Kasvihuoneen maan parannusta

 Naapureilta lahjoituksia

Ruohonleikkuusilppua ja pensasaidan lyhennysoksia.

Uusi kasvihuone on niin iso, etten pysty hakemaan yhdellä kerralla riittävän paljon hevoskaa. Kuopan kaivamisesta jäi myös ylen määrin kivennäismaata ja sillekin pitää keksi käyttöä. Kasvatan kaiken maapohjalla kasvihuoneissani, joten nyt pitää saada rakennettua ravinteikas multava maa. Olen päättänyt laittaa hurjat määrät nurmikonleikkuusilppua, haketta, aidanleikkuuoksasilppua sekä biohiiltä pohjalle Sekoitan ne ensin keskenään ja sen jälkeen sekoitan siihen kaivamaani savipitoista kivennäismaata. Ehkä saan haettua jonkin verran hevoskaa, jonka sekoitan vielä mukaan ennen talvea. 

Kaivettua savipitoista kivennäismaata säkeissä.

Jotta biohiili tulee kunnolla ladatuksi talven aikana, tyhjään tästä lähtien kaikki valmiit kompostit suoraan uuteen kasvihuoneeseen. Sen ei tarvitse olla edes valmista, kun on tähän käyttöön juuri sopivaa. Maatuminen pitää olla vain siinä vaiheessa, ettei se houkuttele haittaeläimiä enää.

Lierot alkoivat heti touhuun, kun 

Jotta lieroilla on jotain purtavaa, kerrytetään orgaanista ainesta savisen kivennäismaan paranteeksi hurjia määriä.

Pensasaidan leikkuusilppua.

Biohiiltä.

Kompostia.

Savista kivennäismaata, joka on tallautunut todella tiukkaan työn aikana.

Mut hei eiks ookki hieno!

 Mutta tuliko siitä sittenkin uima-allas?

Kasvihuoneen sokkeli

Kasvatan kasvihuoneessa maassa, eli en laita laatikoita enkä laareja. Kuvan takaosassa näkyy vanha kasvihuoneeni, jota olen lämmittänyt monta vuotta hevoskalla eli hevosenlannalla. Siinäkin pohja on huomattavasti maan pintaa alempana. Alun perin kaivoin sen alemmas, jotta sain kasvihuoneeseen lisää korkeutta, mutta se on osoittautunut hyväksi myös veden osalta. Kun ulkona sataa ja maa kastuu, siirtyy kosteutta myös kasvihuoneeseen alakautta.

Uusi on ehkä liian iso hevoskalämmitykseen

Olen tässä pohtinutkin, että korjaan siltikin vielä vanhan kasvihuoneen ja pidän sen taimetushuoneena. Korjauksessa laitan valmiiksi taimihyllyt, sekä rimat, että keväällä saa sisäpuolelle tuplahuoneen lämmöneristystä varten. Kaksi kasvihuonetta on hyvä, koska keväällä on usein taimia vielä jäljellä siinä vaiheessa, kun haluaa laittaa jo kurkut ja tomaatit kasvamaan. Taimien jälkeen aion kasvattaa yrtit, esimerkiksi basilikan tuossa pienessä kasvihuoneessa.

Säkeissä savista kivennäismaata.

Kasvualustan rakentaminen käynnissä

Kasvihuoneen pohjaa varten kaivoimme hurjat määrät maata. Päällä oli ensin itse tehtyä kompostimultaa ja pohjalla sitten hyvin savipitoista kivennäismaata. Olin kauhuissani, että mitä ihmettä teen tuolle savimaalle, jota oli valtavat säkit täynnä. Yllättävää kyllä, sokkelin ulkopuolella laitettujen eristelevyjen ja patolevyjen jälkeen kuopan täyttämiseen menikin aika paljon maata. Säkeissä maa oli ilmeisesti melko löyhästi pakkautunutta ja sokkelin viereen maa tiivistettiin hyvin. Nyt kaiken lopun taidan saada laitettua takaisin kasvihuoneeseen. En tietenkään halua kasvattaa mitään savisessa kivennäismaassa, joka on aivan liian raskasta ja tiivistä sellaisenaan. Sitä pitää parantaa hurjasti.

Miten parannan savisen kivennäismaan?

Laitoin alueemme Fb-ryhmään jälleen uuden ilmoituksen: onko sinulla risuja nurkissa, voin noutaa ne haketettavaksi. Nyt jo olen saanut kahdelta asukkaalta viestin, että saa noutaa. Tänään haen peräkärryllä. Lisäksi saan edelleen nurmikonleikkuusilppulahjoituksia. Nyt siis haketan valtavat määrät risuja, sekoitan siihen nurmikkosilppua ja kivennäismaata sekä tyhjennän kaikki muhituskompostit aina suoraan kasvihuonekuoppaan. Tällä tavoin saan lisättyä maan orgaanisen aineksen pitoisuutta. Osa massasta on valmiiksi maatunutta ja osaa alkaa maatua, eli mikrobitoiminta pysyy vilkkaana hyvin kauan. Istutan myös lieroja maahan, niin hajotustoiminta jatkuu varmasti pitkälle tammikuuhun, ennen kuin maa on liian kylmää. Päälle laitan nimittäin moninkertaisen hallaharson pitämään maata lämpimänä. Maasta alapuolelta nouseva lämpö lämmittää pitkään.

Miksi näin jykevä sokkeli?

Koska kasvatan maapohjassa, vaihdan maata aina välillä ja sisäpuolelta tulee yhtä lailla maan painetta kuin ulkopuoleltakin. Halusin tukevan sokkelin, jossa kasvihuone pysyy paikallaan ja suorassa, vaikka vähän kaivellaankin maata ja maan korkeus vaihtelee. Sokkeli on lecaharkoista ja suojattu molemmin puolin patolevyillä maan kosketukselta. Sokkelin yläosassa on vielä kosteussulku, ettei sade pääse kastelemaan sokkeli.

Sokkelin rakentaminen oli hauskaa

Meillä ei ollut  mitään aiempaa kokemusta tällaisesta työstä. Meillä oli hauskaa, kun mittailimme ristimittoja kerta toisensa jälkeen, jotta varmasti on kaikki seinät suorassa. Itse opin käyttämään rälläkkää ja apupuutarhuri oppi muuraamaan. Nyt jo suunnittelimme uusille taidolle käyttöä mökille apupuutarhurin puutarhaan.

Lieroja on jo työssä 

Maahan on jäänyt lieroja, vaikka kaivoimme tosi syvälle. Kuopassa on tosi tiukkaan pakkaantunutta maata. Jätimme keskelle nimittäin kasan, kun kaikki säkit olivat täynnä. Nyt se tallottu kovaksi ja lierot ovat kaivaneet tunneleitaan. Pinnalla näkyy kikkareet, kun onkalosta on pitänyt tuoda maata pois. Nämä onkalot ovat tärkeitä maan hyvinvoinnilla. Harmi, että joudumme häiritsemään niitä vielä, sillä tuo keskikumpu sekoitetaan hakkeeseen ja kompostiin.

Lierojen onkaloiden kikkareita.

Ihastuttavat kylvömerkit ilman mikromuoviongelmaa

 savipajasta Porissa

Olen tutustunut porilaisen savipajan tuotteisiin kolmisen vuotta. Edesmennyt anoppini oli savitaiteilija ja meillä on monenmoista savityötä kotona, käyttöesineistä patsaisiin sisällä ja ulkona. Savi on siis jotenkin luontainen materiaali minulle ja koko perheelle. Porissa on paljonkin savipajoja, mutta @Perunalintu on valloittanut sydämemme. Nenna tekee muun  muassa kaiken maailman maahisia ja mönninkäisiä, joita meilläkin asustelee kirjahyllyssä, takanreunalla ja työpöydällä. Onpa Nenna ikuistanut edesmenneen glennimmekin saveen. En tee kaupallista yhteistyötä savipajan kanssa, tämä on puhtaasti oman, savituotteista saamani, ilon jakamista teille.

Savi kestää ulkona tosi hyvin, sen olemme todenneet anopin tekemistä, pihalla asuvista ketuista, pingviineistä, pyistä ja muista eläimistä, ruukuista puhumattakaan. Nenna on tehnyt meille puutarhailijoille tikun päähän laitettavia kylvömerkkejä. Nämä ovat Nennan ottamia kuvia, kun kysyin, että mitä kaikkea on jo valmiina ja sain myös luvan käyttää kuvia.. 

Tykkään näistä niin paljon jo senkin vuoksi, että tässä on taas yksi keino vähentää muovin käyttöä puutarhassa. Monet muut kylvömerkit ovat muovisia, jotka hajoavat ja hukkuvat multaan, lisäten maan mikromuovialtistusta. Näitä voi myös pelkästään ihastella koristeina sisällä. 

Kurkkasin Nennan nettisivuja, yleensähän kävelen suoraan pajalle kaupungilla käydessämme, ja siellä lukee, että tuotteita postitetaan minne tahansa, eli nämä ovat myös ei-porilaisille saatavilla.

Riittääkö voimat kuokkimiseen?

Tiivistyneestä maasta ei tykkää kasvit eikä puutarhuri

Muistan elävästi kaksi erityistä kertaa, kun olen miettinyt, miten kovaa maa voikaan olla. Ei meinannut riittää käsivoimat ja kuokka, että olisi saanut perunat nostettua maasta. Ensimmäinen kerta oli kotipihassa, kun olimme kaivaneet pihaan asennettavien kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen ja kärränneet saven laajennetulle kasvimaalleni. En ymmärtänyt lainkaan, että rakensin lähes sementtisen kasvimaan itselleni. Karu totuus selvisi ensimmäisenä kasvukautena. Perunamaa oli aivan kivikovaa. Onneksi olin jo silloin intohimoinen kompostoija. Ongelmana vain oli, että oman perheeni ja äiditi biojätteet eivät riittäneet ns. mihinkään. Tovin pohdin ja tartuin puhelimeen. Rekrytoin pari perhettä biorinkiin mukaan. Se oli hyvin aktiivinen talvi, sillä kompostoin 11 aikuisen ja 4 lapset biot. Kompostorin kapasiteetti oli melko äärimmillään, mutta selvisin siitä. Tehosatsaus maanparannukseen kannatti, sillä seuraavana kasvukautena maa oli jo olennaisesti kuohkeampaa. Nyttemmin maa on jo runsasmultaista kaikkialla pihassamme.

Palstamme Hevosluodossa oli myös hyvin savista alussa, ja siellä oli kokemani toinen kerta, kun sato oli tosi raskasta nostettavaa. Sinne ei pystynyt viemään samalla tavalla hurjaa määrää kompostia, vaan oli keksittävä muita ratkaisuja. Ratkaisuiksi tulivat naapurin lehti-/nurmikkojätekomposti, joka oli parissa vuosikymmenessä todella iso kasa. Käytännössä siitä tuli kaksi 800 litran säkkiä täyteen. Lisäksi sain hevostilalta pilalle menneitä olkipaaleja peräkärryllisen kahtena vuotena. Tämän kaiken sekoitin pintamaahan, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, melkoista "sotkua" maa oli sen jälkeen. Nämä isot sekoitukset joutuu tekemään jyrsimellä, vaikka muuten vältänkin kaikenlaista maan muokkausta. Joskus on vain pakko, jotta muutosta saa riittävän nopeasti aikaiseksi. Tuohon sotkuun olikin sitten jo ihan helppo tehdä perunavaot ja sato oli todella runsas. Pieneliöiden määrä runsastui räjähdysmäisesti ja biologinen aktiivisuus kasvoi hurjasti.

Kasvukauden aikana katetta lisättävä

Vaikka maahan olisikin lisätty edellä mainitulla tavalla runsaasti pehmentävää orgaanista materiaalia, pitää silti koko kasvukauden lisätä pinnalle katetta. Moisen myllerryksen aktivoima pieneliöstä on tosi nälkäistä ja jos sille ei tarjoa koko ajan hajotettavaa, se nääntyy eikä muutoksia synny. Itse käytän aina saadessani merilevämörskää, eli rakkolevää (rakkohauru nyk.), jonka seassa on järviruokoa, simpukankuoria, pieniä kaloja ja mitä nyt meren tuomassa massa sattuu olemaan. Raaka-aineen saan kummisetäni mökin pihasta.

Viisaita valintoja(ko)?

Pieni ihminen suuressa maailmassa

lauloi porilainen yhtye aikoinaan. Siitähän tässä lopulta on kyse.

Annan sammakolle elintilaa.

Me suomalaiset puutarhuroijat, kotitarveviljelijät, luonnon huomioijat, olemme koko maapallon mittakaavassa vain pienen pieni ryhmittymä. Pyrimme toimimaan vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen. Uutisia lukiessa kokee kuitenkin herkästi ahdistusta, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Tutkimustulokset ja arjen uutiset kertovat surullista tarinaansa muovin haitoista. Milloin valas on kuollut muovipussien haittavaikutuksiin, milloin ruokalautasellemme päätyy mikromuovia.

Muovin kehitys ja kulku arkipäivän materiaaliksi on ollut ihmiskunnan historiassa nopeaa. On sanomattakin selvää, että vaikutukset alkavat näkyä vasta viiveellä, nyt. Kirjoitukseeni tulleen kommentin myötä istuin hetken ja mietin, mitä kaikkea muovista näen ympärilläni juuri nyt ja miten ne vaikuttavat luontoon.

Jalassani olevien kenkien pohjat ovat muovia, vaatteissani on keinokuituja, repussa on muovia, toimistotarvikemateriaalit ovat muovia, osa astioista on muovia... lista on loputon. Kengänpohjat kuluvat vuodessa silminnähtävän paljon eli paljon muovia hioutuu luontoon. Repun ja monen muun kassin kulmat kuluvat ja muovia rapisee luontoon. Tiskikoneessa todennäköisesti irtoaa löyhästi kiinni olevia muovihippusia vähitellen jätevesiin ja sitä kautta mahdollisesti luontoon. Pienen pieniä hiukkasia, niitä paljon puhuttuja mikromuoveja on ihan joka paikassa, kaikkialla.

Ojassa vain sammakonkutua ja saven sameutusta keväisin.

En pääse irti muovista, vaikka miten haluaisin. Voin tehdä viisaita valintoja, ostaa vähemmän uutta muovia, käyttää nykyisiä muovitavaroita mahdollisimman kauan, jotta uusia ei tarvitse valmistaa, joskin sekin sisältää negatiivisen kulumis-ilmiön.

Listaan plussia ja miinuksia paperille, pohdin, mietin, tuumailen. Päätän, että kaikesta huolimatta puutarhassani on vielä toistaiseksi muovisia tavaroita. Niille kaikille ei ole korvaavaa materiaalia vielä saatavana ollenkaan, riittävän kestävänä tai kohtuullisella hankintakustannuksella. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta - meillä on tapana sanoa kotona. Näinhän se on, aina ei voi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla kaikessa, mutta kun toteuttaa hyvin usein valinnoissaan kestävät ratkaisut, voi kuitenkin olla ihan hyvällä omatunnolla puutarhuroinnissaan. Pienistä teoista kasvaa suuri virta.

Miksi savimaata pitää kastella, vaikka maassa olisi syvällä paljon vettä?

Mitä kasvimaan maaperä merkitsee?

Savimaan rakenne on olennainen, jos haluaa kasvattaa savimaassa.

Savimaa eli maa, jossa on paljon hyvin pieniä kivennäismaan partikkeleita, siis sitä sormiin tuntuvaa pehmeää materiaalia, on ominaisuuksiltaan erilaista, kuin multava maa.

Huonorakenteisessa maassa on teräviä särmiä muokkauksen jälkeen.

Huonorakenteisessa maassa lohkareet liukenevat sateella savipuuroksi.

Hyvärakenteisessa maassa on palleroita, jotka kestävät sateen.

Mutta miksi savimaa ei saa kuivua?

Syitä on monia ja perustietoa (teoriaa) kerron yläpalkeissa Maaperässä tapahtuu yksityiskohtaisemmin talven aikana. Tässä haluan tuoda esille valmiiksi mietintään ensi kevään kylvöhetkiä. Savimaa, joka kyllä kykenee pidättämään paljon vettä, voi myös kuivua hyvin tiukaksi, kovaksi. Kasvien kannalta se merkitsee, että jos juurien alueelle muodostuu tällainen kova kerros, ne eivät kykene kasvamaan syvemmälle kohti kosteampaa maata.

Tästä syystä, savimaa ei saa päästä kuivumaan kylvösyvyydeltä. Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kärsimään kuivuudesta ja hyvin alkanut taimettuminen pysähtyy kuin seinään.

Miten välttää tämä kuivuminen?

Nyt päästään asian ytimeen. Kateviljelyn yksi olennainen etu on vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista ja esimerkiksi savimaan kovettumia ei pääse niin herkästi syntymään. Kun seuraat blogiani, kasvimaan kasvualustan parannusvinkkejä ja opastusta tulee koko ajan lisää.

Onko kasvimaasi rakenne kunnossa?

Miltä kasvimaasi näyttää poudalta tai sateella?

Savimaa, jossa ei ole hyvää rakennetta.

Sateella huomioitavaa

Syksyn sateiden saapuessa, tarkastele kasvimaasi reagointia sateisiin. Jääkö vesi pitkiksi ajoiksi kuoppiin imeytymättä? Syntyykö vesipuroja, jotka kuljettavat maata? Imeytyykö kaikki vesi välittömästi sateen aikana?

Sateen jälkeen huomioitavaa

Sateen jälkeen tarkastele, miltä kasvimaan pinta näyttää? Näetkö pieniä rakeita, vai onko koko pinta liettynyt tasaiseksi massaksi? Onko kuivunut pinta tiukkaa ja kovaa kuin betoni, vai murenevaa?

Sormin tunnusteltavaa ja tutkittavaa

Ota maata hieman käteesi ja yritä rullata ohutta makkaraa. Miten ohueksi pystyt rullaamaan, ennen kuin pötkö katkeaa?

Nämä kaikki ovat helppoja kotitestejä, joiden avulla voit arvioida kasvimaasi maan rakennetta sekä maan savipitoisuutta. Kirjoitan näistä tarkemmin blogin yläpalkissa oleviin teksteihin talven aikana. Pysy kuulolla!