Tiistaina treffit Huittisissa?

 Omasta maasta -hankkeessa tapahtuu

Työni kuljettaa taas kivaan tapahtumaan. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin saada töissä kertoa juuri siitä, mikä on itselle valtavan tärkeää: Kotitarveviljelyä, luonnonmukaista lannoittamista ja torjuntaa. Asioita käydään läpi kasvimaan reunalla, siis ihan oikeassa ympäristössä. Ei mitään webinaaritouhua, jossa puhuva pää selostaa powerpointista juttuja kuvien avulla.

Nähdäänhän Huittisissa? Voit laittaa viestiä, jos mielessäsi on jokin tietty kysymys, johon haluaisit vastauksen.

Näitä palstatreffejä on hankkeessa monissa eri paikoissa, kannattaa laittaa hanke seurantaan Facessa ja tulla mukaan.

Pölyttäjät, missä olette?

 Hedelmäpuiden kukinta suurinta vuosiin

Luumu-, päärynä- ja kirsikkapuu ovat jo lopetelleet kukintaansa, tai aivan loppuvaiheessa. Perheomenapuussa monet lajikkeet tekevät kukinta-ajasta pidemmän. Aiemmin kirjoitin jo, että mustikat kukkivat runsaasti. Tänään ovat keittiön ikkunan edessä olevien lajikkeiden kukat puhjenneet täyteen voimaansa. En saa taltioitua kuvaan runsautta enkä kukkaryppään suuruutta haluamallani tavalla. Kun puuta katsoo, kukat ovat samanlaisina palloina kuin lumipalloheisin kukat. Aiemmin olen samoista oksista ihmetellyt, kun pienen pieni orava, varmastikin viime vuoden poikanen, kävi syömässä kukkia. Ihan totta, sain seurata ikkunan takaa pitkän aikaa kun se naposteli kukkanuppuja. En ymmärrä miksi niitä söi, ehkä siellä oli jotain proteiinipitoista mukana, mitä en vain nähnyt.

Kukkia on runsaasti, mutta pölyttäjiä ei ole. Puutarhassani on paljon kukkivia kasveja, varhaisista krookuksista ja narsisseista alkaen. En käytä mitään torjunta-aineita. En tiedä, mitä voisin enempää asian hyväksi itse tehdä, omassa pihassani. Leikattavaa nurmikkoa ei ole enää kuin yksi pieni polku, joka on välttämätön kulkemiselle.

Osaisiko joku neuvoa, miten vaaleaa taivastaustaa vasten saisi kuvan?

Muuten yritän vaikuttaa asenteisiin ja jakaa oikeaa tietoa. Kannustan ihmisiä sietämään voikukkia, ymmärtämään, miksi tontinomistajan hoitovastuulla oleva kaupungin viheraluenurmikko on meidän kohdallamme täynnä voikukkia tällä hetkellä ja lopun vuotta monenlaisia luonnon kukkia. Siellä on myös paljon istutettuja perennoja, jotta kukkia olisi mahdollisimman paljon. Kuten Tanskalaisen maajussin vetämässä tanskalaisessa Haluamme luonnon takaisin-hankkeessa eräässä kyltissä sanotaan: sorry the weeds, we are feeding the bees. Taidan teettää itsellenikin tuon kyltin, olen siihen niin ihastunut.

Tältä meidän nurmikkomme näyttää. Ei ole perinteinen siisti 7 mm leikkuujälki. Minun mielestäni hurjan paljon kauniimpi.

Marjapensaiden ympärys on täynnä ahomansikkaa maanpeittokasvina. Kukinta kestää pitkään pölyttäjien iloksi. Jonkun mielestä en varmaankaan oikein hoida puutarhaani ja olen laiska ja kaikki näyttää epäsiistiltä. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan.

Tavismansikka amppelissa

 Talvehtiminen kätevää ja kastelu helppoa

Ostin monia vuosia sitten amppeleita, joissa on todella iso multatila ja vesisäiliö. Suurimman osan myin pois pari vuotta sitten kirpputorilla säilytystilapuutteen vuoksi. Nyt tietenkin harmittaa. Joitain oli silloin käytössä ja jäivät, onneksi, myymättä. Yksi amppelikasvini on tavallinen mansikka. Lajikkeesta ei ole enää tässä vaiheessa mitään tietoa, muuta kuin, että hyvältä maistuu. Mahtaisiko joku tunnistaa lajikkeita lehtien muodon perusteella? Tai sitten myöhemmin satomarjan avulla?

Mansikka kasvaa siis amppelissa, vaikka amppeli ei ole sinänsä roikkumassa missään. Saan siirrettyä kasvia aina sopivaan paikkaan, ja mikä parasta, talvehtimaan suuren makeasinikuusaman suojaan. Suuri kastelusäiliö mahdollistaa tasaisen kosteuden koko kasvukautena, jolloin marjoistakin tulee kookkaita, säästä riippumatta.

Yritin saada kuvaan näkymään, huonolla menestyksellä, että yksi kukka on jo kasvamassa, eli ainakin jotain satoa on tulossa.

Toinen vakioamppelikasvi on muratti, joka kesällä roikkuu milloin missäkin ja talvet on sisällä olohuoneessa. En enää muista, kumpi muratti se on alun perin ollut, sisälle ostettu viherkasvi vai pihaan ostettu puutarhakasvi. Amppelielämää on jatkunut jo todella monta vuotta. Multaakaan en ole vaihtanut. Lierot huolehtivat kuolleista kasvinosista ja uutta multa laitan, kun kasvi vajoaa alaspäin, eli ruukkuun tulee tyhjää. Tänä vuonna jaan juurakon ja teen perusparannuksen, sillä amppelin muoviosat ovat hapertuneet.

Pihlaja taivutellen somisteeksi

 Kuusi pihlajaa alun perin palmikoitu

Keräsin 17 vuotta sitten marjoista levinneitä pihlajantaimia ja istutin ne ruukkuun. Kun ne oli vähän kasvaneet, laitoin ne yhteen suurempaan ruukkuun ja palmikoin varret. Aikaa kului ja puut kasvoivat liian suuriksi ruukkuun. Silloin siirsin ne kukkapenkkiin, jossa ne ovat edelleen, tosin nykyään niin kasvaneet yhteen, että enää siinä näyttää kasvavan yksi puu muhkuraisella varrella.

Joka vuosi leikkaan runsaasti uutta kasvustoa ja pujottelen osan kaariksi. Kaaria on moneen suuntaan. Nyt lehtien puhjettua rakenne ei oikein enää näy. Tänä vuonna jatkan punomista ylöspäin ja alan tehdä uuttaa kaarirakennelmaa edellisen yläpuolelle.

Puun kasvua pitää rajoittaa koko ajan, sillä isoa puuta tuohon kohtaan ei mahdu