Näytetään tekstit, joissa on tunniste lannoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lannoitus. Näytä kaikki tekstit

21.2.2023

Miten lämpökompostorin saa tehtyä ja toimimaan edullisesti?

 



Minulle komposti merkitsee äärettömän mielenkiintoista prosessia, jossa mitä tahansa orgaanista jätettä muhitetaan ja lopulta syödään uuden sadon mukana uudelleen. Kiertolaisen elämää, sanoisin jätteille!


Netti on tupaten täynnä kaupallisia viritelmiä, halpoja, kalliita, muovisia, puisia, lämpöeristettyjä, kylmiä, vaikka millaisia. Oma periaatteni on, keep it simple!!! eli tehdään kaikki niin yksinkertaisesti ja helposti kuin vain mahdollista.


Erinomainen, sanoisinko jopa suomenkielisistä kompostioppaista ihan paras kirja on Kotikomposti (Otava 2001, Harald Kratschmer). Siitä otin aikoinaan lämpöeristetyn kompostorin ohjeet. Vähän olen kehitellyt vuosien saatossa vastaamaan juuri minun kompostoinnin tarpeita, mutta perusperiaate on edelleen sama. Halvat materiaalit, helppo rakentaa vähän tumpelonkin (=minun) voimin. No myönnetään, auttoi puolisokin siinä hurjasti. Ensimmäisen version teki appeni ja hyvin toimivan tekikin! Laudat olivat omasta tammesta tehtyjä, eivätkä ole lahonneet nyt vielä 16 vuoden jälkeenkään. Ei tarvittu lahonsuoja-aineita eikä muitakaan käsittelyjä. Tammella on ne kaikki ihan luontaisesti.

Kirjassa on hienosti neuvottu, mitä pitää tehdä kun komposti ei toimi. Milloin puuttuu typpipitoista ainetta, milloin kosteutta on liikaa tai liian vähän ja mitä pitää tehdä asian korjaamiseksi. Lisäksi ohjeita löytyy ravinteista, kateviljelystä ja paljosta muusta.

Mutta siis kompostista piti kirjoittaa. Neljän hengen perhe, jossa syödään kasviksia kilotolkulla ja ruoka laitetaan itse, paitsi töissä ja koulussa nautitut, tarvitsee kohtalaisen kompostin. Mikä on kohtalainen? 50*60*90 on kohtalainen, jossa tilaa on lisäksi perheen ulkopuolelta 3 aikuisen biojätteille. Jos tekee niin pienen, että täyttyy omista jätteistä, ei prosessi toimi riittävän hyvin  ja jos tekee paljon isomman, kuin edellä mainittu, on vaikeaa saada materiaalia riittävän paljon, varsinkin puutarhakauden ulkopuolella. Siis 50*60*90 on hyvä. Käytän kahden kompostorin menetelmää, toista täytetään, toisessa muhitetaan. Kun täytettävä on täynnä, siirretään muhitetut suursäkkiin odottamaan puutarhaan levitystä, säkissä se pysyy turvassa lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä, ja täytettävä tyhjennetään muhitettavaan. Muuta kääntämistä ei tarvita, kunhan huolehtii riittävästi seosaineesta koko ajan keittiöjätteen rinnalla sekä voileipäkakku-tyyppisestä täyttämisestä.

Hyviä seosaineita on kahden tyyppistä: toinen on oksahake, johon sekoitetaan hienojakoista sahapurua/kutteripurua kuivaamaan keittiöjätteen liikamärkyyttä  ja toinen on vihreälehdellisistä koivuista tehty oksahake. Lehdet kuivuvat aikanaana ja sitovat märkyyden. Koivu myös maatuu hurjan nopeasti mikrobien vaikutuksesta, joten komposti valmistuu joutuisaan.

Kompostiin laitan kaiken orgaanisen jätteen, luut, kananmunankuoret, servetit synttäreiden jälkeen, kahviporot jne. Useissa kompostioppaissa, varsinkin vanhemmissa, varoitetaan tuhkan laittamista kompostiin. Totta onkin, että sen kanssa pitää olla varovainen. Tuhka liikaa annosteltuna kuluttaa typen eli arvokkaan ravinteen kompostista ja haihduttaa sen taivaan tuuliin. Keittiöjäte voi kuitenkin talvella olla liian hapanta ja hidastaa voimakkaasti kompostoitumisprosessia. Tuhka on tällöin hyvä tilanteen korjaaja. Kompostissa syntyy ns. happokuilu, jossa mikrobit eivät pysty työskentelemään ja kestää tovin, kunnes tilanne muuttuu itsestään ja prosessi jatkuu. Tuhkalla nopeutetaan tilan korjaamista, eli kompostin pH:ta nostetaan ja mikrobit voivat taas hyvin.

Ilmavuutta ei sovi unohtaa, eli se biojätepussi kannattaa ripotella väljästi kompostiin, eikä suinkaan laittaa tiukasti kiinnisolmittuna pusseja vieri viereen. Silloin mädäntymisen haju on takuuvarma ja multaa saa odotella melkoisen kauan.

Muuta lannoitusta ei sitten tarvitakaan, omat kompostimullat ja katteet kesällä ja kasvit voivat hyvin.

muut komposti-postaukset

5.4.2021

Miten kompostin saa toimimaan?

Oma maa mansikka, oma multa muhevaa



Multaa ei tarvitse ostaa, kun sen tuottaa itse. Iso merkitys omassa  puutarhassani on kasvihuoneen pohjalla palavalla hevoskalla, joka samalla kompostoituu seuraavaa kasvukautta varten hyväksi mullaksi. Kaivan nimittäin joka syksy kasvihuoneen pohjan tyhjäksi ja siirrän mullan kasvimaille. Multahan hupenee koko ajan, kun orgaaninen aines hajoaa ja kasvit käyttävät ravinteet. Kasvihuone saa uuden kasvupohjan joka kevät. Pohjalle tulee siis ensin se lämpenevä hevoska ja kasvit laitan omaan kompostimultaan. Talven aikana valmistuneet kompostit kerään suursäkkiin ja siirrän ne sitten kasvihuoneeseen, kun hevoska on lämmennyt kunnolla.

Tämä kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa useat eri blogistit kirjoittavat joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00 julkaistavaan sarjaan aina yhteisestä aiheesta. #Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/   Kirjoituksissa kerrotaan miten bloggaajien suunnitelmat etenevät ja /tai kuukauden aiheista. Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi


Kompostorilla hommat pyörimään ja kasvit kasvamaan


Kompostini ovat itse tehtyjä lämpökompostoreita, joissa lämpö nousee säännöllisesti yli 60 asteen ja tuhoaa näin taudinaiheuttajat ja rikkaruohonsiemenet. Multa on siis rikkaruohoista vapaata. Sisusten metallit ostan aina romuttamolta, samoin kuin pohjalla olevat jyrsijäsuojat. Pintamateriaaleina on toisessa II-luokan vesivaneria ja toisessa omasta tammesta tehtyjä lautoja, jotka ovat kestäneet lahoamatta jo lähes 20 vuotta. Eristeenä on molemmissa routalevyjä, kaksinkertainen kerros. Näissä koko massa valmistuu aina kerralla, toisin kuin monissa kaupan versioissa, valmistuu vain pohjalla oleva osuus.




Rakennusohjeet on otettu tästä, mielestäni parhaasta kompostointioppaasta.






Talvellakin pysyvät lämmöt ylhäällä ja prosessi toiminnassa!




Tein testin tätä kirjoitusta varten: tyhjensin kompostin ja aloitin uuden kompostin täysin jäässä olevalla materiaalilla. Naapurilta saan kompostiavustusta siten, että he keräävät biojätteet tynnyriin, jota säilytetään pihalla. Nyt materiaali oli aivan jäässä. Nostelin pussit kompostoriini. Kesti 3 viikkoa, kunnes materiaali suli ja nyt on alkanut lämmöt kohota. Täysin jäässä olleen materiaalin päälle olen siis laittanut vain omat biojätteet. Siispä, jos sinulla jäätyy komposti talvella, on se varmastikin liian pitkälle kompostoitunutta materiaalia. Tee seuraavalla kerralla niin, että kun olet aikeissa tyhjentää kompostorisi, varaa ensin jemmaan pari ämpärillistä biojätettä. Pyydä apuja vaikka naapurilta tarvittaessa, jotta aloituspanos tulee riittävän suureksi. Tyhjennä siis ajoissa ja käynnistä prosessi. Onnistuu myös ihan pakkasella, eikä haittaa, vaikka olisi jäätynyttäkin ainesta mukana, kunhan se on tuoretta biojätettä, joka alkaa kompostoitumaan vähitellen.

Seosaineen haketuksesta


Olen kompostoinut liki 20 vuotta ja kokeillut yhtä jos toista seosmateriaalia. Ihan alkuaikoina käytin kaupan valmisteita. Harmitti, sillä aineet maksavat ja kuitenkaan en saanut kompostoria lämpenemään riittävästi. Seuraavassa vaiheessa lainasin haketinta lähipiiristä ja aloin tuottamaan seosainetta itse. Kompostoinnin käynnistämiseen olin käyttänyt ostoseosaineen kanssa kaupan kompostinherätettä, enkä silti onnistunut. Sittemmin haketarve on ollut niin valtavaa, että olen hankkinut omia hakettimia. Erona itse tehdyssä ja ostoseosaineessa on materiaalin rakenne ja raaka-aine. Olen käyttänyt sekä havupuita että lehtipuita. Kaikki ovat toimineet mielestäni yhtä hyvin. Sittemmin olen istuttanut niin paljon happamasta maasta pitäviä mustikoita pihaan, että nykyään kaikki havupuuhake menee mustikoiden katteeksi ja lehtipuuhake menee kompostoriin seosaineeksi. Hakettimien toimintaperiaatteet ovat vaihdelleet leikkaavasta murskaavaan ja niiden yhdistelmään, mutta ne eivät eroa seosaineen toimivuuden osalta. Ehkä kaikkein parasta on ollut sellainen lähtömateriaali, jossa oli nuorta koivua, johon lehdet oli ehtinyt kuivua kiinni. Seosaineeseen tuli mukaan vihreitä kuivia lehtiä sekä hienoa ja isompaa haketta oksien ja varren paksuuden mukaan. Hakkeen varastoin kannellisissa tynnyreissä. Jos seosaine on kosteaa, niin vaarana on kompostoitumisen alkaminen jo tynnyrissä. Ei se silti käyttöä haittaa seosaineena.

Tällaista haketta tulee polttomoottorisella hakettimella. Raekoko on hyvin pientä myös isoista oksista.



Tällaista haketta tulee sähkökäyttöisellä turbiiniteräisellä hakettimella, joka leikkaa ja murskaa. Raekoko riippuu suuresti oksan paksuudesta.




Kompostimullan varastointi


Valtavan tärkeää on suunnitella, miten kompostista otetun mullan varastoi. Jos sen kasaa nurmikolle, saa riesakseen rikkaruohot, sillä ilman kautta siihen lentää aivan varmasti monia siemeniä. Samoin se joko kuivuu auringon paahteessa tai ravinteet huuhtoutuvat sateessa. Itse varastoin massan jättisäkeissä, sellaisissa 800 - 1000 litran säkeissä, joissa myydään esimerkiksi soraa, multaa ja muita maa-aineksia.




Kompostimulta katteena


Moni kysyy, että mihin kompostimultaa voi käyttää. Melkein mihin vain! Kyse on lähinnä, milloin on mikäkin käyttökohde sopivaa. Jos massa ei ole vielä täysin loppuun palanutta, se ei sovi kylvöpohjaksi eikä siihen kannata istuttaa edes taimia. itse laitan sellaista usein katteeksi lannoittamaan ja vilkastuttamaan mikrobitoimintaa. Samalla se suojaa maata auringon kuivatusvaikutukselta ja kaatosateen rasitukselta. Maa pysyy tasaisen kosteana ja lämpimänä. Massan jatkaessa hajoamistaan, vapautuu samalla ravinteita kasvien käyttöön ja maan mikrobitoiminta aktiivisena. Lierotkin lisääntyvät sen alla hurjasti.

Tässä on isossa mittakaavassa levitetty hyvin keskeneräistä kompostia katteeksi. Kylvöjä varten siirsin katetta sivuun, jolloin kaikki välipaikat oli koteko ajan suojattuna katteella. Siementen itämisen ja taimien vahvistumisen jälkeen katetta voi siirtää vähän lähemmäksi. Liian lähellä keskeneräinen komposti polttaa taimet.





Komposti maanparanteena


Kompostin ravinnepitoisuus on täysin riippuvainen käytetyistä lähtöaineista. Jos kompostissa on enimmäkseen kuivia syksyn lehtiä, ei sen ravinnepitoisuuskaan ole kummoinen. Jos sen sijaan kompostoit niin keittiön biojätteet, jotka ovat usein melko typpirikkaita ja kasvimaan perkuujätteet, on myös kompostimultasi hyvin ravinnerikasta. Aiemmin kun kasvimaani oli vielä pieni, riitti kompostimulta kaikkeen. Silloin en käyttänyt lainkaan lannoitteita edes vadelmilla, sillä nekin saivat kompostimultalisäykset joka vuosi. Vähäravinteinen massa toimii loistavasti maanparanteena kuitenkin.

Lähtöainesten lisäksi kompostimullan ravinteisiin vaikuttaa kompostin kypsyys. Jos multaa on muhitettu vaikka parikin vuotta, se on kyllä hyvin kaunista ja mustaa, mutta ravinteita siinä ei välttämättä ole enää merkittäviä määriä. Siinä on kuitenkin aivan valtavasti orgaanista ainesta, joka toimii maanparanteena. Se lisää mikrobitoimintaa ja parantaa maan rakennetta. Tämä lisää sitten lopulta myös ravinteiden määrää, sillä mikrobitoiminnan vaikutuksesta orgaaninen aines pilkkoutuu ja ravinteita vapautuu myös muusta maassa olevasta orgaanisesta aineksesta. Maanparanteena se lisää myös maan vedenpidätysominaisuuksia, eli pystyy imemään sateella enemmän vettä ja pitämään sen maassa kasvien ulottuvilla. Vähän kuin olisi pienen pieniä vesisaaveja maassa.


Bokashi


Japanista kotoisin oleva bokashi-kompostointi toimii eri periaatteella kuin edellä mainitsemani lämpökompostorit, joissa hajotustoiminta on hapellista mikrobien avulla tapahtuvaa.  Bokashissa materiaali fermentoidaan hapettomissa olosuhteissa. Olin yrittänyt bokashointia pari kertaa aiemmin, epäonnistuen täysin. Nyt olen ollut facebookissa parissa boka-ryhmässä ja seurannut muiden tekemisiä. Siispä päätin yrittää vielä kerran. Aloitin oman bokani helmikuun puolivälissä. Biojätteidemme sisältöä en ole aiemmin niin pohtinut, mutta nyt huomasin, että eihän meille tule kuin sitrushedelmien ja banaanien kuoria sekä kahvinpuruja, jonkin verran sipulinkuoria yms. pientä. Olen vähän harmissani, että jopa seuraamissani Fb-ryhmissä on hyvin ristiriitaisia ohjeita. Toinen neuvoo, että ei laiteta kahvinpuruja ja toinen sanoo, että laitetaan. Samaa juu/ei -keskustelua on kalan nahasta, broilerin luista jne. Siispä teen nyt varman päälle ja kahvinpurut menevät lämpökompostoriin ja bokaan vain nuo hedelmien kuoret. Perunat syömme kuorineen itse. 

Tältä tilanne näytti 7.3. 





Saamieni ohjeiden mukaan laitan seosrouhetta runsaasti, koska biojäte on mahdollisesti vaikeasti fermentoituvaa kaikkine kuorien sisältävien kasvinsuojeluaineineen ja luontaisine ominaisuuksineen. Rouhe on ostettua ja nyt pari vuotta vanhaa, siksikin runsas määrä on ehkä tarpeen, sillä koska rouhe on saattanut menettää tehoaan. Rouhetta voi tehdä itsekin, ja jos päädyn jatkamaan tämä bokashointia, on ehdottomasti siirryttävä omaan tuotantoon. Ajatuskin siitä, että seosaine pitää ostaa kaupasta ja sitä menee näinkin paljon, on vastoin omaa kompostointiperiaatettani. Ämpäri pitää saada ihan ääriään myöten täyteen, minkä jälkeen se laitetaan pariksi viikoksi valmistumaan. Valmistunut massa jälkivarastoidaan sen jälkeen vanhaan multaan, jonka määrä on saman verran kuin lisättävä bokashimassa. Tätä vaihetta kutsutaan multatehdas-vaiheeksi. En siis aiemmilla kerroilla päässyt koskaan sinne asti, sillä boka-ämpärini haisivat kuin pahinkin kaatopaikka. YÖK! Nyt tuoksu on appelsiinin terästämä viinietikka, ei siis paha. Olen siis ilmeisesti onnistunut tällä kertaa paremmin. 

Maaliskuun lopussa säiliö on vihdoin täynnä ja siis odottelen pari viikkoa sen valmistumista, jonka jälkeen se siirretään multatehtaaseen. Tosin en tiedä vielä mihin multaan sen silloin laitan, koska minulla ei ole mitään vanhaa ravinneköyhää multaa missään jemmassa.


Kirjoitussarjan hienous on, että kaikilla on linkit muiden kirjoituksiin ja on todella helppo löytää samasta aiheesta monelta eri kantilta näkemyksiä ja kokemuksia.

Tässä linkit kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html  eli tämä sivu, jota juuri luet.

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/04/kompostoinnista.html


Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/










3.7.2020

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti


Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.




Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten


Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa


Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.


Happamuuden varastopaikkoja maassa


Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 



Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia
Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.


Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.


Happamuutta vähentäviä asioita


Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää


Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.


Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!
















24.5.2019

Uusi kate-kokeilu: poistovillaa lampurilta

Nyt on jännittävää!


Sain lampuriystävältäni Marjolta kokeilua varten kaksi säkillistä villaa, jota ei kehrätä langaksi epäpuhtauksien vuoksi. Kiitos Marjo!!!

Villahan on tunnetusti aito luonnonmateriaali, mutta yleensä hiukset ja eläinten karvat maatuvat kovin hitaasti. Nyt ensi kasvukautena ajattelin kokeille, miten villa toimii puutarhassa katteena.

Leikkasin juuri pensaasta valtavasti oksia, jotta uudet alut pääsevät hyvin kasvamaan keskeltä. Villa näyttää vähän ohuelta kerrokselta kuvassa, mutta sitä on kyllä melkoisen paksusti.

Ahomansikat kasvavat hakkeella vapaasti marjapensasalueella.




Villallahan on loistava ominaisuus kosteuden pidättäjänä. Samasta ominaisuudesta saa nauttia villapaidan ja lapasten kanssa. Vaikka vettä olisi kertynyt jo melkoinen määrä hikoilun tai lumipallojen teon vuoksi, tuntuu materiaali vielä kuivalta. Mitenkähän tämä toimii kasvien kanssa? Ainakin luulisin sen tasoittavan pinnan kosteustilannetta. Ei pääse kuivumaan herkästi. Toisaalta hidas maatuminen auttaa, että katetta ei tarvitse laittaa alinomaa lisää. 

26.3.2019

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta




Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla


näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.


Indoor = ilman lämpötila
Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.


Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.