Mitä biohiili teki lasipurkissani?

 Näitkö kelani?

Biohiili juurrutusvedessä.

Kuvassa on enkelinsiipi juurtumassa. Olen jo pitkään käyttänyt ihan tavallisia takkahiiliä kasvien juurrutusvesissä, koska aiemmin ei ole ollut biohiiltä. Nyt tein pienen testin, että mitä tapahtuu, jos ei laita ihan alussa hiiltä veteen, vaan vasta myöhemmin. Näin siinä kävi. Vesi sameni ja alkoi kasvaa levää. Juuret ovat tumia ja niiden pinnalla on myös jotain ylimääräistä kasvustoa. Kun laitoin hiilen, tällä kertaa biohiilen, en uskonut, että muutos on näin dramaattinen vielä jälkikäteenkin. Vesi kirkastui. Lasin pohjalle sakkautui töhnää, joka on hyvin irtonaista. Jos heilautan vettä, se leijuu, kunnes laskeutuu uudelleen pohjalle. Vesi siis kirkastui myös jälkikäteen hiilen kanssa. Se, mikä ihmetyttää kaikkein eniten, uudet juuret, jotka kasvavat hiilen aikana, tulevat valkoisiksi ja pysyvät valkoisina. Tämä testi vähän meni pilalle, kun varsi oli mennyt poikki ja uudet juuret ovat alkaneet kuolla. Laitoin latvan uudelleen juurtumaan samaan veteen, enkä ota noita vanhoja juuria pois, vaikka siinä ei ole enää mitään kasvia kasvamassa yläosassa. Haluan nähdä, miten kauan hiilen teho riittää.

Sakka näkyy pohjalla ja keskellä vaaleampi juuri, tosi nyt jo kuolemassa, kun latva katkesi.

Annoin puutarhatutulle biohiiltä testattavaksi suihkulähteen veden puhdistamiseen. Mielenkiintoista kuulla myöhemmin heidän kokemuksiaan.

Mistä tämä johtuu?

Biohiilen rakenne on hyvin huokoinen. Olet ehkä kokeillut joskus tavallista takkahiiltä. Sehän on tosi kevyt, vaikka olisikin iso kokkare. Keveys johtuu sen huokoisesta rakenteesta. Biohiili on vielä huokoisempi ja siihen sen erinomaisuus perustuukin. Pienen pienet huokoset muodostavat valtavasti tarttumapintaa, johon sitoutuu ravinteita, eli tässä lasipurkissa levää aiheuttaneita ravinteita. Maassa biohiili tekee saman, mutta onneksi se myös luovuttaa ravinteet kasvien käyttöön. Biohiili on vähän kuin ravinnepankki, johon talletetaan liikaravinteet ja kasvit nostavat pankista tarpeen mukaan sitten ravinteita.

Mitä tarkoittaa biohiilen lataaminen?

Lataamisella tarkoitetaan tahallaan ravinteiden sitomista. Biohiili liotetaan ravinnepitoisessa vedessä ennen kasveille laittamista. Huokosten pinnat pidättävät ravinteet ja huokoset täyttyvät vedellä, eli biohiili on myös vesisäiliö. Jos biohiilen laittaisi maahan kuivana, se ensin kuivaisi ympäristöään ja sitoisi ravinteet. Toki se sitten myöhemmin alkaa niitä luovuttamaan, mutta kukapa nyt haluaisi hetkeksikään kuivata ja ottaa ravinteita pois kasvimaastaan. Siksi se imeytetään ensin vedellä ja ravinteilla.

Biohiiliä latautumassa lannoitevedessä.

Muutama peruna rantahiekkaan

 Onnistuuko vai viekö ensimmäinen myrsky?

Kivikova piha ja ruohosilppu ei jäänyt ainoaksi kokeiluksi. Kolme perunaa ja muutama sipuli pääsivät rantaan hiekkaan. Muistan lapsuudesta, kun hiekkalaatikko laitettiin pois käytöstä ja siihen istutettiin perunaa.

Ensimmäisenä vuonna perunoita tuli jokaiseen taimeen niin hurjasti, että perunat olivat aivan kulmikkaita. Sittemmin kasvuvoima loppui, emmekä osanneet parantaa maata. Perunanviljely loppui lopulta siinä maassa.

Näihin ei laitettu mitään katetta, jotta rantahiekka pysyy puhtaana, eikä innosta muita kasveja kasvamaan.

Jos hyvin käy, näistä tulee samanlainen menestys. Jos ei käy hyvin, ensimmäiset myrskyaallot vievät kaikki mukanaan. Tappio ei ole suuren suuri. Maassa riittää ainakin kosteuttaa, eikä ravinteistakaan pitäisi olla puutetta. Hiekassa on varmasti vuosien ajalta kaikenlaista ravinnetta järviveden tuomana.

Mitä ovat kasvien ravinteet?

 

Millainen maa, sellainen maaperäelämä

Maaperän ominaisuudet riippuvat fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia käsittelen eri kohdassa blogia.

Kemia on maaperätieteissä erittäin keskeinen osaamisalue. Tavallisen puutarhurin ei kuitenkaan tarvitse suorittaa kemiankursseja voidakseen hoitaa kasvi- ja kukkamaitaan. Joitain perusasioita on silti hyvä pitää mielessä.

KASVIEN RAVINTEET

Kuten ihmiset, kasvitkin tarvitsevat erilaisia ravinteita. Ravinteiden luokittelu on kuitenkin vähän erilaista kuin ihmisten ravinteilla. Makroravinteiksi sanotaan sellaisia, joita kasvit tarvitsevat isoja määriä. Mikroravinteiksi taasen sellaisia, joita kasvit tarvitsevat pieniä määriä.

Mitä tarkoittavat N ja P ja K lannoite- tai multapussin kyljessä?

Lannoitepussien kyljessä olet varmasti nähnyt useasti kolme kirjainta N, P ja K. Ne viittaavat ravinteisiin, joita lannoite sisältää. Kirjaimet ovat ravinteiden kemiallisia merkkejä. N tarkoittaa typpeä (engl. Nitrogen), P tarkoittaa fosforia (engl. Phosphorus) ja K tarkoittaa kaliumia (engl. potassium). Lannoitteissa on toki usein muitakin, mutta nämä ovat yleisimmät. 

Kasvien kasvua rajoittaa yleisimmin liian vähäinen typen saanti ja seuraavana fosforin saanti. Kaliumilla on kasvin kasvussa, kehityksessä sekä monenlaisessa asioihin reagoimisessa tärkeä merkitys.

PLUS-merkkisiä ravinteita KALIUM (K), KALSIUM (Ca), MAGNESIUM (Mg) JA AMMONIUMTYPPI (NH4)

Maahiukkasen (savea esim.) miinus-kohtaan tarttuu lannoituksessa annettuja plus-merkkisiä ravinteita, kuten ammoniumtyppeä, kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia. Kun kasvi ottaa ravinteita maasta, sen juuret antavat vaihtokaupassa vetyä maahan. Maahiukkasessa miinuskohtaan on tarttunut aiemmin kasvin tarvitsemaa ravinnetta (+ -merkkistä), ja kun kasvi siirtää juuristostaan maahan vetyä (+-merkkinen), voi tämä vety tarttua nyt maahiukkasen miinus-kohtaan, josta samalla vapautuu aiemmin kiinnittynyt ravinne kasvin käyttöön. Ravinteiden otossa on siis kyse tavallaan vaihtokaupasta.

Tässä toki yksinkertaistan huomattavasti maaperässä tapahtuvia prosesseja, mutta tästä siinä on kyse. Fosfori ja niin sanottu nitraattityppi käyttäytyvät eri tavalla, sillä ne ovat magneetin miinuspäitä, eivätkä siten voi toimia vaihtokaupassa vetyjen kanssa.

Miinus-merkkiset ravinteet: FOSFORI (P) ja NITRAATTITYPPI (NO3-)

Fosfori ei ole maaperässä yksinäisenä, vaan fosfaatti-ionina PO4-, eli negatiivisena, samoin kuin nitraattityppi. Niihin on siis kiinnittynyt myös happea (kemiallinen merkki O). Kuten huomaat, nitraattitypessä ja fosfaatti-ionissa on merkinnän lopussa miinus tarkoittamassa negatiivista varausta, ikään kuin magneetin miinuspäitä.

Edellisessä kappaleessa kerroin, että maahiukkaset ovat miinuksia ja se onkin maaperässä erittäin merkityksellinen asia: fosfaatti ja nitraatti eivät voi tarttua niihin samalla tavalla. Magneettien miinuspäät hylkivät toisiaan, samoin käy maaperässä.

No miten ne voivat sitoutua maassa? Nyt pääsen vihdoin lempiaiheeseeni, orgaaniseen aineeseen, eli eloperäiseen aineeseen. Kasvien ja eläinten jäännökset ovat orgaanisia aineita. Maaperässä lierot ja monenmoiset muut hajottajaeliöt rouskuttavat niitä ja pilkkovat jäänteet paljon pienemmiksi palasiksi ja lopulta mikrobit saavat niistä myös ruokansa. Eivät ne peräkkäisiä tapahtumia ole, ensin lierot ja sitten muut, vaan mikrobit ovat ihan koko ajan mukana. Kun aikaa kuluu hurjasti kauemmin, muuntuu eloperäinen materiaali humukseksi.

Mitä fosfori on kasviravinteena?

Mistä fosforissa on oikeastaan kyse?

Fosfori on kasveille hyvin tärkeä ravinne, sillä se on heti typen jälkeen seuraavaksi eniten kasvien kasvua rajoittava tekijä. Siksi se on niin usein puheenaiheena maanviljelyksen yhteydessä. Korkeat sadot takaavat viljelijälle kannattavan toiminnan. 

Maaperään jäänyt fosfori pidättyy maahiukkasen pintaan. Syksyn sateet kuitenkin huuhtovat pintoihin pidättynyttä fosforia ja valumisvedet kuljettavat fosforin ojien ja jokien kautta lopulta järviin ja meriin. Tulvavedet kuljettavat myös maata peltojen pinnoilta ja maahiukkasiin pidättynyt fosfori päätyy väljempiin vesiin, mikä johtaa entisestään fosforin liukenemista.

Maalla typpi ohittaa ravinteissa fosforin, kun verrataan kasvun rajoitteita, mutta vedessä tilanne on toinen. Vesistöissä fosfori on aina minimitekijä ja siksi pelloilta huuhtoutuva ylijäämäfosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymisen ja näkemäsi leväkasvustot, joita vähän virheellisesti sanotaan kukinnoiksi.

Leväpuuro vesistöistä lautaselle

Ei, älä pelästy. En suunnittele vegaanista ruokavaliota suoraan rantavesistä, vaan tarkoitan fosforin kiertokulun hallintaa. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että fosfori pysyy pellolla ja lopulta tuottaa hyviä satotasoja viljelijälle. Sinä saat nauttia kotimaisista puuroista ja leivistä kirkkaiden rantavesien liplatellessa rantakivillä.

Vesistöjen, niin järvien kuin merienkin, hyvinvointi on monien tutkimushankkeiden tavoite. Hyvä niin, sillä Itämeri ja tuhannet järvet ovat, paitsi osa suomalaista identiteettiä, myös elintärkeitä luonnon biodiversiteetin ylläpidon ja kotimaisen ruuantuotannon kannalta.

Hankkeissa hyödynnetään maaperäkemian tutkimustuloksia, jotka kertovat, miten fosforin pidättyy maaperässä, mitkä olosuhteet vaikuttavat pidättymisen voimakkuuteen ja miten näihin olosuhteisiin voidaan vaikuttaa.

Sinullakin on vaikutusmahdollisuus

Tuskin missään ongelmassa on vain yksi syyllinen. Ei siis ole mitenkään yllättävää, että maatalous ei ole yksinään vastuussa vesistöjen fosforikuormituksesta, teollisuus ja kaupungit ovat yhtälailla fosforipäästöjen aiheuttajia. Kotieläintilojen lanta ja yhdyskuntajätevesiliete ovat yhdessä niin fosforipitoisia, että niiden avulla voitaisiin lannoittaa kaikki Suomen pellot kasvukausittain. Ongelmina ovat kuitenkin esimerkiksi, että lanta ei ole maantieteellisesti tasaisesti jakautunut ja että jätevesilietteessä on myös haitta-aineita, kuten esimerkiksi raskasmetalleja ja lääkejäämiä.

Kuitenkin jokainen meistä voi omalta osaltaan tehdä fiksuja valintoja. Pyykinpesussa kannattaa käyttää yksinomaan fosfaatittomia pesuaineita ja mökillä kannattaa varmistaa, että ulkohuussista ei pääse valumaan vesistöihin mitään. Biojätteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan kierrättää itse kompostoimalla, jolloin ravinteet hyödyntävät oman kasvi- tai kukkamaan kasvua leväpuuron sijaan.

Kompostoivan vessan multa olisi luonnollisesti myös fosforirikasta, mutta sen käytössä pitää muistaa hygieniarajoitukset tautiongelmien välttämiseksi. Omana haaveenani on kompostoivan vessan käyttöönotto myös kaupunkiasunnolla. Pienillä teoilla saa lisättyä maanviljelijän peltoon laittaman fosforilannoitteen kierrätystä ja vähennettyä vesistöihin valuvia päästöjä.

Fosfori facts

• toiseksi eniten kasvua rajoittava kasviravinne
• louhittava mineraali, jonka varantojen arvellaan riittävän 50-100 vuodeksi
• maaperän pH vaikuttaa fosforiyhdisteiden rakenteeseen ja pidättymiseen maahiukkasiin
• maassa valitsevissa olosuhteissa useimmiten fosfaatti -muodossa eli PO₄^-
• maahiukkasiin pidättynyttä fosfori liukenee lisää, kun maan vesipitoisuus kasvaa normaaliin verrattuna.
• mitä enemmän vettä, sitä enemmän liukenee fosforia
• vuotuisen lantamäärän sisältämä fosfori riittäisi kasvukauden ajalle kasvien lannoitustarpeeksi
• lanta ei jakaudu maantieteellisesti tasaisesti ja sen kuljettaminen ei ole taloudellisti kannattavaa pitkiä matkoja
• yhdyskuntajätevesiliete sisältää niin paljon fosforia, että alueellisesta lantafosforista vajaaksi jäävä määrä saataisiin katettua vuosittain

Miksi perunaa kannattaa kasvattaa itse?

Peruna on ihmekasvisruokaa

Tällaiseen johtopäätökseen tulee ihan välttämättä, kun oikeasti alkaa miettiä, mitä peruna on tarkoittanut viljelyssä ja ruokavaliossa kautta aikain.

Kyllähän minä olen uusista perunoista aina tykännyt. Tiedäthän, juuri keitetty ihana kuorettomaksi pesty siikli tillin ja voinokareen kanssa nautittuna. Tai ihana sametinpehmeä perunamuussi talvella jauhelihakastikkeen kanssa. Puhumattakaan maukkaista uuniperunoista, lohkoperunoista ja vaikka mistä. Mutta onko perunasta muuhun kuin satunnaiseen herkutteluun? On siitä, ehdottomasti!

Mistä ihmeen ruuasta siis puhun?

Aikoinaan Helsingin Yliopiston kurssilla Paavo Ahvenniemi oli vierailevana luennoitsijana liittyen perunaan. Kurssi oli Field crop quality. Luennon jälkeen peruna ei ollut enää entisensä. Peruna on ravitsemuksellisesti ja kotitarveviljelijän näkökulmasta hirvittävän monipuolinen. Ravitsemukseen en tässä sen syvemmin mene, sillä en ole ravitsemuksen asiantuntija millään tapaa. Tänä kesänä Ahvenniemen isännöimän Kotipuutarhurin perunaoppaan sivuilta löysin mukavaa kesälukemista ja se muistutti jälleen perunan ihmeellisyydestä. John Reader on kirjoittanut vuonna 2008  Propitious Esculent -nimisen kirjan, josta on tehty suomenkielinen teos Peruna, Eräs maailmanhistoria (suom. Kirsi Luoma, ISBN 978-952-01-0227-2). Kirjassa käydään läpi perunan kulkeutuminen ruokapöytiimme, perunan vaikutus eri maissa kansakuntien selviytymiseen nälänhädän aikoina ja ylipäätään, millaisia asioita on eri aikoina johtunut joko perunanviljelystä ja johtaneet perunanviljelyyn. Viimeistään tämän kirjan lukemisen jälkeen jokaisella puutarhurilla on perunamaa, vaikka kaupasta saisi miten halvalla perunaa... hyvinä aikoina.

Kauan kauan sitten otettu kuva perunoistani.

Peruna on pioneerikasvina kätevä

Uutta kasvimaata tehdessä, kannattaa laittaa perunaa kasvamaan ensimmäisenä, sillä peruna kasvattaa suhteellisen nopeasti maan peittävän kasvuston, mikä helpottaa rikkaruohontorjuntaa. Lisäksi multaaminen on omiaan nujertamaan rikkoja. Peruna tuottaa myös ihan hyvän sadon, vaikka ravinteita ei olisikaan ihan yllin kyllin kasvualustassa. Edes kuivuus ei peruuta satoa kokonaan.

Kate toimii loistavasti perunoiden kanssa.

Ihan pikkuisen myös ravitsemuksesta

Monelle meistä on tärkeää, millaista ruokaa syömme, joten ihan vähän ravitsemuksesta kuitenkin tähänkin. Perunantutkimuslaitokselta on vallan mainio vertailu banaanin ja perunan välillä. Kannattaa vilkaista tästä!

Ja jotta ei nyt ihan banaania suljeta pois, niin voithan tehdä vaikka Marttojen ohjeen mukaan perunabanaanileipää.

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti

Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.

Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten

Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa

Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.

Happamuuden varastopaikkoja maassa

Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 

Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.

Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.

Happamuutta vähentäviä asioita

Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää

Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.

Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!

Millaiset asiat puskuroivat eli tasoittavat muutoksia?

Millaiset asiat puskuroivat eli tasoittavat muutoksia?

Kotipuutarhassa ei tarvitse mitata ja annostella ravinteita ja kasteluvettä kasvin tarkan kasvuvaiheen mukaan. Siis miksi ei? Juuri näiden puskuritekijöiden vuoksi. Olen aiemmin kirjoittanut maan multavuudesta ja savipitoisuudesta, samoin rakenteesta. Näistä on tälläkin kertaa kysymys.

Kompostia ja viherkatetta

Multavuus eli runsas orgaanisen (eloperäisen) aineksen määrä muodostaa maahan erittäin suuren puskurin moneen asiaa. Kun eloperäinen aines on riittävän kauan saanut maatua, siitä tulee melko pysyvässä olomuodossa olevaa ja se on kullanarvoista maassa. Se kykenee tallentamaan erilaisilla menetelmillä antamiasi ravinteita, mikäli niitä on ylen määrin kasvien sen hetkiseen tarpeeseen. Se kykenee estämään maan happamoitumista, vaikka et olisikaan aina muistanut huolehtia kalkitsemisesta. Se kykenee pitämään maan ilmavana, jotta vesi ei jää lammikoiksi ja toisaalta varastoi hurjan määrän maahan imeytyvää vettä kasvien käytettäväksi seuraavina sateettomina päivinä. Se kykenee ylläpitämään maan lierojen ja mikrobien elinvoimaisuutta.

Hienojakoista maa-ainesta

Savipitoisuus on monessa mielessä samanlaista kuin eloperäinen, pitkälle maatunut aines vaikka, kyse ei olekaan eloperäisestä, vaan kiviperäisestä aineesta. Ei siitä lieroille ruokaa tule, mutta sillä on myös valtava kyky säilöä vettä ja ravinteita. Saveksesta täytyy pitää eri tavalla huolta kuin eloperäisestä aineksesta. Kun maa on kovin märkää, saveen ei kannata mennä kävelemään ja tiivistämään sitä. Tuloksena saisit vain kivikovaa, vettä huonosti läpäisevää kasvualustaa, johon ne porkkanatkaan ja muut kasvit eivät kykene poraamaan juuriaan. Ei se puskuroi ihan samalla tavalla maan happamuutta, mutta silläkin on kyllä keinonsa happamuuden muutosten hidastamiseen. 

Ilmaa juurille ja eliöille

Maan rakenne, eli se, millaisia muruja maassa on ja millaisia välejä näiden murujen välissä on, on hurjan tärkeä juttu. Mitä muruille tapahtuu, kun sataa kaatamalla? Tiedätkö tämän puutarhastasi? Suosittelen, ensi kasvukautena testaamaan, jos et ole aiemmin havainnoinut asiaa. Ota vaikka pieni ruohotupras maasta multineen ja laita se vesikippaan. Älä sekoita tai huljuta vettä, vaan annat asioiden tapahtua itsestään tuntien aikana ja vaikka parin päivän aikana. Jos murut ovat hyviä ja kestäviä, vesi pysyy kohtalaisen kirkkaana, mutta jos murut eivät ole kestäviä. vedestä tulee sameaa suttua, etkä erota muruja enää myöhemmin. Kuoppaa kaivamalla huomaat, onko maassa paljon reikiä, lierojen tai juurten aikaansaamia? Jos ei ole, niin siellä ei ole myöskään kasvien juurilla ilmaa hengitettävänä, eikä vedelle putkistoa kulkeutua alaspäin maassa.

Miten saan näitä puskureita puutarhaani?

Siitä kerron ensi kerralla.

Omavarainen puutarhan maan parantaminen, miten se onnistuu?

Aurinko sen kertoi viikonloppuna, kevättä kohden olemme menossa

Seuraavan kasvukauden valmistelujen touhu täytti perheen päivän

Mikäpä sen tärkeämpää voisi olla kasvukautta ajatellen, kuin maan parantaminen. Se on muutenkin lähellä sydäntäni, ja tänä vuonna aihe on punaisena lankana tiiviimmin kuin aiemmin blogissani. Käyn hyvän maan ominaisuuksia pikku hiljaa läpi ja kerron, miten sitä voit omassa puutarhassasi huomioida. Yritän välttää liian raskaita kertapläjäyksiä, ettei tule ihan ähkyä lukiessa. Jonkin verran tulee tietenkin kertausta, jos olet seurannut blogiani jo aiemmin, mutta nyt kun asioita käydään läpi vähän rauhallisemmin, niin uskon kaikille tulevan jotain uutta ja helpotuksia omaan puutarhaan.

Kompostin hoitaminen ja seosaineen tynnyreihin täyttäminen

Syksyllä saimme onneksemme taas ihanilta naapureilta paljon oksia ja risuja haketusta varten. Hakettahan käytän todella monessa paikassa puutarhassani. Suurin jatkuva kulutus on kuitenkin kompostorin seosaineena, sillä teen itse kaiken tarvitsemani seosaineet. Harmiksemme vuosia palvellut suurin hakettimemme meni rikki, ja työt jäivät vähän kesken. Jäi myös osa tehty hake vielä säkkeihin odottamaan tynnyreihin siirtämistä, sillä tynnyreissä se pysyy kuivana ja on myös kätevää säilyttää aina yhtä käyttötynnyriä kompostorin vieressä. Tänään vihdoin tyhjensimme loput suursäkit, ja nyt on tynnyrit täynnänsä haketta.

Kompostoreja on käytössäni kaksi, kuten olen kertonutkin. Tänään tyhjensin muhimassa olevan suursäkkiin odottamaan kesän käyttöä ja täyttökompostorin käänsin muhimiskompostoriin. Ihan samanlaisia kompostoreita molemmat ovat, mutta tällainen kääntö tekee hyvää massalle ja auttaa tasalaatuisen kompostimullan valmistamisessa. Vaivatonta, sillä muuta kääntämistä kompostorit eivät tarvitse, kunhan on huolehtinut riittävästi seosaineesta säännöllisesti ja on levittänyt biojätepussien sisällöt kerroksittain. Kompostimassa kannattaa säilyttää säkeissä suojassa sateelta ja kevään lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä. Myöskään ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan, kun sade ei piiskaa massaa.

Miksi tämä työ kannattaa tehdä?

On valtavan mielenkiintoista nähdä, miten paljon multaa syntyy lapsiperheen ja lähipiirin biojätteistä vuosittain. Tällä hetkellä minulla on 800 litran suursäkki täynnä viime kasvukauden jälkeen kompostissa syntynyttä uutta massaa. Siis ns. talvikauden aikana! Aika paljon siis. Kompostiin eivät riitä täytteeksi oman perheemme biojätteet, vaan saamme "avustusta" lähipiiristämme. Mietipä, mitä maksaisi sen ostaminen. Pitäisi ostaa paljon enemmän kaupan multaa, jotta saisi saman määrän orgaanista ainesta, sillä tässä ei ole lainkaan hiekkaa sekoitettuna. Myöskään ei-uusiutuvaksi määriteltyä turvetta ei tällöin tule käytetyksi mullan täyteaineena. Kompostimassa on myös ravinteikasta, sillä keittiöjätteen mukana niitä tulee melko paljon. Ravinteiden määrän olen todennut suurista sadoista, sillä vuosikausia kompostimulta oli ainoa ravinnelähde puutarhassani. Olen kyllä miettinyt massan ravinnearvojen mittauttamista joskus.

Nyt viljelykset ovat laajentuneet niin paljon, että multa ei riitä enää yksinomaan lannoitteeksi ja joudun käyttämään jonkin verran ostettua orgaanista luomulannoitetta, merileväkanankakkarakeita. Enää en nimittäin pysty vahvistamaan riittävästi kasvualustoja uudella kompostimullalla vuosittain, että se riittäisi ravinteiden antajaksi täysimääräisesti kaikkiin alueisiin. Vadelmat ja marjapensaat ovat nykyään joutuneet tottumaan ostolannoitteeseen.

Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa multaa. Maan pieneliöt rakastavat tällaista ainesta ja maa pysyy elävänä, mikä tarkoittaa tehokasta ravinteiden kiertoa. Maassa olevista muistakin aineksista kuin annetusta kompostista, vapautuu tällöin ravinteita. Lierojen määrä lisääntyy ja niiden kaivamat reiät pitävät maan happitilannetta kunnossa, ne kakkaavat ravinteikkaita papanoita ja muodostavat kestäviä maanmuruja, jotka eivät liejuunnu kovallakaan sateella.

Kerron näistä tutuista aiheista vähän tarkemmin vuoden kuluessa. Jos sinulla on jokin tietty asia, joka askarruttaa, niin laita kommenttikenttään kysymys tai lähetä se yksityisviestillä. Käyn kysymyksien aiheita sitten läpi.

Ja ruoka kasvaa sydämellä!

Tämä on osa yhteiskirjoitussarjaa ja alla kirjoitukset kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.

Kasvuvyöhyke 1 

Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/2020/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2020-1.html
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/kuudes-vuosi-iso-orvokkiniitylla
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/01/06/urbaania-omavaraisuutta

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarha https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/01/suunnitelmia-talle-vuodelle.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/omavarainen-puutarhan-maan-parantaminen.html
Rouva yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/01/rouva-yrttinen-esittaytyy.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/12/rapparina-ja-nuohoojana.html

Kasvuvyöhyke 3

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/01/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-1.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/01/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-1.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu-2020/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-osa-1-keta.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972

Nurmikko on ravinnesyöppö ja kova kilpailija

Pihaan sijoitetut pavut pulassa

Kasvihuoneessa taimetetut pavut ovat olleet tiukassa paikassa pihassa tilapäiskasvualalla. 

Kevyesti muokattu nurmipohja on näyttänyt kyntensä ja pavut ovat olleet nujertumassa kisassa. Nykyajan pensaspavut ovat paljon heikompia kilpailijoita kuin peltoviljelyyn tarkoitettu Sampo-härkäpapu sekä Walesta ostettu rautakautinen härkäpapu ja victorian aikainen herne.

Avuksi olen laittanut Arvo-luomulannoitetta ja ruohosilppua, mutta ei ole auttanut. Nyt viimeisenä oljenkortena laitoin kompostikatteen.

Muutamassa taimessa on tummemmat lehdet.

Ihan nälkiintyneitä!

Ehkä nämä vielä vahvistuvat!

Rautakautinen härkäpapu on ihan kunnossa.

Sampo-härkäpapu on myös vahvana.

Victorian aikaiset herneet ovat kohtalaisia. Erona nykyajan herneisiin on huomattavan suuri määrä tartuntakärhöjä.

Kasvimaalla kasvavat pensaspavut ovat aivan eri kokoa ja näköä. Harvaan istutetut taimet ovat täyttäneet koko kasvualan ihan täyteen.

Uusi kate-kokeilu: poistovillaa lampurilta

Nyt on jännittävää!

Sain lampuriystävältäni Marjolta kokeilua varten kaksi säkillistä villaa, jota ei kehrätä langaksi epäpuhtauksien vuoksi. Kiitos Marjo!!!

Villahan on tunnetusti aito luonnonmateriaali, mutta yleensä hiukset ja eläinten karvat maatuvat kovin hitaasti. Nyt ensi kasvukautena ajattelin kokeille, miten villa toimii puutarhassa katteena.

Leikkasin juuri pensaasta valtavasti oksia, jotta uudet alut pääsevät hyvin kasvamaan keskeltä. Villa näyttää vähän ohuelta kerrokselta kuvassa, mutta sitä on kyllä melkoisen paksusti.

Ahomansikat kasvavat hakkeella vapaasti marjapensasalueella.

Villallahan on loistava ominaisuus kosteuden pidättäjänä. Samasta ominaisuudesta saa nauttia villapaidan ja lapasten kanssa. Vaikka vettä olisi kertynyt jo melkoinen määrä hikoilun tai lumipallojen teon vuoksi, tuntuu materiaali vielä kuivalta. Mitenkähän tämä toimii kasvien kanssa? Ainakin luulisin sen tasoittavan pinnan kosteustilannetta. Ei pääse kuivumaan herkästi. Toisaalta hidas maatuminen auttaa, että katetta ei tarvitse laittaa alinomaa lisää. 

Mitä diversiteetin ylläpito merkitsee ruuantuotannolle?

Maaperän merkitys niin diversiteetin ylläpidolle kuin ruuan ravintoarvoille tulevat Gabe Brownin esityksessä hienosti esille (linkki alla sinisellä)

Maanpinnan suojaaminen ja monipuolinen viljelykasvisto

Gabe Brown ja maan kasvukunnon elvytys diversiteetin avulla - tekstitys suomeksi 

Suosittelen lämpimästi katsomaan videon, vaikka pituutta on tunti.

Esitys kannustaa ja innostaa jatkamaan valitsemallani menetelmällä, jota tässä blogissani peränkuulutan kaikissa valinnoissani.

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta

Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla

näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.

Indoor = ilman lämpötila

Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.

Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.

Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Lierot ovat suursyömäreitä

Kun ottaa ihan uutta aluetta viljelyyn, voi sen joutua jyrsimään koneellisesti, jota maahan ylipäätään pystyy kylvämään. Jyrsiminen pilkkoo kuitenkin kaikki juurilevinnäisten rikkaruohojen juuret pienen pieniin osiin, ja siitä syntyykin sitten hurja rikkaruoho-ongelma. Siksi alue kannattaa peittää ensin valoa läpäisemättömällä peitteellä, ellet pysty heti huolehtimaan koko alueen rikkaruohontorjunnasta. Peite estää sekä juurien kasvamisen ja siementen itämisen. Peitteen alla lierot ja maaöttiäiset ruokailevat ja työskentelevät  puolestasi. Kuolleet kasvinosat muuttuvat ravinteikkaaksi ja muhevaksi mullaksi.

Ruokaa lisättävä nopeasti

Pressuvaiheen jälkeen on kuitenkin kiire antaa lieroille ja muille maaöttiäisille ruokaa. Jyrsinnän mukana maahan hautautuneet kasvinosat eivät kauan riitä lieroille, maan muokkausarmeijalle ja siksi on syytä ruokkia näitä ahkeria puurtajia mitä pikimmiten. Mitä niille voi antaa ruuaksi?

Ruuaksi annan kaikkea tarjolla olevaa. Omasta tuotannosta tarjoan keskeneräistä kompostia, kasvien perkuujätteitä kuten raparperinlehtiä, - varsia, naatteja, kuivia kukkia ja vaikka mitä sattuu olemaan. Ja sattuuhan sitä, kun vain juttelee naapureiden kanssa. Ennen kuin arvaatkaan, pihalle saapuu mitä moninaisempia puutarhaperkeitä. Kukin luopuu niistä suurella ilolla ja tuovat jopa kotiin saakka. Kaikki ovat tyytyväisiä, muut pääsevät roskistaan ja minä saan lieroarmeijalle ruokaa.

Ruokarauha taattava tämänkin jälkeen

Perkeiden päälle levitän, jälleen naapureiden avustamana kerättyjä, sanomalehtiä, mitä paksummin sen parempi. Tiedän, että tästä ollaan montaa eri mieltä. Tietenkin oikeaoppisesti sanotaan, että ne kuuluu viedä paperinkeräykseen, mutta ei tässäkään hiili hukkaan mene. Se sitoutuu maaperäeliöihin hyvin pysyvään muotoon, kun ovat syöneet lehdet ruuakseen. Ja lopuksi maisemaa kaunistamaan olkipaaleista oljet. Samalla tulee asuinpaikkoja monille hyötyhyönteisille, jotka ilomielin avustavat seuraavana kasvukautena puutarhan sadontuotannossa. Tästä lisää myöhemmin.

Alussa mainitsemani perunat ovat jo melko terhakkaina ja rivien välissä olevasta merenrannan rakkolevästä ja korsista kerron ihan pian. Perunat kasvavat nopeasti maan kokonaan peittäväksi kasvustoksi ja samalla estävät tehokkaasti rikkaruohojen kasvamisen.

Mikäpä muu kuin hunajakukka olisi pölyttäjille varhainen medenlähde. Tuoksullaan se huumaa kimalaiset ja meille palstalaisille se antaa silmänruokaa ja juurillaan se kuohkeuttaa kovaa savimaata. Taas kaikki voittavat! Pölyttäjät voivat lisätä sadon määrää jopa 30 % ja laatu paranee. Hunajakukkia kannattaa siis laittaa esimerkiksi hedelmäpuiden lähistölle houkuttelemaan pölyttäjiä kauempaakin.

Jotta ei ihan pelkkää olkea olisi, sopii raparperi mukavasti hunajakukan ja viimeisen pressualueen väliin. Isoine lehtinen se kattaa laajan maa-alueen eikä suosi rikkaruohoja allaan kasvamassa. Isot raparperit toimivat myös hyvin tuuliseinäkkeenä ja vähentävät tuulen vaikutusta muihin kasvustoihin.