Olin keväällä töiden kautta Eurassa puutarhatapahtumassa ja tapasin siellä ensimmäistä kertaa pähkinämiehen eli Joel Rosenbergin. Kirjoitin siitä silloin tänne blogiinikin. Nyt hiljattain Joel oli Alasatakunnan viherpeukaloilla jäsenillassa. Onneksi pääsin menemään, sillä oli mukavaa kuunnella metsäpuutarhasta, monimuotoisuuden ylläpidosta ja sadon laajennetusta käsitteestä suoraan Joelilta. Ostin jo keväällä häneltä kirjoja, mutta kivahan se on kuunnella ja katsella kuvia, ja mikä parasta, maistella aitoja kotimaisia pähkinöitä. Toivottavasti omat pähkinäpensaani talvehtivat ja aikanaan tuottavat yhtä maukasta satoa.
Tarttuipa ostoskoriin myös tällainen pähkinänsärkijäkin. Tavattoman kätevä, ihan lapsenkin käteen. Ei jää sormet väliin.
Muistat ehkä, että olen aktiivisesti vähentänyt mökillä nurmialuetta ja päästänyt sitä niityksi. Osa nurmikosta on nyt täynnä haapaa, sillä emme ehtineet kaulata kaadettavia puita eli juurivesoja on nyt noin miljoona. Olen ajatellut, että ei se haittaa. Tekevät hyvän tuulensuojan järveltä tulevalta kylmältä tuulelta ja muodostavat mukava mikroilmaston kosteuttamaan tosi kuivaa rinnettä. Nurmikko on ollut aina todella huonokuntoinen ja kuiva, sillä en niin sanotusti ymmärrä nurmikon lannoittamista ja kastelua. Nyt, kun nurmikko on antanut jalansijan luonnonkasveille ja puuntaimille, kuivuudesta ei ole enää tietoakaan. Aamukasteet jäävät maahan ja kasvit saavat sen hyödykseen. Tähän sekaan laitoin sen tammenkin, josta kirjoitin myös. Samalla alueella ovat myös pähkinäpensaat.
Ensi kesänä on tarkoitus istuttaa myös omenapuu. Olen kerran istuttanut monta omenapuuta, mutta perustamistyöt olivat olemattomat ja kastelu puutteellista, joten yksikään ei selvinnyt hengissä. Nyt panostan paremmin. Hassua, että samalla kerralla istutettu kirsikkapuu kasvaa hyvin ja tuottaa runsaasti satoa. Tosin mökillä sadosta nauttivat eniten linnut.
