#suuntanaomavaraisuus 5 2024

 Ilmastonhaltijana puutarhassa

Aika raflaavasti sanottu, vai mitä. Eihän puutarhailija säälle mitään voi tietenkään, mutta on tosi paljon juttuja, joihin voi vaikuttaa. Kyse on kasvien kasvuolosuhteista ja niihin vaikuttamisesta ja säiden vaikutuksen tasaamista.

Isot raparperit estävät tuulen vaikutuksen.

Moni ihmettelee, miksi "naapuri onnistuu, mutta oma yritys ei". Kyse on monien yhteensattumien vaikutuksesta, mitkä kuitenkaan ei ole välttämättä sattumaa lainkaan, vaan harkiten rakennettu kokonaisuus.

Tämän juttusarjan, #suuntanaomavaisuus, blogit on jaoteltu kasvuvyöhykkeittäin, jotta lukijan olisi helpompi hahmottaa, miten kirjoittajan puutarha sijoittuu Suomen kartalla ja millaiset kasvuolosuhteet siellä vallitsevat. Kasvuvyöhykkeitä voi kuitenkin vähän huijata omalla pihalla.

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kasvuvyohykkeet

Kasvin kasvuolosuhteisiin vaikuttaa ensinnäkin maaperä. Mitä materiaalia se on? Savista, hiekkaista, turpeista vai multaista? Miten tiivistä se on, millainen vedenläpäisykyky siinä on, entä vedenpidätyskyky? Onko maaperäeliöitä, mikrobeja ja muita hajottajia? Onko puutarha rinteessä? Mihin ilmansuuntaan se on? Onko ympärillä metsää vai avonaista peltoa? Millainen puutarha itsessään on? Onko se avoimessa maassa, kasvilavoissa, rakennuksen suojassa, rakennusten välissä? Mistä kasveista on kysymys? Varmastikaan ei ole kahta puutarhaa, joissa olisi samat olosuhteet.

Maissi viihtyy runsasravinteisessa maassa ja vaatii paljon kosteutta.

Säidenhaltija puutarhassa tekee asioita, joilla tasoitetaan erilaisten säiden vaikutuksia. Huolehditaan siitä, että tuulinen ilma ei kuivata ja polta kasveja, Kuiva poutajakso ei aiheuta vedenvähyyttä, rankat ukkoskaatosateet eivät upota  puutarhaa. Pelkkä savi tekee maasta vaikeasti muokattavaa, se liettyy sateella ja kuivuu kivikovaksi poudalla. Savella on kuitenkin erittäin hyviä ominaisuuksia. Se pidättää erittäin paljon vettä ja ravinteita, mutta vesi voi jäädä kasvien ulottumattomiin, jos maassa ei ole saven lisäksi muuta. Savimaa kannattaa parantaa kompostimullalla, jolloin muodostuu loistava yhdistelmä. Pidättää kosteutta ja ravinteita, on helposti muokattavaa, kestää poutaa ja kaatosadetta ja vesi sekä ravinteet ovat kasvien ulottuvilla.

 

Varjostusta liialta auringonporotukselta.

Aurinko on elinehto kasveille, mutta liiallisena se polttaa. Kasvi ei ehkä saa maasta riittävästi vettä haihtuneen tilalle ja kasvi kuivuu. Yhteyttäminenkin voi mennä ns. överiksi, eli kasvi joutuu suojelemaan solujaan liialta kuumenemiselta, jolloin yhteyttämistä vähennetään. Suojaa voi tehdä ihan verkoilla tai toisilla, aurinkoa paremmin kestävillä kasveilla.

Kateviljelyssä rakennettaan maata pikku hiljaa ja hyödynnetään maaperäeliöitä. Lierot ja muut hajottajat sekoittava maata, vapauttavat ravinteita katteesta ja parantavan maan vedenläpäisykykyä ja sateenkestävyyttä. Lierot murustava maata ja lierojen tekemät murut ovat erittäin laadukkaita muruja, ne eivät rikkoudu sateenkaan vaikutuksesta, mutta kasveille niistä vapautuu ravinteita.

Kate estää haihtumista ja auttaa sadetta imeytymään maahan sekä tasaa lämpötilavaihteluita aurinkoisella säällä.

Maaperän hyvällä hoidolla saadaan lisättyä sen poudansietokykyä. Multava maa ei kuoretu poudalla, ei lennä tuulen mukana naapuriin, imee kaatosateetkin helposti ja pidättää kuivana kautena paljon kosteutta kasvien juurten ulottuville.

Maaperän ominaisuuksista olen kirjoittanut ihan omalle sivulleen pysyvän tekstin. Kompostoimalla saa kierrätettyä sekä ravinteita, että autettua maaperän säänkestävyyttä.

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2024-saa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/05/haasteena-pitkat-sateettomat-jaksot.html

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/05/matkalla.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-5/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18343

Kasvuvyöhyke 6

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/05/05/touko-24-tunne-kasvimaasi/

Miten kate auttaa kasvimaalla?

Helpota omaa työtäsi ja suojele maata

Rikkaruohojen torjunnassa, maan kulumisen estämisessä ja ravinteiden säilyttämisessä, on aina tärkeää, että kasvimaalla ei ole alueita mulloksella eli ilman kasvavia kasveja tai katetta. Paljas maa houkuttelee uinuvat siemenet ja rikkaruohojen juurenpalat kasvamaan. Riippuen ajankohdasta, jolloin maa jäisi mullokselle, on erilaisia vaihtoehtoja ratkaista ongelma. Mikäli keväällä ei halua ottaa kaikkia alueita käyttöön hoidettavaksi kasvimaaksi, on viherlannoitteiden käyttö helppoa.

Erilaisia vaihtoehtoja on monia

Eri kasveilla on erilaisia ominaisuuksia. Ei voi siksi sanoa, että jokin kasvi on kaikkein paras viherlannoitukseen, sillä olosuhteet ratkaisevat kulloinkin parhaan kasvin. Tiivistynyt/tallattu maa, joka saa levätä pari vuotta, on hyvä kylvää jollain syväjuurisella, monivuotisella kasvilla. Juuret työntyvät tiivistyneeseen maahan ja luovat uusia putkia vedelle, ilmalle ja tulevien kasvien juurille.

Juurien muodossa ja tyylissä on eroja

Apilakasvit, esimerkiksi puna-apila kasvattavat hyvän, syvän juuriston, joka parantaa myös maan mururakennetta. Lisäksi sen juuristossa olevat Rhizobium-bakteerit pystyvät ottamaan ilmasta typpeä ja sitomaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Apila lisää näin maan typpivarastoja. Sama vaikutus on palkokasveilla, kuten esimerkiksi herneellä ja härkäpavulla. Apiloista näyttävä kukinto tulee veriapilalle, jolla on soihtumainen, verenpunainen kukinto sekä hyväntuoksuinen persianapila, jonka marjapuuronpunainen kukinto tuoksuu todella hunajaiselle. Mikäli apila saa kasvaa parikin vuotta, sen juuristo on todella vahva ja syvälle työntyvä.

Erittäin vahva, syvälle tunkeutuva, paalujuuri on myös öljyretikalla, jota nykyään moni ammattiviljelijäkin käyttää maan rakennetta parantavana välikasvina. Öljyretikka on kuitenkin yksivuotisena viljeltävä viherlannoituskasvi. Sen lehdet ovat niin runsaat, että ne varjostavat taimien välissä olevan maan ja siten estävät rikkakasvien kasvua tai ainakin hillitsevät sitä.

Hunajakukka on myös loistava vaihtoehto, jos kyse on keväällä tehtävästä ratkaisusta. Tuoksuvat kukat ovat tehokkaita pölyttäjähyönteisten houkuttelijoita. Loppukesästä kerätyn sadon tilalle kylvetty hunajakukka ei välttämättä ehdi kukkia, mutta silti sen voi syksyäkin vastaan kylvää esimerkiksi heinäkuussa. Kasvusto jätetään molemmissa kylvövaihtoehdoissa syksyllä mitenkään käsittelemättä ja keväällä sen voi kääntää maahan. Maahan käännettynä se on mikrobien ruokaa luovuttaen ravinteita uuden sadon käyttöön. Vähitellen paranee myös maan koostumus, mikäli maahan saadaan jäämään jatkuvasti runsaasti orgaanista materiaalia, kuten esimerkiksi kuivuneita kasveja ja sadonkorjuun naatteja. 

Syksylläkin vielä muistettava

Myöhään loppukesästä vapautunut maa ei välttämättä ehdi saada kasvukatetta, joten silloin orgaaninen eli eloperäinen kate voi olla hyvä ratkaisu. Naatit, lehdet ja ruohosilppu ovat mainioita katevaihtoehtoja, jotka antavat maan lieroille ruokaa ja estävät rikkaruohoja itämästä.

Katettu maa jäätyy hitaammin, jolloin maaperäeliöille jää enemmän aikaa maanparannukselle. Lierot kaivavat pidempään onkaloitaan ja muuttavat kasvijätettä runsasravinteisiksi muruksi. Myöskään tuulet ja sateet eivät pääse kuljettamaan kasvimaasi pinnalta hienojakoista maa-ainesta pois.

Syksyn sateet pääsevät myös imeytymään nopeasti maahan, jolloin keväällä ei ole odotettavissa jääpoltetta.

Sinun marraskuusi

Onko marraskuu synkkää vai ihana jännityksen tiivistäjä, jonka jälkeen joulun aika alkaa?

Olen miettinyt viime päivien otsikoita, joissa yhteen ääneen kerrotaan, miten masentavaa ja synkkää aikaa elämme tällä hetkellä.

Tulee herkästi mieleen sama ajatus, kuin jota aina välillä pohdin kokeillessani mitä kummallisemmalta kuulostavia materiaaleja kasvimaanpohjalle. Lasken leikkiä ja kerron, että "shhh.. ei saa sanoa ääneen, että tämä ei ole ohjeiden mukaan toimivaa, koska meidän puutarhassa kasvit ja maaperäeliöt eivät osaa niitä itse lukea".

Jos otsikot tuputtavat masennusta ja musta synkkyyttä, niin johan mieli menee alas. Ei siis ole aina hyvä juttu lukea kaikenlaista negatiivista.

Marraskuu aloittaa matkan jouluun. Tunnelmaa voi alkaa luoda pikkuhiljaa, suunnittelemalla ja kokeilemalla. Laatikot voi hyvin valmistaa jo nyt pakkaseen. Mieli kevenee, kun tehtävää on vähemmän ja joulunalusaikaan vapautuu mukavaa yhdessäoloa ystävien ja perheen kanssa. Joulukoristeidenkin laittamiseen jää enemmän aikaa sitten joulukuussa.

Voimme itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, miltä aamun jälkeen päivä näyttää. Ei se aina onnistu, mutta ainahan kannattaa yrittää. Kerro ääneen itsellesi, että "Kylläpäs on upea keli lieroille ja muilla maaperäeliöille, saan kasvimaalle enemmän ravinteita käyttöön ensi kesänä kuin tavallisesti." Työaikaa on paljon pidempään maan alla. Pakkanen ei pauku eikä eliöt vetäydy levolle tai syvälle maahan routaa pakoon.

Jos näyttää kurjalta, synkältä ja pimeältä pihamaalla, voit laittaa pienen lyhdyn palamaan ja katsella, miten moninaisia sävyjä voi lehdistä ja märästä maasta löytää. Oikeastaan aika kaunista, kun tarkasti katsoo. Valokuvaan en saanut vivahteita näkyviin lehdistä, joten nyt on kuvassa valoa laatoilla

Joulun valmistelut täyttävät kivasti kompostoria. Perunalaatikko, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, etikkapunajuuret, lohipatee jne. jne. Kaikkien näiden ruokien valmistuksesta tulee kohtalaisen paljon biojätettä, ensikasvukauden mustaa kultaa. Taas yksi ilon aihe! Paljon herkkuja, paljon multaa!

Kinkkurasva, jota ei saa laittaa viemäriin kovettumaan lujaksi tulpaksi, kannattaa imeyttää ja viedä jyrsijäsuojattuun kompostoriin. Multaa siitäkin tulee.

Marraskuu on oikeastaan ihan kivaa aikaa, lumella tai ilman. Viimeisiä syksyn askareita tehdään pihalla ja odotellaan joulunajan alkamista.

Mietipäs, jos ei ole olisi marraskuuta, olisi aika kiire heti lokakuun jälkeen aloittaa joulun valmistelut!

Syksyllä muistettavaa ja tekemättä jätettävää

Syksyn vihdoin saapuessa muistuttelen pudonneiden puidenlehtien tärkeydestä puutarhassa.

Nurmikolla lehdet kannattaa ensin silputa ruohonleikkurilla. Jos haluaa kaikesta huolimatta lehdet pois, ne on paljon kevyempi haravoida silppuna ja ne menevät myös paljon pienempään tilaan. Haravointia voi myös siirtää eteenpäin, kunhan silppuaa aina välillä. Tuuli ei nimittäin lennätä silppua samalla tavalla kuin ehjiä lehtiä.

Jos kestää eräänlaista sekaisuutta nurmikolla, voi silpun jättää lieroille ja maaperämikrobeille syötäväksi talven ajaksi. Keväällä viimeisetkin rippeet katoavat pian. Paksut kerrokset voi hajalevittää isommalle alueelle.

Mikäli lehdet halua haravoida pois, ne kannattaa levittää perennapenkkiin talveksi. Lehdet suojaavat lieroja ja kasveja talven aikana ja tarjoavat ruokaa lieroille ja maaperämikrobeille. Maan routaantuminen siirtyy myöhemmäksi, jolloin lieroilla on pidempään aikaa auttaa sinua puutarhahommissa. Talven aikana ne tuovat myös lämmöneristystä, jolloin pakkasvaurioiden riski pienenee. Keväällä ne hidastavat toki maan sulamista, mutta halutessaan niitä voi vähän möyhentää keväällä. Lämpö pääsee massaan sisälle ja maa lämpenee.

Jos ei halua lehtisilppua perennapenkkiin, niin kasvimaa on myös hyvin iloinen  lehtisilpputalvitakista, samoin lierot. Ja jos ei ole kasvimaata, niin laita ne kompostiin ja saat niistä multaa myöhemmin. Roskikseen niitä ei missään nimessä kannata säkittää kuormittamaan jätteenpolttoa ja metsään niitä ei tule viedä, jotta mahdolliset puutarhakarkulaiset eivät leviä haitallisina vieraslajeina.

Tekemättä jätettävää on siis se perinteinen pihan haravointi putipuhtaaksi lehdistä niin pian kuin mahdollista!!

Kateviljelyyn valmistautumista syksyn saapuessa

Kateviljelyn aloituksessa tulee aina pohdittavaksi, mitä laittaa katteeksi ja mihin. Nyt syksyn hiipiessä vähitellen kesän jälkeen, kannattaa puiden lehdet, mikäli ne haluaa pois nurmikolta, silputa hieman ruohonleikkurilla ja kerätä sitten haravoiden tai jo alun perin keräävällä ruohonleikkurilla. Lehtisilppu kannattaa levittää kasvimaalle sadonkorjuun jälkeen. Kate viivästyttää maan jäätymistä ja antaa lieroille ja muille maaperäeliöille lisäaikaa maan muokkaamiseen. Osa katteesta on mahdollisesti jäljellä vielä keväällä ja se kannattaa hyödyntää silloin kylvörivien välissä. Suojaa kosteuden haihtumiselta ja ruokkii lieroja edelleen.

Keväällä haravoimasi lehdet ovat oivallista katetta kasvimaalla. Mikäli lehdet ovat pääosin tammea tai vaahteraa, ne ovat parempia mustikoiden ja rhodojen juurella ja voit laittaa jo syksyllä silput sinne.

Lintujen pesäntekotarvikkeita tarjoamalla, edellisessä postauksessa mainitulla tavalla ja kiinnittämällä pesäpönttöjä pihaan ja lähistölle, saat pihapiiriisi mahdollisia etanoita ja hyttysiä nauttivia siivekkäitä.


Itse en tosin allekirjoita katteiden etanoiden lisäävää vaikutusta, mutta linnut joka tapauksessa nauttivat niiden rouskuttelusta.