#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Haaste uudestaan!

 

2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Aiemman postauksen julkistamisessa oli jotain ongelmaa, ja joissakin paikoissa se näkyy ja joissakin ei näy. Siksi nyt tämä sama uudestaan. Toivon hartaasti hyönteistekoja kaikkialle.

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Hei Bloggaaja, Otatko haasteen vastaan?

 2000 000 puutarhailijaa vaikuttaisi tosi paljon

Me puutarhailijat olemme tosi iso vaikuttava voima. Oikeasti voimme muuttaa asuinalueemme eläimistöä ja luontoa. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos esimerkiksi kaikki yhden asuinalueen pihat olisi hyönteisystävällisempiä, syntyisi hyviä lentokäytäviä, joita pitkin hyönteiset pystyisivät siirtymään paikasta toiseen nääntymättä matkalla nälkään.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat lisäämään omaan puutarhaansa yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan, jotta mahdollisimman suuri lukijakunta saa tiedon ja toivottavasti lukivat ottavat ideoita toteutukseenkin.

#rikkaruohoelämää

#puutarhan lumo

#putkinotko

#päivänpesän elämää

#oravankesäpesä

#saaripalsta

#hiidenkiven puutarhassa

#paritalon puutarha

#katin puutarha

#saran mökissä ja puutarhassa

#heisuo

#lappalainen etelässä

#sarin puutarhat

#villakoiria puutarhassa

#puutarhan lumo

#selätön puutarhuri

#parasta puutarhassa

#rikkaruohoelämää

#oma tupa, tontti ja lupa

#kukkia ja haaveita

#anun puutarha

#kukkia kallion suojassa

#kottikärryn kääntöpiiri

#putkinotko

#parasta puutarhasta

#hulluna

#kivipellon saila

#puutarhakirja

Oli luntaaa tulvillaaaaan

ja raikas kesäsää

No johan sademyrskyn lykkäsi. Ilmastomuutos on todellakin näkynyt tänä vuonna. Ensin kevät on myöhässä, sitten se tulee rytinällä. Kevätsateet tulivat yli kuukautta aikaisemmin, runsaampina kuin aiemmin. Kuivuutta kesti hirmuisen kauan. Lämpöä saatiin pitkän aikaa 30 asteen hujakoilla. Mutta entäs nyt? Sadetta tulee taivaan täydeltä, lämpötila putosi 20 astetta ja kaaliverkot ovat painuneet rakeista, rikkoutuneesta harsosta puhumattakaan.

Kun maa on märkää, on heti toimittava

Apupuutarhurin kesämökkipuutarha on ollut suunnitteluvaiheessa pitkään. Syynä ei ole apupuutarhurin saamattomuus, vaan mökkimaan haastavuus. Meteoriitin tekemän järven reuna-alueet ovat aivan käsittämättömän kivisiä. Lapiolla ei voi kaivaa mistään. Uuden puutarhan tekeminen vaatii siis kasvualustan rakentamisen ihan alusta alkaen. Peitimme edelliskesänä kukkamaan ensimmäisen osan pressulla, jotta lierot pääsivät touhuamaan. Kastelimme maata, ettei sinne tullut liian kuivaa. Pressu ei ole täysin valon estävä, joten rikkaruohot ja muut eivät kuolleet. 

Mustikat odottavat istutusta. Toinen on ihan surkea rääpäle, koska oli jäänyt makeasinikuusaman jalkoihin. 

Nyt kun oli kahtena päivänä satanut kunnolla, saatoimme kaivaa kotipihasta yhden karviaisen ja kaksi mustikkaa. Kun maa on riittävän märkää, irtoaa juuristo paljon helpommin ja vahinkoa tulee vähemmän. Olemme jo viime kesänä laittaneet perennojen jakotaimia purkkeihin, koska kävimme niitä myymässä erilaisissa tapahtumissa. Nyt ne ovat todella vahvoja, sillä talvesta selvinneet ovat vahvoja perimältään. Niitä kannattaa siis laittaa uuteen puutarhaankin.

Katetta päästään lisäämään varmaankin seuraavalla mökkireissulla. 

Tehokas kolmituntinen työrupea teki paljon muutosta. Perennat pääsivät kompostimultapenkkiin, johon laitettiin ostomultaa pinnan tasoittamiseksi. Istutuskuoppaan laitettiin myös ostomultaa, ettei maa ole liian vahvaa juuristolle. Tämä penkki on vasta pieni nurkkaus uudesta suunnitelmasta. Rakennamme puutarhan pieninä osina, niin tulee aina jotain valmista, eikä ole pelkkää keskeneräistä koko ajan.

Kirsikkapuu on monta vuotta vanha, mutta kivikkoisessa kuivassa maassa ei ollut päässyt kasvamaan, ohutta saittaa kaikki oksat.

Mustikat ja karviainen pääsivät entiseen nurmikonreunuskukkapenkkiin ja kirsikkapuu hiekkalaatikon tilalle, missä kauan sitten kasvoi hieno tammi.

Oletko sinäkin kiinnostunut puutarhasi hiilimäärästä?

 Hiilivarasto vai jopa Hiilinielu?

Ladattua biohiiltä odottamassa kasvualustan sekoittamista.

Mietin usein, että onko pihani hiilinielu vai mikä. Tontillemme tulee naapureiden biojätteet, jotka kompostoin ja käytän puutarhassani. Tontillemme tulee myös alueen naapureilta pensasaitojen kaatorisut, jopa useita satoja pensasaitametrejä vuodessa, jotka haketan ja käytän joko katteena tai komposteissa seosaineena. Hamsterin häkissä käytetty hamppukuivike lisätään kompostin muun hakeseosaineen joukkoon. Syödyn ruuan perkuu- yms. jätteet kompostoidaan itse ja multa käytetään puutarhassa. Keväällä tuon 3 metrisen peräkärryn täynnä hevosenlantaa kasvihuoneeseen palamaan ja lämmittämään sitä. Tontillemme tulee siis hyvin paljon ulkoista biomassaa ja se jää pihaamme. 

Naapurilta tullutta puutavaraa haketukseen.

Poistuvaa hiiltä on tietenkin hengitetty hiilidioksidi, sekä eliöiden tuottama aineenvaihduntahiilidioksidi. WC on vesivessa ja hiiltä poistuu vedenpuhdistuslaitokselle. Tontille tulee puutavaraa, joita käytetään rakennelmissa. Puiden lehtiä ei haravoida pois, vaan silputaan ruohonleikkurille nurmikonparanteeksi. 

Nurmikkosilppua katteena.

Palsternakkaa ruohosilpussa.

Uuden lavakauluksen pohjalle voi laittaa keskeneräistä kompostia, risuja ja vaikka mitä orgaanista ainesta.

Maahan saa jäädä lehdet joko sinällään, tai nurmikolla leikkurilla käsiteltyinä.

Kateainetta saa kätevästi olkipaaleista, joita saa ilmaiseksi esimerkiksi talleilta. Hevosille ei voi käyttää kuivikkeina kastuneita paaleja.

Pihassa on runsaasti puita ja perennoja, linnuille ja hyönteisille asumuksia. 900 neliön tontilla on jo 12 pönttöä ja juuri sain valmiiksi 2 lisää, yhden kuusitiaiselle ja yhden sinitiaiselle. Edelliset kaksi olivat lentoaukoltaan harmaavarpusille suunnattuja.

Kasvimaan menetelmänä on kateviljely orgaanisella katteella. Sadevesiä otetaan runsaasti talteen ja hyödynnetään kasvimaalla, jolloin vesi imeytetään maahan, eikä valuteta hulevetenä jokeen. Avointa mullosta ei ole kuin vähän keväällä, kun kylvöksille ja pienille taimille ei täyskatetta voi vielä laittaa. 

Hakekasa odottamassa käyttöä tai siirtoa tynnyriin säilytystä varten.

Kompostimullan käyttö ja elävä kate vilkastuttavat maan hajottajaeliöiden aktiivisuutta ja lieroja on runsaasti ja ovat todella suuria. Kasveja on niin syvä- kuin pintajuurisia. Kukkamaissa on maanpeitekasvit.

Riikka Aro on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia "Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen". Nämä ovat vaikeita asioita. Yksi iso kriisi maailmalla voi muuttaa tilanteita niin paljon, että tavallisen kuluttajan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ukrainan sota yhtenä esimerkkinä mainitakseni asumiskustannusten vaikuttajana ja sitä kautta hiilijalanjälkeen lämmitysmuotojen valinnassa. Toisaalta se toi muitakin muutoksia. Maailmankaupan myötä kotimaisen huoltovarmuuden merkitys kasvoi entisestään, vaikka korona-pandemiakin jo herätteli pohtimaan.

CO-CARBON tutkimushanke on tehnyt kotipihan hiilikortiston. Hanke on monialainen ja mittaa sekä tutkii kaupunkivihreän hiilensidontakykyä. 

Hiilikortiston avulla voi käydä oman pihan ominaisuuksia läpi ja selvittää hiilensidontakykyä. 

Voin olla melko tyytyväinen oman pihani ratkaisuihin. Vaikka kortiston avulla ei voi laskea lukemia, olen kuitenkin tehnyt juuri oikeita toimia. 

Unelmien puutarha?

 Mistä sinä uneksit puutarhassasi?

Mitä haluat puutarhaasi, että se olisi sinun unelmiesi puutarha? Olen tätä miettinyt lukiessani muiden puutarhailijoiden blogeja. Vaihtelu on tosi valtavaa. Joillakin on suuret pihat hienoine, muotoiltuine istutuksineen. Upeat pergolat, kasvihuoneet, puutarhakalusteet ja -rakenteet, ja vaikka mitä hienoutta. Toisilla on enemmän kaltaistani, vähän sekaista, ei niin viimeisteltyä ja hienoa, ei valtavan isoa tilaa, kaikki tällaista kotikutoista sekamelskaa. Silti pidän kaikesta näkemästäni. En oikeastaan osaisi sanoa, mikä olisi unelmien puutarha. Elämäni rakentuu käytännöllisyyden näkökulmasta, mutta silti nautin, kun katselen muiden hienoja toteutuksia. 

 

Ehkä unelmien puutarhani on juuri tämä nykyinen, vaikka kyllä tilaa voisi olla aika tavalla enemmän. Nyt ei mahdu kasvattamaan kaikkea haluamaani. Muilta osin en kaipaa mitään muutosta, varsinkin kun suurempi kasvihuone odottaa enää pystyttämistään. Ehkä unelma onkin se, että on riittävästi nykytarpeisiin, ilman sen suurempia erittelyjä, millaista ja paljonko.

#Suuntana omavaraisuus 3 2024

Puutarhailijat ovat elämäniloinen yhteisö

Tämänkertainen kirjoitusaihe sarjassa on aika haastava, sillä mikään yhteisö ei ole yhtenäinen, eivätkä kaikki ihmiset samanlaisia. Johonkin tiettyyn harrastukseen ajautuu kuitenkin usein jollain tavalla samanhenkisiä ihmisiä. Tästä seuraa helposti eräänlainen kupla, ihmiset tukevat toinen toisensa ajattelumaailmaa, ja herkästi katsantokannat kaventuvat.

Kevät on haastavaa aikaa. Olen lukenut, että itsemurhien määrä kasvaa keväällä, sillä masentuneille ihmisille kevään uusi elämä on liian raskasta. Olen myös lukenut, miten Ruotsissa eräässä sairaalassa käytetään puutarhatöitä mielenterveystyössä, koska on havaittu puutarhanhoidon parantavan hyvinvointia.

Näitä kahta asiaa kun mietin yhdessä, niin puutarhanhoito on varmaankin oikeasti (eikä vain minun mielestäni ☺) tosi hyvä juttu, sillä uuden kasvu on positiivinen asia, jota tuottaa omilla tekemisillään ja jota odottaa oman työn tuloksena. Ehkä kevät on helpompi vastaanottaa, kun on itse hallitsemassa kasvun määrää ja muotoa, edes jonkin verran.

Puutarhailijat voivat kyllä aiheuttaa toinen toisilleen tahtomattaan myös ahdistusta. Hienot, suunnitellut ja hyvin hoidetut kiiltokuvapuutarhat ovat monille ahdistavaa katseltavaa. Ei jaksa, ei osaa, ei pysty. Riittämättömyyden tunne voi olla todella suuri, vaikka niin ei tarvitsisi olla.

Oma puutarhani ei ole siisti, suunniteltu eikä kaunis. Puutarhanhoito on harrastus, joka sattuu samalla tuottamaan myös ruokaa perheelle ja yhteistä mukavaa tekemistä, eli niin sanotusti monta kärpästä yhdellä iskulla. En luo puutarhaa muita varten, enkä muiden ehdoilla.

Puutarhailijoilla voi olla myös voimakkaita mielipiteitä asioista, miten asioita kuuluu tehdä. Myönnän, että näin on myös omalla kohdallani. Voimakkaimmat kannanottoni liittyvät luonnon monimuotoisuuden arvostamiseen, ylläpitämiseen, torjunta-aineettomaan puutarhanhoitoon, kierrätykseen ja kulutuksen vähentämiseen. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka eivät ole minua itseäni varten, vaan meitä kaikkia, jotta maapallon kantokykyä ei ylitetä.

Kuten otsikossa sanon, puutarhailijat ovat elämäniloinen yhteisö. Tämä on mielestäni yhteenkuuluvuutta luova tunne. Meistä jokainen, tai ainakin hyvin moni, odottaa aina kylvöjä, istutuksia, taimettumista, koulimista, satoa ja taas uuden kauden suunnittelua. Puutarhassa katsotaan aina eteenpäin, tulevaisuuteen. Uskotaan parempaan ja toivotaan, että sadetta tulee juuri sopivasti oikeaan aikaan, aurinko paistaa, mutta ei porota liiaksi. Uskon, että puutarhailijoilla on tosi paljon hyviä säitä. Jokainen ilma on hyväksi aina jollekin.

Puutarhaharrastukseni myötä olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, joistakin on tullut todella läheisiä ystäviä. Iloitsen heistä. Yhteiset näkemykset, intohimot ja ajatukset, ovat mukavaa ajanvietettä ja keskusteltavaa löytyy ihan aina.

Naapuristo on oppinut tuntemaan minut puutavaran "kierrätyskeskuksena", sillä haketan kaikkien risut. Lähinaapurit auttavat kompostointimassan keräämisessä yhteiskompostoinnilla. Portille ilmestyy pääsisäisen jälkeen narsissien sipuleita, sillä monet tietävät, että laitan ne sitten pihan ulkopuolella olevalle nurmikolle jatkokasvatukseen kaikkien iloksi. Alueen Face-ryhmässä saan jaettua ylimääräistä satoa, esimerkiksi kesäkurpitsasta ja kasvihuonekurkusta. Mukavaa yhteisöllisyyttä.

Puutarhailu on mukava harrastus

#Suuntanaomavaraisuus -sarjassa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Kirjoituksen lopussa on aina linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024

Tunnetko kotipuutarhurin perunaoppaan?

  Nimen takana aito perunatutkija-asiantuntija

Perunan voisi ajatella olevan helppo ja yksinkertainen viljeltävä, tavallista perusruokaa, jossa ei ole paljon mitään opittavaa. Toisin kuitenkin on oikeasti. Perunalajikkeita ja niiden erityispiirteitä on aivan hurjasti. Suomessa myynnissä vain pikkiriikkinen määrä lajikkeita. Erilaisia ruokareseptejä on myös aivan valtavasti, arkiruuasta hyvinkin juhlaviin luomuksiin. Vain mielikuvitus on rajana.

Sain tutustua tutkijaan opiskellessani Viikissä ja käydessäni kurssia Crop quality, jossa käytiin erilaisten satokasvien sadon laatuun vaikuttavia asioita. Perunasta kurssilla vastasi nimen takana oleva Paavo Ahvenniemi, jolla on Facebookissa Kotipuutarhurin perunaopas-sivu ja netissä laaja perunaportaali Energiapaju. En ole huomannut kysyä, että miksi perunasivun nimi on pajuun liittyvä termi. No, kuitenkin siis Ahvenniemi on pitkänlinjan peruna-asiantuntija ja -tutkija Helsingin Yliopistosta ja vastannut perunoiden keittolaatuluokituksista. Hän tuntee perunalaadut ja - taudit ja kaikki mitä perunaan liittyy. Hänen tietoonsa voi luottaa ja se on nykyään tärkeää, sillä somessa on vaikka mitä ohjetta ihan mihin tahansa.

Perunahan on erinomainen elintarvike myös ravinnepitoisuuden osalta. Petla eli perunantutkimuslaitos on tehnyt erinomaisen vertailun perunan ja banaanin välillä. Se on mainiota luettavaa. Peruna voittaa. Olohuoneessani kasvaa kyllä pari banaaniakin.... mutta ei taida niistä tulla koskaan satoa. Ei taida haitata, sillä perunasta saa aina sadon.

Moni kasvattaa ämpäriperunoita. Niistäkin löytyy todella yksityiskohtainen ohje. 

Energiapajun sivu on ryhmitelty helpoksi käyttää. Aiemmin ajankohtaiset jutut löytyi Facebookista, mutta nyt ne luetaan Perunapäiväkirjasta. Itselleni oli Fb helpompi, mutta löytyyhän se tieto näinkin.

Perunareseptejä arkeen ja juhlaan

Paavo ylläpitää Pinterest-sivua, joka on nyt avattu julkiseksi, eli me kaikki voimme nautti kootusta tiedosta. Suosittelen kurkkaamaan, itselleni tuli yllätyksenä perunan monipuoliset valmistustavat.

Oma aiempi perunapostaukseni 

on tavallisen puutarhuroinnin näkökulmasta kasvatukseen motivointia. 

Mitä tarkoittaa orgaaninen aines ja humus puutarhassa?

 

Millainen maa, sellainen maaperäelämä

Maaperän ominaisuudet riippuvat fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia käsittelen eri kohdassa blogia.

Kemia on maaperätieteissä erittäin keskeinen osaamisalue. Tavallisen puutarhurin ei kuitenkaan tarvitse suorittaa kemiankursseja voidakseen hoitaa kasvi- ja kukkamaitaan. Joitain perusasioita on silti hyvä pitää mielessä.

Mitä tarkoittaa orgaaninen aines?

No miten ne voivat sitoutua maassa? Nyt pääsen vihdoin lempiaiheeseeni, orgaaniseen aineeseen, eli eloperäiseen aineeseen. Kasvien ja eläinten jäännökset ovat orgaanisia aineita. Maaperässä lierot ja monenmoiset muut hajottajaeliöt rouskuttavat niitä ja pilkkovat jäänteet paljon pienemmiksi palasiksi ja lopulta mikrobit saavat niistä myös ruokansa. Eivät ne peräkkäisiä tapahtumia ole, ensin lierot ja sitten muut, vaan mikrobit ovat ihan koko ajan mukana. Kun aikaa kuluu hurjasti kauemmin, muuntuu eloperäinen materiaali humukseksi.

Mitä tarkoittaa humus HUMUS? 

Humus-sana on kovin monenlaisesti käytetty ja siksi kerron tässä, mitä se maaperässä tarkoittaa. Humus on pitkään hajotettua eloperäistä ainetta, joka juuri sen maan olosuhteissa ei enää muutu paljoakaan. Se voi pysyä samanlaisena tai lähes samanlaisena vaikka tuhansia vuosia. Humus on maaperässä yksi kallisarvoisista asioista, sillä sen ominaisuuksiin kuuluu, että sen pinnalla on myös plus-merkkisiä kohtia, joihin fosfaatti ja nitraattityppi voivat kiinnittyä. On maassa muitakin plusmerkkisiä aineita, mutta niiden määrään meidän on vaikeampi vaikuttaa. Nyt opit, että HUMUS on orgaanista ja tosi, tosi tärkeää.

MIksi kannattaa kompostoida omassa puutarhassa?

 Raparperin koko voi vaihdella hurjasti

Jos mietit, että onkohan sinun lajikkeesi erilainen kuin mitä näkyy joissain aiemmissa kirjoituksissani, joissa raparperini ovat melkoisen suuria.

Tässä on hauska kuvaparivertailu. Samasta kantaraparperista eri paikkoihin laitetut yksilöt ovat aivan erilaisia.

Raparperi kompostilla ja katteilla reheväksi.

Tässä lähikuva kotipihassa, kompostilla lannoitetussa maassa kasvaneesta yksilöstä, sama kantajuurikasvi lähtönä. Kasvupaikka varjoinen, vain ilta-aurinko pääsee paistamaan. Lehden pituus 98 cm..

Lehdellä on pituutta. Vettä ja ravinteita on ollut runsaasti.

Tiukkaan tallattuun nurmikkoon laittamani raparperi sinnittelee ja on tällaista pientä kasvustoa kasvattava yksilö. Tästä ei voi edes satoa kerätä, muuten näivettyisi.

Kuivassa ja vähäravinteisessa maassa ei jaksa raparperi kasvaa isoksi.

Tässä on palstalla, kateviljelyllä ja kompostilla lannoitettu yksilö tänä keväänä 1.5. Kuten huomaat, kasvusto on aivan eri mittaluokkaa. 

Rehevän raparperin tunnistaa ja keväällä.

Nämä kaikki siis alun perin samasta juurakosta otettuja lähtöjä, eli geneettisesti samaa kasvia.

Kukot liljoissa vai kanalassa?

Äkämäpunkeista ajatukseni kulki vielä liljakukkoihin. Niitä moni ei halua puutarhaansa ja siksi jättävät ns. keisarinkruunut pois kukkapenkistään. Liljakukkoihin tepsii sama logiikka kuin äkämäpunkkeihin. Poistetaan niiden asuinpaikka. Äkämäpunkkien luultiin aiemmin talvehtivan maassa, mutta tieto on nyttemmin todettu vääräksi. Liljakukot sen sijaan kyllä talvehtivat maan pinnalla olevassa karikkeessa.

Oman kukkapenkkini kukoista pääsin eroon, kun annoin kertyä keskikesästä alkaen kariketta kukkien juurelle. Syksyllä haravoin vielä vähän lehtiä päälle ja toivotin hyviä talvihorroksia kaikille.

Keväällä en sitten ollutkaan enää niin kovin ystävällinen, tai niin luulen liljakukkojen tuumivan, sillä poistin keväällä maan sulamisen myötä koko karikelehtikerroksen kukkapenkistä ja laitoin uutta puhdasta katetta sen tilalle suojaamaan maata ja kukkien juuria kevään tuulilta ja auringon porotukselta.

Kerätyn katteen mukana saivat muuttokäskyn myös liljakukot, ainakaan sen koommin niitä ei ole meillä näkynyt.

Tunnistusapua ja tarkempaa tietoa eri kehitysvaiheista löytyy täältä:

liljakukko  ja muistakin.

Mitkä ovat edullisia ratkaisuja kotipuutarhassa?

Ei sen tarvitse olla kallista!

Maaliskuun yhteiskirjoitus, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-Blogin Heikki (lisätietoa sarjasta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/) kertoo penninvenytyksestä, kierrätys- ja sääntövinkeistä. Blogin lopussa on linkit muiden bloggaajien maaliskuun kirjoituksiin.

Minun puutarhailuideologiani

Mikä tahansa harrastus voi olla kallista, jos sen haluaa kalliisti tehdä. Kivijalkakaupat ja netti ovat täynnä mitä ihmeellisempiä tavaroita ja palveluita. Valinta on sinun! Haluatko ostaa kaiken valmiina, joka vuosi uutena ja kaikki hienoudet ja uutuudet kokeillen vai haluatko käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia tai huokeasti hankittavia tarvikkeita?

Itse kuulun siihen porukkaan, joka varastoi kaiken mahdollisen ns. vastaisen varalle. Tottahan se tarkoittaa ylitsepursuavan täysiä varastoja ja ajoittaista sekamelskaa, kuten tv-sarjasta tuttu Tanskalainen maajussikin asian toteaa. Tavoitteenani ei ole ainoastaan kustannusten hillitseminen, vaan kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta ympäristövaikutusten minimoiminen. Jos jokin tavara on jo kertaalleen valmistettu, sitä kannattaa käyttää niin pitkään kuin mahdollista. Uuden valmistamiseen tarvitaan aina materiaaleja, energiaa ja kuljettamisia ja samalla pitää ratkaista vanhan tavaran jälkikäsittely. Muoviin en ole tehnyt mitään kategorista kieltoa, sillä monen tutkimuksen mukaan oikein käytettynä ja oikein hoidettuna myös jätteenkäsittely, muovin hyödyt ovat kiistattomat ja moninkertaiset kustannuksiin nähden.

Tämänkertainen yhteiskirjoitus on tavallaan läpileikkaus blogistani. Keräsin tähän monenlaista asiaa, joihin liittyen voit lukea uusia kokemuksia ja kokeiluja kasvukauden aikanakin. Seuraavien kuukausien yhteiskirjoituksissa on kompostoinnista ja kasvihuoneesta omat osionsa, siksi niitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa, vaikka kompostointi on todella lähellä sydäntäni ja puutarhurointini kulmakivi.

Omat taimet siemenistä

Styrox-laatikoihin laitetut esikasvatukset ovat lämpimässä, "palavan" eli kuumenneen hevoskan päällä, muovilla ja harsolla suojattuina. Kasvustojen lämpötilaa seuraan kotoa sisältä langattoman lämpömittarin avulla. Kasvukausi pitenee  huomattavasti ja taimista kehittyy vantteria. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa pitkänkään kasvukauden vaativia taimia valmiina. Muutama vuosi sitten kevät näytti alkaneen varhain maaliskuussa ja laitoin taimet jo alkukuusta kausariin. Olin poissa kotoa viikon, jonka aikana pakkanen tippui ulkona -12 asteeseen moneksi päiväksi. Taimet eivät jäätyneet tuplaharson alla, eli hevoskan lämpövoima riitti! Tästä lämmityksestä ja kasvihuoneesta on tarkemmin toukokuun yhteiskirjoituksessa.

Kasteluvesi talteen taivaalta

Kastelun hoidan keräämällä sadevedet tarkasti talteen. Käytössäni on yksi kuutiotankki eli 1000 litran säiliö, sekä suuria saaveja, joiden yhteenlaskettu tilavuus on toiset 1000 litraa. Monen vuoden kokemuksella olen todennut, että kevään sateiden talteenotto on ensiarvoisen tärkeää, sillä niiden jälkeen tulee aina kuivakausi juuri siihen aikaan, kun kylvetyt siemenet ja uudet taimet tarvitsevat vettä. Tämän vuoksi olen hankkimassa vielä toista kuutiotankkia.

Lierot ja muut maaperäeläimet suojaan pakkaselta

Talveksi suojaan kasvimaat joko naapurien lahjoittamilla räsymatoilla tai oljilla. Palstalla käytän myös ihan pressua, jotta saan enemmän aikaa kevätkylvöihin eikä maa pääse kuivumaan ja rikkaruohot kasvamaan. Räsymattojen materiaaleissa on nykyään todella paljon keinokuituja, joten loimilankojen haperruttua kerään kuteet pois sekaroskikseen. Joskus matto ei kestä kuin yhden talvi-kevät- kauden. Maton alle kerään lieroille paljon syötävää, esimerkiksi haravoituja lehtiä, vähän maatunutta oksasilppua tai olkia. Katteen alla lämpö pysyy korkeampana pitkälle syksyyn ja lieroilla on enemmän aikaa möyhentää maata puolestani seuraavaa kasvukautta varten.

Kasvukaudella harrastan kateviljelyä, jossa katteena on muun muassa ruohosilppua, jota saa keräävällä ruohonleikkurilla. Niitä saa ostettua käytettynä hyvin halvalla esimerkiksi kierrätyskeskuksesta. Ehdottomasti suosikkikatteeni on kuitenkin merilevämörskä, mutta sitä ei tietenkään ole kaikilla yhtä helposti saatavilla kuin meillä merenrannikon lähellä asuvilla. Mörskän keräämisessäkin pitää muistaa, että luvatta ei toisen maalta kerätä ja että tarhakäärmeet tarvitsevat leväkasoja pesimiseen. Kate auttaa myös maaperäeliöitä pysymään elinvoimaisia, eliöt kuohkeuttavat maata ja tehostavat ravinteiden kierrätystä.

Talven aikana valmistunutta kompostimultaa laitan myös marjapensaiden juurille keväällä sekä uusien taimien istutusvaiheessa. Kompostia ei koskaan ole edes riittävästi, saati liikaa. Kompostoinnista on tarkemmin huhtikuun yhteiskirjoituksessa.

Merilevämörskän suojassa porkkanat ja sipulit kasvavat rikkaruohoitta ja maa pysyy kosteana kuivienkin kausien aikana. Merilevä imee yön kosteuden itseensä pesusienen tavoin ja luovuttaa sen maahan kasvien käyttöön.

Jonkun mielestä voi näyttää välillä rumalta, kun mörskää on pienten taimien ympärillä runsaasti, mutta itselleni käytännöllisyys ohittaa kauneusvaatimukset, ja toisaalta, kauneus on katsojan silmissä.

Tässä on merilevämörskää odottamassa levitystä pressun päällä. Takana kuvassa näkyvät alkukevään raparperit, jotka ensisijaisesti toimivat tuulensuojina.

Kohopenkin sisään voi piilottaa kaikenlaista puutarhamörskää

ja sisusten maatumista odottaessa voi kummussa kasvattaa vaikka kurpitsoja.

Viherkesanto ja viljelykierto

auttavat ylläpitämään maan kasvukuntoa, suojaamaan maan rakennetta sadepisaroiden iskuilta ja tuulen tuiverrukselta, keräämään typensitojilla typpeä ilmasta maahan ihan ilmaiseksi, suojaamaan maata ravinteiden epätasapainoiselta käytöltä ja maaperälevinteisten kasvitautien leviämiseltä.

Kaatosateetkin talteen lappo-menetelmällä vaivatta

Jotta kaatosateella ei tarvitse miettiä tynnyrin täyttymistä ja ylivuotoa, käytän lappo-menetelmää, jossa edellisen tynnyrin vedenpinnan noustessa korkeammalle kuin seuraavan tynnyrin, alkaa letkua pitkin vesi virrata seuraavaan tynnyriin automaattisesti.

Muiden omavaraistelelevien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä. Blogit on kivasti ryhmitelty kasvuvyöhykkeittäin, jotta sinun on helppo verrata vaikka oman puutarhasi mahdollisuuksia muiden toteuttamiin ideoihin. 

Maaliskuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html

Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/

Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704

Vyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila (klikkaa nimestä)

Puutteela https://puutteela.com/?p=679

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/