23.4.2021

Kasvimaan multa aina peittoon kasveilla tai katteella

Helpota omaa työtäsi ja suojele maata


Rikkaruohojen torjunnassa, maan kulumisen estämisessä ja ravinteiden säilyttämisessä, on aina tärkeää, että kasvimaalla ei ole alueita mulloksella eli ilman kasvavia kasveja tai katetta. Paljas maa houkuttelee uinuvat siemenet ja rikkaruohojen juurenpalat kasvamaan. Riippuen ajankohdasta, jolloin maa jäisi mullokselle, on erilaisia vaihtoehtoja ratkaista ongelma. Mikäli keväällä ei halua ottaa kaikkia alueita käyttöön hoidettavaksi kasvimaaksi, on viherlannoitteiden käyttö helppoa.

Erilaisia vaihtoehtoja on monia


Eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia. Ei voi siksi sanoa, että jokin kasvi on kaikkein paras viherlannoitukseen, sillä olosuhteet ratkaisevat kulloinkin parhaan kasvin. Tiivistynyt/tallattu maa, joka saa levätä pari vuotta, on hyvä kylvää jollain syväjuurisella, monivuotisella kasvilla. Juuret työntyvät tiivistyneeseen maahan ja luovat uusia putkia vedelle, ilmalle ja tulevien kasvien juurille.

Juurien muodossa ja tyylissä on eroja


Apilakasvit, esimerkiksi puna-apila kasvattavat hyvän, syvän juuriston, joka parantaa myös maan mururakennetta. Lisäksi sen juuristossa olevat Rhizobium-bakteerit pystyvät ottamaan ilmasta typpeä ja sitomaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Apila lisää näin maan typpivarastoja. Sama vaikutus on palkokasveilla, kuten esimerkiksi herneellä ja härkäpavulla. Apiloista näyttävä kukinto tulee veriapilalle, jolla on soihtumainen, verenpunainen kukinto sekä hyväntuoksuinen persianapila, jonka marjapuuronpunainen kukinto tuoksuu todella hunajaiselle. Mikäli apila saa kasvaa parikin vuotta, sen juuristo on todella vahva ja syvälle työntyvä.

Erittäin vahva, syvälle tunkeutuva, paalujuuri on myös öljyretikalla, jota nykyään moni ammattiviljelijäkin käyttää maan rakennetta parantavana välikasvina. Öljyretikka on kuitenkin yksivuotisena viljeltävä viherlannoituskasvi. Sen lehdet ovat niin runsaat, että ne varjostavat taimien välissä olevan maan ja siten estävät rikkakasvien kasvua tai ainakin hillitsevät sitä.




Hunajakukka on myös loistava vaihtoehto, jos kyse on keväällä tehtävästä ratkaisusta. Tuoksuvat kukat ovat tehokkaita pölyttäjähyönteisten houkuttelijoita. Loppukesästä kerätyn sadon tilalle kylvetty hunajakukka ei välttämättä ehdi kukkia, mutta silti sen voi syksyäkin vastaan kylvää esimerkiksi heinäkuussa. Kasvusto jätetään molemmissa kylvövaihtoehdoissa syksyllä mitenkään käsittelemättä ja keväällä sen voi kääntää maahan. Maahan käännettynä se on mikrobien ruokaa luovuttaen ravinteita uuden sadon käyttöön. Vähitellen paranee myös maan koostumus, mikäli maahan saadaan jäämään jatkuvasti runsaasti orgaanista materiaalia, kuten esimerkiksi kuivuneita kasveja ja sadonkorjuun naatteja. 

Syksylläkin vielä muistettava


Myöhään loppukesästä vapautunut maa ei välttämättä ehdi saada kasvukatetta, joten silloin orgaaninen eli eloperäinen kate voi olla hyvä ratkaisu. Naatit, lehdet ja ruohosilppu ovat mainioita katevaihtoehtoja, jotka antavat maan lieroille ruokaa ja estävät rikkaruohoja itämästä.

Katettu maa jäätyy hitaammin, jolloin maaperäeliöille jää enemmän aikaa maanparannukselle. Lierot kaivavat pidempään onkaloitaan ja muuttavat kasvijätettä runsasravinteisiksi muruksi. Myöskään tuulet ja sateet eivät pääse kuljettamaan kasvimaasi pinnalta hienojakoista maa-ainesta pois.
Syksyn sateet pääsevät myös imeytymään nopeasti maahan, jolloin keväällä ei ole odotettavissa jääpoltetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla