Mustaherukan satoa pitää rajoittaa aina välillä

 leikkaamalla pensas alas

Meillä on kaksi mustaherukkapensasta, molemmat eri lajiketta. Ostin taimet 2003 Kokemäeltä puutarhaoppilaitoksesta, kun muutimme Poriin. Pensaat ovat hyvin satoisia, liiankin kanssa. Olen leikannut ne useasti alas ja muutenkin vähentänyt satoa tuottavia varsia. Alasleikkaus johtuu yleensä äkämäpunkista, mutta nyt syynä oli sekä äkämäpunkki, että sadon rajoittaminen. 

Meillä ei kuluteta mustaherukkaa kovinkaan paljon ja mieluiten syönkin sadon suoraan pensaasta. Muut perheessämme eivät pidä yhtä paljon niistä. Jos marjoja ei tuota hirveästi, niistä tulee kookkaampia. Siksi jäljellä oleva pensas on typistetty hyvin pieneksi ja toinen leikattiin kokonaan alas. Tuottaa sitten ensi vuonna suuria marjoja, näin olen todennut aiemmin. Samalla laitoin paljon haketta ympärille, jotta maa pysyy hyvin kosteana koko kesän, mahdollisesta sateettomuudesta riippumatta.

Näistä riittää tarvittava määrä syöntimarjoiksi. Linnut eivät ole lainkaan kiinnostuneita mustaherukoista, joten koko sato jää itselle. Pensaiden ympärillä on ahomansikkaa maanpeittokasvina, siis hankkeen ulkopuolella, kuten varmaan muistatkin. Nyt on kuitenkin yllätyksenä ihan puutarhamansikkaakin pensaan juurella. Ehkä linnut ovat tiputtaneet mansikoita ja siemenistä kasvanut taimia. En nimittäin keksi muuta syytä, miksi näitä olisi täällä.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.

Uudet hakkeet pensailla

Naapurin pensasaitatalkoot

tulivat juuri parahiksi oikeaan aikaan. Olin laittamassa alueen Facebook-ryhmään, että mahtaako kukaan olla kaatamassa pensasaitaansa, ja lähtiessäni kotoa naapuri oli työn touhussa. Oli ihan minuuteista kiinni, sillä heillä oli risukuljetus tilattuna ja auto kaartamassa lähimutkassa jo tiellemme. 30 metriä aroniaa ja 25 metriä morsiusangervoa.

On aina hyvin vaikeaa ennakoida, paljonko haketta tulee. Oksat menevät niin kovin pieneen tilaan hakkeena. Aroniasta tuli lopulta 1300 litraa haketta. Kuulostaa isolta määrältä, mutta ei se oikeasti pitkään riitä. Levitin uudet hakkeet mustikoille, makeasinikuusamoille ja pienelle polulle kasvimaan ja tulppaanipenkin väliin. Muualle ei riittänyt. 

¨

Onneksi on vielä jäljellä morsiusangervot ja kahden naapurin aidat, samaa pensasta, kaadetaa  myös. Niistä tulee yhteensä noin 60 metriä. Vielä puuttuu uudet hakkeet musta- ja punaherukoilta ja kompostin seosaineeksikin pitää saada varastoitua talven tarpeet. Saatan joutua vielä lopulta laittamaan sinne alueen Facebook-ryhmään kyselyä lisärisuista.

Käytätkö sinä haketta puutarhassasi?

Leppäkerttu piileskelee lehtien kätkössä

 Ilahduttava yllätys mustaherukassa

Pieni eläin, mutta silti niin suuri, merkitykseltään siis. Voi kun vielä tulisi niitä ihania jälkipolvia hänelle, kirvojen suurkuluttajia nimittäin.

Kuka syö latvat mustaherukasta?

 Näyttääkö tutulta?

Meillä katoaa mustikoista ja mustaherukoista kukkia, sillä ne ovat todella makeita. Nyt on alkanut kadota myös latvuksia. Syyllinen on kyllä tiedossa.... eräs kaksijalkainen...

Oletko maistanut? Todella herkullisia.

Kukot liljoissa vai kanalassa?

Äkämäpunkeista ajatukseni kulki vielä liljakukkoihin. Niitä moni ei halua puutarhaansa ja siksi jättävät ns. keisarinkruunut pois kukkapenkistään. Liljakukkoihin tepsii sama logiikka kuin äkämäpunkkeihin. Poistetaan niiden asuinpaikka. Äkämäpunkkien luultiin aiemmin talvehtivan maassa, mutta tieto on nyttemmin todettu vääräksi. Liljakukot sen sijaan kyllä talvehtivat maan pinnalla olevassa karikkeessa.

Oman kukkapenkkini kukoista pääsin eroon, kun annoin kertyä keskikesästä alkaen kariketta kukkien juurelle. Syksyllä haravoin vielä vähän lehtiä päälle ja toivotin hyviä talvihorroksia kaikille.

Keväällä en sitten ollutkaan enää niin kovin ystävällinen, tai niin luulen liljakukkojen tuumivan, sillä poistin keväällä maan sulamisen myötä koko karikelehtikerroksen kukkapenkistä ja laitoin uutta puhdasta katetta sen tilalle suojaamaan maata ja kukkien juuria kevään tuulilta ja auringon porotukselta.

Kerätyn katteen mukana saivat muuttokäskyn myös liljakukot, ainakaan sen koommin niitä ei ole meillä näkynyt.

Tunnistusapua ja tarkempaa tietoa eri kehitysvaiheista löytyy täältä:

liljakukko  ja muistakin.

Kuvasatoa tai siis marjasatoa puutarhasta

Onko vadelmia riittävästi, kun iltakymmeneltä on vielä kypsiä syömättä pensaissa?

Mansikat ovat lintujen levittämiä, marjapensaiden piilossa. Eivät löydä linnut, eivätkä oikein ihmisetkään.

Parsakaalin ensimaistiaiset ja hyvä marjasato tulossa

Ei ainakaan marjat lopu ensi talvena, kai

Mustaherukka

Marjasinikuusama

Omena

Päärynä

Tei-vadelman pitkuliainen muoto alkaa jo erottua.

Vadelmien raakileet ovat ajankohtaan nähden mielestäni aika isoja jo. Näyttäisi tulevan hyvä vadelmavuosi.

Mustikat ovat myös jo ihan mukavan kokoisina raakileina.

'

Valoverhotunnelissa kasvaneet parsakaalit ovat jo antamassa ensimmäisiä maistiaisia.

Tästä maistoin jo raakana, tosi herkkua. Kohta tiedän, miten hyvää se on hieman kypsennettynä voisulan kanssa tarjoiltuna. Nam....

Erilaisia kukkijoita monenmoisia

Kevät on ihanien pienten kukintojen aikaa

On hauskaa kiertää puutarhassa ja katsoa, mitä uutta näkyy pensaissa ja puissa. Kullakin kasvilla on juuri sille tyypilliset kukinnot, vaikka voisi kuvitella, että marjapensaat muistuttavat toisiaan ja puut toisiaan.

Punaherukalla kukinnot ovat ikään kuin pieniä viinirypäleen terttuja.

Mustaherukalla kukinnot ovat enemmän irrallaan, vähän kuin nukkapintaisia luumuja tai nektariineja.

 

 Päärynäpuun kukka on soihtumainen, usean kukan rypäs.

Marjasinikuusaman kukat ovat suuria, roikkuvia kelloja. 

Kevät keikkuen tulevi

Pihalla on kuulemma liian kuuma...

Totta se on, pihalla on kuumempi kuin muutama vuosi sitten koko kesänä.

Kasvit ottavat aimo harppauksen kasvussa. Paksun talvisuojauksen alla on valkosipuli intoutunut kasvamaan. Väri on vähän vaalea, sillä otin vasta nyt maton pois päältä. Kova on ollut hinku kasvaa.

Mustaherukat puskevat lehtiä ja osa joutuu suoraan herkkusuihin. Ovat todella mehukkaita lasten mielestä.

Mustikka on hieman hitaampi keväällä.

Päärynäpuu pullistaa jo silmuja. Jouduin leikkaamaan oksaa kulkuväylältä, vaikka muutoin hoitoleikkaus tehdään vasta syksyllä.

Vadelmat heräilevät talven jäljiltä.

Urostyrni "kukkii".

Tämä valkosipuli kasvaa istuttamatta. Mikälie jäänyt sipuli nostamatta viime vuonna. Annan kasvaa tietenkin.

Komposti on pikamatka lämpöön

Komposti on parasta

"Lempääläisen filosofin ja ympäristötutkijan Villen Lähteen puutarhassa iloitaan sadosta ja  työnteosta, mutta suurimmat onnentunteet koetaan kompostia aukoessa"  todetaan Ylen ohjelmassakin. 

Olen usein itsekin todennut Lähteen lailla, että viikon uurastuksesta rentoutumiseen riittää matka lämpimään eli kompostille. Kannen avaus ja tarkistus, paljonko on lämpöä ja miltä tuoksuu. Unohtuvat kaikki viikon stressit. Mielessä siintää samassa jo kevään kasvut ja kompostin loppusijoituspaikat.

Mustaherukka ja kompostikate ovat hyvä pari!

Joissain saunatauluissa on ajatelma "Kun soivat kiukaan urut, unohtuvat aren surut", mutta näin puutarhurointia harrastavana voin kyllä todeta, että sama vaikutus on toimivan kompostin muhevalla tuoksulla, siispä korjattakoon teksti hetimiten muotoon:

"Kun tuoksuvat kompostin humut, unohtuvat arjen surut!"

Harso suojaa marjat ja linnut

Eläimet eivät jää jumiin

ja sato aikaistuu. Harsoahan ammattiviljelijätkin käyttävät sadon aikaistamiseen. Toki harson voi laittaa vasta sitten kun kukinta on ohi, jotta pölyttäjät ovat ehtineet tehdä työnsä. Marjat pysyvät myös puhtaina, kun mitkään myrskyt eivät pysty lennättämään tomuja marjoihin. Vuosia sitten suojaukseen myytiin isosilmäisiä verkkoa, johon tarttuivat niin linnut kuin muutkin eläimet. Muistan lapsuudesta, miten piti irrottaa räksänpoikasia irti. Aivan hirveätä. Myöhemmin tuli myyntiin pienisilmäisiä verkkoja, mutta niihin voi jäädä eläin jumiin, jos verkkoa ei ole asennettu asianmukaisesti.

Tein harsoille niin korkeat kaaret, että lapset pystyvät olemaan mansikkamaalla harsojen alla. Kuvassa ei ole vielä harsoja mustaherukoilla, sillä niitä ei meillä linnut ole syöneet missään vaiheessa. Ihmettelenkin aina, kun joku sanoo, että linnut syö. Meillä linnut ei syö edes kirsikoita.

Ainoa, mitä pitää suojata varsinaisista marjoista, on mustikka. Ne katoavat heti kun vähän alkaa sinertää, sadon alkuvaiheessa. Lopussa niitäkään ei linnut sitten enää syö.

Äkämäpunkit riesana?

Miten niistä voi päästä eroon?

Onko sinulla mustaherukoissa äkämäpunkit riesana? Monessa vanhassa ohjeessa sanotaan, että kaiva pensaat pois, puhdista maa ja polta pensaat. Että silleen. No onneksi nyt on selvinnyt, että nuo vanhat ohjeet ovat ihan vääriä. Äkämäpunkit eivät asu maassa ja talvehdi puskan juurella. Ei ole siis mitään tarvetta kaivaa kaikkea pois ja puhdistaa maata mitenkään. 

Mikä keino oikeasti auttaa?

Taannoin juttelin puutarhaystävän kanssa mustaherukoista. Tovin keskusteltuamme muistelin jo parin vuoden takaista äkämäpunkkiriesaa, johon törmäsin pensaissani kotipihalla. Googlasin, kyselin ja ihmettelin. Ohjeita ja neuvoja tuli monenlaisia ja osa tuntui olevan vain kopioita muista lähteistä ilman oikeaa kokemusta asiasta. 

Vanhojen lähteiden mukaan pensaat piti kaivaa maasta ja pitää ainakin 6 vuoden tauko ennen uusien taimien istuttamista, koska punkit ovat maassa. Uudemmissa lähteissä todettiin, että punkit talvehtivat silmuissa. Siis aivan ääripäiden tiedot!!!

Uskoin uutta tutkimusta ja ryhdyin toimeen. Leikkasin kaikki pihan mustaherukkapensaat aivan maan tasalle. En polttanut enkä heittänyt roskiin oksia (vaikka niin neuvottiin), vaan haketin ja kompostoin lämpökompostorissa. Tuumailin, että jos kestävät kompostini 70 asteen lämmön, saavat minun puolestani jatkaa kiusaamistani. Varoiksi haravoin myös pudonneet lehdet ja katkenneet silmut maasta huolellisesti kompostiin.

Nyt pensaat kasvavat toista kasvukautta alas leikkuun jälkeen lähes yhtä suurina, eikä äkämistä ole mitään merkkejä näkyvissä. Nyt voin tyytyväisenä todeta, että ilmeisesti tuli torjuntavoitto!!!

Suosittelen kokeilemaan.

Nyt vuosien jälkeen

voin todeta, että tuo ohje on todella toiminut. Äkämäpunkkeja voi tulla pensaisiin uudelleen ilmateitse naapurista ja niin tuli minullakin. Tein tuon saman toimen uudelleen ja sain ongelman pois. Sittemmin olen rekrytoinut jälkipolven poimimaan äkämäpunkkien paisuttamia silmuja keväällä pois. Silmu, jossa äkämä asustaa, pullistuu pyöreäksi, kun terve silmu on suippo. Nämä pyöreät kun napsii pois, ei äkämät pääse vallalle. Jos äkämäpunkki on päässyt valtaamaan pensaan tosi pahasti, se voi tartuttaa pensaaseen virustaudin, joka näivettää pensaan ajan mittaan. Silloin ei auta muu kuin vaihtaa pensas uuteen.