Pääsin mukaan kansalaispooliin

 PlastLIFE-hankkeeseen

Mikromuovit ja isommatkin muoviroskat ovat olleet monessa uutisessa viimeaikoina. Mikromuovien on havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktiriskiä ja kertyvän ruokaketjussa. Isoja muoviroskia ajautui rantaan Suomessa etelärannikolla hurjat määrät jäiden lähdettyä. Näitä tällaisia uutisia löytyy jatkuvasti. Itse poimin koiralenkeillä roskia asuinalueeltamme. Taannoin kertyi 202 kpl tupakantumppia/nuuska-/nikotiinipussia, laskematon määrä muuta roskaa purukumeista tällaiseen isoon jätesäkkiin, johon oli jo kerätty lytättyjä tölkkejä ja muuta roskaa. Otan lenkille kumihanskat ja pussit mukaan ihan tätä tarkoitusta varten. Laskepa, montako kertaa tuli tehtyä kyykkytreeni, kun pelkkiä tumppeja tuli 202 kpl. 

Facessa tuli vastaan mahdollisuus ilmoittautua kansalaispooliin,  noin 20 miljoonan euron PlastLIFE-hankkeessa, jossa etsitään muoville kierrätysratkaisuja. Maaperä- ja ympäristötieteen opinnoissa luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistön mikrobit, sekä haitallisten aineiden kertyminen ravintoketjussa, ovat olleet niin vahvasti esillä, että tämä hanke kolahti oikein toden teolla. Laitoin hakemuksen sisään ja tulin valituksi. Tarkkaa osanottajamäärää ei viestissä sanottu, mutta mainittiin "reilu sata". Hanke kestää 7 vuotta ja poolilaiset saavat pari kertaa vuodessa kysymyksiä ja tehtäviä. Keväällä 2024 järjestetään joku ryhmäkeskustelu, johon ilmoittauduin myös mukaan, jos tule valituksi. 

Hassua, miten iso piristysruiske oli saada ilmoitus pooliin valituksi tulemisesta. Eihän yhdellä ihmisellä ole vaikutusmahdollisuuksia, mutta ajattelenkin niin, että pääsen mukaan ajan hermoilla olevaan hankkeeseen, opin varmasti paljon uutta asiaa.

Syke.fi -sivuilta löytyy hankkeesta koontitietoa ja hankkeen omilta sivuilta yksityiskohtaiset tiedot.

Poolista tuli jo ensimmäinen kysely, jossa kartoitettiin ajatuksia yleisellä tasolla muovin ja muovipussien käytöstä ja miten niiden käyttömääriin voisi omasta mielestä vaikuttaa. On valtavan innostavaa, kun kysymykset oli tehty todella monipuolisiksi Omiakin ajatuksia tulee ravisteltua ja pohdittua muovia monelta eri näkökulmalta.

Viisaita valintoja(ko)?

Pieni ihminen suuressa maailmassa

lauloi porilainen yhtye aikoinaan. Siitähän tässä lopulta on kyse.

Annan sammakolle elintilaa.

Me suomalaiset puutarhuroijat, kotitarveviljelijät, luonnon huomioijat, olemme koko maapallon mittakaavassa vain pienen pieni ryhmittymä. Pyrimme toimimaan vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen. Uutisia lukiessa kokee kuitenkin herkästi ahdistusta, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Tutkimustulokset ja arjen uutiset kertovat surullista tarinaansa muovin haitoista. Milloin valas on kuollut muovipussien haittavaikutuksiin, milloin ruokalautasellemme päätyy mikromuovia.

Muovin kehitys ja kulku arkipäivän materiaaliksi on ollut ihmiskunnan historiassa nopeaa. On sanomattakin selvää, että vaikutukset alkavat näkyä vasta viiveellä, nyt. Kirjoitukseeni tulleen kommentin myötä istuin hetken ja mietin, mitä kaikkea muovista näen ympärilläni juuri nyt ja miten ne vaikuttavat luontoon.

Jalassani olevien kenkien pohjat ovat muovia, vaatteissani on keinokuituja, repussa on muovia, toimistotarvikemateriaalit ovat muovia, osa astioista on muovia... lista on loputon. Kengänpohjat kuluvat vuodessa silminnähtävän paljon eli paljon muovia hioutuu luontoon. Repun ja monen muun kassin kulmat kuluvat ja muovia rapisee luontoon. Tiskikoneessa todennäköisesti irtoaa löyhästi kiinni olevia muovihippusia vähitellen jätevesiin ja sitä kautta mahdollisesti luontoon. Pienen pieniä hiukkasia, niitä paljon puhuttuja mikromuoveja on ihan joka paikassa, kaikkialla.

Ojassa vain sammakonkutua ja saven sameutusta keväisin.

En pääse irti muovista, vaikka miten haluaisin. Voin tehdä viisaita valintoja, ostaa vähemmän uutta muovia, käyttää nykyisiä muovitavaroita mahdollisimman kauan, jotta uusia ei tarvitse valmistaa, joskin sekin sisältää negatiivisen kulumis-ilmiön.

Listaan plussia ja miinuksia paperille, pohdin, mietin, tuumailen. Päätän, että kaikesta huolimatta puutarhassani on vielä toistaiseksi muovisia tavaroita. Niille kaikille ei ole korvaavaa materiaalia vielä saatavana ollenkaan, riittävän kestävänä tai kohtuullisella hankintakustannuksella. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta - meillä on tapana sanoa kotona. Näinhän se on, aina ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla kaikessa, mutta kun toteuttaa hyvin usein valinnoissaan kestävät ratkaisut, voi kuitenkin olla ihan hyvällä omatunnolla puutarhuroinnissaan. Pienistä teoista kasvaa suuri virta.