Pieni ihminen suuressa maailmassa
lauloi porilainen yhtye aikoinaan. Siitähän tässä lopulta on kyse.
 |
| Annan sammakolle elintilaa. |
Me suomalaiset puutarhuroijat, kotitarveviljelijät, luonnon huomioijat, olemme koko maapallon mittakaavassa vain pienen pieni ryhmittymä. Pyrimme toimimaan vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen. Uutisia lukiessa kokee kuitenkin herkästi ahdistusta, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Tutkimustulokset ja arjen uutiset kertovat surullista tarinaansa muovin haitoista. Milloin valas on kuollut muovipussien haittavaikutuksiin, milloin ruokalautasellemme päätyy mikromuovia.
Muovin kehitys ja kulku arkipäivän materiaaliksi on ollut ihmiskunnan historiassa nopeaa. On sanomattakin selvää, että vaikutukset alkavat näkyä vasta viiveellä, nyt. Kirjoitukseeni tulleen kommentin myötä istuin hetken ja mietin, mitä kaikkea muovista näen ympärilläni juuri nyt ja miten ne vaikuttavat luontoon.
Jalassani olevien kenkien pohjat ovat muovia, vaatteissani on keinokuituja, repussa on muovia, toimistotarvikemateriaalit ovat muovia, osa astioista on muovia... lista on loputon. Kengänpohjat kuluvat vuodessa silminnähtävän paljon eli paljon muovia hioutuu luontoon. Repun ja monen muun kassin kulmat kuluvat ja muovia rapisee luontoon. Tiskikoneessa todennäköisesti irtoaa löyhästi kiinni olevia muovihippusia vähitellen jätevesiin ja sitä kautta mahdollisesti luontoon. Pienen pieniä hiukkasia, niitä paljon puhuttuja mikromuoveja on ihan joka paikassa, kaikkialla.
En pääse irti muovista, vaikka miten haluaisin. Voin tehdä viisaita valintoja, ostaa vähemmän uutta muovia, käyttää nykyisiä muovitavaroita mahdollisimman kauan, jotta uusia ei tarvitse valmistaa, joskin sekin sisältää negatiivisen kulumis-ilmiön.
Listaan plussia ja miinuksia paperille, pohdin, mietin, tuumailen. Päätän, että kaikesta huolimatta puutarhassani on vielä toistaiseksi muovisia tavaroita. Niille kaikille ei ole korvaavaa materiaalia vielä saatavana ollenkaan, riittävän kestävänä tai kohtuullisella hankintakustannuksella. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta - meillä on tapana sanoa kotona. Näinhän se on, aina ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla kaikessa, mutta kun toteuttaa hyvin usein valinnoissaan kestävät ratkaisut, voi kuitenkin olla ihan hyvällä omatunnolla puutarhuroinnissaan. Pienistä teoista kasvaa suuri virta.
Jalassani olevien kenkien pohjat ovat muovia, vaatteissani on keinokuituja, repussa on muovia, toimistotarvikemateriaalit ovat muovia, osa astioista on muovia... lista on loputon. Kengänpohjat kuluvat vuodessa silminnähtävän paljon eli paljon muovia hioutuu luontoon. Repun ja monen muun kassin kulmat kuluvat ja muovia rapisee luontoon. Tiskikoneessa todennäköisesti irtoaa löyhästi kiinni olevia muovihippusia vähitellen jätevesiin ja sitä kautta mahdollisesti luontoon. Pienen pieniä hiukkasia, niitä paljon puhuttuja mikromuoveja on ihan joka paikassa, kaikkialla.
 |
| Ojassa vain sammakonkutua ja saven sameutusta keväisin. |
En pääse irti muovista, vaikka miten haluaisin. Voin tehdä viisaita valintoja, ostaa vähemmän uutta muovia, käyttää nykyisiä muovitavaroita mahdollisimman kauan, jotta uusia ei tarvitse valmistaa, joskin sekin sisältää negatiivisen kulumis-ilmiön.
Listaan plussia ja miinuksia paperille, pohdin, mietin, tuumailen. Päätän, että kaikesta huolimatta puutarhassani on vielä toistaiseksi muovisia tavaroita. Niille kaikille ei ole korvaavaa materiaalia vielä saatavana ollenkaan, riittävän kestävänä tai kohtuullisella hankintakustannuksella. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta - meillä on tapana sanoa kotona. Näinhän se on, aina ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla kaikessa, mutta kun toteuttaa hyvin usein valinnoissaan kestävät ratkaisut, voi kuitenkin olla ihan hyvällä omatunnolla puutarhuroinnissaan. Pienistä teoista kasvaa suuri virta.