Nyt on taas SE aika vuodesta

kun talikoimme urakalla hevoskaa

Joskus kevät alkaa helmikuussa ja joskus näemmä vasta huhtikuun puolivälissä. Minun kevääni alkaa nimittäin siitä, kun saan kasvihuoneeseeni lämmityksen päälle. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, saatat muistaa hevoskan, mutta jos olet ihan uusi lukijani, saat ehkä vinkkejä omaan puutarhaasikin.

Tässä lähtötilanne lantalavasta, melko täysi jo.

Sunnuntaina ajoimme tutulle hevostallille. Meillä on käytössämme 3 metrinen peräkärry. Nykyinen kasvihuoneeni on noin 2 m* 2,4 m, jonka pohjan kaivan aina syksyllä tyhjäksi kasvukauden mullasta. Kasvimaa saa tämä mullan pintaansa, eli tavallaan joka vuosi kasvimaan multa uusiutuu kasvukerroksen osalta. Tämä on yksi syy, miksi vuoroviljely ei ole juuri niin tärkeää minulla. Maahan ei voi tulla suuria ravinnepuutoksia, sillä kasvihuoneen pohjalta tulee runsaasti palanutta hevosenlantaa. Lisäksi koko talven kompostimullat laitetaan vielä keväällä maahan. Melkoinen orgaanisen aineksen lisäys siis vuosittain. 

Kyllä lavasta aika paljon lantaa lähti meidän kyytiimme.

Kasvihuone muistutti vielä viikko sitten lähinnä kahluuallasta. Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen veden osalta. Nyt jo on sadevettäkin liki 2000 litraa kerättynä. Sateet ovat olleet todella runsaat maan ollessa jäässä, joten maan alapuolella oleva kasvihuoneen pohja on toiminut hyvänä ojana pihassamme. Nyt onneksi vesi oli jo imeytynyt maahan, joten lämmityksen uskalsi aloittaa. Ihan veteen ei olisi massaa kannattanut laittaa. Tuskin olisi alkanut lämmetä.

Rampit auttavat kottikärryjen kanssa touhuamisessa.

Tänä vuonna tallissa oli muutettu kuivikkeiden käyttöä. Ensinnäkin heillä on pihatto, josta talven lannat oli juuri siivottu lantalavalle. Lannan seassa oli sen vuoksi runsaasti hiekkaa. Painoa tuli hurjasti enemmän kottikärrylliseen. Massa oli myös märempää kuin aikaisemmin. Hiekka sitoo vettä massaan näemmä tosi paljon. Kuivikkeiden osalta heillä oli tullut turpeen tilalle olkipelletit, ne samat, joihin laitoin osterivinokkaani kasvamaan. Olimme nimittäin samaan aikaan pellettiostoksilla hevosten omistajan kanssa.

Pellettikuivikkeet ovat kostuneet ja hajonneet täysin, ja lannassa se näemmä tarkoittaa nyt tasaisempaa massaa. Vähän jännitti, että mitenköhän tämä uusi massa toimii, sillä aiemmin lanta on alkanut jo heidän lavallaan palaa ja höyry on noussut talikoidessamme massaa. Nyt lämpenemistä ei juurikaan huomannut.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä peräkärry tyhjennettiin maanantaina ja nyt keskiviikkona massa oli jo lämmennyt 32 asteeseen. 

Ostin viime keväänä suursäkin biohiiltä. Alunperin se piti mennä mökille uutta kasvimaata varten, mutta suunnitelmat eivät aina mene kuten toivoo ja säkki on edelleen kaupunkipihassamme. Nyt päätin, että sekoitan biohiiltä hevoskaan kasvihuoneen pohjalle. Siellä se lisää nyt massan huokoisuutta, tulee ladattua kesän aikana ja lisää vedenpidätyskykyä kasvukaudella.

Lopuksi tyhjensin vielä toisen multavarastokompostin ja päälle harsokerros lämmöneristeeksi. Nyt vain pitää odotella pari päivää ja voin siirtää taimet autotallista kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Massa lämmittää taimilaatikoita alapuolelta ja harso pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkopuolella. Taimista tulee vantteria. Heti levityksen jälkeen lämpö oli 20 astetta massassa.

Ovi kiinni ja odottelemaan lämpöjen nousua.

Unelmani toteutuu vihdoinkin!

 Saan uuden kasvihuoneen

Vuosia olen haaveillut ja nyt se toteutuu. Verkkokaupasta löytyi 47 % alennuksella kennomuovinen kasvihuone. Vieläkään ei oikein meinaa uskoa, että tämä on totta.

Itse tehty kasvihuoneeni on palvellut uskollisesti jo keväästä 2017. Hinta-laatu -suhde on ollut valtavan hyvä. Rakentamiseen ostin vain kasvihuonemuovin ja sähköjohtojen suojaputkia kaariksi. Muovi oli laadukasta pisaratonta, eli sisäpuoli on käsitelty sellaiseksi, että kosteus ei muodosta pisaroita. Nyt vanha pinta jo pisaroikin. Kaaria on korjattu moneen kertaan, muovissa on pari reikää, ovi on rakennettu uusiksi lukemattomia kertoja ja muitakin puisia tukirakennelmia on pitänyt vaihtaa lahoamisen vuoksi. Tarvikkeet on kuitenkin aina löytynyt varastosta. Käytän justiinsa niitä, mitä on. Tulee valtavan hyvä mieli, kun saa varastoista kaikkea "turhaa" pois. Tai eihän ne turhia ole, kun niitä voi käyttää vaikka mihin rakentamiseen. Rumia rakennelmat useimmiten ovat, mutta ei haittaa. Pääasia, että toimii ja on käytännöllinen.

Uusi kasvihuoneeni on 8,9 m2 eli pinta-ala melkein kaksinkertaistuu. Nyt vielä pohdin, että jätänkö vanhankin pystyyn uuden viereen, mahtuisi nimittäin. Vanhaa voisi käyttää edelleen hevoskalla lämmitettävänä esikasvatus-kasvarina. Uuden pohja-ala on niin iso, että en taida omin voimin, omalla peräkärryllä, pystyä kuljettamaan niin valtavaa määrää hevoskaa, että sen saisi kuumentumaan samalla tavalla. 

Kaikkein parasta uudessa kasvihuoneessa ovat tuuletusluukut katossa. Ostan niihin ne sellaiset automaattiavaajat, jotta ei tarvitse olla huolissaan liian kuumasta ilmasta. Satomäärä varmasti paranee tomaateissa. Tomaatti on nimittäin tarkka siitä, että ei ole liian kuuma ilma.

Ratkaisematta on vielä, miten saan ikkunoihin hyönteisverkot, jotta tuuletuksen mukana ei tule kaiken maailman tuholaiset. Oveen laitan sellaisen magneetilla sulkeutuvan verkon, joita on ihan kodeissakin ovissa käytössä.

Kastelun hoidan samalla tavalla tihkulla kuin aiemminkin, mutta pitää ratkaista, mihin laitan vesitynnyrin. Vanhassa oli helppo tehdä muoviin reikä letkulle ja tynnyri on ulkopuolella. Kennoseinään en halua yhtään ylimääräistä reikää.

Lämmittävä hevoska pidentää kasvukautta ja taimetukset saa kausariin ajoissa luonnonvaloa saamaan.

Korkeutta nostan laittamalla joko sokkelin alaosaan korotusta tai kaivan pohjan samalla tavalla maan alle kuin vanhassakin on menetelmänä. Silloin kasvatukset ovat maan pinnalla ja koko kasvihuoneen korkeus on hyödynnettävissä. Tänä keväänä on ensimmäistä kertaa tosin tilanne, että kasvihuone on lähinnä uima-allas. Maanpinnalta on valunut todella paljon vettä, ja koska tonttimme on savimaata, imeytyminen on todella hidasta. Toki tämä on nyt hyvä tieto, sillä olin suunnitellut laittavani pohjalle savikerroksen helpottamaan kastelun jäämistä kasvustoille. Nyt tiedän, että lisäsavea ei tarvita. Maa on jo riittävän savista alapuolella.

Kasvihuoneeseen laitan tomaatit ja kurkut, kuten tähänkin asti. Tilaa on enemmän, joten saan lisää taimia ja kuitenkin pysyy kasvustot ilmavina. Odotan tulevaa kasvukautta aivan valtavasti.

Kompostia kasvimaalle

Kevät odotuttaa, mutta linnut ovat jo aloittaneet valmistautumiset    

Tyhjensin talven aikana kertyneet kompostit kasvimaan päälle lumelle. Tumma massa sulattaa auringon avulla lunta ja pieneliöt toimivat ruoka-apuna pesintäänsä aloittaville linnuille. Meillä tontilla 9 linnunpönttöä, joissa asustaa useita lintupariskuntia, varsinkin pikkuvarpusia. Naapurien kuusissa on myös vilkasta pesintää, eli hyönteisiä ja pieneliöitä on tarpeen olla runsain mitoin hyvän pesintätuloksen avuksi. Tosin tästä on kyllä sekin hyvä puoli, että hyttysiä ei pahemmin ole pönttöjen asentamisen jälkeen ollut vaivoinamme. Jos olisi vain yhdestä vuodesta kokemusta, niin voisi olla sattumaa ja luonnollista hyttysvaihtelua, mutta tätä on kestänyt jo monta vuotta.

 

Harmaa massa, joka näkyy kompostoin seassa, on savea, jota olen laittanut kivennäislisäksi. Nuo vähän pidemmät varret ovat kevyesti kompostoitua kasviköynnöstä sisältä. Lieroille vähän purtavaa.

Naapurin kanssa kompostointi on loistavaa yhteistyötä. Omin voimin uutta massaa ei tule 2 aikuisen ja 2 lapsen taloudesta riittävästi. Kompostia ei saisi pysymään toiminnassa talvikautena. Nyt ei ole mitään ongelmaa. Lämpö 50 astetta, nousee kohta yli 60 asteen, kun laitoin uuden "panoksen", eli tyhjensin naapurin täyttämän tynnyrin kompostiini.

Vettä on nyt kertynyt uskomattoman paljon, maaliskuussa. Tynnyrit ovat lähes täynnä, eli seuraavaksi pitää tehdä siirto 1000 litran säilytystankkiin. Aiemmin olen tehnyt sen hyötyliikuntana, eli ämpäreillä, mutta tänä vuonna ajattelin osta pienen pumpun, jolla saan työn tehtyä. Tässä rännissä, jossa on tämä "rosvo", saan lappoamalla täytettyä 3 tynnyriä yhtä aikaa, kukin 200 litraa. Ihan merkittävä etu siis saada yhden tynnyrin sijaan monta peräkkäin. Kolmella muulla keruupaikalla ei mahdu ketjuttamaan, mutta niissä kerryttävä kattopinta-alakin on pienempi, joten ne ehtii hyvin tyhjentää sadekuuron jälkeen. Yhteensä tynnyreitä on 5*220 l + 2*150 l + 1*200 l + 1*300 l eli 1900 litraa plus se tuhannen litran tankki, joka on kertyneen veden säilytystä varten. Nuo 150 litraiset ovat usein haketynnyreinä kompostia varten, joten 1600 litraa on varsinainen vedenkeruukapasiteetti jatkuvasti. Melkoisen paljon olen siis vuosien aikana kantanut vettä, sillä kaikki vesi kannetaan joko ämpärillä säiliöön tai kasvihuoneen tihkukastelua varten. Nuo tynnyrit täyttyvät kesän aikana useamman kerran. 

Kasvihuoneen sai vähän korkeammaksi lattiaa mataloittamalla

 Pohja odottamassa kevään hevoskaa lämmityskauden avajaisissa

Syksyllä kaivoin pohjaa syvemmälle, kun tyhjensin kauden kasvumullat. Nyt saan mahtumaan paksumman kerroksen hevoskaa, eli lämmitystä voi aloittaa aiemmin ja kasvukaudella kurkuilla on pidempi matka kasvaa ylöspäin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ovelta pitää laskeutua lonkkaan asti alaspäin. Pitää varmaankin tehdä pieni rappunen kevääksi sisäpuolelle. Maan kerroksista on hauskasti havaittavissa ylin multakerros, joka on ulkopuolella olevan kasvimaan maata. Multa on omaa kompostimultaa, jota olen kerryttänyt liki 20 vuotta savimaan päälle. Tumman kerroksen alla alkaa savikerros, jota Porin vanhassa merenpohjassa on hyvin paksu kerros. Mullan yläpuolella näkyy routalevyt, jotka eristävät maan päällä olevan seinäosuuden kylmältä. Kasvimaa on nimittäin kohopenkki, eli koko kasvimaan ulkopuolella maan pinta on tuossa tumman kerroksen yläreunassa. Kohokasvimaa on myös aikoinaan kaivettu kuopalle ja täytetty vuosikausia kompostimullalla.

Entäs Fenkoli? Voi minun päiviäni.. ja näitä kasvatusohjeita jälkikäteen luettuina

Jaa että vasta juhannuksen jälkeen maahan?

Just joo... eli oli mitä suurinta typeryyttä kiiruhtaa niitä keväällä. Voihan nyt sentään.  Kasvutusohjeeksi löytyi suomela.fi -sivulta "Fenkolin viljelyssä on oltava huolellinen, koska sen lehtimukulan kehitys vaatii lyhyemmän päivän, kuin mikä meillä vallitsee keskikesällä. Kylvä siemenet vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuulla! Juhannuksen jälkeen päivät alkavat vähitellen lyhentyä ja taimet saavat paremman kasvurytmin. Keväällä kylvetyistä siemenistä kasvaneet taimet tahtovat kukkia, tekipä tarhuri mitä tahansa, ja tähän on syynä pitkä päivä."   Olisinpa guuglannut aiemmin tämänkin. No, ensi vuonna sitten tiedän ja osaan paremmin.

Lisäksi sanotaan "Lehtiruodit eivät paisu yli 25, eivätkä alle 7 asteen lämpötiloissa. "  Ja minä laitoin ne kausariin!! Onneksi en sentään kaikkia taimia. Jotain iloa on  näemmä vanhasta ohjeesta, ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin. Osa on siis avomaalla, niiden lehtisellereiden vieressä, joista kerroin viime kerralla.

Onneksi vielä ehtii tehdä uusintakylvön!!!!

Tomaatti kukkii ihan hurjana

Odotan valtavasti tämän vuoden tomaattisatoa

Olen muistanut täristää taimia hyvän puutarhaystäväni Helenan neuvomana. Sen saa tehtyä helposti tukikepin avulla, sitä kun vähän tärisyttelee, värisee koko taimi pienillä liikkeillä. Toivottavasti tehoaa. Helenalla ainakin on tomaattisato aina niin valtavaa, että mekin olemme lasten kanssa saaneet nauttia niistä. Voi kun onnistuisi edes puoliksi niin hyvin kuin hänellä.

Kaalikoi-vihulainen on päässyt ovenraosta kausariin

Valoverhosuojaus otettava käyttöön siis kausarissakin

tästä eteenpäin. Jos ikinäkään enää kasvatan kaalikasveja (tuntuvat olevan aika ötökkämagneetti), varustaudun valoverhoilla ihan varmasti, myös kausarissa. Eihän tästä mitään tule, jos ei voi muka ovea avata ja käydä kastelemassa tai keräämässä satoa ilman, että on mokomat lurjukset heti kytiksellä ovensuussa. Keksinpä vielä, että ompelen tarranauhan, siis sellaisen kuin on tarralenkkareissa sulkijaksi sivuihin ja alareunaan oviverhoon, niin ei pääse tuuli heiluttelemaan auki mistään yhtään. Ja pari pientä reikää pitää ehdottomasti tukkia, mitkä jäi talvivaurioista tilkitsemättä vielä. En ymmärtänyt, että ne pitää ihan kaikki ja joka ikinen laittaa umpeen.

Sormet tahmassa kääntelin ja tutkiskelin ja litistin kaikki ovelukset, jotka pyrkivät piiloutumaan ja suojautumaan jonkun olemattoman harsotöhnän sisään. Luulevat varmaan, etten ilkeäisi pistää sormiani sinne ja katkaista niskoja. Hahaa, ilkesin sittenkin. 

Kasvihuonekurkut alkavat muotoutua jo nyt

Mikkelinreissun tuliaisina tuli myös kasvihuonekurkut

jotka ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, ei niinkään pituutta, vaan kehitystä eli siis kai kuuluu sanoa, että ovat kehittyneet.

Pienen pienet kurkut alkavat jo näkyä. Jos maku on yhtiä herkullinen kuin viime vuonna, ei ole vähäisintäkään riskiä sadon haaskaantumisesta.

Vielä mahtuu kausarin käytävällä kasvamaan salaattia

Kaikki tila pitää hyödyntää

Nyt kun tomaatit ja parsakaalit ovat vielä pieniä, mahtuu jopa kulkukäytävälle kasvamaan vähän herkullista salaattia leivän päälle. Vähän pidempi askel vain kynnykseltä...

Parsakaalit ryöpähtivät kasvuun valoverho-oven asennuksen jälkeen

Taisi olla yhteyttämiseen jo liian kuuma aiemmin harso-oven aikana

Avomaalla suojattuna olevat eivät ole lainkaan yhtä suuria vielä.

Olen kyllä iki-onnellinen kausaristani! (hm.... pitääköhän laajentaa.....)

Tomaatitkin ovat todella tukevarunkoisia, ikinä ennen ei ole ollut näin hyviä tomaattikasvustoja minulla toukokuussa. Istutin ne silloin alussa hyvin syvään eli viistoon multaan, jolloin taimivaiheen alkuvarsi jäi mullan alle kasvattamaan juuristoa

 Ja kyllä, muistan ravistella kukkia!!!

Tomaattia ja parsakaalia kausarissa kasvamassa

Suurin osa parsakaaleista on avomaalla,

mutta 8 taimea pääsi kausariin varhaisempaa tuottamaan.

Tässä kaksi niistä, näyttävät kovin pieniltä, sillä istutin kovin syvään vahvistumaan.

(ps. pidän visusti harson ovensuussa, vaikka muuten "ovi auki", ettei kaalikoit ja muut inhokit hyökkää)

Tomaatti alkaa jo avata kukkiaan. Tänä vuonna muistan käydä täristelemässä taimia, jotta pölyttyy hyvin. Syvään laitoin tomaatitkin, jotta juuret kasvavat varsiosaan ja kasvilla on laaja juuristo veden ja ravinteiden ottoa varten.

Miten pitkä voi olla kasvukausi?

Milloin keräsin viime vuonna vielä satoa?

Viikonloppuna ihailin onnistunutta kausikasvihuoneen lämmitystä hevoskalla ja mietin, että milloinkohan keräsin viime vuonna viimeiset rucolat kausaristani eli kausikasvihuoneesta. Onneksi valokuvissa on päivämäärät tallessa, joten kuvia selaamalla asia selvisi.

Tässäpä tämä kuva. Maku oli edelleen taivaallinen ja maukas! Kestää näiden herkkujen jälkeen aina melkoinen tovi, ennen kuin voi ostaa kaupasta yrttejä syötäväksi.

1.12.2018 rucola vielä poimintakunnossa.

Jos tänä vuonna onnistuu syksy yhtä hyvin kuin viime vuonna, tarkoittaa se kokonaisuutena 8 kuukauden kasvukautta, ilman sähkölämmitystä... ei paha, sanoisin Satakunnan korkeudella.