Avoimet puutarhat/Eura 2020
Onnekseni pääsin tänä vuonna osallistumaan avoimet puutarhat tapahtumaan Eurassa. Monena vuotena olen aikonut paikalle, mutta aikataulut eivät osuneet yksiin. Koronatilannekin oli sen verran rauhallinen, että tapahtuma voitiin pitää.
Puutarhureina toimivat Esa ja Anitta. Heidän puutarhassaan yhdistyvät taide, kukat ja hyötypuutarha.
Kesäpäivänä lammen rannalla vilvoittelee, ehkä Saimaalta läntisempään Suomeen lomalle saapunut hylje.
Perheemme rakastaa akilleijoja. Tällaiset kaksiväriset erikoisuudet ovat kertakaikkiaan upeita.
Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, eikä matkustaa maanääriin nähdäkseen banaaniruo'on kasvavan.
Puutarhavierailijaa ilahduttivat selkeät ja kattavat opasteet.
Hatuntekijän taidonnäyte.
Monesti puhutaan nousuhumalasta, tätäkö se tarkoittaa? Ainakin tässä humala on vahvassa nousussa.
Jos pelkää mennä yksikseen suolle sadonkorjuuseen, on aina mahdollisuus luoda suo kotiin, kuten Esa ja Anitta ovat tehneet. Eikä eksymistä tarvitse pelätä.
Iltapäiväkahvihetken voi istua keinussa ja ihastella tasapainoista kukkaryhmää.
Ei kävijä kotiin pääse ilman uutuuksia. Hevoskastajantaimet ja kivikkokasveja muutti meidän puutarhaamme
Maissit ja kurpitsat kasvoivat valtavan rehevinä automatisoituine kastelujärjestelmineen. Puutarhavierailija kuunteli ja hämmästeli, miten hienot systeemit mahdollista rakentaa, kun on taitoa ja viitseliäisyyttä.
Pienten yksityiskohtien avulla löytää usein itselleenkin vinkkejä moniin ongelmakohtiin. Oivasti lukittu kohopenkin nurkkaus.
Joskus sanotaan, ettei sovi nostaa ketään tikunnokkaan. Tämä norsu lienee toista mieltä. Hymyhuulin kasvattaa kivikkokasvia.
Hieman jähmeä nuoripari seisoskeli puiden katveessa. Ehkä heitä vähän jännittää näin suuressa väkijoukossa, vaikka turvavälit pysyivät ja tilaa riitti ihan jokaiselle. Toivottavasti illan hämärissä vähän rentoutuvat.
Pölyttäjät viihtyvät tässä puutarhassa.
Olen vähän huono tunnistamaan lintulajeja, mutta tämä on selkeästi mestarikalastajasorsa.
Hämmästelen, kun moni sanoo, ettei halua olla pelkkänä seinäruusuna. Eipä tarvitse tämän ruusun paikkaansa ja ulkonäköään hävetä.
Joskus pitää katsoa vähän tarkemmin, jotta havaitsee ja osaa huomioida muita. Ei sovi istua tälle kannolle, ettei litistä tätä pientä taapertajaa.
Vaviskoon myyrät ja hiiret, täällä vartioin minä!
Veden solina rauhoittaa kävijän mieltä ja luo mikroilmastoja niin kasveille kuin eläimillekin. Kaikki kiittävät.
Kiitos Esa ja Anitta että saimme vierailla puutarhassanne!
