Nyppii mut ei nappaa

 

Pori Kokemäenjoki Hevosluoto

Kalastaminen on kivaa, vaikka aina ei tule saalista. Apupuutarhuri harrastaa vapakalastusta ja minä mato-ongintaa. Menneellä viikolla kävimme useana iltana kalassa, eri paikoissa. Yllä oleva kuva on Kokemäenjoelta Hevosluodosta. Kokemäenjoessa on ihan keskustan tuntumassa sivuhaaroja, jotka ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Rannat ovat ruovikkoiset, eli kaloilla on runsaasti kutu- ja piilopaikkoja.

Kohon tuijottelu on rentouttavaa

Toki saalista on kiva saada, mutta voin seistä ja katsella laineilla keikkuvaa kohoa helposti parikin tuntia, vaikka en saisi mitään saalista. Onkimisen jälkeen vielä iltatee ja kyllä uni maittaa. Onneksi useimmiten tulee kuitenkin jotakin paistettavaa. Nyt on jääkaapissa fileoitu hauki odottamassa pihveiksi jauhamista. Moni ei arvosta haukea lainkaan sen ruotoisuuden takia, mutta jauhettuna siitä saa todella maukkaita pihvejä. Kaikki ruoka vaatii aina mausteet, eihän kukaan jauhelihaakaan syö maustamatta. Siksi en ymmärrä, että kaloista ajatellaan, että ne pitäisi syödä melkein sellaisenaan.

Hauen alla on pari ahventa.

Hauessa oli mätiä, väärään aikaan vuodesta. Hauki kutee keväällä.

Fileoidut ahvenet paistettiin voin kanssa pannulla.

Apupuutarhuri lähti äsken taas kalaan, ehkä saamme lisää ahvenia pannulla vielä illaksi.

Aika juoksee ja minä rämmin rinnalla

 

Minimaissit näyttävät ehtivän tuleentua sittenkin.

Kesää odoteltiin, kesä juoksi ohi ja syksy hiipii paikalle

Näin on tämän vuoden kasvukausi edennyt. Kevään kylvöksistä eivät pavut itäneet, piti tehdä uusinta kylvö. Kevään taimetukset saivat pakkasta, kun pitkän lämpimän kauden jälkeen tuli äkkiyöpakkanen. Uusintakylvöt itivät paremmin, mutta sitkeä kylmä jakso juroutti taimia, mikään ei edennyt. Heinäkuun helteet juoksuttivat sadontuotantotehot äärimmilleen, kasvit unohtivat tuottaa makeutta ja aromeita. 

Salkopapu piilottaa pavut niin, että luulin niiden puuttuvan kokonaan.

Papua, papua, enemmän papua

Viime vuonna oli oikea papukokeiluvuosi. Muistatko, kun ostin umpiointitarvikkeet? Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen valmistamiini esivalmisteisiin. On niin helppo ottaa annoskokoihin säilöttyjä erilaisia papuja, yhdistellä ja tehdä monenmoisia ruokia. Kokemus on osoittanut, että sopivilla mausteilla ruoka ei ole joko sekaruokaa tai kasvisruokaa. Jopa härkäpavut ovat osoittautuneet monikäyttöisiksi ja apukokin suuhun sopiviksi. Jauhoisuus on kadonnut umpiointivalmistuksessa. Monessa kasviruuassa on kukkakaali ja kesäkurpitsa osoittautuneet oivallisiksi runkoaineiksi.

Maustamisessa on tärkeää, että laittaa rohkeasti vahvoja makuja, sillä monet kasvikset eivät itsessään ole kovin voimakasaromisia. Siitä varmaankin juontaa monella kasvisinho. Ei ole uskallettu maustaa riittävästi. Umpioiduista esivalmisteista ruoka myös valmistuu nopeasti, sillä esivalmiste on jo sinänsä kypsää.

Paljon on jo kerätty satoa, mutta vielä on tulossa uusia palkoja.

Tälle vuodelle lopulta tulee ihan hyvä papusato. Lajikkeita ei ole niin monta kuin viime vuonna, mutta ensi vuonna sitten taas enemmän pohdintaa siemenvalikoimassa. Viime kevät oli haastava tammi-helmikuisen niskan välilevypullistumasairaskauden takia ja rajoittunutta elämää ja väsymystä kesti kauan. Niska leikataan nyt syykuussa, joten ensi keväänä olen toivottavasti ns. täydessä terässä. Uusi kasvihuone on ollut ensimmäistä kautta käytössä, maapohja on valmis jne, eli taimetusta voi tehdä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olen päättänyt, että laitan lämmittimen sinne estämään yöpakkasia.

Härkäpapu on takuuvarma. Se onnistuu ihan aina.

Soijaa tulossa

Ihan totta!! Vihdoinkin onnistuin. Tämä on nyt kolmas vuosi. Ensimmäisenä vuonna ei siemenet itäneet oikeastaan lainkaan. Pari pientä yritelmää oli ja nekin kuoli. Viime vuonna sain idätyksen onnistumaan paremmin. Satoakin näytti tulevan, mutta syksyllä juuri, kun olin menossa sadon korjaukseen, oli jokin pieni jyrsijä tehnyt tunnelin soijapenkkiin ja syönyt kaikki taimet maata myöden. Saivat varmaankin ravinnerikkaan talvivaraston. Tänä vuonna soijat ovat kasvihuoneessa ja sato on turvassa, toivottavasti. Eilen otin pari palkoa kuvattavaksi.

Soijapavussa näkyy olevan aina täsmälleen kaksi siementä. Palkojen pinnassa on nukkaa.

En tiedä vielä, miten niitä pitää käsitellä ruuanlaittoa varten, mutta ehtiihän tässä vielä selvitellä asiaa.

Uusi linkki blogissa

En kehtaa laittaa asiasta omaa postausta, mutta sinä, joka olet jaksanut lukea tähän asti, olet ehkä kiinnostunut kuuntelemaan testiäänityksiäni. Olen aloittamassa podcasteja. Sairastaessani keväällä, tutustuin podcasteihin ja ihastuin. Huomasin, että tykkään kuunnella, kun puutarhaihmiset jutustelevat vapaamuotoisesti omasta puutarhastaan, yksin tai jonkun kanssa. Tein pari testiäänitystä. Käytössäni ei ollut mikrofonipidintä, vaan se kulki kädessäni, heiluu siis välillä lähempänä ja välillä kauempana. Siitä puuttuu ns. kuollut kissa, eli se pörrö, joka estää tuulen äänet. Luulin puhuneeni hitaasti, sillä puhuin todella h  i  t  a  a  s   t  i      verrattuna normaaliin puheeseeni, ja silti vain vielä kommentit, että puhut niin nopeasti, että kuuntelija luulee, että sulla on kova kiire. Huh, nyt  ymmärrän, miksi joskus muiden on vaikea oppia uutta asiaa töissä, kun selitän.... puhun liina nopeasti. Yritän opetella hitautta. En ole myöskään editoinut nauhoituksia, eli toiset on lyhyitä, toiset pitkiä. Oikeaa podcastiin pitää tietenkin saada nämä kaikki asiat ensin kuntoon. Kunhan nyt testailin. Käy kuuntelemassa ja laita vaikka viestiä, mitä mieltä olet ajatuksesta.

Linkki löytyy blogin oikeasta reunasta, fb- ja insta-linkkien alapuolelta.  

Minimaissit eivät olekaan ihan minejä. Makeutta on jo, mutta ei aromeja. Pitää vielä odottaa tuleentumista.   

Hyvin kasvaa sateen jälkeen

 Hyvä itävyys

Valkosipulit talvehtivat hyvin ja kasvu kiihtyi sateella.

Rivit ovat lähes täydelliset. Pientä siirtymää joissain kohdissa nelijalkaisten apupuutarhureiden toimesta.

Retiisit ovat valmiita. Viileä ilma takaavat maistuvan sadon. Kesän kuumuus aiheuttaa polttavuutta, jota näihin ei muodostu.

Pestyt retiisit valmiina naposteltavaksi.

Napakat naatit ja rapeat retiisit.

Vielä ehtii laittaa uuden sadon tulemaan näitä herkkuja.

Melkoinen yllätys uudessa kasvihuoneessa

 poisheitetty rihmasto tuottaakin satoa

Osterivinokas.

Muistatko, kun tilasin Fb-ryhmästä yksityiseltä henkilöltä sienirihmastoa? No en minäkään sitä enää muistanut. Tilasin samalla yritykseltä myös sienirihmastopötkylät. No, nuo yrityksen pötkylät tuottivat satoa, mutta yksityiseltä ostetut oli niin pieni määrä, että en saanut sitä kasvamaan riittävästi, tai luulin niin. Kasvatin rihmastoa ensin pienemmissä satseissa puupelleteillä ja kun rihmasto runsastui, laitoin ne isompiin pusseihin. Hygienisoin märän pellettimassan uunissa paistopussissa ja sekoitin rihmastot sitten massaan. Vein suuret pussit autotalliin pimeään ja unohdin ne tyystin. Poissa silmistä, poissa mielestä, sanotaan.

Lisää osterivinokasta.

Siivosimme pihaa talvikuntoon, ja samalla tyhjensin muhituskompostin massa uuteen kasvihuoneeseen. Ehkä muistat, että kasvihuoneessa on korkea sokkeli maan alla ja koko sokkeli täytetään kasvuainekselle. Rakennan pohjan kompostoimalla erilaista biomassaa, kuten haketta ja nurmikonleikkuusilppua. Kerrosten välissä on paljon myös biohiiltä. Ylimpään kerrokseen tulee kompostia ja lopuksi ihan uutta multaa jonkin verran.

Pieniä alkuja on vaikka kuinka paljon.

Avatessani kasvihuoneen oven, oli siellä odottamassa iloinen yllätys. Olin löytänyt elokuussa autotallista sienirihmastopussit. Massa oli kivasti valkoinen ja se piti laittaa ulos jatkokasvatukseen. No, sitten tuli Lähiruokapäivä-valmistelut ja kaikkea kiirettä, sekä sateiset säät. Sade tarkoitti sitä, että pihalle jääneet pussit kostuivat ylen määrin, pussit repeilivät ja massaan pääsi pihalta vaikka mitä, tai niin luulin. Aikani katselin pusseja ja kun täytimme kasvihuoneen pohjaa, ajattelin, että laitan massan vain kompostoitumaan sinne. Tänään sitten on sadonkorjuun aika. 

Huvittelen ajatuksella, että keväällä koko pohja on täynnä osterivinokasta. Kosteuttahan maa saa alakautta, sillä pohjassa on suora maayhteys.

Inkivääristä tuli totta tänä vuonna

 vaikkakin ihan pikkiriikkisenä

Inkivääriä omasta maasta.

Inkiväärin kasvattaminen on hauskaa, mutta mutkikasta. Aloitus on kovin helppo. Imeyttää luomuinkiväärin juurakot vedessä, pilkkoo osiin, laittaa multaan ja kastelee aina kuivahtamisen jälkeen. Tämän jälkeen alkavat haasteet. Vihannespunkki on ihan hulluna herkullisiin vihreisiin varsiin. Maasta nousseet varret on heti suojattava harsolla. Kasvu on nopeaa ja harsotunnelia pitää nostaa harva se päivä. Kevät herättelee lämpöä ja maasta tulee istutuslämmintä, a eikun vaan itäneet juurakonpalat maahan. No niin, nyt sitten menee aina pieleen tämän jälkeen

Joko tulee keväthalla, joka palelluttaa huolimattoman puutarhurin kasvukset tai kevätaurinko ja tuuli ovat liian vahvoja ja tappavat kasvaneet alut. Niin siinä aina käy, kokeile huviksesi!

No, niin kävi viime keväänäkin ja olin varma, että menetin satotoiveet, Mutta arvaas mitä. Tänään kun kaivoin ituvalkosipulien miljoonapenkin ylös, sieltä löytyi kevään istutuksista kasvaneita juuria. Ei isoja, mutta niin upean värisiä. En ole ikinä tiennyt ja nähnyt, miltä oikeasti tuore inkivääri näyttää.

Osasta istutusjuurista oli ryppäänä pieniä alkuja.

Tämä on niin hauska uusi kokemus, että varmasti jatkan kasvatusyrityksiä. Aion biohiilettää maan, johon seuraavaksi istutan kasvaneet alut, niin ainakin kosteutta ja ravinteita riittää.

Syksyn juttuja

 Valkosipulien istutus

Omasta sadosta istutukseen suurimmat kynnet.

Meillä on ollut jo monta vuotta tapana kasvattaa omat valkosipulit. Maun ja hauskan harrastuksen lisäksi itse kasvatetuissa valkosipuleissa on kaksi asiaa, joista en pysty sanomaan, että mihin ne perustuvat. Ensimmäinen näistä on, että ne eivät laukaise migreeniä, kuten kaupan tavanomaisesti viljellyt tekevät. Toinen asia on, että vaikka omia valkosipuleita söisi miten paljon, niistä ei tule ihon läpi sitä sellaista aivan kamalaa hajua.

Suurista kynsistä tulee hyvä sato.

Monta vuotta sitten perustettu itusipulipenkki oli aivan pahuuden vallassa, eli rikkaruohoissa. Ne ovat keväällä niin hentoisia, että miljoonapenkistä oli vaikea kitkeä rikkaruohot ja loppukesästä tilanne oli menetetty. Viime syksynä otimme sieltä jokusia oikeaan valkosipulimaahan. Tänä vuonna päätin purkaa miljoonapenkin kokonaan. Talikoin koko maan, otimme sipulit talteen ja erittäin huolellisesti kaikki rikkaruohot kompostiin.

Tämän syksyn valkosipulipenkki perustettiin kesän maissimaahan. jätin pohjalle hakettimella murskatut maissinvarret ja laitoin miljoonapenkistä kaivetun mullan päälle. Päätin tyhjentää sen kokonaan ja ottaa mullan uuteen maahan, sillä aina käy niin, että sipuleita jää huomaamatta ja lopulta valkosipuleita kasvaa kaikkialla. Mullan päälle laitoin ladattua biohiiltä ja sekoitin sen kevyesti maahan.

Ladatut biohiilet maahan.

Valkosipulin kynnet istutettiin tähän biohiiletettyyn multaa ja päälle päätin laittaa tänä vuonna pussimultaa, Biolanin mustaa multaa. Tähän oli kaksi syytä. Uuden kasvihuoneen kasvualustan rakentamiseen on mennyt kaikki uusi kompostimulta ja muualla ei ole multaa otettavaksi. Oli vähän niin kuin pakkorako. Onhan tästä se hyöty, että keväällä ei ole vanhasta mullasta kasvamassa heti rikkaruohoja into piukassa.

Valmista tuli.

Valmista tuli ja hyvä mieli. Nyt saa valkosipuleiden osalta talvi tulla. Keväällä penkki saa runsaasti kompostimultaa päälleen. Biohiili auttaa kosteudenhallinnassa, sillä kevään lumien sulamisvedet pääsevät imeytymään hiiliin ja niistä riittää vesivarastoa pitkään keväälle. Maa on runsasmultaista muutenkin, koska kaikki oma multani on kompostista tullutta. Jättisuuria kynsiä laitoin 32 kpl, normaalikokoisia 40 kpl ja yksivuotisia itusipuleita noin 55 kpl.

Omenat sadonkorjuussa

 Mehua, hilloa, siivua ja suttua

Pestyt ja kairatut omenat odottamassa.

Meillä on perheomenapuu, joka on noin 20 vuotta vanha Kasvuolosuhteet olivat alkuaikoina melko rankat, sillä aurinko porotti täydeltä taivaalta ja maa taisi olla useammin rutikuivaa kuin jotain muuta. Leikkaamisesta ei ollut tietoakaan ja satokin lähinnä vihjailevaa, eli ei mitään syötävää moneen vuoteen. Ötökät porasivat reikiä, raakileet putosivat maahan tai jotain muuta oli vikana, eikä syötävää syntynyt. Puu oli lähinnä hyönteisten ilona keväästä syksyyn ja kai siinä talvehtimistakin on tapahtunut pienissä koloissa.

Keväisin on ollut tavattoman hienoa seurata, kun linnut hakevat koloista ruokaa. Orava käy popsimassa kukintoja. En tiedä, syökö jotain kirvoja tms. kukkanuppujen kanssa, vai onko keväällä kenties muu ravinnontarve suuri talven jäljiltä.

Ehkä muistat, että olen panostanut pihamme monimuotoisuuteen jo monta vuotta, linnunpönttöjä on pienellä tontillamme aivan valtavasti ja hyönteishotelleja nököttää siellä sun täällä. Ehkä nämä toimet ovat vihdoin alkaneet tuottamaan tulosta, sillä kahtena vuotena on tullut hyvä sato. Ensimmäisellä kerralla en ehtinyt satoa korjaamaan muista syistä, joten tämä toinen vuosi on nyt ensimmäinen, kun sato oikeasti säilöttiin kunnolla.

Meillä ei juoda sokerimehuja, joten mehumaijalle ei ole käyttöä. Puumme on iästään huolimatta melko pieni, joten meille iso sato on kuitenkin mehupuristamolle aivan liian pieni erä. En siis voi viedä omenoitamme tuoremehuasemalle. Omenahilloa kuluu jonkin verran viilin, rahkan ja puuron kanssa. Omenapiirakkaa ei juurikaan tule yhtä kertaa enempää syötyä. Näillä rajoituksilla siis tein säilöntäurakkani.

Omenamurskaa odottamassa puristamista.

Omenamurska puristimessa.

Puristaminen alkamassa.

Puristamisen jälkeen massa kuivuriin.

Mehun säilöntä pastöroimalla.

Hedelmien murskaaminen käsikäyttöisellä murskaimella.

Pastöroitu mehu pullotettuna lasipulloihin.

Loput omenat kuivurissa siivuina.

Puristettu mehu valuu pastörointikattilaan suoraan.

Viime hetken tohinoita

 kattiloissa sosekeitot valmiit

Sokerijuurikassosekeitto.

Herkullista on, testimaistettu ja hyväksi todettu. Palanpainikkeeksi tulee vielä saaristolaisleipäpuikkoja. Juotavaksi kahvia ja mehua. 

Sokerijuurikaslastut kuullotettu.

Porkkanoiden kuullotusta.

Sokerijuurikas, 2,2 kg.

Palsternakkoja.

Huomiselle jäi vielä vähän viimeistelyhommia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti huomenna tulee kävijöitä.

https://lahiruokapaiva.fi/tuottajat/finland-urban-farming-kotitarveviljely/

Herkkua herkkua

 Sadonkorjuu aika on kuumimmillaan

Herneitä ja omenia.

Naapurin pihassa olevalta hernemaalta saadaan pakkaseen herneet ja omenia herkutteluun. Mökillä olleesta pikkiriikkisestä hernemaasta saatiin sen verran satoa, että saatettiin herkutella kertaalleen. Hernemaan koko oli alle 1m2. Naapurin pihassa on isompi maa ja siitä tulee niin paljon satoa, että saan vihdoin taas omia herneitä pakkaseenkin. On ihan eri fiilis ottaa omia herneitä lisukkeeksi, kuin kaupan pakkasaltaasta. Omissa ei ole mitään kasvinsuojeluaineita eikä muitakaan lisättyjä kemikaaleja. On muuten jo siinä iso ero, että syökö tuoreita herneitä suoraan hernemaasta vai ostaako kaupasta korkeintaan edellisenä päivänä poimittuja, tai jopa vielä vanhempaa "tuore"satoa.

Omasta kasvihuoneesta tomaatteja säilöttynä.

Tänä vuonna piti tulla ihan hirvittävän paljon tomaatteja säilöntään. No ei se ihan toteutunut, koska ruukkutomaattien sato on syöty suoraan suuhun. Maku on ollut niin hirmuisen hyvä kaikissa lajikkeissa, että ei ole jäänyt mitään säilöttävää. Yläkuvassa on paahdettuja tomaatteja tomaattikastikkeena, joka valmistettiin uunissa hauduttamalla 4 tuntia.

Kesän uusi kokeilu, munakoiso.

Olen joskus aiemminkin yrittänyt kasvattaa munakoisoa, mutta silloin siitä ei tullut yhtään satoa. Tänä vuonna ostin valmiin taimen luomupuutarhasta ja nyt onnistui. Satoa on tullut ja ensimmäisistä munakoisoista tehtiin öljysäilyke, jossa on mausteena balsamicoa.

Maissi, munakoiso, tomaatit, parsakaali, pensasmustikka, ruusukaali.

Töiden jälkeen on tosi hauskaa kerätä herkkukori. Itse kasvatetun maissin voi syödä ilman kypsennystä. Olen ottanut töihin useana päivänä jälkiruuaksi maissin. Kerran lounaspöydässä taas jutusteltiin mukavia ja oli kiva antaa maistiaisia maissilta. Monelle ei ole tuttua, että maissi ehtii tuottaa satoa avomaalla ja että sen maku on kerta kaikkiaan ihan erilainen kuin tuontimaissien, puhumattakaan esikypsennetyistä tai säilykemaisseista.

Herneitä.

Myöhäinen kylvö tuo myöhäisen hernesadon, kun kaupoissa ei ole enää tuoreita herneitä. Joskus voisi harkita kahta kylvöä. Varhaiskylvöstä saisi pelkkää herkutteluhernettä ja myöhemmästä riittäisi pakkaseen ja maahan jäisi suuret typpivarannot seuraavaa vuotta varten.

Maissi riivittynä veitsellä.

Satokautena syön maissit sellaisenaan, ja talveksi olen pakastanut tähkät kokonaisina. Nyt moni on kertonut somessa, että riipii siemenet ja pakastaa siten, jotta säästyy tilaa. Taidan itsekin tehdä näin tänä vuonna.

Maissi, tomaatit, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Latva-artisokat tuottavat hyvin satoa, mutta en ole vielä osannut valmistaa niitä hyvin. Konsultoin Viikin aikaista kurssikaveriani Micke's Farm , joka tekee vaikka mitä herkkua mistä tahansa, ja opin, että olen keittänyt latva-artisokkia liian vähän aikaa. Perheen jälkikasvu on tosin ilmoittanut, että vast'edes keittäminen pitää tapahtua jossain muualla kuin sisällä hajun vuoksi. Kuulemma kamalampaa kuin kaalilaatikko. Väitteessä saattaa olla jopa perää.

Papuja.

Papusato odottaa keräämistä ja painekattilaa jenkeistä. Toivottavasti tulee pian, ettei sato vanhene. Haluan umpioida papuja talveksi, sillä ajattelen, että saan sillä tavoin helposti hyödynnettäviä säilykkeitä helpottamaan talven ruuanlaittoa ja voin myös vähentää lihan syöntiä omalla sadolla.

Munakoiso

Kanttarelleja

Osa sadonkorjuusta tapahtuu metsästä. Tänä vuonna on paljon sieniä ja olenkin jo kuivannut sekä kanttarelleja että tatteja. Jauhan ihan hienoksi ja käytän mausteena. Kuivattu kanttarellihan ei palaudu enää kunnolla kuivaamisen jälkeen, mutta kun kuivatun jauhaa ihan tomuksi, saa sienen aromia helposti kastikkeisiin.

Härkätomaatti kasvihuoneesta.

Härkätomaatteja tulee paljon. Niiden maku ei ole kovin herkullinen, mutta tomaattikastikkeisiin se on hyvä, koska se on kokonaan täynnä hedelmälihaa ja yksilökoko on suuri, kuten kuvasta näkyy.

Kyssäkaali.

Kyssäkaaleja ei ole vielä säilönyt enkä käyttänyt tuoreena. Se vaatii vielä vähän perehtymistä, sillä en ole aiemmin juurikaan käyttänyt kyssäkaalia missään.

Omasta maasta vai kaupasta?

Kannattaako maksaa?

Kävimme perheen kanssa viherkasviostoksilla. Tiedänhän minä, että tuotteilla ei ole oikeasti oikeaa hintaa, vaan että hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti en voi kuin hämmästellä, jos kaikelle näkemälleni löytyy oikeasti kysyntää. 

Ostokoriimme pääsi sellaisia pienissä ruukuissa olevia kasveja, joiden hinta oli 3 kpl 12 eurolla. Ihan kohtuullinen hinta. Olen sitä mieltä, että kasvi kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä. Jos ostaa ison, kasvihuoneessa optimaalisilla lannoitevesillä kastellun, kasvin, on hyvin epätodennäköistä, että saa pidettyä kasvin hengissä kotikonstein.

Samaan aikaan kun lapset valitsivat kasveja, kuljeskelin liikettä ympäriinsä ja kohdalle osui vieressä olevat salaatit. En voi oikeasti ymmärtää, että joku ostaa salaatintaimia tuollaisella hinnalla heinäkuussa. Parempia ja halvempia saa lähikaupan heviosastolta. Nekin voi laittaa maahan kasvamaan lisää.

Itse kasvatan talvella kolme satoa per taimi. Ei tule paljoa hintaa tuoreille vihanneksille sillä tavoin talvellakaan. Kesällä sen sijaan ei tosiaankaan kannata maksaa 3,3 euroa per taimi lehtisalaatista. Parempi keino on joko ostaa heviosastolta ruukkutaimi tai kylvää tiheään ja käyttää lehdet minilehtinä, niiden babyleaf-juttujen tapaan, mitä näet kaupoissa pusseittain myytävänä.

Tuoretta satoa saa todella vähällä vaivalla. Luitko, kun laitoin mökillä DIY altakasteluun tavallisen multasäkin. Ei siis mitään valmista kasvusäkkiä, vaan ihan vain multasäkin. Altakastelujärjestelmä sallii pitkät poissaolot helteilläkin. Nyt keräsin loput retiisit. Säkkiin oli helppo kylvää ja koska käytin kylvönauhaa, ei tarvinnut miettiä taimien harvennusta. Nyt sato oli valmista ja maku suurenmoinen. Kuumuus ja kuivuus tekevät kesäretiseistä usein polttavia, puisevia, ei kivoja. Kasvusäkin kosteusolosuhteet ovat tasaiset, eli kuivuus ei voi haitata missään vaiheessa. Yllätyin todella positiivisesti, että kosteudella oli näin suuri merkitys, sillä kasvupaikka oli paahteisella terassilla. Kuumuus ei siis pilannut makua, kun kasvuolosuhteet olivat muutoin kunnossa. Hintaa ei tullut juuri mitään. Multasäkkejä saa 3 kpl kympillä, eli saman verran kuin nuo yllä olevat salaatit. Siemeniä on per pussi niin paljon, että yleensä riittää kahdelle vuodelle yhdestä pussista. eli euron verran voi laskea siemenille. Kaikki muu olikin sitten ns. roskaa, eli vanhoja lautoja, vanha muovilaatikko ja vanhat muoviputket. Suosittelen tekemään vielä tänä kesänä, saat vielä satoa salaatista, retiiseistä ja vaikka mistä. Asetat kasvualustan lämpimään paikkaa, jossa voit myös suojata syksyn ensimmäisiltä kylmiltä eli pidennät kasvukautta. Ja on se sitten valmiina ensi kevään varhaiskylvöä varten.