Karussa maassa muutos tapahtui itsestään
Mökillä maa on hyvin kivistä. Käytännössä se tarkoittaa, että nurmikko ei ole koskaan näyttänyt hyvinvoivalta. Leikkaaminen on ollut silti välttämätöntä, jos on halunnut sen tyypillisen siistin ja hoidetun vaikutelman. Näin on toimittu kymmeniä vuosia. Ajatukset ja ymmärrys asioista on kuitenkin muuttunut ja kaksi kesää sitten päätin toimia toisin. Leikkaaminen rajoitettiin vain kulkureiteille. Maan köyhdyttämistä ei tarvinnut tehdä, sillä maa oli kivistä, karua ja kuivaa jo muutenkin. Hassua, miten valkoapilaakin ilmestyi, mitä ei aiemmin ollut juurikaan näkynyt.
Pörriäisten määrä moninkertaistui. Vaikka luulisi maalla olleen jo ennenkin kaikenlaisia hyönteisiä, pihapiirissä niiden määrän lisääntymisen huomasi koko perhe. Samaan aikaan lisätyt linnunpöntöt ovat tuoneet oman iloisen lisän pesivine asukkeineen.
Luonnonkasveissa on mielestäni hienoa niiden moninaiset pienet yksityiskohdat ja eri kehitysvaiheiden erot. Jalostetut kukat ovat jotenkin ehkä yksinkertaisempia, liekö sitten jalostettu "kaikki turha" pois.
Iloinen sekamelska, kun katsoo nopeasti, mutta tarkemmassa tarkastelussa löytää vaikka minkälaista kukkijaa.
Eikö tämä olekin kuin suoraan kukkakaupan kimpusta? Halvemmalla ja hoitamatta. Mökkinaapurimme on aivan valtavan taitava kimpuntekijä. En tiedä mitä taikatemppuja hän kukilleen tekee, mutta suuret sidotut luonnonkukkakimput myös kestävät vaasissa.
Samaan aikaan mielestäni ruma ja kaunis. Vähän kuin olisi kehityshäiriö kukassa, mutta oikeasti jotenkin sympaattinen alaspäin osoittavine terälehtineen ja resupekkaisella yleisvaikutelmalla.
Mikä on sinun lempikasvisi luonnossa?
