Oman kukkapenkkini kukoista pääsin eroon, kun annoin kertyä keskikesästä alkaen kariketta kukkien juurelle. Syksyllä haravoin vielä vähän lehtiä päälle ja toivotin hyviä talvihorroksia kaikille.
Keväällä en sitten ollutkaan enää niin kovin ystävällinen, tai niin luulen liljakukkojen tuumivan, sillä poistin keväällä maan sulamisen myötä koko karikelehtikerroksen kukkapenkistä ja laitoin uutta puhdasta katetta sen tilalle suojaamaan maata ja kukkien juuria kevään tuulilta ja auringon porotukselta.
Kerätyn katteen mukana saivat muuttokäskyn myös liljakukot, ainakaan sen koommin niitä ei ole meillä näkynyt.
Tunnistusapua ja tarkempaa tietoa eri kehitysvaiheista löytyy täältä:
liljakukko ja muistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla