Aina jokin tila löytyy kylvöksille?

 ja jos ei muuten, niin revitään vähän jotain pois

Meillä on mökillä koko mökin pituinen terassi. Toisessa päädyssä rapun vieressä on ollut monta vuotta vuorenkilpeä. Tykkään siitä kyllä, varsinkin sen aikaisista kukista pörriäisille, mutta liika on liikaa. Se kasvattaa alaansa ihan vaivihkaa, oikeastaan sitä ei edes huomaa, ennen kuin on levittäytynyt kulkutielle. Tänään sen huomasin, jouduin kiertämään kukat aina kun menin varastoon.

Samalla olin miettinyt, että mihin loppuja herneitä kylvetään. Naapurin hernemaan jälkeenkin jäi vielä kylvettävää. Tuumasta toimeen ja vuorenkilpien tilalle tuli pienimuotoinen hajakylvetty hernemaa. Eikös tunnukin mukavalta ajatukselta herkutella herneet suoraan terassilta?

Maa oli melko kovaa, mutta vuosikausien katteiden lisäämisen jälkeen savimaa on muuttunut multaiseksi. En silti ymmärrä, miksi oli niin kova pohja. Vähän pehmennettiin ja heiteltiin herneet hujan hajan. Tiivistin tallomalla, eli jyräsin herneet tiukkaan ja kasteltiin huolellisesti, jotta herneet pääsevät turpoamaan kunnolla ja itämään. Päälle laitettiin ostomultaa, kun muuta ei ole enää tarjolla. Multaa laitettiin aika paksulti, talloin sen jälleen tiiviiksi ihan lopuksi.

Jotta samaa linturyöväystä ei tule, mitä olen joutunut torjumaan kaupungissa, laitoin metalliverkon suojaksi, Ei se ihan hyvä suoja ole, mutta josko olisi edes vähän hankalampaa herkutella.

Hernetuholaisten torjuntaan varautuminen

 ...ilman torjunta-aineita

Kotipuutarhoissa kasvatetaan nykyään niin paljon hernettä, että myös ammattiviljelijöillä on kuulemma enemmän hernekääriäistä kuin aiemmin. Itselläni ei ole kääriäinen ollut ongelmana, vaan hernekärsäkäs, joka syö lehdet loville. Nyt olen päättänyt laittaa ns. kaikki peliin herneiden ja kaalien suhteen ja hankin jo valmiiksi kaksi isoa verkkoa. 

Ajattelin, että kun kylvän ja istutan taimet, laitan ensin verkon ja sitten harson päälle tasaamaan lämpöä. Harson saa otettua pois ilman, että joutuu avaamaan ovea kaalituholaisille tai näille hernevintiöille, kummallekaan. Maa on puhdasta näistä tuholaisista, koska pinnalla on paksu kerros syksyllä kasvihuoneesta kaivettua multaa, joka on muodostunut hevoskasta viime kasvukaudella.

Etsin netin syövereistä kuitenkin ohjeita valmiiksi, jos verkko ei olekaan täydellinen este. Esimerkiksi feromoni-ansoilla voi houkutella kääriäistä, joskin ainakin Biotuksella feromonikapseli-varasto on jo loppu. Samoin on loppu valmispakkaus, jossa on meille kotitarveviljelijöille kaikki kivasti valmiina yhdessä paketissa. Toivottavasti tulee lisää keväällä. Kääriäinen on se, jonka toukan löytää ikävästi palon sisältä. Ohjeissa sanotaan, että "Hernekääriäisen tuhoja voi ehkäistä ennalta. Jos herneen kasvupaikka valitaan niin, ettei edellisvuonna hernettä viljelty 2 kilometriä lähempänä, jäävät hernekääriäistuhot yleensä pieniksi.", mutta eihän tämä onnistu mitenkään kaupunkitaajamassa. Ihan varmasti on 2 kilometrin säteellä vaikka kuinka monta kotipuutarhaa herneineen. 

Jos vaikka ensi talvena saisi keitettyä hernekeittoa omista herneistä.

Tykkään tällaisesta paksusta hernekeitosta runsaalla sinapilla. Taitaa olla ennemminkin hernemuhennosta jo tämä sotku. Herkullista epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta.

Herneen kasvinsuojelusta löytyy erillinen ohjelehtinen, jossa on samoja ohjeita, kuin edellä linkitetyllä sivustolla. Viljelykierrosta on myös apua tautien torjunnassa. Herneripsiäisestä en ole kuullut aiemmin, mutta olen kyllä nähnyt sen vioittamia palkoja, "muuttaa palot ruskeiksi, epämuotoisiksi ja pinnaltaan korkintapaisiksi." Samoin muistuu kyllä mieleeni herneenlaikun aiheuttamia vioituksia eli "paloissa näkyvät pyöreät sisään vajonneet laikut ovat herneen ja pavun laikkutaudin aiheuttamia".

Ulkona paistaa aurinko ja lumet sulavat vauhdilla. Kevätkylvöpolte on jo kova, siis tällä puutarhurilla. Siihen ei ole oikein löytynyt vielä mitään torjuntakeinoa. Ihan vielä ei taida olla oikea aika laittaa herneitä esikasvatukseen. Voi kun sormia polttelee kovasti....

Mikä kirva?

 Hyvä opas netissä

Kirvat ovat monessa kasvissa melko yleinen vieras tai ainakin siltä tuntuu puutarhassa kuivan ja kuuman kesän jäljiltä. Toisaalta kirvat ovat oikeasti valtavan suloisia, ainakin jos niitä pääsee katsomaan mikroskoopin läpi. Toisaalta ne ovat linnuille, leppäkertuille ja monille muille hirmuisen tärkeää ruokaa. Mutta sitten on se kolmas toisaalta, ne saattavat haitata esiintyessään runsaslukuisina kasvin kasvua.

Mikroskoopilla saa ihania kuvia. Integrated Pest Management- kurssilla Helsingin Yliopistolla Viikissä oli mahdollisuus kirvojen tutkailuun. Kuvat on otettu puhelimella mikroskoopin läpi. Alin kuva ei ole ihan terävä valitettavasti. Eikö olekin todella suloisia? Muistat ehkä tämän kuvan aiemmasta postauksestani.

kuva: Annika Wickström

Jotta tietää, mitä pitää tehdä, täytyy osata tunnistaa kirva luotettavasti. Sepä onkin välillä vaikeaa, kun kirvoilla on monia eri elinvaiheita, joissa ulkonäkö muuttuu hurjasti. Kirvat ovat myös välillä niin hirveän pieniä, että ei mitenkään meinaa nähdä yksityiskohtia. Mikroskooppia ei monellakaan ole, ei minullakaan kotona, mutta luupin voi jokainen hankkia. Itselläni on ollut vuosia vanhasta kaukoputkesta purettaessa jäänyt linssi, joka on ollut tosi hyvä. Viime kesänä ostin lisäksi luupin, johon saa valon, sillä usein valaistus on ollut liian hämärää ja kaukoputkiluuppi ei ole ollut kovin kätevä.

@Kauppapuutarhaliiton sivuilla on moniste, jossa on koristekasvien kirvoista kuvat ja ohjeet.  Kannattaa kurkata, moniste on ilmainen ja julkinen. Moniste kuuluu kurssiin Koristekasvien kirvat ja jauhiaiset Marika Linnamäki ja Irene Vänninen Piikkiö 30.11.04 ja Lahti 2.12.04 ja kertoo ’Integroitu torjunta koristekasvituotannossa’ ja ’Integroitu torjunta Etelä-Suomen koristekasvituotannossa’. 

Monisteesta on hyötyä myös vihannespuutarhaan, vaikka nimessä lukeekin koristekasvit, sillä monella kirvalla on isäntäkasvina myös avomaavihannekset ja kasvihuonekasvustot.

Omassa kasvihuoneessani on ollut ongelmana vihannespunkki ja sain ne hävitettyä Biotukselta ostetuilla torjuntaeliöillä. Pari ensimmäistä kertaa menetin sadon, mutta kolmannella kerralla olin hereillä jo varhain ja osasin seurata kasvustoa. Havaitsin vihannespunkit heti istutuksen jälkeisellä viikolla ja torjunta onnistui.

Kotona sisällä olevissa viherkasveissa on ollut isona riesana villakilpikirva, jonka kannan olen saanut taantumaan talvisin samaten Biotukselta tilatuilla Amerikanleppäpirkoilla. Aiemmin olen tilannet pirkot liian myöhään, ja nyt viime syksynä päätin ottaa ne aikaisemmin, heti kun ensimmäinen havainto on tullut. Kasvit ovat kesän pihalla ja tuon ne sisälle ilmojen viilennyttyä, elo-lokakuussa. Nyt tilasin pirkot joitain viikkoja sisälle tuonnin jälkeen. Toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä, ehkä sain torjuttua paremmin kuin aiemmin. Suuria viherkasveja ei muilla tavoin pysty käsittelemään kattavasti. Kaikenlaisia pieniä koloja on niin paljon, että suihkutukset eivät mene joka paikkaan ja ruukut ovat niin isoja, että mullan kautta vaikuttavia puikkoja pitäisi ostaa aivan valtavan paljon ja ne ovat todella kalliita. Pirkot eivät tule kalliiksi, niiden lentoa on hauska seurata ja ne ovat täysin myrkytön vaihtoehto myös ruukuissa eläville lieroille.

Torjuntajoukot laajentuneet

uusilla jäsenillä

Jo aiemmin keväällä ihastelin keittiön ikkunasta, kun orava naposteli ties mitä omenapuun oksalla. En edelleenkään voi olla varma, oliko se vain vegaaniseen elämään ihastunut, vai löytyikö kukkien uumenista jotain herkkuproteiinipatukoita.

Niin tai näin, oravaa oli kiva katsella. Pahoittelen videon huonoa laatua, sillä se on kuvattu puhelimella ikkunan takaa.

Orava omenapuussa

Kesäkuussa tuli seuraava hauska oravakohtaaminen luumupuussa. Poikani kuvasi oravaa. Kuvissa näkyy, kun orava nautiskelee kirvoilla lehtien alapuolella. 

Kuva: Karo Koskinen

Kuva: Karo Koskinen

Kuva: Karo Koskinen

Mun suosikki ennen katteen laittamista

 Heilurihara

Opiskellessani Viikissä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, piti tehdä harjoittelu alalla. Oman harjoitteluni tein luomupuutarhassa. Työ oli tietenkin hyvin fyysistä, sillä rikkaruohojen torjunta tehdään pääosin ihmisvoimin. Toki ennen kylvöä maat liekitetään, mutta sen jälkeen työ tehdään itse. Yksi suurimmista opeista, joita sain harjoittelussa, oli heilurihara. Aluksi sen käytöstä ei tullut yhtään mitään En osannut pitää haraa oikeassa asennossa maahan nähden, saati tehdä oikeanlaista liikettä. Pikkuhiljaa, satojen metrien jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua, ja sen jälkeen siitä tuli suosikkini.

Tein pari lyhyttä videota, josta selviää, miksi heilurihara on parempi kuin kiinteä. Toki kiinteälläkin on omat hyvä puolensa, mutta pitkää penkkiä harattaessa heiluri on ihan ehdottomasta paras.

Video heiluriharalla työskentelystä

Video kiinteällä haralla työskentelystä

Heilurilla maa ei siirry paikaltaan, vain rikkaruohojen juuri katkeaa. Terää voi teroittaa, jolloin työskentely pysyy mielekkäänä. Kiinteä hara siirtää maata edessään. Sen avulla voi siten samanaikaisesti mullata vaikka perunat tai porkkanat ja kitkeä rikkaruohot. Multaamista on kuitenkin vain vähän, joten heilurilla kannattaa torjua rikat siihen asti, kun maahan saa riittävästi katetta, minkä jälkeen rikat lähtevät kevyesti sormin nyppimällä. Kiinteänkin terä kannattaa pitää hyvässä kunnossa, jotta juuret katkeavat helposti.

Ei pysty kävelemään ohi

 vai pystyykö?

Meillä on töissä kerran kuukaudessa koko henkilökunnalle tietty Teams. Viime perjantaina oli viimeksi. Palaverin jälkeen kahvipöydässä juteltiin eräästä esiintyjästä ja havaitsimme taas kerran, että eri ihmiset kiinnittävät todella erilaisiin asioihin huomiota ja jälkikäteen muistetaan asia eri tavalla. No siitä sitten jatkui keskustelu ja kerroin, että työmatkallani on eräs hyvin sotkuinen kadunpätkä, jossa Bubin kävijät roskaavat ja sotkevat.

Perjantaina katu oli täysin roskaton. Ihmettelin itsekseni, että mitä ihmettä on tapahtunut. Onnekseni huomasin kadunpätkästä huolehtivan kiinteistönhuoltoyrityksen auton ja työntekijän sen vieressä harjoineen. Kerroin hänelle, että arvelin siivouksesta huolehtivan nyt eri henkilön. Hän sitten totesi, että joo, xx on lomalla. Keskustelu työkahvipöydässä jatkui ja toinen työkaveri totesi, ettei hän mitään roskia maassa näe. Näinhän se on, toinen näkee ja toinen ei näe. Näkijöistäkin toinen voi kävellä ohi, toinen ei voi. Minä kuulun niihin, jotka näkevät ja eivät voi kävellä ohi. Joissakin tilanteissa on pakko, en voi olla koko ajan poimimassa kaupungin kaduilta roskia, mutta koiralenkillä voin ja niin teen.

Mökillä tämä luonteenpiirre merkitsee, että aina on tehtävä kierros ja poimittavat kaikki lupiinit ja rohtoraunioyrtit, sekä mahdolliset jättipalsamit. Työ tuottaa tulosta, ja nyt rohtoraunioyrttiä on enää vain vähän. Lupiinia nousee vielä maan siemenpankista ja totta kai juurista, sillä kivimaasta niitä ei saa millään pois. Yhtäkään ei kuitenkaan koskaan pääse kukkaan asti, joten kauaksi ne eivät pääse leviämään. Nyt tuli enää tällainen pieni multasäkki reilun puolilleen. Muistan vielä ajan, kun sain 8 mustaa isoa jätesäkkiä aivan täyteen. Mädätän vieraslajit ensin auringonpaahteessa ja vasta siten laitan kompostiin, joka on osittain lämpöeristetty, mutta ei talvikäyttöinen. En koe sitä ihan yhtä turvalliseksi näin vakavassa asiassa, kuin miten toimivat kotonani olevat lämpökompostorit. Niihin voin laittaa kitketyt suoraan ja tiedän, etteivät leviä eteenpäin.

Muistatko juolavehnän 4 lehden säännön?

 Kompensaatiopistettä kannattaa hyödyntää

Talven jälkeen juurilevintäiset kasvit joutuvat käyttämään juuren varastoravinteita ensimmäisten lehtien kasvattamiseen. Riippuu kasvista, missä vaiheessa lehtiä on niin paljon, että niiden avulla se pystyy yhteyttämään auringosta voimaa juureensa. 

Juolavehnällä tämä on 4 lehden kohdalla. Kun sillä on enintään 4 lehteä, se on käyttänyt juuren voimia ja heikentänyt siis juuristoaan. Jos sen kitkee tässä vaiheessa, juuressa on vain vähän voimia uuden lehdistön kasvattamiseen. Kun sen jälleen kitkee ajoissa, näivettyy juuristo ja juolavehnä on voitettu. Jos maa on kateviljelty tai muuten saatu kuohkeaksi, kitkentä onnistuu sormin ja juuristo tulee ehjänä. Alla kuvia, kun kitkin valkosipulini ennen katteen lisäämistä. Jokaisessa varressa on enintään 4 lehteä.

Toinen valkosipulipenkin juuririkka oli tämä alla näkyvä, jonka nimeä en muista. Hyvin näkee, miten se on kasvattanut syksyllä multaan jääneistä juurenpaloista. Nämäkin lähtivät helposti ja jokaisesta juuresta on helppo tarkista, että niissä ei ole yhtään uutta katkaisupintaa, eli sain ne ehjinä pois. Tärkeimmän rikkaruohokitkentähetket ovat syksyllä myöhään, jolloin kannattaa olla tosi tarkka ja ahkera. Mitä huolellisemmin kitkennän tekee, sitä vähemmän on keväällä kasvua aloittelevia juuria. Toinen on nyt varhain keväällä, kun niiden juuret ovat todella heiveröiset, eivätkä pysty kiinnittymään maahan oikeastaan lainkaan.

Tiistaina treffit Huittisissa?

 Omasta maasta -hankkeessa tapahtuu

Työni kuljettaa taas kivaan tapahtumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin saada töissä kertoa juuri siitä, mikä on itselle valtavan tärkeää: Kotitarveviljelyä, luonnonmukaista lannoittamista ja torjuntaa. Asioita käydään läpi kasvimaan reunalla, siis ihan oikeassa ympäristössä. Ei mitään webinaaritouhua, jossa puhuva pää selostaa powerpointista juttuja kuvien avulla.

Nähdäänhän Huittisissa? Voit laittaa viestiä, jos mielessäsi on jokin tietty kysymys, johon haluaisit vastauksen.

Näitä palstatreffejä on hankkeessa monissa eri paikoissa, kannattaa laittaa hanke seurantaan Facessa ja tulla mukaan.

Ensimmäiset liljakukot havaittu

 Näistä pitää olla varhain hereillä

Nämä ovat harmillisen taitavia piiloutujia. Jos yhtäänkään heilutat kasvia, ne pudottautuvat selälleen maahan, eikä niitä löydä millään. Siksi aina pitää laittaa ensin toinen käsi alle ja sitten toisella kädellä kallistaa vartta siten, että kukko tippuu suoraan kädelle.

Jos nämä ehtivät tuottaa jälkeläisiä, kasvista häviää lehdet ja tilalle jää mustaa epämiellyttävää mönjää, jota löytyy jo syönnin aikanakin lehdiltä.

Kotipihassa pääsin liljakukoista eroon olemalla niitä ovelampi. Ne talvehtivat karikkeessa. Siksi laitoin varhain syksyllä liljojen alle katetta, johon ne pääsivät mukavasti talvehtimaan. Keväällä sitten keräsin katteet pois ja kukot menivät mukana. Kerroin tästä aiemmin täällä. 

Muista vastuusi kasvitautien estämisessä

 Tästä ei voi muistuttaa liian usein

Koko tekstin löydät Ruokaviraston sivuilta, tässä lainattu ote:

Miten kate auttaa kasvimaalla?

Helpota omaa työtäsi ja suojele maata

Rikkaruohojen torjunnassa, maan kulumisen estämisessä ja ravinteiden säilyttämisessä, on aina tärkeää, että kasvimaalla ei ole alueita mulloksella eli ilman kasvavia kasveja tai katetta. Paljas maa houkuttelee uinuvat siemenet ja rikkaruohojen juurenpalat kasvamaan. Riippuen ajankohdasta, jolloin maa jäisi mullokselle, on erilaisia vaihtoehtoja ratkaista ongelma. Mikäli keväällä ei halua ottaa kaikkia alueita käyttöön hoidettavaksi kasvimaaksi, on viherlannoitteiden käyttö helppoa.

Erilaisia vaihtoehtoja on monia

Eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia. Ei voi siksi sanoa, että jokin kasvi on kaikkein paras viherlannoitukseen, sillä olosuhteet ratkaisevat kulloinkin parhaan kasvin. Tiivistynyt/tallattu maa, joka saa levätä pari vuotta, on hyvä kylvää jollain syväjuurisella, monivuotisella kasvilla. Juuret työntyvät tiivistyneeseen maahan ja luovat uusia putkia vedelle, ilmalle ja tulevien kasvien juurille.

Juurien muodossa ja tyylissä on eroja

Apilakasvit, esimerkiksi puna-apila kasvattavat hyvän, syvän juuriston, joka parantaa myös maan mururakennetta. Lisäksi sen juuristossa olevat Rhizobium-bakteerit pystyvät ottamaan ilmasta typpeä ja sitomaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Apila lisää näin maan typpivarastoja. Sama vaikutus on palkokasveilla, kuten esimerkiksi herneellä ja härkäpavulla. Apiloista näyttävä kukinto tulee veriapilalle, jolla on soihtumainen, verenpunainen kukinto sekä hyväntuoksuinen persianapila, jonka marjapuuronpunainen kukinto tuoksuu todella hunajaiselle. Mikäli apila saa kasvaa parikin vuotta, sen juuristo on todella vahva ja syvälle työntyvä.

Erittäin vahva, syvälle tunkeutuva, paalujuuri on myös öljyretikalla, jota nykyään moni ammattiviljelijäkin käyttää maan rakennetta parantavana välikasvina. Öljyretikka on kuitenkin yksivuotisena viljeltävä viherlannoituskasvi. Sen lehdet ovat niin runsaat, että ne varjostavat taimien välissä olevan maan ja siten estävät rikkakasvien kasvua tai ainakin hillitsevät sitä.

Hunajakukka on myös loistava vaihtoehto, jos kyse on keväällä tehtävästä ratkaisusta. Tuoksuvat kukat ovat tehokkaita pölyttäjähyönteisten houkuttelijoita. Loppukesästä kerätyn sadon tilalle kylvetty hunajakukka ei välttämättä ehdi kukkia, mutta silti sen voi syksyäkin vastaan kylvää esimerkiksi heinäkuussa. Kasvusto jätetään molemmissa kylvövaihtoehdoissa syksyllä mitenkään käsittelemättä ja keväällä sen voi kääntää maahan. Maahan käännettynä se on mikrobien ruokaa luovuttaen ravinteita uuden sadon käyttöön. Vähitellen paranee myös maan koostumus, mikäli maahan saadaan jäämään jatkuvasti runsaasti orgaanista materiaalia, kuten esimerkiksi kuivuneita kasveja ja sadonkorjuun naatteja. 

Syksylläkin vielä muistettava

Myöhään loppukesästä vapautunut maa ei välttämättä ehdi saada kasvukatetta, joten silloin orgaaninen eli eloperäinen kate voi olla hyvä ratkaisu. Naatit, lehdet ja ruohosilppu ovat mainioita katevaihtoehtoja, jotka antavat maan lieroille ruokaa ja estävät rikkaruohoja itämästä.

Katettu maa jäätyy hitaammin, jolloin maaperäeliöille jää enemmän aikaa maanparannukselle. Lierot kaivavat pidempään onkaloitaan ja muuttavat kasvijätettä runsasravinteisiksi muruksi. Myöskään tuulet ja sateet eivät pääse kuljettamaan kasvimaasi pinnalta hienojakoista maa-ainesta pois.

Syksyn sateet pääsevät myös imeytymään nopeasti maahan, jolloin keväällä ei ole odotettavissa jääpoltetta.

Huomasithan muuttuneet tuontimääräykset?

Meillä jokaisella on yhtäläinen vastuu kasvisairauksien ja tuholaisten torjunnassa

"Ei omenaakaan EU:n ulkopuolelta" -uutisoi Tulli!

Kotitarveviljelijät, puutarhaharrastajat ja moni näihin lukeutumaton matkaaja, saattaa ajattelemattomuuttaan tuoda maahan uuden kasvitaudin tai -tuholaisen. Koska etukäteen ei voi tietää ilman tutkimusta, onko tuotavaksi aiottu siemen/kasvi/hedelmä terve tai vapaa tuholaisista, on nyt säännöksiä tiukennettu. Tämä voi tulla monelle vähän yllätyksenä, että matkalaukussa ei voi tuoda Thaimaan tuliaisena kivoja koristekasvin siemeniä, pistokkaista tai edes eväsomenaa. Itselleni tämä on iso juttu Brexitiin liittyen. Muistatko vielä papukokeiluni viime kesältä?

Muuttuva ilmasto on osasyy näihin uusiin säännöksiin todennäköisesti. Tauti tai tuholainen, joka ei ole aiemmin kyennyt talvehtimaan pohjoisissa oloissa, ei enää kuolekaan leutojen talvien vuoksi tai jos leviää kasvukaudella alueellemme, kykeneekin nykyään tuottamaan uusia sukupolvia kasvukauden aikana, vaikka ei silti talvehtisikaan. Tällainen voi tuhota sadon ja tuottaa suuria tappioita ruoantuotantoomme, myös ihan omassa puutarhassamme!

MTT kasvintuotannon tutkimus/Päivi Parikka, Saara Karhu ja Tarja Hiekkaranta ovat tehneet erään esityksen asiasta "Kasvintuhoojat muuttavassa ilmastossa". Esitys on saatavilla verkossa.

Ollaan yhdessä tarkkana!

Ennakkoon varovaisuus on paljon helpomaa, kuin luontoon tai tuotantokasveihin tarttuneen sairauden tai levinneen tuholaisen poistaminen.

Muistatko vielä nämä uutiset?

* Aasianrunkojäärästä Vantaalla

* Videokuvaa Aasianrunkojäärästä


Ruokaviraston ohjeistusta omenan- ja päärynäntaimiin liittyen tulipoltteesta.

Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että niinkin arkinen kasvi/juures kuin peruna, tarvitsee ensin sen siemenperunan. Jos siemenperuna on tautinen, siirtyy tauti eteenpäin. Terveen siemenperunan tuotanto on tämän vuoksi kansantaloudellisesti erittäin merkittävä asia. Suomessa on poikkeuksellisen hyvä tilanne vielä toistaiseksi ja meillä on siksi EU:n myöntämänä suoja-alueita tiettyjen tautien osalta. Näin pystymme säätämään tiukennuksia kansallisesti tuontirajoituksiin. Rajoituksilla ei pyritä hankaloittamaan toimintaa, vaan nimenomaan turvaamaan hyvä tilanne jatkossakin. Perunan osalta meillä on erityinen korkelaatuisen siemenperunan tuotantoalue, jossa on voimassa vielä tiukemmat rajoitukset kuin muualla maassa.

Tässä linkit Tullin sivuille uusista säännöksistä tuonnissa.

Tiedote muutoksesta  yleisesti.

Ei omenaakaan EU:n ulkopuolelta.

Uuden alan raivauksen jatkoa

Eilen oli mitä ihanin kesäinen syysilma tehdä sadonkorjuuta ja uudisalan raivausta. Koivut saivat kyytiä ja kasvusto leikkattiin niin lyhyeksi kuin keräävällä leikkurilla pystyi terää rikkomatta. Leikkuutähteen laitoin paksuksi kerrokseksi mulloksella olevalle alueelle talteen.

Lyhyttä on. Seuraavana päivänä aurinko oli vielä "kivasti polttanut" eli auttanut rikkojen näivettämisessä. Juurien voima joutuu koetukselle kun vielä puskee ensi viikolla aurinkoisina päivinä uutta vartta. Keväällä onkin sitten paljon helpompi kuluttaa viimeisetkin voiman rippeet juurista ja päästä rikoista eroon nopeammin.

Puiden rangat karsittuna odottamassa kuljetusta pois alueelta. Jos syksyn lämpöä vielä riittää, jyrsitään maa ja peitetään pressulla talveksi. Auttaa keväällä paljon, kun rikat eivät saa heti ensimmäisiä auringonsäteitä käyttöönsä.

Keväällä otan pressua pois siten, että tiedän ehtiväni joko leikkaamaan kasvun tai jyrsimään uudelleen riittävän aikaisin. Juolavehnä pitää torjua, kun siinä on enintään 4 lehteä. Silloin juuren voimaa ei ole vielä kertynyt lisää, vaan kasvi on käyttänyt kasvuunsa juurien voimaa.

Ohdakkeiden ja juolavehnän yhteistorjunta on hieman hankalampaa. Ohdake pitäisi torjua kun se on 15-10 cm pitkä. Jos sen torjuu aiemmin, on riskinä, että taimesta tulee tiheä puska. Siitäkin on kyllä kokemusta. Jyrsittäessä sen voi kyllä torjua pienenäkin, se joutuu joka tapauksessa kasvamaan pienestä juurisilpusta ja kuluttamaan juuren voimia.

Nämä oksat pääsevät hyönteishotelliin asujaimistoja tarjoamaan.