksi varmaan joitain harmitti, kun olin niin tavattoman vähän tekemässä töitä ja silti sain satoa. Epäreilua!!! Tuollainen laiska tyyppi ja silti saa satoa. Niinpä, onhan se tavallaan epäreilua, että jatkuva maassa möyriminen ja kitkeminen ei takaa suurta ja herkullista satoa. Päinvastoin, ahkeroinnillaan haittaa maaperän mururakenteen kehittymistä, estää lierojen elämää, vähentää luontaista kilpailua eri hyönteisten välillä, suosii monokulttuurilla yhden lajin levinneisyyttä muiden kustannuksella, lisää kasteluntarvetta, lisää rikkaruohojen kitkentää entisestään, lisää poudan arkuutta, lisää maan pinnan liettymisherkkyyttä, kuorettumista jne. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta touhulta.


Tältähän perunamaassani tai kasvimaallani ylipäätään aina näyttää. Ihan sotkuista, kamalaa siis. Katteena voi olla merilevämörskää, keskeneräistä katetta, ruohosilppua, mitä nyt milloinkin on saatavilla orgaanista ainesta, josta ei tule rikkaruohoja.


Ja kaiken lisäksi, en edes tee siistejä perunavakoja, sekin kaiken lisäksi vielä. Tällaista rumaa uraa tuollaisen sotkun sekaan. Niinpä. Tästä kuvan vasemmasta alalaidasta kasvatin kuitenkin kuivana kesänä voitokkaan ennätysperunani


Tämä alakuvan perunamaani oli pakon sanelemana ilman katetta, koska katemateriaalia ei riittänyt. Maa oli kylvörivien välissä niin kovaa savea, että harauksessa sai vain vähän raavittua savimurua. Rikkaruohojen torjunta oli tosi työlästä, ja kun jouduin olemaan välillä 2 viikkoa poissa, tilanne karkasi peruuttamattomasti käsistä ja loppukesän pelto olikin sitten ihan rikkaruohoille menetetty. Sadon määrä oli kyllä ihan hyvä pinta-alaan nähden, mutta sadonkorjuu todella työlästä rikkaruohojen ja kivikovan maan takia. Eli sadon määrä tehtyyn työmäärään nähden ei sitten niin hurrattava ollutkaan.


Tämä alla oleva sipulimaa on tuon yläkuvan perunoiden vieressä. Sama juttu. Työlästä, kovaa ja hankalaa alusta loppuun asti. Joidenkin mielestä nämä ovat niitä siistejä ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ahkeran ja tunnollisen puutarhurin palsta!



Tämä alakuvan maa sen sijaan oli koko ajan katettuna, rikkaruohot eivät vaivanneet, kuivakausi ei rasittanut ja sadonkorjuu oli helppoa pehmeästä maasta. Työtä oli tosi vähän koko kasvukauden. Riveissä on vuorotellen porkkanaa, sipulia, perunaa, herneitä jne.



Tämä oli yllä olevan kylvöksen lähtötilanne. Sen verran uraa maahan, että perunat ja sipulit sai istutettua ja siemenkylvöjä varten pinnan tasoitusta. Vain vähän siis työtä. Maa oli kuohkeaa monen vuoden kateviljelyn jäljiltä. Talven ajan maanpinnalla suojana olleet oljet on sekoitettu kevyesti pintaan maatumisen nopeuttamiseksi.


Vähemmän on siis enemmän.



26.3.2023

Kompostia kasvimaalle

Kevät odotuttaa, mutta linnut ovat jo aloittaneet valmistautumiset    

Tyhjensin talven aikana kertyneet kompostit kasvimaan päälle lumelle. Tumma massa sulattaa auringon avulla lunta ja pieneliöt toimivat ruoka-apuna pesintäänsä aloittaville linnuille. Meillä tontilla 9 linnunpönttöä, joissa asustaa useita lintupariskuntia, varsinkin pikkuvarpusia. Naapurien kuusissa on myös vilkasta pesintää, eli hyönteisiä ja pieneliöitä on tarpeen olla runsain mitoin hyvän pesintätuloksen avuksi. Tosin tästä on kyllä sekin hyvä puoli, että hyttysiä ei pahemmin ole pönttöjen asentamisen jälkeen ollut vaivoinamme. Jos olisi vain yhdestä vuodesta kokemusta, niin voisi olla sattumaa ja luonnollista hyttysvaihtelua, mutta tätä on kestänyt jo monta vuotta.


 

Harmaa massa, joka näkyy kompostoin seassa, on savea, jota olen laittanut kivennäislisäksi. Nuo vähän pidemmät varret ovat kevyesti kompostoitua kasviköynnöstä sisältä. Lieroille vähän purtavaa.

Naapurin kanssa kompostointi on loistavaa yhteistyötä. Omin voimin uutta massaa ei tule 2 aikuisen ja 2 lapsen taloudesta riittävästi. Kompostia ei saisi pysymään toiminnassa talvikautena. Nyt ei ole mitään ongelmaa. Lämpö 50 astetta, nousee kohta yli 60 asteen, kun laitoin uuden "panoksen", eli tyhjensin naapurin täyttämän tynnyrin kompostiini.


Vettä on nyt kertynyt uskomattoman paljon, maaliskuussa. Tynnyrit ovat lähes täynnä, eli seuraavaksi pitää tehdä siirto 1000 litran säilytystankkiin. Aiemmin olen tehnyt sen hyötyliikuntana, eli ämpäreillä, mutta tänä vuonna ajattelin osta pienen pumpun, jolla saan työn tehtyä. Tässä rännissä, jossa on tämä "rosvo", saan lappoamalla täytettyä 3 tynnyriä yhtä aikaa, kukin 200 litraa. Ihan merkittävä etu siis saada yhden tynnyrin sijaan monta peräkkäin. Kolmella muulla keruupaikalla ei mahdu ketjuttamaan, mutta niissä kerryttävä kattopinta-alakin on pienempi, joten ne ehtii hyvin tyhjentää sadekuuron jälkeen. Yhteensä tynnyreitä on 5*220 l + 2*150 l + 1*200 l + 1*300 l eli 1900 litraa plus se tuhannen litran tankki, joka on kertyneen veden säilytystä varten. Nuo 150 litraiset ovat usein haketynnyreinä kompostia varten, joten 1600 litraa on varsinainen vedenkeruukapasiteetti jatkuvasti. Melkoisen paljon olen siis vuosien aikana kantanut vettä, sillä kaikki vesi kannetaan joko ämpärillä säiliöön tai kasvihuoneen tihkukastelua varten. Nuo tynnyrit täyttyvät kesän aikana useamman kerran. 




24.3.2023

Mistä pölyttäjille aikaista ravintoa?

 Pajut, leskenlehdet ja voikukat



Lapset yleensä näkevät pajuissa enemmän hienoutta, kuin me aikuiset. Keväällä pajut ovat kuitenkin pölyttäjien näkökulmasta ihan hirmuisen tärkeitä kasveja.

Tänä vuonna ajattelin vähän auttaa ja toin, toki tulevan pääsiäisenkin somisteeksi, pajunoksia sisälle. Yleensä ne annetaan olla kuivana ilman vettä, mutta nyt laitoin ne vesisaaviin, jotta jatkavat kasvuaan. Toivon, että ne alkavat kukkia ja saan ne sen jälkeen ulos pölyttäjille.

Meillä on pihapiirissä myös monia pesintäpönttöjä linnuille ja lintujenkin näkökulmasta varhaiset hyönteiset pihassamme ovat tuiki tärkeitä.


17.3.2023

Biomuovi, biohajoava, kompostoituva? Mitä nämä oikeasti tarkoittavat?

Puutarhurilla on monta asiaa mietittävänään nykyään





Kymmenen vuotta sitten maailma oli melko erilainen puutarhurin näkökulmasta. Ymmärrys muovin vaikutuksesta maaperän eliöihin, eläimiin, ihmisiin ja ylipäätään kaikkeen maailmassa, ei ollut kovin valistunutta. Totta kai oli jo silloin ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneet aiheesta, mutta lähdemateriaalia ei ollut niin helposti saatavilla kuin nykyään on.

Ajan mittaan asenteet muuttuvat, onneksi. Kuvassa on aiempien palstalaisten maahan jättämää muoviroskaa, jotka piti ensin siivota pois, ennen kuin pystyi aloittamaan varsinaiset puutarhatoimenpiteet.

Kateviljelyä ja kompostointia harrastavana olen joutunut näitä asioita pohtimaan. Onneksi tietoa löytyy ja onneksi on joitain luottoasiantuntijoita, joiden jakamaan tietoon uskaltaa luottaa.

Oma luottoasiantuntijani on Leena Luoto, joka pitää Facebookissa Puutarhan parhaaksi -ryhmää. Hän pitää myös paljon webinaareja, julkaisee kirjoja, käy puutarhaseuroissa luennoimassa ja antaa haastatteluja. Toki voi olla niin, että elän tietynlaisessa kuplassa ja huomaan Leenan näkymisen herkemmin kuin keskimäärin, ainakin itsestäni nimittäin tuntuu, että on meneillään varsinainen Leena-buumi puutarhasektorilla. Hyvä näin, sillä luonnon monimuotoisuus on hurjan tärkeä juttu, ja meillä jokaisella on oma tärkeä roolinsa siinä. Turhaa kemikaalien käyttöä on tästä syystä vältettävä ja toimittava aina kulloinkin uusimman tiedon mukaisesti. Kirjat vanhenevat, kun uusia tutkimuksia julkaistaan. Facebook-ryhmä on siinä mielessä hyvä, että siellä pystyy jakamaan aina uusimman tiedon laajalle kuulijakunnalle.


Tässä sinullekin pari linkkivinkkiä:


Leenan pitämä muovi-ilta webinaari:
https://hyotykasviyhdistys.fi/tapahtumat/muovia-maaperassa-puutarhan-muovi-ilta/

Leenan haastattelu Ylellä:
https://yle.fi/a/3-10541067

21.2.2023

Miten lämpökompostorin saa tehtyä ja toimimaan edullisesti?

 



Minulle komposti merkitsee äärettömän mielenkiintoista prosessia, jossa mitä tahansa orgaanista jätettä muhitetaan ja lopulta syödään uuden sadon mukana uudelleen. Kiertolaisen elämää, sanoisin jätteille!


Netti on tupaten täynnä kaupallisia viritelmiä, halpoja, kalliita, muovisia, puisia, lämpöeristettyjä, kylmiä, vaikka millaisia. Oma periaatteni on, keep it simple!!! eli tehdään kaikki niin yksinkertaisesti ja helposti kuin vain mahdollista.


Erinomainen, sanoisinko jopa suomenkielisistä kompostioppaista ihan paras kirja on Kotikomposti (Otava 2001, Harald Kratschmer). Siitä otin aikoinaan lämpöeristetyn kompostorin ohjeet. Vähän olen kehitellyt vuosien saatossa vastaamaan juuri minun kompostoinnin tarpeita, mutta perusperiaate on edelleen sama. Halvat materiaalit, helppo rakentaa vähän tumpelonkin (=minun) voimin. No myönnetään, auttoi puolisokin siinä hurjasti. Ensimmäisen version teki appeni ja hyvin toimivan tekikin! Laudat olivat omasta tammesta tehtyjä, eivätkä ole lahonneet nyt vielä 16 vuoden jälkeenkään. Ei tarvittu lahonsuoja-aineita eikä muitakaan käsittelyjä. Tammella on ne kaikki ihan luontaisesti.

Kirjassa on hienosti neuvottu, mitä pitää tehdä kun komposti ei toimi. Milloin puuttuu typpipitoista ainetta, milloin kosteutta on liikaa tai liian vähän ja mitä pitää tehdä asian korjaamiseksi. Lisäksi ohjeita löytyy ravinteista, kateviljelystä ja paljosta muusta.

Mutta siis kompostista piti kirjoittaa. Neljän hengen perhe, jossa syödään kasviksia kilotolkulla ja ruoka laitetaan itse, paitsi töissä ja koulussa nautitut, tarvitsee kohtalaisen kompostin. Mikä on kohtalainen? 50*60*90 on kohtalainen, jossa tilaa on lisäksi perheen ulkopuolelta 3 aikuisen biojätteille. Jos tekee niin pienen, että täyttyy omista jätteistä, ei prosessi toimi riittävän hyvin  ja jos tekee paljon isomman, kuin edellä mainittu, on vaikeaa saada materiaalia riittävän paljon, varsinkin puutarhakauden ulkopuolella. Siis 50*60*90 on hyvä. Käytän kahden kompostorin menetelmää, toista täytetään, toisessa muhitetaan. Kun täytettävä on täynnä, siirretään muhitetut suursäkkiin odottamaan puutarhaan levitystä, säkissä se pysyy turvassa lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä, ja täytettävä tyhjennetään muhitettavaan. Muuta kääntämistä ei tarvita, kunhan huolehtii riittävästi seosaineesta koko ajan keittiöjätteen rinnalla sekä voileipäkakku-tyyppisestä täyttämisestä.

Hyviä seosaineita on kahden tyyppistä: toinen on oksahake, johon sekoitetaan hienojakoista sahapurua/kutteripurua kuivaamaan keittiöjätteen liikamärkyyttä  ja toinen on vihreälehdellisistä koivuista tehty oksahake. Lehdet kuivuvat aikanaana ja sitovat märkyyden. Koivu myös maatuu hurjan nopeasti mikrobien vaikutuksesta, joten komposti valmistuu joutuisaan.

Kompostiin laitan kaiken orgaanisen jätteen, luut, kananmunankuoret, servetit synttäreiden jälkeen, kahviporot jne. Useissa kompostioppaissa, varsinkin vanhemmissa, varoitetaan tuhkan laittamista kompostiin. Totta onkin, että sen kanssa pitää olla varovainen. Tuhka liikaa annosteltuna kuluttaa typen eli arvokkaan ravinteen kompostista ja haihduttaa sen taivaan tuuliin. Keittiöjäte voi kuitenkin talvella olla liian hapanta ja hidastaa voimakkaasti kompostoitumisprosessia. Tuhka on tällöin hyvä tilanteen korjaaja. Kompostissa syntyy ns. happokuilu, jossa mikrobit eivät pysty työskentelemään ja kestää tovin, kunnes tilanne muuttuu itsestään ja prosessi jatkuu. Tuhkalla nopeutetaan tilan korjaamista, eli kompostin pH:ta nostetaan ja mikrobit voivat taas hyvin.

Ilmavuutta ei sovi unohtaa, eli se biojätepussi kannattaa ripotella väljästi kompostiin, eikä suinkaan laittaa tiukasti kiinnisolmittuna pusseja vieri viereen. Silloin mädäntymisen haju on takuuvarma ja multaa saa odotella melkoisen kauan.

Muuta lannoitusta ei sitten tarvitakaan, omat kompostimullat ja katteet kesällä ja kasvit voivat hyvin.

muut komposti-postaukset

29.10.2020

Mitä fosfori on kasviravinteena?


Mistä fosforissa on oikeastaan kyse?




Fosfori on kasveille hyvin tärkeä ravinne, sillä se on heti typen jälkeen seuraavaksi eniten kasvien kasvua rajoittava tekijä. Siksi se on niin usein puheenaiheena maanviljelyksen yhteydessä. Korkeat sadot takaavat viljelijälle kannattavan toiminnan. 

Maaperään jäänyt fosfori pidättyy maahiukkasen pintaan. Syksyn sateet kuitenkin huuhtovat pintoihin pidättynyttä fosforia ja valumisvedet kuljettavat fosforin ojien ja jokien kautta lopulta järviin ja meriin. Tulvavedet kuljettavat myös maata peltojen pinnoilta ja maahiukkasiin pidättynyt fosfori päätyy väljempiin vesiin, mikä johtaa entisestään fosforin liukenemista.

Maalla typpi ohittaa ravinteissa fosforin, kun verrataan kasvun rajoitteita, mutta vedessä tilanne on toinen. Vesistöissä fosfori on aina minimitekijä ja siksi pelloilta huuhtoutuva ylijäämäfosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymisen ja näkemäsi leväkasvustot, joita vähän virheellisesti sanotaan kukinnoiksi.

Leväpuuro vesistöistä lautaselle


Ei, älä pelästy. En suunnittele vegaanista ruokavaliota suoraan rantavesistä, vaan tarkoitan fosforin kiertokulun hallintaa. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että fosfori pysyy pellolla ja lopulta tuottaa hyviä satotasoja viljelijälle. Sinä saat nauttia kotimaisista puuroista ja leivistä kirkkaiden rantavesien liplatellessa rantakivillä.

Vesistöjen, niin järvien kuin merienkin, hyvinvointi on monien tutkimushankkeiden tavoite. Hyvä niin, sillä Itämeri ja tuhannet järvet ovat, paitsi osa suomalaista identiteettiä, myös elintärkeitä luonnon biodiversiteetin ylläpidon ja kotimaisen ruuantuotannon kannalta.

Hankkeissa hyödynnetään maaperäkemian tutkimustuloksia, jotka kertovat, miten fosforin pidättyy maaperässä, mitkä olosuhteet vaikuttavat pidättymisen voimakkuuteen ja miten näihin olosuhteisiin voidaan vaikuttaa.

Sinullakin on vaikutusmahdollisuus


Tuskin missään ongelmassa on vain yksi syyllinen. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että maatalous ei ole yksinään vastuussa vesistöjen fosforikuormituksesta, teollisuus ja kaupungit ovat yhtälailla fosforipäästöjen aiheuttajia. Kotieläintilojen lanta ja yhdyskuntajätevesiliete ovat yhdessä niin fosforipitoisia, että niiden avulla voitaisiin lannoittaa kaikki Suomen pellot kasvukausittain. Ongelmina ovat kuitenkin esimerkiksi, että lanta ei ole maantieteellisesti tasaisesti jakautunut ja että jätevesilietteessä on myös haitta-aineita, kuten esimerkiksi raskasmetalleja ja lääkejäämiä.

Kuitenkin jokainen meistä voi omalta osaltaan tehdä fiksuja valintoja. Pyykinpesussa kannattaa käyttää yksinomaan fosfaatittomia pesuaineita ja mökillä kannattaa varmistaa, että ulkohuussista ei pääse valumaan vesistöihin mitään. Biojätteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan kierrättää itse kompostoimalla, jolloin ravinteet hyödyntävät oman kasvi- tai kukkamaan kasvua leväpuuron sijaan.

Kompostoivan vessan multa olisi luonnollisesti myös fosforirikasta, mutta sen käytössä pitää muistaa hygieniarajoitukset tautiongelmien välttämiseksi. Omana haaveenani on kompostoivan vessan käyttöönotto myös kaupunkiasunnolla. Pienillä teoilla saa lisättyä maanviljelijän peltoon laittaman fosforilannoitteen kierrätystä ja vähennettyä vesistöihin valuvia päästöjä.

Fosfori facts

  • toiseksi eniten kasvua rajoittava kasviravinne
  • louhittava mineraali, jonka varantojen arvellaan riittävän 50-100 vuodeksi
  • maaperän pH vaikuttaa fosforiyhdisteiden rakenteeseen ja pidättymiseen maahiukkasiin
  • maassa valitsevissa olosuhteissa useimmiten fosfaatti -muodossa eli PO4-
  • maahiukkasiin pidättynyttä fosfori liukenee lisää, kun maan vesipitoisuus kasvaa normaaliin verrattuna.
  • mitä enemmän vettä, sitä enemmän liukenee fosforia
  • vuotuisen lantamäärän sisältämä fosfori riittäisi kasvukauden ajalle kasvien lannoitustarpeeksi
  • lanta ei jakaudu maantieteellisesti tasaisesti ja sen kuljettaminen ei ole taloudellisti kannattavaa pitkiä matkoja
  • yhdyskuntajätevesiliete sisältää niin paljon fosforia, että alueellisesta lantafosforista vajaaksi jäävä määrä saataisiin katettua vuosittain


23.5.2019

Tuholaistorjunnalle investoitu yksiöitä ilmaiseen käyttöön ruokapalkalla

Asensimme siis lisää linnunpönttöjä tontillemme


Koirankarvavarastot on käytetty taas loppuun. En edes muista montako kertaa olen telineet jo täyttänyt. Tänään laitoin vielä lisää trimmauksen jäljltä, jospa vaikka mattimyöhäiset ovat vasta nyt sisustamassa kotiaan.

Jos pihapiirissä on paljon lintuja, on todennäköisempää, että mahdollinen etanainvaasio jää tulematta ja sadevesitynnyreissä pesivät inhat hyttyset eivät pääse runsastumaan liiaksi.







Eräässä luonto-ohjelmassa oli hauskannäköinen orava, joka keräsi sammalta pesäänsä poikasille kuivikkeeksi. Sammalta kuilui paljon, sillä kuivikkeet pitää luonnollisesti vaihtaa aika-ajoin. Mahtaakohan oravat käyttää koirankarvaa, meillä nimittäin on oravia pihapiirissä. Toivottavasti eivät käy kuitenkaan rosvoamassa linnunmunia tai -poikasia.



22.5.2019

Parsakaalien suojana valoverho harson sijaan

Aurinko paahtaa ja uhkaa kypsentää sadon jo maassa



Aiemmin jo kerroin aikeistani laittaa valoverhoja harsojen sijaan ötökkäsuojaksi puutarhaan. Nyt, kun varjossakin on liki 30 astetta ja harson alla "ainakin 100 astetta", huomaan, että valoverho on kyllä oiva juttu. Ilma pääsee kiertämään niin hyvin, että tuulikaan ei riepottele peitettä samalla tavoin kuin harsoja.

Kausarin oveen vaihdoin myös harson tilalle valoverhon. Ei tule niin kuuma, mutta myöskään tuholaiset eivät pääse siellä olevien kaalien kimppuun. Haihtuminen ei ole ihan niin isoa kuin ilman mitään ovea, ja selkeästi kausarin ilma pysyy kivan kosteana sisällä.

Valoverho sinällään pitäisi olla melko hyvin aurinkoa kestävää, sillä muutoin ne hapertuisivat ikkunoissakin liian nopeasti.