Mistä fosforissa on oikeastaan kyse?
Fosfori on kasveille hyvin tärkeä ravinne, sillä se on heti typen
jälkeen seuraavaksi eniten kasvien kasvua rajoittava tekijä. Siksi se on niin
usein puheenaiheena maanviljelyksen yhteydessä. Korkeat sadot takaavat
viljelijälle kannattavan toiminnan.
Maaperään jäänyt fosfori pidättyy maahiukkasen pintaan.
Syksyn sateet kuitenkin huuhtovat pintoihin pidättynyttä fosforia ja
valumisvedet kuljettavat fosforin ojien ja jokien kautta lopulta järviin ja
meriin. Tulvavedet kuljettavat myös maata peltojen pinnoilta ja maahiukkasiin
pidättynyt fosfori päätyy väljempiin vesiin, mikä johtaa entisestään fosforin
liukenemista.
Maalla typpi ohittaa ravinteissa fosforin, kun verrataan kasvun
rajoitteita, mutta vedessä tilanne on toinen. Vesistöissä fosfori on aina
minimitekijä ja siksi pelloilta huuhtoutuva ylijäämäfosfori aiheuttaa
vesistöjen rehevöitymisen ja näkemäsi leväkasvustot, joita vähän virheellisesti
sanotaan kukinnoiksi.
Leväpuuro vesistöistä lautaselle
Ei, älä pelästy. En suunnittele vegaanista ruokavaliota
suoraan rantavesistä, vaan tarkoitan fosforin kiertokulun hallintaa.
Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että fosfori pysyy pellolla ja lopulta
tuottaa hyviä satotasoja viljelijälle. Sinä saat nauttia kotimaisista puuroista
ja leivistä kirkkaiden rantavesien liplatellessa rantakivillä.
Vesistöjen, niin järvien kuin merienkin, hyvinvointi on
monien tutkimushankkeiden tavoite. Hyvä niin, sillä Itämeri ja tuhannet järvet
ovat, paitsi osa suomalaista identiteettiä, myös elintärkeitä luonnon
biodiversiteetin ylläpidon ja kotimaisen ruuantuotannon kannalta.
Hankkeissa
hyödynnetään maaperäkemian tutkimustuloksia, jotka kertovat, miten fosforin
pidättyy maaperässä, mitkä olosuhteet vaikuttavat pidättymisen voimakkuuteen ja
miten näihin olosuhteisiin voidaan vaikuttaa.
Sinullakin on vaikutusmahdollisuus
Tuskin missään ongelmassa on vain yksi syyllinen. Ei siis ole
mitenkään yllättävää, että maatalous ei ole yksinään vastuussa vesistöjen
fosforikuormituksesta, teollisuus ja kaupungit ovat yhtälailla fosforipäästöjen aiheuttajia. Kotieläintilojen lanta ja yhdyskuntajätevesiliete ovat
yhdessä niin fosforipitoisia, että niiden avulla voitaisiin lannoittaa kaikki
Suomen pellot kasvukausittain. Ongelmina ovat kuitenkin esimerkiksi, että lanta
ei ole maantieteellisesti tasaisesti jakautunut ja että jätevesilietteessä on
myös haitta-aineita, kuten esimerkiksi raskasmetalleja ja lääkejäämiä.
Kuitenkin jokainen meistä voi omalta osaltaan tehdä fiksuja
valintoja. Pyykinpesussa kannattaa käyttää yksinomaan fosfaatittomia
pesuaineita ja mökillä kannattaa varmistaa, että ulkohuussista ei pääse
valumaan vesistöihin mitään. Biojätteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan
kierrättää itse kompostoimalla, jolloin ravinteet hyödyntävät oman kasvi- tai
kukkamaan kasvua leväpuuron sijaan.
Kompostoivan vessan multa olisi
luonnollisesti myös fosforirikasta, mutta sen käytössä pitää muistaa
hygieniarajoitukset tautiongelmien välttämiseksi. Omana haaveenani on
kompostoivan vessan käyttöönotto myös kaupunkiasunnolla. Pienillä teoilla saa
lisättyä maanviljelijän peltoon laittaman fosforilannoitteen kierrätystä ja
vähennettyä vesistöihin valuvia päästöjä.
Fosfori facts
- toiseksi
eniten kasvua rajoittava kasviravinne
- louhittava
mineraali, jonka varantojen arvellaan riittävän 50-100 vuodeksi
- maaperän
pH vaikuttaa fosforiyhdisteiden rakenteeseen ja pidättymiseen maahiukkasiin
- maassa valitsevissa olosuhteissa useimmiten fosfaatti -muodossa eli PO4-
- maahiukkasiin
pidättynyttä fosfori liukenee lisää, kun maan vesipitoisuus kasvaa normaaliin
verrattuna.
- mitä
enemmän vettä, sitä enemmän liukenee fosforia
- vuotuisen
lantamäärän sisältämä fosfori riittäisi kasvukauden ajalle kasvien
lannoitustarpeeksi
- lanta
ei jakaudu maantieteellisesti tasaisesti ja sen kuljettaminen ei ole
taloudellisti kannattavaa pitkiä matkoja
- yhdyskuntajätevesiliete
sisältää niin paljon fosforia, että alueellisesta lantafosforista vajaaksi
jäävä määrä saataisiin katettua vuosittain