Ensimmäiset liljakukot havaittu

 Näistä pitää olla varhain hereillä

Nämä ovat harmillisen taitavia piiloutujia. Jos yhtäänkään heilutat kasvia, ne pudottautuvat selälleen maahan, eikä niitä löydä millään. Siksi aina pitää laittaa ensin toinen käsi alle ja sitten toisella kädellä kallistaa vartta siten, että kukko tippuu suoraan kädelle.

Jos nämä ehtivät tuottaa jälkeläisiä, kasvista häviää lehdet ja tilalle jää mustaa epämiellyttävää mönjää, jota löytyy jo syönnin aikanakin lehdiltä.

Kotipihassa pääsin liljakukoista eroon olemalla niitä ovelampi. Ne talvehtivat karikkeessa. Siksi laitoin varhain syksyllä liljojen alle katetta, johon ne pääsivät mukavasti talvehtimaan. Keväällä sitten keräsin katteet pois ja kukot menivät mukana. Kerroin tästä aiemmin täällä. 

Kukot liljoissa vai kanalassa?

Äkämäpunkeista ajatukseni kulki vielä liljakukkoihin. Niitä moni ei halua puutarhaansa ja siksi jättävät ns. keisarinkruunut pois kukkapenkistään. Liljakukkoihin tepsii sama logiikka kuin äkämäpunkkeihin. Poistetaan niiden asuinpaikka. Äkämäpunkkien luultiin aiemmin talvehtivan maassa, mutta tieto on nyttemmin todettu vääräksi. Liljakukot sen sijaan kyllä talvehtivat maan pinnalla olevassa karikkeessa.

Oman kukkapenkkini kukoista pääsin eroon, kun annoin kertyä keskikesästä alkaen kariketta kukkien juurelle. Syksyllä haravoin vielä vähän lehtiä päälle ja toivotin hyviä talvihorroksia kaikille.

Keväällä en sitten ollutkaan enää niin kovin ystävällinen, tai niin luulen liljakukkojen tuumivan, sillä poistin keväällä maan sulamisen myötä koko karikelehtikerroksen kukkapenkistä ja laitoin uutta puhdasta katetta sen tilalle suojaamaan maata ja kukkien juuria kevään tuulilta ja auringon porotukselta.

Kerätyn katteen mukana saivat muuttokäskyn myös liljakukot, ainakaan sen koommin niitä ei ole meillä näkynyt.

Tunnistusapua ja tarkempaa tietoa eri kehitysvaiheista löytyy täältä:

liljakukko  ja muistakin.