Näytetään tekstit, joissa on tunniste muovi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muovi. Näytä kaikki tekstit

9.4.2024

Pääsin mukaan kansalaispooliin

 PlastLIFE-hankkeeseen


Mikromuovit ja isommatkin muoviroskat ovat olleet monessa uutisessa viimeaikoina. Mikromuovien on havaittu mahdollisesti lisäävän sydäninfarktiriskiä ja kertyvän ruokaketjussa. Isoja muoviroskia ajautui rantaan Suomessa etelärannikolla hurjat määrät jäiden lähdettyä. Näitä tällaisia uutisia löytyy jatkuvasti. Itse poimin koiralenkeillä roskia asuinalueeltamme. Taannoin kertyi 202 kpl tupakantumppia/nuuska-/nikotiinipussia, laskematon määrä muuta roskaa purukumeista tällaiseen isoon jätesäkkiin, johon oli jo kerätty lytättyjä tölkkejä ja muuta roskaa. Otan lenkille kumihanskat ja pussit mukaan ihan tätä tarkoitusta varten. Laskepa, montako kertaa tuli tehtyä kyykkytreeni, kun pelkkiä tumppeja tuli 202 kpl. 





Facessa tuli vastaan mahdollisuus ilmoittautua kansalaispooliin,  noin 20 miljoonan euron PlastLIFE-hankkeessa, jossa etsitään muoville kierrätysratkaisuja. Maaperä- ja ympäristötieteen opinnoissa luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistön mikrobit, sekä haitallisten aineiden kertyminen ravintoketjussa, ovat olleet niin vahvasti esillä, että tämä hanke kolahti oikein toden teolla. Laitoin hakemuksen sisään ja tulin valituksi. Tarkkaa osanottajamäärää ei viestissä sanottu, mutta mainittiin "reilu sata". Hanke kestää 7 vuotta ja poolilaiset saavat pari kertaa vuodessa kysymyksiä ja tehtäviä. Keväällä 2024 järjestetään joku ryhmäkeskustelu, johon ilmoittauduin myös mukaan, jos tule valituksi. 

Hassua, miten iso piristysruiske oli saada ilmoitus pooliin valituksi tulemisesta. Eihän yhdellä ihmisellä ole vaikutusmahdollisuuksia, mutta ajattelenkin niin, että pääsen mukaan ajan hermoilla olevaan hankkeeseen, opin varmasti paljon uutta asiaa.


Syke.fi -sivuilta löytyy hankkeesta koontitietoa ja hankkeen omilta sivuilta yksityiskohtaiset tiedot.







Poolista tuli jo ensimmäinen kysely, jossa kartoitettiin ajatuksia yleisellä tasolla muovin ja muovipussien käytöstä ja miten niiden käyttömääriin voisi omasta mielestä vaikuttaa. On valtavan innostavaa, kun kysymykset oli tehty todella monipuolisiksi Omiakin ajatuksia tulee ravisteltua ja pohdittua muovia monelta eri näkökulmalta.


3.5.2021

Miten saa halvan kasvihuoneen kotipihaan?

Käytössä hyvä kasvihuone


Kasvihuoneen rakensin poikani kanssa itse. Kuten kuvasta näkyy, ei ollut vastaavaa mestaria nimettynä ja molemmilta rakentajiltakin puuttui niin muodollinen kuin käytännönkin pätevyys... valmista silti tuli ja olen tulokseen ollut valtavan tyytyväinen. Toimivuus on ollut ihan huippua!

Muovin tilasin uutena, sillä säänkestävyys ei ole riittävää ja taattua muilla kuin oikeilla kasvihuonemuoveilla. Tällaisessa asiassa säästäminen heikkolaatuisen, halvemman materiaalin kanssa ei kannata.

Luja, ammattikäyttöön tarkoitettu UV-suojattu riittävän vahva muovi kestää vuosia, eikä hapertuvan muovin palasia tule omiin multiin. Hinta ei kuitenkaan nouse samassa suhteessa kestävyyden kanssa. Etuna on myös, että kosteus ei tiivisty kattoon pisaroiksi ja aiheuta auringon kanssa palovammoja lehdille tippuessaan. 

Kaaret ova sähköjohtojen suojakouruja. Keskikäytävän kävelysuoja on vanhoista laudoista ja se estää maan tiivistymisen kasvukauden aikana. Käytävä on irrallinen ja sen poistan aina, kun syksyllä tyhjennän pohjan. Pohja on lähes saman verran maan alapuolella kuin on sokkelin korkeus.

Sokkeli eli alareunus on lämpöeristetty routalevyllä ja puupinnat on suojattu samalla kasvihuonemuovilla maan kosteuden vaikutuksilta ja toisaalta haihtumisen vähentämiseksi.

Takaseinällä on tuuletusikkuna, jossa on pysyvästi muovin lisäksi harso estämästä tuholaisten aikeet. Tänä kesänä muutan harson verkoksi, jotta ilmanläpäisy tehostuu.





Ovena toimi alkuun monta vuotta tilapäiseksi tarkoitettu viritelmä. Ei sen pitänyt olla, kuin hetken aikaa ensimmäisenä vuotena... mutta niinhän siinä kävi, että tilapäisestä tulikin pysyvä.






Tänä keväänä teimme paremman version, sarannallisen, joka menee tiiviisti kiinni. Muovi on kaksinkertaisena. Nyt se on todella hyvä, koska avaamiseen ei tarvita kahta kättä ja muovia ei tarvitse aina rullata huoneen päälle.

Kesäksi teen siihen vielä verkko-osuuden, jotta ovea voi pitää ovea auki kuumimpina kesäpäivinä ja silti kaalikoit yms. pysyvät ulkona. 

Kastelu


Tähän asti olen kastellut ihan joko painovoimaisesti letkulla tai kastelukannulla. Kasteluvetenä käytän varastoitua sadevettä. Tänä vuonna voin laittaa tihkukastelun, sillä sain sisareltani sellaisen järjestelmän. Ihan huippua!!!! Ei tarvitse koko ajan murehtia ja voi olla vaikka 2 päivää poissa ilman, että kurkut ja tomaatit kuolevat kuivuuteen.

Pohja on onneksi niin paksu kaikkine hevoska- ja kompostikerroksineen mullan alla, että vettä varastoituu huomattavia määriä. Jotta vedenpidätyskapasiteetti pysyy korkeana, teen kompostimultaan ajoittain savi-lisäystä, sillä muutenhan multa on pelkkää kasviperäistä ainesta ja kivennäismaa puuttuu. Saven liotan veteen ja lisään kasteluna maahan. Ensi syksynä teen vielä sellaisen muutoksen, että kaivan pohjaa hieman syvemmälle ja laitan savikerroksen pohjalle tiiviiksi, jotta se estää jatkossa kasteluveden valumisen alempiin kerroksiin tai ainakin hidastaa huomattavasti.

Kasvihuoneen lämmitys sähköttä


Lämmityksen hoidan joka vuosi hevoskalla eli hepan kakalla ja päälle laitan suojaksi lämmityksen alkuvaiheessa tuhdin kerroksen olkia, joita saan hevostalleilta ilmaiseksi. Kastuneita paaleja ei nimittäin voi syöttää hevosille eikä käyttää kuivikkeita. Tällaiseksi katteeksi ne käyvät kuitenkin mainiosti. Massan lämpenemistä seuraan kompostilämpömittarilla, sellaisella uunimittarin näköisellä, jonka piikki on noin 40 senttiä.






Parannusehdotuksia ja haaveilua



Oviaukko ja oven kiinnitys/sulkeminen: tämä oli vielä suunnitteluvaiheessa, kun aloitin tämän kirjoituksen tekemistä... Nyt kuten aiemmin jo kirjoitin, voin ilokseni todeta, että 28.2. tein poikani kanssa kausariin saranoilla olevan oven jämämateriaalista. Elämän pieniä ilon hetkiä, kun onnistuu näissä käytännöllisyyttä lisäävissä projekteissa yhdessä oman lapsen kanssa, eikä osta mitään uutta materiaali tekemiseen, vaan käyttää kaikenlaista nurkissa pyörinyttä kauan varastoitua materiaalia. 


Toteutettavia parannuksia tähän versioon ei ole todennäköisesti muita kuin oveen laitettava verkko-ovi-lisäys ja ikkunan harso vaihtuu läpäisevämpään verkkoon, ja edellä mainittu savikerros tulee pohjalle.



Kun nyt käytössä olevat muovit pitää vaihtaa, niin seuraavassa versiossa teen seuraavat parannukset:


Korkeus: huonekorkeutta pitää lisätä ainakin puoli metriä, jotta kurkut ja tomaatit saavat lisää kasvukorkeutta.

Tuuletus: laitan automaattisesti avautuvat ikkunat.

Pinta-ala: vähintään kaksinkertaistan pinta-alan. Nyt pinta-ala on 2,3 m x 2 m.

Rakennusmateriaali: kaariksi olen suunnitellut sellaista paksua (paksu seinämä ja suurempi halkaisija) mustaa vesiputkea, joka pysyy kaarena suurempanakin versiona.

∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞


Mutta siis toistaiseksi tämä pieni mopo-versio saa riittää ja riittäähän se, sillä asenteestahan se on paljolti kiinni.

∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞∞

Tämä kirjoitus on osa omavaraistelu-yhteiskirjoitussarjaa ja täältä pääset lukemaan muiden ideoita ja ajatuksia kasvuvyöhykkeittäin.


Kasvuvyöhyke 1

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Kasvuvyöhyke 4

Kasvuvyöhyke 5

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

1.2.2020

Perunoiden suojaus kuntoon ja lämpömittari maahan

Nyt on kaaret, muovit, pakkasharsot ja styroksit


paikoillaan. Uusi lämpömittari käyttöön ja anturi maassa, 2,2 astetta näyttää.




Ensin kaaret ja tuplana kasvihuonemuovi. Pääsee aikanaan valoa sisään, mutta eristää paremmin. kerrosten välillä ilma on eristeenä.


Styroxit muovin päälle ja styroksien päälle pakkasharso kaksinkertaisena.



Ja lopulta vielä pakkasharso huolellisesti reunoilta mullalla kiinni. Ei saa jäädä yhtään aukkoa, josta lämpö voisi karata.

4.4.2019

Viisaita valintoja(ko)?

Pieni ihminen suuressa maailmassa



lauloi porilainen yhtye aikoinaan. Siitähän tässä lopulta on kyse.


Annan sammakolle elintilaa.


Me suomalaiset puutarhuroijat, kotitarveviljelijät, luonnon huomioijat, olemme koko maapallon mittakaavassa vain pienen pieni ryhmittymä. Pyrimme toimimaan vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen. Uutisia lukiessa kokee kuitenkin herkästi ahdistusta, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Tutkimustulokset ja arjen uutiset kertovat surullista tarinaansa muovin haitoista. Milloin valas on kuollut muovipussien haittavaikutuksiin, milloin ruokalautasellemme päätyy mikromuovia.

Muovin kehitys ja kulku arkipäivän materiaaliksi on ollut ihmiskunnan historiassa nopeaa. On sanomattakin selvää, että vaikutukset alkavat näkyä vasta viiveellä, nyt. Kirjoitukseeni tulleen kommentin myötä istuin hetken ja mietin, mitä kaikkea muovista näen ympärilläni juuri nyt ja miten ne vaikuttavat luontoon.

Jalassani olevien kenkien pohjat ovat muovia, vaatteissani on keinokuituja, repussa on muovia, toimistotarvikemateriaalit ovat muovia, osa astioista on muovia... lista on loputon. Kengänpohjat kuluvat vuodessa silminnähtävän paljon eli paljon muovia hioutuu luontoon. Repun ja monen muun kassin kulmat kuluvat ja muovia rapisee luontoon. Tiskikoneessa todennäköisesti irtoaa löyhästi kiinni olevia muovihippusia vähitellen jätevesiin ja sitä kautta mahdollisesti luontoon. Pienen pieniä hiukkasia, niitä paljon puhuttuja mikromuoveja on ihan joka paikassa, kaikkialla.


Ojassa vain sammakonkutua ja saven sameutusta keväisin.


En pääse irti muovista, vaikka miten haluaisin. Voin tehdä viisaita valintoja, ostaa vähemmän uutta muovia, käyttää nykyisiä muovitavaroita mahdollisimman kauan, jotta uusia ei tarvitse valmistaa, joskin sekin sisältää negatiivisen kulumis-ilmiön.

Listaan plussia ja miinuksia paperille, pohdin, mietin, tuumailen. Päätän, että kaikesta huolimatta puutarhassani on vielä toistaiseksi muovisia tavaroita. Niille kaikille ei ole korvaavaa materiaalia vielä saatavana ollenkaan, riittävän kestävänä tai kohtuullisella hankintakustannuksella. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta - meillä on tapana sanoa kotona. Näinhän se on, aina ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla kaikessa, mutta kun toteuttaa hyvin usein valinnoissaan kestävät ratkaisut, voi kuitenkin olla ihan hyvällä omatunnolla puutarhuroinnissaan. Pienistä teoista kasvaa suuri virta.






25.10.2018

Syksyllä valmisteltavaa

Jos pihassasi tulee näin syksyisin kaikenlaista nurmikkotuprasta, oksia, lehtiä, kukkienperkuita, tai mitä tahansa kasviperäistä niin paljon, ettet keksi mihin laittaisit ne.

Tässä on yksi idea. Itselläni tuli mustikkapensaiden istutuskuopista paljon nurmikkotupraita. Kokosin ne tällaiseksi pitkäksi makkaraksi ja laitoin päälle kerroksen kompostia. Kaikkien päälle vielä tuli runsaasti olkia ja talveksi laitoin makkaran muovin alle piiloon.

Tämä kuva on keväältä. Penkki on heti valmis käyttöön maan lämmettyä muutenkin kylvökuntoon. Tein vain pienet kolot ja laitoin kesäkurpitsan ja tavallisen kurpitsan taimet kasvamaan. Satoa tuli valtaisasti ilman kastelua, vaikka kesä oli kuiva. Keossa oli niin paljon massaa keräämässä vettä syksyn sateissa ennen muovin laittoa, että vesi riitti hyvin kasveillekin. Olki piti pinnan viileänä kesähelteelläkin ja vähensi veden haihtumista huomattavasti.



Näitä tällaisia tuli. Eivät ole niitä sisältätyhjiä, vaan ihan vielä täyttä tavaraa. Kaikkea ei ehdi mitenkään käyttää syksyllä, joten pilkoin ne kuutioiksi ja pakastin. Tosi käteviä laittaa suoraan pakkasesta kastikkeeseen. Sama menetelmä toimii purjosipulilla ja tavallisella sipulilla. 





4.7.2018

Ensimmäiset viljelyvalmistelut uudella alueella

Mitä pitää tehdä, kun saa aarin?


Paljonko aarin kokoiselle alueella mahtuu karriketta? Paljon. Noin 200 litraa. Tätä säkin sisältöä käsittelen myöhemmin vielä vähän kompostoinnin helpottamiseksi.


Tältä alue näyttää nyt kasvuston leikkaamisen jälkeen. Puut kaadetaan seuraavalla kerralla ja vesakko karsitaan myös. Niiton jälki kerätään keräävällä leikkurilla säkitettäväksi. Heinällä on siemen-aika, joten säkkinä käytetään mustaa muovista jätesäkkiä, johon laitetaan kosteutta mukaan siementen tainnuttamiseksi. Emmehän halua säästää heinänsiementen itämiskykyä? En ainakaan minä halua.


Näistä pikkukavereista pidetään hyvää huolta. Otin suojaan leikkurin teriltä, kastelin vilvoittavalla vedellä kuivahkon selän ja laskin takaisin vapauteen samaan paikkaan, josta otin turvaankin.