Omenat sadonkorjuussa

 Mehua, hilloa, siivua ja suttua

Pestyt ja kairatut omenat odottamassa.

Meillä on perheomenapuu, joka on noin 20 vuotta vanha Kasvuolosuhteet olivat alkuaikoina melko rankat, sillä aurinko porotti täydeltä taivaalta ja maa taisi olla useammin rutikuivaa kuin jotain muuta. Leikkaamisesta ei ollut tietoakaan ja satokin lähinnä vihjailevaa, eli ei mitään syötävää moneen vuoteen. Ötökät porasivat reikiä, raakileet putosivat maahan tai jotain muuta oli vikana, eikä syötävää syntynyt. Puu oli lähinnä hyönteisten ilona keväästä syksyyn ja kai siinä talvehtimistakin on tapahtunut pienissä koloissa.

Keväisin on ollut tavattoman hienoa seurata, kun linnut hakevat koloista ruokaa. Orava käy popsimassa kukintoja. En tiedä, syökö jotain kirvoja tms. kukkanuppujen kanssa, vai onko keväällä kenties muu ravinnontarve suuri talven jäljiltä.

Ehkä muistat, että olen panostanut pihamme monimuotoisuuteen jo monta vuotta, linnunpönttöjä on pienellä tontillamme aivan valtavasti ja hyönteishotelleja nököttää siellä sun täällä. Ehkä nämä toimet ovat vihdoin alkaneet tuottamaan tulosta, sillä kahtena vuotena on tullut hyvä sato. Ensimmäisellä kerralla en ehtinyt satoa korjaamaan muista syistä, joten tämä toinen vuosi on nyt ensimmäinen, kun sato oikeasti säilöttiin kunnolla.

Meillä ei juoda sokerimehuja, joten mehumaijalle ei ole käyttöä. Puumme on iästään huolimatta melko pieni, joten meille iso sato on kuitenkin mehupuristamolle aivan liian pieni erä. En siis voi viedä omenoitamme tuoremehuasemalle. Omenahilloa kuluu jonkin verran viilin, rahkan ja puuron kanssa. Omenapiirakkaa ei juurikaan tule yhtä kertaa enempää syötyä. Näillä rajoituksilla siis tein säilöntäurakkani.

Omenamurskaa odottamassa puristamista.

Omenamurska puristimessa.

Puristaminen alkamassa.

Puristamisen jälkeen massa kuivuriin.

Mehun säilöntä pastöroimalla.

Hedelmien murskaaminen käsikäyttöisellä murskaimella.

Pastöroitu mehu pullotettuna lasipulloihin.

Loput omenat kuivurissa siivuina.

Puristettu mehu valuu pastörointikattilaan suoraan.

Pihlajanmarjahyytelöä

 hyväksi todetulla ohjeella

Hyytelöä pihlajanmarjoista ja omenista

Pihlajanmarjojen maku vaihtelee tosi paljon eri puissa. Joskus on niin, että mitä punaisempi väri, sitä makeampi, mutta aina tämä sääntö ei pidä paikkansa. Jotta saa hyvää hyytelöä, maistamme aina ensin marjoja ja valikoimme tarkasti makeasta puusta kerättäväksi. Hyytelöä on käytetty niin kalan kuin lihankin kanssa. Kun sen säilöö huolellisesti hygienisoituihin purkkeihin, eikä käytä liian suurta purkkikokoa, hyytelö säilyy kauan. Pieni purkkikoko auttaa siihen, että kerrallaan käytössä oleva hyytelö ei ole kauan avattuna. Tulin vasta nyt miettineeksi, että olemme aina keränneet hyytelöön marjat meren rannasta. Onkohan marjoissa erilainen aromi meren vuoksi? Pitäisi kyllä tehdä oikeastaan makuvertailu meren, järven ja kuivan maan marjoista.

Hyvä ohje

Tällä ohjeella meillä on tehty valtavan paljon hyytelöä ja siitä ovat tykänneet niin lapset kuin aikuisetkin. Suosittelen lämpimästi ja rohkaisen kokeilemaan.

4 L pihlajanmarjoja
2 L vettä
=> näitä keitetään hiljalleen 2 tuntia, ja kaadetaan kangasharsoon/sihtiin.
2 kg omenia lohkottuna kuorineen ja siemenineen
0,5 L vettä
=> näitä keitetään hiljaisella tulella, kunnes omena on pehmennyt ja seos kaadetaan pihlajanmarjamössän päälle valumaan.
1,5 kg sokeria 2 mehulitraa kohden sulatetaan edm. valutuksella saatuun nesteeseen hitaasti ja keitetään hiljaisella tulella 8-10 minuuttia. Vaahto kuoritaan pois.

Purkitetaan puhtaisiin lasipurkkeihin.

Nyt ei ole tähän laittaa vielä purkkia, koska ei ole yhtään uutta hyytelöä vielä tehtynä.

Inspiraatioluennolla Eurassa

Olin keväällä töiden kautta Eurassa puutarhatapahtumassa ja tapasin siellä ensimmäistä kertaa pähkinämiehen eli Joel Rosenbergin. Kirjoitin siitä silloin tänne blogiinikin. Nyt hiljattain Joel oli Alasatakunnan viherpeukaloilla jäsenillassa. Onneksi pääsin menemään, sillä oli mukavaa kuunnella metsäpuutarhasta, monimuotoisuuden ylläpidosta ja sadon laajennetusta käsitteestä suoraan Joelilta. Ostin jo keväällä häneltä kirjoja, mutta kivahan se on kuunnella ja katsella kuvia, ja mikä parasta, maistella aitoja kotimaisia pähkinöitä. Toivottavasti omat pähkinäpensaani talvehtivat ja aikanaan tuottavat yhtä maukasta satoa.

Tarttuipa ostoskoriin myös tällainen pähkinänsärkijäkin. Tavattoman kätevä, ihan lapsenkin käteen. Ei jää sormet väliin. 

Muistat ehkä, että olen aktiivisesti vähentänyt mökillä nurmialuetta ja päästänyt sitä niityksi. Osa nurmikosta on nyt täynnä haapaa, sillä emme ehtineet kaulata kaadettavia puita eli juurivesoja on nyt noin miljoona. Olen ajatellut, että ei se haittaa. Tekevät hyvän tuulensuojan järveltä tulevalta kylmältä tuulelta ja muodostavat mukava mikroilmaston kosteuttamaan tosi kuivaa rinnettä. Nurmikko on ollut aina todella huonokuntoinen ja kuiva, sillä en niin sanotusti ymmärrä nurmikon lannoittamista ja kastelua. Nyt, kun nurmikko on antanut jalansijan luonnonkasveille ja puuntaimille, kuivuudesta ei ole enää tietoakaan. Aamukasteet jäävät maahan ja kasvit saavat sen hyödykseen. Tähän sekaan laitoin sen tammenkin, josta kirjoitin myös. Samalla alueella ovat myös pähkinäpensaat.

Ensi kesänä on tarkoitus istuttaa myös omenapuu. Olen kerran istuttanut monta omenapuuta, mutta perustamistyöt olivat olemattomat ja kastelu puutteellista, joten yksikään ei selvinnyt hengissä. Nyt panostan paremmin. Hassua, että samalla kerralla istutettu kirsikkapuu kasvaa hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Tosin mökillä sadosta nauttivat eniten linnut.

Kuvasatoa tai siis marjasatoa puutarhasta

Onko vadelmia riittävästi, kun iltakymmeneltä on vielä kypsiä syömättä pensaissa?

Mansikat ovat lintujen levittämiä, marjapensaiden piilossa. Eivät löydä linnut, eivätkä oikein ihmisetkään.

Vähän punertaa ja sinertää jo

Päärynä, kriikuna ja omena ovat aikaisessa

Väritystä on jo havaittavissa, vaikka olemme tuskin heinäkuun puolivälissä vielä.

Tässä yritän kasvattaa kokoa ja poistin muut raakileet "tertusta".

Parsakaalin ensimaistiaiset ja hyvä marjasato tulossa

Ei ainakaan marjat lopu ensi talvena, kai

Mustaherukka

Marjasinikuusama

Omena

Päärynä

Tei-vadelman pitkuliainen muoto alkaa jo erottua.

Vadelmien raakileet ovat ajankohtaan nähden mielestäni aika isoja jo. Näyttäisi tulevan hyvä vadelmavuosi.

Mustikat ovat myös jo ihan mukavan kokoisina raakileina.

'

Valoverhotunnelissa kasvaneet parsakaalit ovat jo antamassa ensimmäisiä maistiaisia.

Tästä maistoin jo raakana, tosi herkkua. Kohta tiedän, miten hyvää se on hieman kypsennettynä voisulan kanssa tarjoiltuna. Nam....

Luumu avasi jo vihdoin ensimmäisen kukkansa kokonaan

Luumu ei enää pakkasta pelkää

Omena vasta vähän lupailee kukan avaamista