Sadonkorjuukori rottingista

Itse tehtävä, kun kaupasta ei saa

Olen vuosikausia katsellut brittiläisissä puutarhaohjelmissa sellaista ihanaa aakeaa laakeaa sadonkorjuukoria. Siinä on matalat laidat, joille saa helposti sadon naatit ja sato-osa jää koriin. Kerran näin Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen kaupassa sellaisen, somisteena. Eivät myyneet, vaikka olisin ostanut. Kyllä harmitti. Suomessa sellaisia ei kerta kaikkiaan ole kaupan. Suomalainen muovituotevalmistaja on tehnyt oman versionsa siitä, mutta se on todella ruma, liian iso ja muutenkin mielestäni hirvittävä. Oikea irvikuva alkuperäisestä. Anteeksi vain suunnittelija, mutta et taida itse harrastaa puutarhurointia.

Olin eilen Porin Taitokeskuksen järjestämällä rottinkikorikurssilla. Muut tekevät heksagon-koria, minä omanlaistani. Sain luvan lähettää korista kuvan järjestäjälle etukäteen, hän teki testipunonnan ja nyt minä saan tehdä omani. Ei siitä tietenkään yhtä hienoa tule, kuin ihan oikeasta alkuperäisestä mallita, mutta ei haittaa. Pääasia on käytännöllisyyys.

Aiemmin olen tehnyt kaksi harjoitelmaa pajusta, kun osallistuin  Satakunnanpuutarhaseuran pajukorikurssille, jossa Sunniemen pajutilan emäntä Seija Viitanen toimi kouluttajana. Sielläkin muut tekivät yhteisiä juttuja.... minä suunnittelin koria. Korin aloitin kuitenkin vasta kotona ja niitä syntyi kaksi versiota, joista toinen alakuvassa. Ei se nätti ole, mutta ihan valtavan hyvä. Raoista rapisee mullat ja juurekset voi huuhtoa puutarhasuihkulla suoraan korissa. Olen ollut siihen tavattoman tyytyväinen. Nyt työn alla oleva rottinkinen tulee olemaan isompi ja siihen tulee kantokahva.

Kesän muistoja merenrannasta

Aallot ja levä tekevät taidetta yhdessä

Porin edustalla Kallossa on upeat rantakalliot, joiden lomassa on vesialtaita. Jotkut ovat enemmin sadeveden jäljiltä, joihinkin yltää suurimmat aallot. Jos olisi videokuvaa, voisit nähdä levän kauniin aaltoilun. Nyt käytössä vain kuvia.

Pienissä altaissa asuntaa monenlaista vesieläjää. Kuvia oli vaikea saada tarkennettua. Veden liike, valon heijastukset ja pieneliöiden nopeat liikkeet olivat kameralleni ja kuvaustaidoilleni liian haastava yhdistelmä. Toivottavasti löydät kuitenkin kuvista katkarapumaisen asukin.

Ties miten monen tuhannen vuoden vesihiontaa on tapahtunut näillä kallioilla.

Uudet hakkeet pensailla

Naapurin pensasaitatalkoot

tulivat juuri parahiksi oikeaan aikaan. Olin laittamassa alueen Facebook-ryhmään, että mahtaako kukaan olla kaatamassa pensasaitaansa, ja lähtiessäni kotoa naapuri oli työn touhussa. Oli ihan minuuteista kiinni, sillä heillä oli risukuljetus tilattuna ja auto kaartamassa lähimutkassa jo tiellemme. 30 metriä aroniaa ja 25 metriä morsiusangervoa.

On aina hyvin vaikeaa ennakoida, paljonko haketta tulee. Oksat menevät niin kovin pieneen tilaan hakkeena. Aroniasta tuli lopulta 1300 litraa haketta. Kuulostaa isolta määrältä, mutta ei se oikeasti pitkään riitä. Levitin uudet hakkeet mustikoille, makeasinikuusamoille ja pienelle polulle kasvimaan ja tulppaanipenkin väliin. Muualle ei riittänyt. 

¨

Onneksi on vielä jäljellä morsiusangervot ja kahden naapurin aidat, samaa pensasta, kaadetaa  myös. Niistä tulee yhteensä noin 60 metriä. Vielä puuttuu uudet hakkeet musta- ja punaherukoilta ja kompostin seosaineeksikin pitää saada varastoitua talven tarpeet. Saatan joutua vielä lopulta laittamaan sinne alueen Facebook-ryhmään kyselyä lisärisuista.

Käytätkö sinä haketta puutarhassasi?

Oletko maistanut tei-vadelmaa?

 Pitkuliainen rentokasvuinen vadelma

Vuosia sitten tilasin postilla teivadelman taimia. En ehtinyt panostaa kasvualueeseen, kunhan vain laitoin maahan. Pitkään kasvu on ollut ihan olematonta. Mitä muutakaan voi olettaa, jos ei tee mitään kasvin hyväksi ja maa on köyhää? Muutamia marjoja on tullut, mutta en ole pitänyt niiden mausta kovinkaan paljon. Viime vuonna syy selvisi. Olen syönyt ne liian raakoina. Marjoja tuli aiempaa enemmän. Maku ei ole samanlainen kuin tavallisella vadelmalla.

Eivät ne vieläkään mitään suurinta herkkua ole, mutta syötäviä. Mainostekstien mukaan sen pitäisi olla todella herkullinen. Ehkä makuun vaikuttaa kitulias kasvu. Panostan ensi vuonna vähän enemmän ja annan keväällä kasvukauden alussa lannoitetta. 

Teivadelman varsi ei ole tavallisen vadelman tapaan pystykasvuinen vankka, vaan rento ja tuettava. Olen kerran nähnyt eräästä puutarhasta kuvan, jossa se oli tuettu köynnöskasveille tyypillisellä tavalla. Vähän samalla tavalla, kuin mitä jotkut kasvattavat viinirypäleitä perkolan kattorakenteissa.