Viljelykierto, miksi ja miten?

Nyt kun on talven pimein aika ja illat pitkiä, on oiva hetki miettiä ensi kasvukautta.

Ennen kuin edes avaat sitä ihka uutta siemenopasta, joka tipahtaa postiluukkuun, käytä pieni hetki miettien, mitä puutarhassasi on tapahtunut aiempina vuosina.

Oliko sinulla palkokasveja, juureksia, lehtivihanneksia vai mitä kasvimaassasi kasvoi?

 Kaalikasveja? Muista, esimerkiksi kaalikasveja herkästi vaivaava möhöjuuri on maaperässä viipyvä ja siksi kaalin jälkeen ei uutta kaalikasvia seuraavana vuonna.

 Viherlannoitusta? Hunajakukka on pölyttäjien suosikki, parantaa satosi määrää ja laatua houkuttelemalla pölyttäjiä puutarhaasi. Toimii myös viherkesantona eli taukovuosikasvina, jolloin maa saa levätä.

Pensaspapua?

Ruusupapua tai muita palkokasveja, jotka kykenevät sitomaan ilmassa olevaa typpeä juuribakteeriensa avulla ja parantamaan maan ravinnetasoa.

Juureksia, kuten porkkanaa tai perunaa?

Ei haittaa, vaikka sinulla olisi vain pieni maa, silti tämä  pohdinta kannattaa tehdä.

Maan kuluminen

Ravinteet

Eri kasveilla on erilaiset ravinnetarpeet ja -vaatimukset. Jos viljelet jatkuvasti samaa samalla kohdalla, vähenee maasta juuri sen kasvin tarvitsemat ravinteet. Samoin maasta vähenee eloperäinen aines tiettyjen kasvien vuoksi, alla asiasta tarkemmin.

Kasvitaudit ja tuholaiset

Kasveilla on myös erilaiset tuholaiset ja taudit, jotka niitä vaivaavat. Pitkään samaa kasvia kasvattamalla, nämä tuholaiset ja taudit saattavat kertyä maaperään. Moni eliö ja tautibakteeri pysyy maassa pitkiäkin aikoja. Kaalikasveja vaivaa möhöjuuri ja kaalikärpänen, porkkanalla porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Möhöjuuri säilyy maassa, kemppi talvehtii kuusessa, kaalikärpänen koteloina maassa jne. Eli vaihtelua on riippuen kasvista.

Maan orgaaninen aines eli eloperäinen aines

Sadonkorjuu vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten paljon sinulle jää eloperäistä ainesta maahan. Peruna ja muut juurekset ovat maata kuluttavia, sillä niistä ei jää juuristoa jäljelle, sehän kerätään nimenomaan satona pois. Härkäpavusta, jos poimii vain palot ja jättää juuret ja varret maahan, jää maahan melko paljon ainesta. Mitä puisempia kasvinosia kasvimaalle jää, sitä kauemmin se on ylläpitämässä maan eloperäisen aineksen osuutta eli multavuutta.

Kateviljely auttaa erittäin paljon myös tähän asiaan. Eloperäinen kate maatuu paikoilleen ja lisää maan multavuutta. Kuten edellä kerron, puiset kasvinosat viipyvät kauemmin ja niistä muodostuu enemmän sitä erittäin pitkäkestoista orgaanista ainesta eli humusta. Humus on maan ominaisuuksien kannalta yksi olennaisimmista asioista. Komposti lisää maaperän mikrobitoiminaa, mikä lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määrää.

Mustaherukan taimi olkikatteessa ja kompostimultaa lannoitteena.

Pitkät juuret tekevät maahan hyviä reikiä, joita pitkin liika vesi pääsee valumaan pois. Toki ne voivat aiheuttaa myös ravinteiden huuhtoutumista, mutta siihen auttaa eloperäisen aineksen suuri osuus. Se auttaa nimittäin sitomaan ravinteet maahan. Juurionkalot parantavat myös maan happitilannetta, kasvien juurethan tarvitsevat  happea. Monet ravinteet, esimerkiksi typpi, on erilaisessa kemiallisessa muodossa maassa riippuen siitä, onko maan happitilanne hyvä vai huono. Jos se on huono, typpeä poistuu maasta ja se on kasveille käyttökelvottomassa muodossa.

Runsaat ja haaroittuneet juuret monivuotisissa kasveissa, esimerkiksi nurmikasvit, auttavat hyvän mururakenteen muodostamisessa. Juurien tuottamat eritteet vaikuttavat maahan siten, että ne muruset pysyvät murusina, vaikka tulisi kaatosade. Maa ei liety, ei altistu vesieroosielle, eli kulkeudu veden mukana pois eikä tuulieroosiolle, eli kulkeudu tuulen mukana pois.

Typpeä sitovat kasvit

Palkokasveilla on ainutlaatuinen kyky ottaa suoraan ilmasta typpeä. Typpi on kasveilla eniten kasvua rajoittava ravinne, eli palkokasvit ovat aivan erityisasemassa tässä suhteessa. Yksin ne eivät toki sitä tee, vaan juuristossa asuvien rhizobium-bakteerien avulla. Tämä sidottu typpi jää maahan auttamaan seuraavaa kasvia, ellet kerää koko kasvustoa juurineen pois.

Miten kierrättää eli tehdä viljelykiertoa?

Vuorottele syväjuuria ja pienijuurisia. Älä laita kaalikasveja peräkkäisinä vuosina samaan kohtaan. Laita välillä typensitojia. 

Jos viljelyala on kovin pieni, voit myös kokeilla sekaviljelyä. Et laitakaan aina yhtä kasvia riveihin vierekkäin, vaan yhdistelet niin, että eri kasvi on joka toisessa rivissä tai jopa joka toinen taimi. Typensitojakasvi tavallisen kasvin lomassa auttaa jo heti kasvuvuonna naapurikasvia typen saannissa.

Puutarhakirjoissa, kuten lempikirjassani Kotikomposti-kirjassa on myös viljelykiertoesimerkkejä. Malleissa on otettu vielä huomioon, että jotkut kasvit tarvitsevat vain vähän ravinteita ja jotkin tarvitsevat niitä todella paljon. Riippuen muusta lannoituksesta, ensin laitetaan yleensä ravinnesyöppö ja sen jälkeen vähään tyytyvä. Itse kun laitan joka vuosi kompostimultaa, niin ravinteiden kannalta en kiertoja suunnittele.

Voit tehdä itsellesi pienen viljelykokeen. Laitat kahteen laatikkoon samaa multaa. Toisessa viljelet peräkkäin muutaman vuoden perunaa ja toisessa pidät nurmikkoa kasvamassa ja lisäät vähän lieroja. Älä lannoita muulla kuin nestemäisellä lannoitteella, älä lisää mitään katetta tai muuta ainesta. Miltä maa näyttää parin kasvukauden jälkeen? Paljonko maa on vähentynyt laatikosta?

Nättiä vai helppoa ja tuottoisaa?

Tuumailen ja mietin, mikä saa ihmisille sen tunteen, että puutarhurointi on työlästä ja hankalaa. 

Yhtenä asiana tulee mieleen, että jos kaiken pitää olla aina kovin nättiä ja ihanaa, niin kyllä sitä ihminen itselleen työtä saa kehitettyä. Jää monta puutarhakokeilua tekemättä, jos tuloksen täytyy olla erityisen hienoa.

Itselleni riittävän hienoa on, kun keväällä laitan kuolleiden kasvinosien ja vähän keskeneräisenä kompostina laitetun massan päälle hieman uutta multaa kukkamaalla. Muuta siivousta en tee. Uudet vihreät versot ovat riittävän kauniita. Ei kukkapenkin rakenteilla ja muilla ole niin väliä. Peittyvät kuitenkin pian kasvustojen alle.

Kauneus on katsojan silmissä. Haittaako, että olki on vähän näkyvää, kun raparperi on vielä pieni kevään alussa?

Ei näiden lehtien alta enää paljoa näy. Mieluummin iso raparperi, kuin paljaaksi raaputettu mullan pinta ja huonosti kasvava taimi.

Itse olen päättänyt olla välittämättä, että välillä on rumaa ja ehkä sotkuakin ympärillä. Puutarhuroinnin tarkoitus on olla kivaa tekemistä ja tuottaa maukasta satoa riittävästi. On mielestäni turhaa energian käyttöä tehdä kauneusajattelu edellä näitä hommia.

Onneksi perunat, porkkanat, sipulit ja muut kasvit eivät välitä, miltä niiden ympärillä näyttää. Kate saa olla vaikka minkälaisen näköistä. Tärkeintähän on se vaikutus, jonka vuoksi katetta käytetään.

Itse asiassa tykkään kyllä tästäkin, retiisejä ja maa-artisokkaa sekaviljelynä ruohokatteella. Ihan nättiä mielestäni.

Mielipiteitä on monia, kaikki eivät tykkää samoista asioista. Tärkeintä on mielestäni, ettei aiheuta itselleen lisätyötä ja lopeta puutarhurointia sen itseaiheutetun lisätyön vuoksi. 

Ei edellisessä postauksessani esitelty kausarini ole mikään nätti. Ei haittaa. Pystyin tekemään sen itse, tarveaineet olivat edulliset ja se toimii hyvin siinä tehtävässä, johon se on tarkoitettu. Jos olisin odottanut, kunnes joku tekee minulle hienon rakennelman vanhoista ikkunoista tai jos olisi pitänyt tilata tuhannen euron valmisversio, olisin edelleen ilman kausariani.

Toki katteen voi valita kauneusperusteisesti, mutta silloin tullaan helposti taas siihen, että puutarhurointi tulee kalliiksi harrastukseksi. Onko oikeasti järkevää ostaa värjättyä haketta ja laittaa sitä omaan maahan. Väriaine on kuitenkin täysin ylimääräinen ainesosa.

Tai miksi tekee lisätyötä kuljettamalla kitketyt rikkaruohot johonkin bioroskikseen, kun sen voi kompostoida ihan helposti lähellä. Joko jättämällä maan pinnalle katteeksi tai kompostissa. Vastaavasti joutuu ostamaan säkkitolkulla multaa, jos vie kaiken eloperäisen aineksen aina pois puutarhasta. Multamäärä vähenee, sillä maatuminen etenee koko ajan ja kasvit käyttävät mullan eri osia ravintonaan.

Huomionarvoista on myös, että kaikki ohjeeni pohjautuvat siihen, että työ pitää olla mielekästä joka auttaa tuottamaan enemmän satoa helposti. Tekemisellä pitää olla jokin tarkoitus. Joku voi tykätä rikkaruohojen nyppimisestä päivät pitkät, mutta itselläni ei ole siihen aikaa. Siksi työskentelytapani on sellainen, että poistan kitkentätarpeen muilla keinoin. 

Kausarin lämmityksen valmistelua kevääksi

Viime keväänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja rakensin pienen kausarin itselleni. Kaivoin pohjan kohotettuun kasvimaahani, eristin routalevyillä ja kaarirakenteet tein sähköjohtojen asennusputkista. Tuloksena ei ole kaunis, nettipalstoilla esiteltävänä taukohuone, vaan ihan käytännöllisyysnäkökulmasta pykätty suoja kevään taimikasvatukselle, tomaatin ja kurkun taimille sekä basilikalle kesää varten.

Salaatti sekä kurkut ovat tässä jo isoja, kuva on viime kesältä.

Basilika kasvaa tupsakkeina tomaattien juurella. Keskiritilikön molemmin puolin kasvaa rucolaa. Vasemmalla puolella se jäi aluksi tosin salaatin ja kurkun jalkoihin, mutta loppukesästä se kiri vielä kelpo kasvukset. Tomaatit ovat tässä vasta pieniä, kukatkaan eivät ole vielä auenneet.

Valmistuminen oli liian myöhäinen viime kevään taimille, mutta ensi keväänä sen on tarkoitus olla täydessä toiminnassa. Olen joskus aiemmin jo testannut suunnitelmaani sellaisessa koottavassa kevytversiossa ja totesin toimivan erinomaisesti.

Tässä kuvassa puuttuu vielä muovitus. Tilasin netistä ammattilaatua, jossa sisäpintaan ei muodostu pisaroita ilmankosteudesta. Mullaksi laitoin omaa, talvella valmistunutta, kompostimultaa ja pinnalle kasvimaan päältä vanhempaa multaa. Keskipolkuritilikkö ei makaa maassa, vaan on päistä kannatuksella. 

Nyt syksyllä tai oikeastaan kai pitää jo sanoa alkutalvella, kaivoin pohjan uudelleen tyhjäksi eli noin 40 senttiä multaa koko pohjan alueelta. Haen vielä ennen lumia =(pakkasia) hevostallilta hevoskaa, kuten kummityttöni tuotteen on nimittänyt. Keväällä massa alkaa niin sanotusti palaa, eli tuottamaan lämpöä ja saan taimille suojaisan lämmitetyn kasvupaikan. Kasvukauden lopulla pohja on todella muhevaa multaa täynnä. Pinnalle laitan 30 cm omaa multaa, johon kylvän ja istutan taimet. Kausarissa on myös tuet, joiden varaan saan hyllykköjä kevään taimilaatikoille. Taimista ei tule kausarissa sellaisia honteloita pitkiä kuten liian lämpimässä sisällä kasvaessaan, vaan terhakoita.

Käytännössä siis sama homma kuin tässä rakennusvaiheessakin. Tämä auttaa myös siihen, että maa ei kulu eli tietyt ravinteet eivät vähene, vaikka samoja kasveja kasvatetaankin joka vuosi, siihen ei voi jäädä edellisen vuoden kasveista tuholaisia eikä tauteja

Tarvittavan sadon määrä?

Paljonko on paljon, riittävästi tai liian vähän?

Aina silloin tällöin illan hämärinä tunteina mietiskelen, että paljonko perheeni oikeasti syö? Entä miten paljon voi satoa saada per aari? Millainen kasviyhdistelmä olisi tehokkain, jotta nelihenkinen perhe saisi mahdollisimman paljon satoa vuoden tarpeiksi?

Jos syö kerran päivässä lämpimän aterian, perunaa + lisuketta... mitä se tarkoittaa määrissä?

Mietitäänpä:

Keskivertoperuna painaa 60 g ja aikuinen syö ehkä 3 perunaa kerrallaan, jolloin
saadaan vuosikulutukseksi

3 perunaa * 365 päivää * 0,06 kg yhden perunan paino = 65,7 kg perunaa vuodessa, jos syö joka päivä samaa.

Tarkastin tilastokeskuksesta ja 2016 vuonna perunan keskikulutus oli 22 kg/vuosi/hlö, eli joka kolmas päivä menee peruna-ateria keskimäärin.


Nelihenkisessä perheessä, jossa asustaa 2 aikuista ja 2 lasta (ei teini-iän kasvussa) voinee kerroin olla 2,5, eli lapset syövät puolet aikuisen määrästä. Vuositasolla perunaa kuluisi siis 55 kg. Toki kerroin tekee virheen, kun vuosikeskikulutus on laskettu lapset mukana täysimääräisinä... mutta tämä ei olekaan mikään tieteellinen tutkimus, vaan omaa pohdintaa.

Keskikulutus perheellä 2016 tilastokeskuksen taulukoiden avulla

Juurikasveja kulutettiin samana vuonan 7 kg/hlö => perheelle 17,5 kg
Marjoja 13 kg => perheelle 32,5 kg
Lihaa 56 kg => perheelle 140 kg
Kalaa 11 kg => perheelle 27,5 kg
Sipuleita 6 kg => perheelle 15 kg

Kaikki kulutus ei tapahdu kotona, vaan arjen ruuista osa syödään koulussa, työpaikoilla, ravintoloissa jne.

Nyt kun mietin, mitä meillä syödään verrattuna keskiarvolukuihin, emme taida ihan sopia keskiarvomuottiin.

Marjoista pelkästään mansikoita menee jo 25 kg, mustikoita lisäksi 20 kg ja vadelmia kaikki mitä pensaista irtoaa, helposti kaikkinensa 20 kg hyvänä vuonna. Yhteensä marjoja 65 kg, siis tuplat keskivertoon.

Entä juurikasveja sitten? Porkkanoita voin kuoria ja pilkkoa sormiruuaksi helposti kilon ja purkki on tyhjä parissa tunnissa. Näitä menee yksistään jo melkein tuo 17 kg vuoden aikana ja lisäksi tulevat vielä kaikki ruuanlaitossa tarvittavat juurekset ja joulun lanttu-, punajuuri- ja porkkanalaatikot.

Sipuleita (kepa, punasipuli ja sellainen vaalea lajike) tuli tänä vuonna sadoksi 30 kg ja kohta on syöty jo puolet + valkosipulia.

Mitä nämä luvut tarkoittavat kylvettävänä satona?

Perunasta sanotaan, että keskisato on 20 000 kg/ha eli 200 kg/aari. Omalla perunamaallani nämä luvut eivät pidä paikkansa, sillä riviväli on pienempi ja istutustiheys suurempi. Laitan 4 kpl 10 metrin riviä, 22 taimea per rivi -> jos otetaan keskisadoksi 600 g, tulee kokonaissadoksi 52,8 kg.

Pitääkin punnita ensi vuonna perunan kokonaissato, sillä se on kyllä enemmän kuin 53 kg. Sanoisin jopa liki tuplat. Nämä 4 riviä vievät tilaa noin 3 metriä, sillä riviväli on 50 cm. Kasvatan tiheästi, jotta rikkakasvit eivät saa valoa. Käytän perunaa aina pioneerikasvina, kun laitan jollekin alueelle ensi kertaa kasvustoa. Näillä mitoilla hehtaarisadoksi tulisi 24000kg. Viime kesänä sato oli kyllä tosi iso, joten mitäköhän hehtaareiksi muutettuna se olisi ollut. Perunasato on siis kunnossa, kuten on toki huomattukin käytössä.

Paavo Ahvenniemi Helsingin Yliopistosta pitää perunasivustoa, jossa on niin sanotusti kaikki tieto perunasta, jos mietit kylvö- tai lajikeohjeita tai ihan mitä tahansa perunasta.

Sipulit tulivatkin jo edellä laskettua ja se on ihan hyvä määrä sellaisenaan.

Porkkanat ovat myös aika tavalla kunnossa, kasvatan 4 riviä* 10 m, taimiväli ehkä noin 4 cm + porkkanataimen tila 3 cm. Porkkanan keskikoko 65 g, tarkoittaa noin 9,3 kg per rivi * 4 riviä = 37 kiloa porkkanaa. Satoa on tullut niin paljon, että riittää pitkälle kevääksi, vaikka keskikoosta en osaa sanoa mitään omissa porkkanoissani. Porkkanaahan ei sovi käyttää ylivuotisena ruokamyrkytysten välttämiseksi. Kesänaposteluporkkanat ovat edellä mainitun lisäksi kotipihassa.

Kysymykseksi jäävät lähinnä lihan ja kalan osittainen korvaaminen kasviksilla. Mikähän on muunnoskerroin? Vegaaniliiton sivuilla annetaan yhdeksi ohjeeksi pavuista 1 dl valmistettuja papuja päivässä. Eli jos miettisi, että korvaa viikossa 3 päivän liha- tai kalaruuan kasviksilla, vaikka pavuilla, se tarkoittaisi 52 viikkoa * 3 päivää * 4 hlö * 0,3 dl (eli 1 dl valmista) = 187,2 dl papuja. Aika tavalla. Tosin joulunaikaan ja kesällä varmaan jää viikkoja väliin muun ruuan vuoksi, joten jos vähennämme vaikka 10 viikkoa kokonaiskulutuksesta: 151,2 dl olisi uusi ennuste.

Nyt pitäisi tietää, paljonko yhdestä pensaspavusta tulee satoa. Onpa harmi, etten ole näitä yhtään mitannut. Netistäkään en näitä tietoja ainakaan vielä löytänyt. Jos kuvitellaan, että yhdestä pensaasta tulisi vaikka 2 dl tuleentuneita eli sellaisia kuivia papuja, tarvittaisiin 76 taimea. Jos taimiväli on 20 cm ja riviväli 50 cm, veisi tämä tilaa noin kaksi riviä eli reilu metri.

Tältä yksi aari eli 10*10 nyt näyttää, tiheältä, mutta niin on puutarhani käytännössäkin. En käytä rivien välissä mitään ylimääräisiä polkuja, ovat turhia rikkaruohoja kerääviä tai lisäkatetta vaativia juttuja. Lisäsin vielä myös pinaattia/magnoldia kaksi riviä ja perunoille laitoin varoiksi yhden lisärivin ja valkosipulit ovat mukana muiden sipulien kanssa. Vasemmalta oikealle peruna, porkkana, sipulit, pavut ja pinaatti/magnoldi.

Toki omavaraisuus sanana herättää paljon keskustelua, mutta tässä mietin lähinnä, että miten paljon ruokaa kuluu ja paljonko siitä voi oikeasti itse kasvattaa omaksi iloksi.