Varas jäi verekseltään kiinni - saalis kateissa

 

Tässä pitäisi olla runsaasti maa-artisokkamukuloita ympärillä, mutta kun ei niin ei. Olin jo ehtinyt laittaa asuinalueen Fb-ryhmään, että kuka haluaa sato. Halukkaita löytyi ja menimme apupuutarhurin kanssa nostamaan herkkuja maasta. Pettymys oli aikamoinen, kun ensimmäisellä talikolla tuloksena oli pulska ripeäkinttuinen myyrä. Ei ehditty kissaa sanoa saati ottaa kuvaa, kun oli jo vipeltänyt piiloon. Nuorempi koiristamme on kyllä ollut hajun perässä jo tovin, sillä melkoisia kaivuita on ilmestynyt kasvimaan aitauksen viereen. Nyt on kräpsät  ladatttu, jotta jäisi kiikkiin. Kyllä, laitan kräpsät, sillä en halua puutarhaani myyrätuhoja ensi talvena.

Myyrä siirteli viime talvena valkosipulin kynsiä ympäri pihaa, eli satoa tuli monesta paikasta. Odotamme mielenkiinnolla, missä meillä kasvaa maa-artisokkaa ensi vuonna. 

Nyt jouduin sitten laittaamaan viestit, että mitään jaettavaa ei olekaan. Yksi kuitenkin kysyi, pystyisikö itsekin niitä kasvattamaan. Noista juuritapeista saa kyllä pilkottua istutusta varten paloja, eli vein niitä kyselijälle. Ensi vuonna hänellä on sitten omaa satoa pihassaan.

Senkin myyrä!

 Melkoisia tuhoja tältä talvelta

Talvi oli leuto ja vähäluminen, ilmeisesti otolliset olot myyrille. Perheessämme on kaksi myyrän metsästäjää, mutta eivät vaan ole löytäneet näitä vipeltäjiä. Tarvinnee pitää pieni nuhtelu. Syksyllä, kun nostimme keltajuurikkaita, oli yhteen riviin kerätty hienosti talvivarastoa. Naureskelin, että ähäkutti, eipä jäänyt meiltä huomaamatta. Taisi myyrä kuulla ja nauraa takaisin viiksiinsä myhäillen, "luuletpa vaan, luuletpa vaan".

Nyt keväällä purimme lavakauluspinoja, joissa oli viime vuodelta puutarharompetta multaantumassa. Vastaan tuli myyrän yllätys.

Ruokavarasto lavatornin alimmassa kerroksessa.

Toisen lavatornin pohjalta löytyi yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä juurikätkö, sekä pesätarvikkeita. Nurmikolla on pitkiä tunneleita ja mikä pahinta, mustikoiden juuret ovat ilmeisesti myös maistuneet. Käytävä lähti lavakauluksesta ja jokaisen pensaan juurella oli suuri monttu, jatkuakseen taas seuraavaan pensaaseen. Harmittaa ihan hirveästi, jos menetämme nuo vanhimmat mustikkapensaat. Onneksi varvut juurtuvat melko helposti, joten levitimme lavatornista uutta multaa pensaiden juurilla hyvän kerroksen.

Pesässä ollut ilmeisesti mukavan pehmeää, lämmintä ja kuivaa.

Toisen alanurkassa asustivat mehiläiset viime kesänä. Kaivoimme hyvin varovasti multaa, mutta ei löytynyt mitään merkkejä pesästä. Emme toki kaivaneet maan alle, koska oli tarkoitus vain poistaa muodostunut multa. Olisi ollut tosi hauskaa löytää mehiläisvahakennoja, tai edes jotain merkkiä pesästä. Olisikohan talven myyrät syöneet kaiken nälkäänsä? Koska pohjimmaisena oli monenmoista risua ja keppiä, löytyi ihan valtavasti siiroja. Kuvaan ei saanut kaikki näkymään, olisi pitänyt kuvata niin kaukaa, että siirat eivät olisi näkyneet. Alakuvassa kuitenkin joitakin ja vasemmassa reunassa näkyvä valkoinen mahapuoli, oli suurin siira, mitä olen koskaan nähnyt.

Siirat ovat tehokkaita hajottajia puutarhassa.

Tälläkin siiralla oli kunnolla kokoa ja näköä.