Melkein tuli ensin itku

 Kaikki oli tuhottu

Valokaapelityöt jättivät multa-alueet.

Alueellamme tehdään valokaapelitöitä. Jokaisen tontin vieressä olevalla kaupungin kaistalla kaivettu ja pinta tasoitettu. Urakkaan kuuluu, että tulevat laittamaan nurmikon siemeniä parin viikon päästä. No, jotkut ajattelevat, että sittenhän on kaikki kunnossa. Ensi keväänä kasvaa taas nurmikko.

Mutta kun en halua nurmikkoa. Tässä kasvoi luonnonkukkia täydessä kukassa, kimalaiset pörräsivät ja monet muut hyönteiset. Ei pörrää enää, ainakaan tänä syksynä.

Tämä oli aivan täynnä kukkia vielä hetki sitten.

Sittemmin huomasin, että koska olen ostanut uusia niittykukkaseoksia, tämän onkin oiva tilaisuus laittaa siemenet multaan. Kävin jopa sanomassa kaivuu-urakoitsijalle, että miten saan estettyä, etteivät laita nurmikkoa minulle, koska haluan kylvää omat siemenet. Sovimme, laitan kepin ja lapun, niin jättävät tonttimme reunat ilman nurmikon siemeniä.

Hyvää Juhannusta

 

Niitty mielessä?

 Onnistuu joskus sattumalta ja joskus ei edes paljolla työllä

Tuollaiset kokemukseni ovat niityn perustamisesta. Niitty on suomalaisessa ympäristössä ravinneköyhää, vähän kuivaakin aluetta. Sellaisen rakentaminen ei olekaan ihan yksinkertaista, jos lähtötilanne on pitkään viljelyksessä ollut runsasravinteinen paikka.

Siitä on jo tosi monta vuotta, kun ensimmäisen kerran laitoin niittykukkaseoksen maahan. Alusta, eli vanha nurmikko, ei tosiaankaan ollut niittykelpoista, mutta siihen aikaan en ollut vielä yhtään perehtynyt aiheeseen. Lopputuloksena oli, että muutama kasvi kasvoi ja suurin osa ei. Onneksi luonto on melko sopeutuvaista ja kun vain jättää aluetta hoitamatta, tulee luonto kyllä siihen vieraaksi.

Vähitellen luonnonkukkia on tullut nurmikolle. Leikkurilla aina kierretään nämä. Kierrettävä alue kasvaa ja niitä tulee lisää koko ajan.

Näin on käynyt ainakin minulla. Lajikirjo ei ole kovin suuri ravinteikkaassa maassa, mutta kyllä meidän luonnonkasveissa on sellaisiakin, jotka pärjäävät. Nurmikollamme on nyt varsinkin virnaa. Se kukkii kauniisti keltaisena koko kesän ja pitkälle syksyyn. Koska en leikkaa niitä lainkaan, on talven jälkeen alue aika ruman näköinen. Virnan varret ovat aika vankkaa tekoa ja maa on lumenpainamana ihan täynnä varsia. Eipä se haittaa, sillä kyllä uusi kasvu ne peittää.

Mökillämme on ollut monta vuotta valtavat nurmialueet, koska äitini piti sellaisesta. Maa on kuitenkin tosi kivistä ja kuivaa, eli nurmikko ei ole koskaan sellaista tiheää tummanvihreää, vaan lähinnä huonosti kasvavaa, paikoittain palanutta kasvustoa. Seassa on aina sen verran kasvaneita osia, että on "pakko" leikata, jottei ole epäsiisti.

Olen päästänyt nämä alueet nyt villiintymään niityiksi. Leikkaan ruohonleikkurilla vain käytävät, joita pitkin kuljetaan. On hauska seurata kasvien vaihtumista vuodesta toiseen. Koska lyhyeksi leikattuna maa kuivui, on muutosta tapahtunut myös ihan kasvuolosuhteissa. Korkeampi kasvusto pitää maanpinnan kosteampana, eikä tuuli pääse kuivattamaan sitä myöskään. Tapahtuu muutoksia, jotka kiihdyttävät muutosta edelleen. Osassa nurmikkoa on valtavat vuohenputkikasvustot ja haavanvesakko. Osassa nurmikko on tänä vuonna voikukkaa, mitä ei ole ollut vielä kertaakaan. Mielenkiinnolla seuraan, mitä muutoksia tapahtuu tämän jälkeen. Viime vuonna oli aivan valtavasti kissankelloja. Tänä vuonna näkyy olevan poikkeuksellisen paljon voikukkia. Luin eräästä someryhmästä, että moni muukin on tehnyt saman havainnon: voikukkien määrä on tänä vuonna suurempi kuin aiemmin.

Nyt olen lukenut niityistä vähän enemmän. Erityisen kiinnostava on Tiehallinnon Tie- ja liikennetekniikan julkaisu 12/1999 eli vuodelta 1999 oleva selvitys. En olisi uskonut, että 25 vuotta sitten on selvitetty, miten tieluiskiin saadaan niitty. Käytiin muuten keskustelu perheessä ja me olimme sitä mieltä, että se on tieLIUSKA ei -LUISKA. No mutta asiaan, taitanut selvitys jäädä jonkun työpöydälle, kun niittyjä ei ole paljonkaan näkynyt tieliuskaluiskissa, enemmänkin leikattavaa nurmikkoa, lupiineja ja pensaita. Vuonna 1999 selvityksen motiivina oli määrärahojen pienentyminen hoitotöistä. Ei siis mitään uutta taivaan alla, rahat pienenevät jatkuvasti. Uutta on sen sijaan se, että nykyään niittyjä lisätään, jotta hyönteisillä olisi paremmat elinolot, linnuilla pesimispaikkoja ja luonnon monimuotoisuus lisääntyisi. Eri syyt, samat ratkaisut. Olen usein sanonut, että puutarhassa mikään ei vaadi niin paljon työtä, kuin leikattava nurmikko. Paljon vähemmällä pääsee tekemällä kasvimaan ja kaikkein helpoimmalla jättämällä nurmikko luonnontilaiseksi ja antamalla luonnon valita kasvit.

Nurmikko on usein ulkomaista alkuperää ja sekin on tärkeä asia huomioitavaksi. 

Inspiraatioluennolla Eurassa

Olin keväällä töiden kautta Eurassa puutarhatapahtumassa ja tapasin siellä ensimmäistä kertaa pähkinämiehen eli Joel Rosenbergin. Kirjoitin siitä silloin tänne blogiinikin. Nyt hiljattain Joel oli Alasatakunnan viherpeukaloilla jäsenillassa. Onneksi pääsin menemään, sillä oli mukavaa kuunnella metsäpuutarhasta, monimuotoisuuden ylläpidosta ja sadon laajennetusta käsitteestä suoraan Joelilta. Ostin jo keväällä häneltä kirjoja, mutta kivahan se on kuunnella ja katsella kuvia, ja mikä parasta, maistella aitoja kotimaisia pähkinöitä. Toivottavasti omat pähkinäpensaani talvehtivat ja aikanaan tuottavat yhtä maukasta satoa.

Tarttuipa ostoskoriin myös tällainen pähkinänsärkijäkin. Tavattoman kätevä, ihan lapsenkin käteen. Ei jää sormet väliin. 

Muistat ehkä, että olen aktiivisesti vähentänyt mökillä nurmialuetta ja päästänyt sitä niityksi. Osa nurmikosta on nyt täynnä haapaa, sillä emme ehtineet kaulata kaadettavia puita eli juurivesoja on nyt noin miljoona. Olen ajatellut, että ei se haittaa. Tekevät hyvän tuulensuojan järveltä tulevalta kylmältä tuulelta ja muodostavat mukava mikroilmaston kosteuttamaan tosi kuivaa rinnettä. Nurmikko on ollut aina todella huonokuntoinen ja kuiva, sillä en niin sanotusti ymmärrä nurmikon lannoittamista ja kastelua. Nyt, kun nurmikko on antanut jalansijan luonnonkasveille ja puuntaimille, kuivuudesta ei ole enää tietoakaan. Aamukasteet jäävät maahan ja kasvit saavat sen hyödykseen. Tähän sekaan laitoin sen tammenkin, josta kirjoitin myös. Samalla alueella ovat myös pähkinäpensaat.

Ensi kesänä on tarkoitus istuttaa myös omenapuu. Olen kerran istuttanut monta omenapuuta, mutta perustamistyöt olivat olemattomat ja kastelu puutteellista, joten yksikään ei selvinnyt hengissä. Nyt panostan paremmin. Hassua, että samalla kerralla istutettu kirsikkapuu kasvaa hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Tosin mökillä sadosta nauttivat eniten linnut.