Muista tyhjentää kompostisi viimeistään marraskuussa

 Muuten uhkaa usein täyttyminen talvella

Taidetta kompostin sisäkannessa.

Olen jo monena vuotena noudattanut sääntöä, että marraskuussa pitää tyhjentää komposti. Tänä vuonna rytmi vähän muuttui, kun uuteen kasvihuoneeseen menee loputtomasti kompostimultaa. Sinne laitettavan massan ei tarvitse olla valmista, riittää, että se ei enää houkuttele jyrsijöitä.

Kaksi kompostia rinnan ja suojasilta väliin tyhennyksessä.

Ei varise kompostia väärään paikkaan.

Siisti homma.

Aloitimme apupuutarhurin kanssa tänään syystoimet. Ensimmäinen asia oli, että muhituskomposti tyhjennettiin kasvihuoneeseen ja täyttökomposti siirrettiin muhituskompostiin. Rutiineihin syksyllä kuuluu aina lisäksi se, että kompostien jyrsijäturvallisuus tarkistetaan ja kompostin alta otetaan ravisseet mullat pois.

Tyhjennyksessä tarkistetaan, että ei löydy aukkoja jyrsijöille

5 mm reiät ruostumattomassa teräslevyssä estävät hiiret ja muut.

Seinien pitää olla myös ehjät ja kaikki saumaukset.

Täyttökompostin alla on tiilet. Väleissä urat, jotta ilmankierto on taattu.

Muhituskomposti on laattojen päällä ja pienet urat niiden välissä.

Tällä kertaa täyttökompostikin oli jo niin maatunutta, että sen olisi voinut laittaa suoraan kasvihuoneeseen, mutta ajattelin, että on varmastikin ihan hyvä muhittaa sitä vielä hetki. Kääntämisen jälkeen lämmöt nousevat yleensä vielä ylös ja se on hyväksi massan hygienisoitumisen takia. En tietenkään halua uuden kasvihuoneen multaan mitään tautiriskiä.

Ei houkuttele jyrsijöitä, mutta maatuu vielä lisää muhituksessa.

Tyhjennyksen yhteydessä haen aina naapureiden kompostitynnyrit, vaikka olisin ne ihan hiljan tyhjentänyt. Mitä enemmän saa biomassaa kerättyä, kun aloittaa ihan tyhjästä kompostista, sitä tehokkaammin prosessi alkaa ja kuumentuu hyvin korkeisiin lämpötiloihin ja hygienisoituminen hoituu.

Uudet biojätteet ladattu ja kuivikkeita päälle.

Lopuksi juurikkaiden naatteja maasta kotiloita houkuttelemasta.

Parin päivän päästä kansi mene jo helposti kiinni.

Kasvihuoneen maan parannusta

 Naapureilta lahjoituksia

Ruohonleikkuusilppua ja pensasaidan lyhennysoksia.

Uusi kasvihuone on niin iso, etten pysty hakemaan yhdellä kerralla riittävän paljon hevoskaa. Kuopan kaivamisesta jäi myös ylen määrin kivennäismaata ja sillekin pitää keksi käyttöä. Kasvatan kaiken maapohjalla kasvihuoneissani, joten nyt pitää saada rakennettua ravinteikas multava maa. Olen päättänyt laittaa hurjat määrät nurmikonleikkuusilppua, haketta, aidanleikkuuoksasilppua sekä biohiiltä pohjalle Sekoitan ne ensin keskenään ja sen jälkeen sekoitan siihen kaivamaani savipitoista kivennäismaata. Ehkä saan haettua jonkin verran hevoskaa, jonka sekoitan vielä mukaan ennen talvea. 

Kaivettua savipitoista kivennäismaata säkeissä.

Jotta biohiili tulee kunnolla ladatuksi talven aikana, tyhjään tästä lähtien kaikki valmiit kompostit suoraan uuteen kasvihuoneeseen. Sen ei tarvitse olla edes valmista, kun on tähän käyttöön juuri sopivaa. Maatuminen pitää olla vain siinä vaiheessa, ettei se houkuttele haittaeläimiä enää.

Lierot alkoivat heti touhuun, kun 

Jotta lieroilla on jotain purtavaa, kerrytetään orgaanista ainesta savisen kivennäismaan paranteeksi hurjia määriä.

Pensasaidan leikkuusilppua.

Biohiiltä.

Kompostia.

Savista kivennäismaata, joka on tallautunut todella tiukkaan työn aikana.

Ihan mieletön fiilis!

Olen juuri lähdössä Hevosluodon palstoille

Kateviljely on aivan superia!

Aamulla on pakattu mukaan vietäväksi ladattua biohiiltä ja kuivaa biohiiltä, kompostijuttuja ja kaikkea kivaa, joiden avulla saan kerrottua kompostoinnin saloista ja maan kasvukunnon parantamisesta ja mikä parasta, helposta puutarhanhoidosta.

Tällaiset tilaisuudet saavat perhoset vipeltämään mahassa ja omakin harrastusinnostus saa roiman latauksen energiaa. Muiden harrastajien kanssa touhuilu ja ajatusten vaihto on aina hurjan antoisaa ja opettavaista, puolin ja toisin.

Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

pihakirppis 27.7. ja Kompostineuvontaa

 Harmaalinnan pihakirppis 27.7. tervetuloa, lisäksi perennoja

Oma myyntipisteeni on Raudikkotie 2, jossa nuo otsikon asiat ovat. 

Muut myyjät ovat näissä osoitteista ja heidän myymänsä tuotteet:

(myyjiä voi tulla vielä lisää)

Täyttyikö lämpökompostori puutarhajätteestä?

 Tee "erilliskompostointi" sellaiselle, jossa ei ole itäviä siemeniä

Puutarhajäte ei aina tarvitse kuumaa kompostointia

Meillä on mökillä meneillään uusien kukka- ja kasvimaiden rakentaminen. Maa on kivistä ja savista, johon ei saa kaivettua edes kuoppaa. Puutarhajätettä ei tule kovin paljon, koska nurmikkoa ei leikata keräävällä ja monet kitkentäroippeet  silppuan saman tien nurmikolle leikkurilla. Luitko jo edellisen pintakompostointia nurmikolla postaukseni?

Kompostin tyhjennys on hyvä tilaisuus tarkistaa kunto

Kompostin tyhjennyksen yhteydessä on hyvä aina tarkistaa, että rakenteet on kunnossa, eikä mistään löydy jyrsijöille kulkuaukkoja. Alakuvassa näkyy oman lämpökompostorini sisus: seinämät on metallia ja pohjassa pienireikäinen ruostumatonta terästä oleva levy. Ilma pääsee kulkemaan rei'istä, sillä komposti on kulmistaan laattojen päällä, mutta jyrsijät ei rei'istä pääse. Suotovettä ei tule, sillä käytän kuivikkeita aina sen verran, että massasta ei valu nesteet. Kaiken varalta laitan silti aina pohjalle ensin kuivike-kerroksen, sillä "ei vara venettä kaada". Ja kompostiahan ei kuulu pestä, sillä olemassa olevaa mikrobistoa ei kannatta huuhdella pois. Uusi kompostoitumisprosessi alkaa jouhevasti, kun mikrobit on jo valmiiksi olemassa.

Kasvimaahan tarvitaan paljon uutta multaa

Jossain vaiheessa joudun ostamaan mökille ison lavallisen multaa, jotta saan riittävän ison kasvimaan, mutta nyt alkuvaiheessa teen mullan itse. Laitoin ystävältäni saamiani homeisia heiniä vanhoihin multasäkkeihin ja sekaan keskeneräistä kompostia, jotta tulee hyvä mikrobisto mukaan. Massan kastelin hyvin sadevedellä. Seuraavaksi laitan pussit tiukasti kiinni niin, että niihin ei pääse valoa. Pusseissa ainekset muhii hiljalleen mullaksi.

Multasäkit toimivat hyvin muhituksessa ja mädätyksessä

Multasäkkejä ei kannata muuten koskaan heittää pois. Ne on tehty hyvin kestävästä muovista ja niitä voi käyttää uudelleen todella monta vuotta. Äidin kukkapenkkeihin tulee aina keväällä uusi ohut multapinta, jotta on "vanhan ajan siistin näköistä" ja säkit laitetaan visusti talteen. Osa käytetään pakkausmuovien roskiksina ja osa tällaisiin erilaisiin komposti/multa/kitkentäroska -käyttöön.

Jos aineksessa on mukana itäviä siemeniä, ne pitäisi ensin mädättää, jotta multaan ei jää rikkaruohoja ja muita ei toivottuja kasveja.

Nurmikolla pintakompostointia?

 Vuorenkilpeä on hankala kompostoida mökkikompostissa

Oletko joskus yrittänyt saada vuorenkilpien juurakoita kompostoitumaan mökkikompostissa? Minä olen ja oma kokemus on, että se on tosi hankalaa. Juurakot ovat niin meheviä, niissä riittää kasvuvoimaa ihan hurjan kauan, eivätkä ne tarvitse edes valo aloittaakseen kasvun. Lopputuloksena on, että kun otat muun massan pois, saat hyvään alkuun lähteneitä vuorenkilpiä istutettavaksi. Tuossa yläkuvassa on ne raivaamani vuorenkilvet, että sain mökille pienen hernemaan.

Tällä kertaa niin ei käy, sillä levitin nuo edellisessä postauksessa kitketyt vuorenkilvet päiväksi aurinkoon ja silppusin ne ihan pieneksi nurmikolle ruohonleikkurilla. Lopusta huolehtii hajottajat ja sää. Aiemmin olen silpunnut kuivuneempia varsia, ja ovat olleet paljon vaikeammin pilkottavia. Juurakot ovat olleet niin lituskaisia, että leikkurin terä ei osunut niihin. Nyt juurakot olivat lehtien kanssa vielä yhdessä ja silppuaminen onnistui tosi hyvin.

Samalla tavalla silppuan useimmat kitkentäroippeet ja varsinkin syksyn lehdet. Viime syksynä tammesta ei tippunut lainkaan lehdet ja niitä ole keväällä tuulen riepottelemana ihan kaikkialla. Joka paikkaan ei päässyt leikkurilla ja ne laitoin kompostiin. Kovin vähän sinne tulee mitään nykyään, sillä keittiön biojätteitä sinne ei voi laittaa, koska mökkikompostit eivät ole jyrsijäsuojattuja, vaikka ovatkin eristettyjä. Syksyllä taas tietenkin vuoden vanha huussijäte menee jatkokompostoitumaan, vaikka se meneekin vain koristekasveille.

Oli luntaaa tulvillaaaaan

ja raikas kesäsää

No johan sademyrskyn lykkäsi. Ilmastomuutos on todellakin näkynyt tänä vuonna. Ensin kevät on myöhässä, sitten se tulee rytinällä. Kevätsateet tulivat yli kuukautta aikaisemmin, runsaampina kuin aiemmin. Kuivuutta kesti hirmuisen kauan. Lämpöä saatiin pitkän aikaa 30 asteen hujakoilla. Mutta entäs nyt? Sadetta tulee taivaan täydeltä, lämpötila putosi 20 astetta ja kaaliverkot ovat painuneet rakeista, rikkoutuneesta harsosta puhumattakaan.

Kun maa on märkää, on heti toimittava

Apupuutarhurin kesämökkipuutarha on ollut suunnitteluvaiheessa pitkään. Syynä ei ole apupuutarhurin saamattomuus, vaan mökkimaan haastavuus. Meteoriitin tekemän järven reuna-alueet ovat aivan käsittämättömän kivisiä. Lapiolla ei voi kaivaa mistään. Uuden puutarhan tekeminen vaatii siis kasvualustan rakentamisen ihan alusta alkaen. Peitimme edelliskesänä kukkamaan ensimmäisen osan pressulla, jotta lierot pääsivät touhuamaan. Kastelimme maata, ettei sinne tullut liian kuivaa. Pressu ei ole täysin valon estävä, joten rikkaruohot ja muut eivät kuolleet. 

Mustikat odottavat istutusta. Toinen on ihan surkea rääpäle, koska oli jäänyt makeasinikuusaman jalkoihin. 

Nyt kun oli kahtena päivänä satanut kunnolla, saatoimme kaivaa kotipihasta yhden karviaisen ja kaksi mustikkaa. Kun maa on riittävän märkää, irtoaa juuristo paljon helpommin ja vahinkoa tulee vähemmän. Olemme jo viime kesänä laittaneet perennojen jakotaimia purkkeihin, koska kävimme niitä myymässä erilaisissa tapahtumissa. Nyt ne ovat todella vahvoja, sillä talvesta selvinneet ovat vahvoja perimältään. Niitä kannattaa siis laittaa uuteen puutarhaankin.

Katetta päästään lisäämään varmaankin seuraavalla mökkireissulla. 

Tehokas kolmituntinen työrupea teki paljon muutosta. Perennat pääsivät kompostimultapenkkiin, johon laitettiin ostomultaa pinnan tasoittamiseksi. Istutuskuoppaan laitettiin myös ostomultaa, ettei maa ole liian vahvaa juuristolle. Tämä penkki on vasta pieni nurkkaus uudesta suunnitelmasta. Rakennamme puutarhan pieninä osina, niin tulee aina jotain valmista, eikä ole pelkkää keskeneräistä koko ajan.

Kirsikkapuu on monta vuotta vanha, mutta kivikkoisessa kuivassa maassa ei ollut päässyt kasvamaan, ohutta saittaa kaikki oksat.

Mustikat ja karviainen pääsivät entiseen nurmikonreunuskukkapenkkiin ja kirsikkapuu hiekkalaatikon tilalle, missä kauan sitten kasvoi hieno tammi.

Oletko sinäkin kiinnostunut puutarhasi hiilimäärästä?

 Hiilivarasto vai jopa Hiilinielu?

Ladattua biohiiltä odottamassa kasvualustan sekoittamista.

Mietin usein, että onko pihani hiilinielu vai mikä. Tontillemme tulee naapureiden biojätteet, jotka kompostoin ja käytän puutarhassani. Tontillemme tulee myös alueen naapureilta pensasaitojen kaatorisut, jopa useita satoja pensasaitametrejä vuodessa, jotka haketan ja käytän joko katteena tai komposteissa seosaineena. Hamsterin häkissä käytetty hamppukuivike lisätään kompostin muun hakeseosaineen joukkoon. Syödyn ruuan perkuu- yms. jätteet kompostoidaan itse ja multa käytetään puutarhassa. Keväällä tuon 3 metrisen peräkärryn täynnä hevosenlantaa kasvihuoneeseen palamaan ja lämmittämään sitä. Tontillemme tulee siis hyvin paljon ulkoista biomassaa ja se jää pihaamme. 

Naapurilta tullutta puutavaraa haketukseen.

Poistuvaa hiiltä on tietenkin hengitetty hiilidioksidi, sekä eliöiden tuottama aineenvaihduntahiilidioksidi. WC on vesivessa ja hiiltä poistuu vedenpuhdistuslaitokselle. Tontille tulee puutavaraa, joita käytetään rakennelmissa. Puiden lehtiä ei haravoida pois, vaan silputaan ruohonleikkurille nurmikonparanteeksi. 

Nurmikkosilppua katteena.

Palsternakkaa ruohosilpussa.

Uuden lavakauluksen pohjalle voi laittaa keskeneräistä kompostia, risuja ja vaikka mitä orgaanista ainesta.

Maahan saa jäädä lehdet joko sinällään, tai nurmikolla leikkurilla käsiteltyinä.

Kateainetta saa kätevästi olkipaaleista, joita saa ilmaiseksi esimerkiksi talleilta. Hevosille ei voi käyttää kuivikkeina kastuneita paaleja.

Pihassa on runsaasti puita ja perennoja, linnuille ja hyönteisille asumuksia. 900 neliön tontilla on jo 12 pönttöä ja juuri sain valmiiksi 2 lisää, yhden kuusitiaiselle ja yhden sinitiaiselle. Edelliset kaksi olivat lentoaukoltaan harmaavarpusille suunnattuja.

Kasvimaan menetelmänä on kateviljely orgaanisella katteella. Sadevesiä otetaan runsaasti talteen ja hyödynnetään kasvimaalla, jolloin vesi imeytetään maahan, eikä valuteta hulevetenä jokeen. Avointa mullosta ei ole kuin vähän keväällä, kun kylvöksille ja pienille taimille ei täyskatetta voi vielä laittaa. 

Hakekasa odottamassa käyttöä tai siirtoa tynnyriin säilytystä varten.

Kompostimullan käyttö ja elävä kate vilkastuttavat maan hajottajaeliöiden aktiivisuutta ja lieroja on runsaasti ja ovat todella suuria. Kasveja on niin syvä- kuin pintajuurisia. Kukkamaissa on maanpeitekasvit.

Riikka Aro on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia "Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen". Nämä ovat vaikeita asioita. Yksi iso kriisi maailmalla voi muuttaa tilanteita niin paljon, että tavallisen kuluttajan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ukrainan sota yhtenä esimerkkinä mainitakseni asumiskustannusten vaikuttajana ja sitä kautta hiilijalanjälkeen lämmitysmuotojen valinnassa. Toisaalta se toi muitakin muutoksia. Maailmankaupan myötä kotimaisen huoltovarmuuden merkitys kasvoi entisestään, vaikka korona-pandemiakin jo herätteli pohtimaan.

CO-CARBON tutkimushanke on tehnyt kotipihan hiilikortiston. Hanke on monialainen ja mittaa sekä tutkii kaupunkivihreän hiilensidontakykyä. 

Hiilikortiston avulla voi käydä oman pihan ominaisuuksia läpi ja selvittää hiilensidontakykyä. 

Voin olla melko tyytyväinen oman pihani ratkaisuihin. Vaikka kortiston avulla ei voi laskea lukemia, olen kuitenkin tehnyt juuri oikeita toimia. 

Nyt on taas SE aika vuodesta

kun talikoimme urakalla hevoskaa

Joskus kevät alkaa helmikuussa ja joskus näemmä vasta huhtikuun puolivälissä. Minun kevääni alkaa nimittäin siitä, kun saan kasvihuoneeseeni lämmityksen päälle. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, saatat muistaa hevoskan, mutta jos olet ihan uusi lukijani, saat ehkä vinkkejä omaan puutarhaasikin.

Tässä lähtötilanne lantalavasta, melko täysi jo.

Sunnuntaina ajoimme tutulle hevostallille. Meillä on käytössämme 3 metrinen peräkärry. Nykyinen kasvihuoneeni on noin 2 m* 2,4 m, jonka pohjan kaivan aina syksyllä tyhjäksi kasvukauden mullasta. Kasvimaa saa tämä mullan pintaansa, eli tavallaan joka vuosi kasvimaan multa uusiutuu kasvukerroksen osalta. Tämä on yksi syy, miksi vuoroviljely ei ole juuri niin tärkeää minulla. Maahan ei voi tulla suuria ravinnepuutoksia, sillä kasvihuoneen pohjalta tulee runsaasti palanutta hevosenlantaa. Lisäksi koko talven kompostimullat laitetaan vielä keväällä maahan. Melkoinen orgaanisen aineksen lisäys siis vuosittain. 

Kyllä lavasta aika paljon lantaa lähti meidän kyytiimme.

Kasvihuone muistutti vielä viikko sitten lähinnä kahluuallasta. Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen veden osalta. Nyt jo on sadevettäkin liki 2000 litraa kerättynä. Sateet ovat olleet todella runsaat maan ollessa jäässä, joten maan alapuolella oleva kasvihuoneen pohja on toiminut hyvänä ojana pihassamme. Nyt onneksi vesi oli jo imeytynyt maahan, joten lämmityksen uskalsi aloittaa. Ihan veteen ei olisi massaa kannattanut laittaa. Tuskin olisi alkanut lämmetä.

Rampit auttavat kottikärryjen kanssa touhuamisessa.

Tänä vuonna tallissa oli muutettu kuivikkeiden käyttöä. Ensinnäkin heillä on pihatto, josta talven lannat oli juuri siivottu lantalavalle. Lannan seassa oli sen vuoksi runsaasti hiekkaa. Painoa tuli hurjasti enemmän kottikärrylliseen. Massa oli myös märempää kuin aikaisemmin. Hiekka sitoo vettä massaan näemmä tosi paljon. Kuivikkeiden osalta heillä oli tullut turpeen tilalle olkipelletit, ne samat, joihin laitoin osterivinokkaani kasvamaan. Olimme nimittäin samaan aikaan pellettiostoksilla hevosten omistajan kanssa.

Pellettikuivikkeet ovat kostuneet ja hajonneet täysin, ja lannassa se näemmä tarkoittaa nyt tasaisempaa massaa. Vähän jännitti, että mitenköhän tämä uusi massa toimii, sillä aiemmin lanta on alkanut jo heidän lavallaan palaa ja höyry on noussut talikoidessamme massaa. Nyt lämpenemistä ei juurikaan huomannut.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä peräkärry tyhjennettiin maanantaina ja nyt keskiviikkona massa oli jo lämmennyt 32 asteeseen. 

Ostin viime keväänä suursäkin biohiiltä. Alunperin se piti mennä mökille uutta kasvimaata varten, mutta suunnitelmat eivät aina mene kuten toivoo ja säkki on edelleen kaupunkipihassamme. Nyt päätin, että sekoitan biohiiltä hevoskaan kasvihuoneen pohjalle. Siellä se lisää nyt massan huokoisuutta, tulee ladattua kesän aikana ja lisää vedenpidätyskykyä kasvukaudella.

Lopuksi tyhjensin vielä toisen multavarastokompostin ja päälle harsokerros lämmöneristeeksi. Nyt vain pitää odotella pari päivää ja voin siirtää taimet autotallista kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Massa lämmittää taimilaatikoita alapuolelta ja harso pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkopuolella. Taimista tulee vantteria. Heti levityksen jälkeen lämpö oli 20 astetta massassa.

Ovi kiinni ja odottelemaan lämpöjen nousua.