Oletko sinäkin kiinnostunut puutarhasi hiilimäärästä?

 Hiilivarasto vai jopa Hiilinielu?

Ladattua biohiiltä odottamassa kasvualustan sekoittamista.

Mietin usein, että onko pihani hiilinielu vai mikä. Tontillemme tulee naapureiden biojätteet, jotka kompostoin ja käytän puutarhassani. Tontillemme tulee myös alueen naapureilta pensasaitojen kaatorisut, jopa useita satoja pensasaitametrejä vuodessa, jotka haketan ja käytän joko katteena tai komposteissa seosaineena. Hamsterin häkissä käytetty hamppukuivike lisätään kompostin muun hakeseosaineen joukkoon. Syödyn ruuan perkuu- yms. jätteet kompostoidaan itse ja multa käytetään puutarhassa. Keväällä tuon 3 metrisen peräkärryn täynnä hevosenlantaa kasvihuoneeseen palamaan ja lämmittämään sitä. Tontillemme tulee siis hyvin paljon ulkoista biomassaa ja se jää pihaamme. 

Naapurilta tullutta puutavaraa haketukseen.

Poistuvaa hiiltä on tietenkin hengitetty hiilidioksidi, sekä eliöiden tuottama aineenvaihduntahiilidioksidi. WC on vesivessa ja hiiltä poistuu vedenpuhdistuslaitokselle. Tontille tulee puutavaraa, joita käytetään rakennelmissa. Puiden lehtiä ei haravoida pois, vaan silputaan ruohonleikkurille nurmikonparanteeksi. 

Nurmikkosilppua katteena.

Palsternakkaa ruohosilpussa.

Uuden lavakauluksen pohjalle voi laittaa keskeneräistä kompostia, risuja ja vaikka mitä orgaanista ainesta.

Maahan saa jäädä lehdet joko sinällään, tai nurmikolla leikkurilla käsiteltyinä.

Kateainetta saa kätevästi olkipaaleista, joita saa ilmaiseksi esimerkiksi talleilta. Hevosille ei voi käyttää kuivikkeina kastuneita paaleja.

Pihassa on runsaasti puita ja perennoja, linnuille ja hyönteisille asumuksia. 900 neliön tontilla on jo 12 pönttöä ja juuri sain valmiiksi 2 lisää, yhden kuusitiaiselle ja yhden sinitiaiselle. Edelliset kaksi olivat lentoaukoltaan harmaavarpusille suunnattuja.

Kasvimaan menetelmänä on kateviljely orgaanisella katteella. Sadevesiä otetaan runsaasti talteen ja hyödynnetään kasvimaalla, jolloin vesi imeytetään maahan, eikä valuteta hulevetenä jokeen. Avointa mullosta ei ole kuin vähän keväällä, kun kylvöksille ja pienille taimille ei täyskatetta voi vielä laittaa. 

Hakekasa odottamassa käyttöä tai siirtoa tynnyriin säilytystä varten.

Kompostimullan käyttö ja elävä kate vilkastuttavat maan hajottajaeliöiden aktiivisuutta ja lieroja on runsaasti ja ovat todella suuria. Kasveja on niin syvä- kuin pintajuurisia. Kukkamaissa on maanpeitekasvit.

Riikka Aro on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia "Ohjauskeinoja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen". Nämä ovat vaikeita asioita. Yksi iso kriisi maailmalla voi muuttaa tilanteita niin paljon, että tavallisen kuluttajan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ukrainan sota yhtenä esimerkkinä mainitakseni asumiskustannusten vaikuttajana ja sitä kautta hiilijalanjälkeen lämmitysmuotojen valinnassa. Toisaalta se toi muitakin muutoksia. Maailmankaupan myötä kotimaisen huoltovarmuuden merkitys kasvoi entisestään, vaikka korona-pandemiakin jo herätteli pohtimaan.

CO-CARBON tutkimushanke on tehnyt kotipihan hiilikortiston. Hanke on monialainen ja mittaa sekä tutkii kaupunkivihreän hiilensidontakykyä. 

Hiilikortiston avulla voi käydä oman pihan ominaisuuksia läpi ja selvittää hiilensidontakykyä. 

Voin olla melko tyytyväinen oman pihani ratkaisuihin. Vaikka kortiston avulla ei voi laskea lukemia, olen kuitenkin tehnyt juuri oikeita toimia. 

Itse tehden kompostin seosaineet ja katteet

 Mitä haketat ja mihin hakkeen käytät?

Monesti kysytään, että mikä haketin on paras. Siihen ei ole oikeastaan vastausta. Mikään ei ole paras, sillä jokaisessa on mielestäni aina jokin ominaisuus, joka on toisessa parempi.

Itse olen käyttänyt neljää eri haketinta. Ensimmäinen oli mieheni sukulaiselta tarvittaessa lainassa, AL-KO. Tekniikaltaan se oli sähkökäyttöinen ja haketusmenetelmänä leikkaava. Vastaavanlaista en löydä enää markkinoilta, eikä siitä ole yhtään kuvaa tallella. Ongelmana oli terien heikkolaatuisuus. Terät tylstyivät tavattoman nopeasti ja tylsä terä veti oksan läpi ja tuloksena oli helminauhaa. Terien teroitus omin voimin oli vaikeaa ja uudet terät hintavia. Terien ollessa teräviä, haketusjälki oli kyllä hyvää.

Murskaava

Terä ylhäältä päin katsottuna. Vuosien aikaan "hampaat" ovat kuluneet tosi paljon. Taitaa olla käyttöikänsä päässä piakkoin.

Omaksi ostin ensimmäisenä oksasilppurina näytteillä olleen koneen, jonka sain todella edullisesti. Se on edelleen käytössä pienissä töissä. Tekniikaltaan sekin on sähkökäyttöinen, mutta haketustapa on murskaava. Murskaavassa hakettimessa on umpiakselinen hammastettu terä, joka ikään kuin haukkaa aina oksasta palasen. Omassani terän saa teroitettua kiristämällä terää lähemmäksi vastakappaletta. Tämä on kooltaan pieni ja maksimihalkaisija risuissa on 3 cm. Laite menee herkästi jumiin, jos laittaa liian  paksun tai liian kovan oksan. Tarvitsen haketta vuosittain niin valtavia määriä, että halusin vähän tehokkaamman laitteen.

Murskaava leikkaava

Seuraavaksi ostin murskaavan leikkaavan eli turbiiniteräisen, sähkökäyttöinen sekin. Tätä haketinta ei saa herkästi jumiin ja syöttönopeus on huomattavasti suurempi ja oksan paksuus saa olla hieman isompi, ei tosin olennaisesti isompi. Valmiin hakkeen keräyslaatikko saisi olla isompi, sillä nyt laitteen teho ja laatikko eivät ole oikeassa suhteessa keskenään. Tästä minulla on jo toinen kone menossa. Edellisen ilmeisesti käytin loppuun: terän akseli meni lopulta poikki. En voi silti moittia, haketin sillä aivan hurjia määriä.

Terä ylhäältä päin kuvattuna.

Uusimpana hankintana on polttomoottorihaketin, sillä haluan pystyä hakettamaan missä tahansa. Se pystyy käsittelemään jopa 7 cm halkaisijan puuta. Rajoitteena on, että oksan pitää olla kohtuu suora, sillä syöttösuppilo on pitkä. Vääntyilevää oksaa ei saa syöttösuppilosta menemään. Teoriassa ohutta risua voi laittaa myös erillisestä isosta suppilosta, mutta en tykkää lopputuloksesta. Ne eivät mene lainkaan leikkaavan terän läpi, vaan laitteessa on voimalla pyörivät hakkaavat metallit, jotka murskaavat risut. Ehkä jotkin todella kuivat tai lahot risut murskautuvat kivaksi sutuksi, mutta meillä kaikki materiaali on yleensä aika tuoretta, esimerkiksi naapureiden pensasaitoja.

Rahallinen säästö iso

Jos hakettaa itse seosaineet, säästää vuodessa jonkin verran. Suurempi säästö tulee siitä, että ei tarvitse hankkia kateaineita poluille, pensasalueille jne. Lisäksi säästää jätekustannuksia, kun ei tarvitse kuljettaa risuja autolla eikä maksaa jätteenkeräysmaksua. Tämä on syy, miksi taajama-alueella on tosi helppo saada naapurienkin risut omaan käyttöön. Tarvittaessa noudan omalla peräkäryllämme risut pihaamme.

Haketus on rentouttavaa

Moni ohikulkija luulee, että teen töitä, kun haketan. Oikeasti lepään ja rentoudun. Hakettaminen on niin monotonista ja helppoa, että sitä tehdessä voi uppoutua omiin ajatuksiin, puutarhaunelmiin ja rentoutua.

Mitä muut ajattelevat touhuistani?

Keskustelua syntyy helposti monen kanssa

Nykyinen puutarhani on nyt 20 vuotta vanha. Aluksi oli vain pieni 2*2 m alue, jonka raivasin nurmikkoon muuttaessamme tähän kotiin. Pikku hiljaa alue kasvoi ja tuli uusia kasvimaita. Perheen kasvaminen, lasten kiinnostus puutarhanhoitoon ja lapsen vaikeat ruoka-aineallergiat ovat yhdessä olleet eteenpäin vieviä voimia.

Samaan aikaan yhteiskunta ja maailma on muuttunut. Kiinnostus omaan satoon, vaikka ihan pienessäkin mittakaavassa on koko ajan kasvanut. Samanlaista aaltoliikettä on ollut iät ajat. Sen voi todeta vanhoja puutarhalehtiä selaamalla ja lukemalla Marttaperinteen sivuja. Me olemme eläneet viimeiset vuodet täysin poikkeuksellisia aikoja. Ensin korona-pandemia sulki rajoja ja nosti keskusteluun kansallisen omavaraisuuden ruokahuollossa, sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan heikensi maailman ruokaturvaa, sillä Ukraina on suuri vilja-aitta ja maataloustuotteiden tuottajamaa. Inflaatio nostaa erityisruoat monen ulottumattomiin, ja ihan peruselintarvikkeetkin pitää valita huolella.

Lasten kavereiden ja tuttujen hämmästelyt

Useasti on tapahtunut niin, että meillä kyläillessään ensimmäistä kertaa, ihmiset hämmästelevät, että voiko kaupungissakin kasvattaa näin monipuolisesti. Jostain syystä ajatellaan, että ei taajamassa voi olla päärynöitä, kirsikoita, omenia, luumuja, kriikunoita, timjamia, rosmariinia, ranskanrakuunaa, sitruunamelissaa, mansikoita, mustikoita, perunoita, sipuleita, valkosipuleita, maisseja, kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia... siis kaikkea herkkua tavanomaisten marjapensaiden lisäksi.

Asiasta syntyy jutunjuurta ja välillä saan jonkun innostumaan pienimuotoisesta kasvatuksesta. Suurena voittona pidän aina sitä, että joku lapsi uskaltautuu maistamaan sellaista, josta ei ole normaalisti ennen pitänyt ja toteaa sen herkulliseksi.

Omat perunat, sipulit ja valkosipulit koko talven,  yrtit pakkasesta

Peruna ei ole kallista kaupassa, mutta ruuassa ei olekaan kysymys vain rahasta. Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalta. Voi olla ihan lume-vaikutus, eli pelkästään omaa kuvittelua, mutta ei se haittaa. Pääasia, että ruoka maistuu hyvälle.

Kiistatonta on kuitenkin omien pakastettujen yrttien maun syvyys verrattuna talvikauden kasvihuonekasvatuksiin. Ruokaan pakkasesta rutistellut basilikan lehdet ovat aivan uskomattoman herkullisia. Yrteissä syntyy jo ihan taloudellistakin hyötyä. Yhdessä talvikauden ruukkubasilikassa ei ole montakaan lehtiparia pitkien varsien päässä. Tyypillisesti 2. Jos haluaa oikeasti niistä makua ruokaan, ei yksi ruukku riitä. Kalliiksi tulee maustaminen. Timjamit ovat talvella aivan mitäänsanomattomia maultaan, mutta pakastettuna sen maksu säilyy aivan huumaavana, samoin rosmariinin. Näissä ruoka saa uusia maku-ulottuvuuksia talvella ja rahaa oikeasti säästyy.

Omiin valkosipuleihin totuttuaan, ei halua enää käyttää kaupasta ostettuja. Niissä on usein pistävä metallinen maku ja valkosipulimaisuus on poissa.

Porkkanoita napostellaan karkkina. Juuri maasta nostetut porkkanat ovat rakenteeltaankin erilaisia kuin säilötyt. Suutuntuma on pehmeämpi. Talvella porkkanoiden varastointi on osoittautunut haasteelliseksi, koska meillä ei ole kunnollisia kellariolosuhteita. Siksi viime aikoina en ole kasvattanut kuin tuoreena syötävän määrän porkkanaa.

Tuoreet retiisit, varsinkin varhain keväällä tai myöhään syksyllä kasvatetut, ovat raikkaita ja meheviä. Kaupasta ostettuna niihin ehtii tulla sitkeä kuori ja maku tunkkaiseksi.

Omat herneet pakkasesta ovat ihan muuta kuin pahamaineisia pakasteherneitä. Oikeaa gourmee-ruokaa.

Kippari Kallen voimapinaatti maistuu letuissa ja keittona lapsille. En tiedä, onko meillä vain poikkeuslapsia, mutta niin herneet kuin pinaatitkin ovat suurta herkkua, vaikka ovatkin terveysruokaa.

Omat maissit voi syödä tuoreena ilman kypsennystä. Ei tarvitse miettiä torjunta-ainejäämiä. Pakkasestakin niitä on kiva sulatella talvella ja herkutella voisulan kanssa.

Toki tämä kaikki vie jonkin verran vapaa-aikaa, mutta se on harrastukseni. Harvasta harrastuksesta hyötyy niin laajamittaisesti koko perhe ja ylijäämäsadon kautta myös naapurit, kuin puutarhailusta. Lisäksi tulee monta muuta hyötyä naapuristolle. Puutarhani monipuolinen kasvusto ja linnunpöntöt houkuttelevat hyönteisiä ja lintuja kaikkien iloksi. Yhteiskompostointi säästää naapureiden jätekustannuksissa ja haketus"palveluni" säästää risujen poisvientikustannukset. Juuri eilen sain 60 metriä pensasaitaa naapurilta haketettavaksi. Hakkeen menekki on loputon kompostoin seosaineena ja monen alueen kattamisessa. Sain eilen myös luvan kahden muun naapurin pensasaikan leikkaamiseen, eli toiset 60 metriä tulossa haketettavaa.

Hyväksyttyä hörhöilyä?

Elämäntapamme on joiden mielestä epäsiistiä, koska haketettavia risuja on jatkuvasti odottamassa. Alueellamme on tiedossa, että kasaan saa tuoda oksia, vaikka en ole paikalla. Tavaroiden hyötykäyttö ja kierrätys tarkoittaa odottavia tavaroita siellä ja täällä. Samaan tapaan totesi Tanskalainen maajussi, että varastointi ja tavaroiden siirtely on jatkuvaa ja välttämätöntä. Heti, kun on heittänyt jotain pois, jo seuraavana päivänä sitä tarvitsee.

Omien latva-artisokkien osalta pullonkaulaksi osoittautui sadonkäsittely ja oikea-aikainen sadonkorjuu. Toistaiseksi on jäänyt haaveeksi omavaisuus latva-artisokista talven pitsatäytteissä.

Olenkin usein todennut, että "jos sattuu kovasti silmiin mun risukasat, kannattaa kääntää katse muualle".

Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Metsäläisten elämää 

Villa Varmo 

Torpan tyttö

Kasvuvyöhyke 4

Mustikkamaitoa 

Puutarhahetki 

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Älä häiriköi kompostimikrobeja koko ajan

 Älä sekoita usein

Moni tuskailee, että ei saa kompostia toimimaan. Lämpö ei nouse koskaan riittävän korkeaksi, että massa hygienisoituisi. Osasyynä saattaa olla, että häiritsee prosessia ihan koko ajan ylenmääräisellä sekoittamisella. Monissa ohjeissa nimittäin käsketään sekoittamaan vähintään kerran viikossa.

Olen harrastanut kompostointia nyt 20 vuotta ja voin kertoa, että sekoitusta ei pidä tehdä. Tärkeintä on, että rakennat kompostisi oikein heti alusta alkaen, eli levitä uudet biojätteet tasaisesti koko pintaan ja laita seosaine tasaisesti päälle. Teet ikään kuin kerrostäytekakkua. 

Kompostimassan happamuus

Kompostin pH muuttuu myös prosessin aikana ja alussa syntyvät hapot laskevat pH:n hetkellisesti, mikä hidastaa prosessia. Sitä voi helpottaa maltillisella määrällä tuhkaa.

Miten onnistun?

Mitä seosaineeksi?

Millainen kompostiketju pihaan?

Messut on nyt ohi, kivaa oli

Kiitos kaikille kävijöille

Koti- ja piha 2023 messut Porin Karhuhallissa juonsi Sonja Lumme. Oli tosi kiva tutustua häneen. Ohjelmien välissä ehdimme keskustella vapaamuotoisesti, tomaateista, biohiilestä ja vaikka mistä. 

Satakunnan puutarhaseuran osastolla, jolla siis olimme, oli kasvualusta, komposti, bokashi-pöytä, jolla olin itse. Ainoa mitä möimme, oli biohiilipussit. Muuten esittelimme seuramme toimintaa, seuran kummipuistoa Toive-puisto ja jäsenkukkakaupat olivat saaneet tuoda myös omia asetelmiaan näytille.

Tekemiäni hakkeita esiteltiin tällaisessa hauskassa haketornissa.

Ja omaa kompostiani oli myös esillä. Tämä on 12.2.2023 aloitetusta kompostista otettua. Seosaineena on ollut edellisessä haketornissa näkyvää vaaleaa haketta.

Lavalla oli esitys sekä lauantaina, että sunnuntaina NoDig- ja kateviljelystä. Pidimme jutustelu-tyyppisen esityksen Seija Viitasen kanssa. Seija kyseli ja minä vastailin.

Messuilla ei koristelut olleet järjestäjän puolesta mitenkään onnistuneet. Esiintymislavalla ei ollut kerta kaikkiaan mitään rakennelmien lisäksi. Takana näkyivät rumasti ovat ja kaikki tarvikkeet. Ei kiva, mielestäni.

Uudet hakkeet pensailla

Naapurin pensasaitatalkoot

tulivat juuri parahiksi oikeaan aikaan. Olin laittamassa alueen Facebook-ryhmään, että mahtaako kukaan olla kaatamassa pensasaitaansa, ja lähtiessäni kotoa naapuri oli työn touhussa. Oli ihan minuuteista kiinni, sillä heillä oli risukuljetus tilattuna ja auto kaartamassa lähimutkassa jo tiellemme. 30 metriä aroniaa ja 25 metriä morsiusangervoa.

On aina hyvin vaikeaa ennakoida, paljonko haketta tulee. Oksat menevät niin kovin pieneen tilaan hakkeena. Aroniasta tuli lopulta 1300 litraa haketta. Kuulostaa isolta määrältä, mutta ei se oikeasti pitkään riitä. Levitin uudet hakkeet mustikoille, makeasinikuusamoille ja pienelle polulle kasvimaan ja tulppaanipenkin väliin. Muualle ei riittänyt. 

¨

Onneksi on vielä jäljellä morsiusangervot ja kahden naapurin aidat, samaa pensasta, kaadetaa  myös. Niistä tulee yhteensä noin 60 metriä. Vielä puuttuu uudet hakkeet musta- ja punaherukoilta ja kompostin seosaineeksikin pitää saada varastoitua talven tarpeet. Saatan joutua vielä lopulta laittamaan sinne alueen Facebook-ryhmään kyselyä lisärisuista.

Käytätkö sinä haketta puutarhassasi?

Voinko nähdä lierojen ruokailun puutarhassani?

 

Lehtiruusuja nurmella

Oletko koskaan ihmetellyt nurmikollasi upeita lehtiruusuja puoliksi maahan uponneena? Ehkä et ole tullut katsoneesi niin tarkasti maahan haravointisi lomassa. Nyt kerron sinulle, että kannattaa kumartaa. Lierot ovat vallan taiteilijoita, kun hamuavat ruokaa maanalaiseen verkostoonsa. Milli milliltä lehti sukeltaa pikkuruiseen luolastoon. Suorana lehti ei sinne mahdu, mutta rullalle käärittynä kyllä. Voit parin päivän ajan verrata yhden lehden katoamista, sen verran kestää, kun liero upottaa/syö yhden vaahteranlehden.

Maa voi ollut jäässä vielä muutama viikko sitten. Pinnasta vähän kokeillen löytyy kuitenkin talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Kun aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Voi ihan itse todeta, että eivät ole menneet hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Lieroilla hyvät oltavat

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake pitä mukavasti kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanassa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehtii kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.

Omavarainen puutarhan maan parantaminen, miten se onnistuu?

Aurinko sen kertoi viikonloppuna, kevättä kohden olemme menossa

Seuraavan kasvukauden valmistelujen touhu täytti perheen päivän

Mikäpä sen tärkeämpää voisi olla kasvukautta ajatellen, kuin maan parantaminen. Se on muutenkin lähellä sydäntäni, ja tänä vuonna aihe on punaisena lankana tiiviimmin kuin aiemmin blogissani. Käyn hyvän maan ominaisuuksia pikku hiljaa läpi ja kerron, miten sitä voit omassa puutarhassasi huomioida. Yritän välttää liian raskaita kertapläjäyksiä, ettei tule ihan ähkyä lukiessa. Jonkin verran tulee tietenkin kertausta, jos olet seurannut blogiani jo aiemmin, mutta nyt kun asioita käydään läpi vähän rauhallisemmin, niin uskon kaikille tulevan jotain uutta ja helpotuksia omaan puutarhaan.

Kompostin hoitaminen ja seosaineen tynnyreihin täyttäminen

Syksyllä saimme onneksemme taas ihanilta naapureilta paljon oksia ja risuja haketusta varten. Hakettahan käytän todella monessa paikassa puutarhassani. Suurin jatkuva kulutus on kuitenkin kompostorin seosaineena, sillä teen itse kaiken tarvitsemani seosaineet. Harmiksemme vuosia palvellut suurin hakettimemme meni rikki, ja työt jäivät vähän kesken. Jäi myös osa tehty hake vielä säkkeihin odottamaan tynnyreihin siirtämistä, sillä tynnyreissä se pysyy kuivana ja on myös kätevää säilyttää aina yhtä käyttötynnyriä kompostorin vieressä. Tänään vihdoin tyhjensimme loput suursäkit, ja nyt on tynnyrit täynnänsä haketta.

Kompostoreja on käytössäni kaksi, kuten olen kertonutkin. Tänään tyhjensin muhimassa olevan suursäkkiin odottamaan kesän käyttöä ja täyttökompostorin käänsin muhimiskompostoriin. Ihan samanlaisia kompostoreita molemmat ovat, mutta tällainen kääntö tekee hyvää massalle ja auttaa tasalaatuisen kompostimullan valmistamisessa. Vaivatonta, sillä muuta kääntämistä kompostorit eivät tarvitse, kunhan on huolehtinut riittävästi seosaineesta säännöllisesti ja on levittänyt biojätepussien sisällöt kerroksittain. Kompostimassa kannattaa säilyttää säkeissä suojassa sateelta ja kevään lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä. Myöskään ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan, kun sade ei piiskaa massaa.

Miksi tämä työ kannattaa tehdä?

On valtavan mielenkiintoista nähdä, miten paljon multaa syntyy lapsiperheen ja lähipiirin biojätteistä vuosittain. Tällä hetkellä minulla on 800 litran suursäkki täynnä viime kasvukauden jälkeen kompostissa syntynyttä uutta massaa. Siis ns. talvikauden aikana! Aika paljon siis. Kompostiin eivät riitä täytteeksi oman perheemme biojätteet, vaan saamme "avustusta" lähipiiristämme. Mietipä, mitä maksaisi sen ostaminen. Pitäisi ostaa paljon enemmän kaupan multaa, jotta saisi saman määrän orgaanista ainesta, sillä tässä ei ole lainkaan hiekkaa sekoitettuna. Myöskään ei-uusiutuvaksi määriteltyä turvetta ei tällöin tule käytetyksi mullan täyteaineena. Kompostimassa on myös ravinteikasta, sillä keittiöjätteen mukana niitä tulee melko paljon. Ravinteiden määrän olen todennut suurista sadoista, sillä vuosikausia kompostimulta oli ainoa ravinnelähde puutarhassani. Olen kyllä miettinyt massan ravinnearvojen mittauttamista joskus.

Nyt viljelykset ovat laajentuneet niin paljon, että multa ei riitä enää yksinomaan lannoitteeksi ja joudun käyttämään jonkin verran ostettua orgaanista luomulannoitetta, merileväkanankakkarakeita. Enää en nimittäin pysty vahvistamaan riittävästi kasvualustoja uudella kompostimullalla vuosittain, että se riittäisi ravinteiden antajaksi täysimääräisesti kaikkiin alueisiin. Vadelmat ja marjapensaat ovat nykyään joutuneet tottumaan ostolannoitteeseen.

Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa multaa. Maan pieneliöt rakastavat tällaista ainesta ja maa pysyy elävänä, mikä tarkoittaa tehokasta ravinteiden kiertoa. Maassa olevista muistakin aineksista kuin annetusta kompostista, vapautuu tällöin ravinteita. Lierojen määrä lisääntyy ja niiden kaivamat reiät pitävät maan happitilannetta kunnossa, ne kakkaavat ravinteikkaita papanoita ja muodostavat kestäviä maanmuruja, jotka eivät liejuunnu kovallakaan sateella.

Kerron näistä tutuista aiheista vähän tarkemmin vuoden kuluessa. Jos sinulla on jokin tietty asia, joka askarruttaa, niin laita kommenttikenttään kysymys tai lähetä se yksityisviestillä. Käyn kysymyksien aiheita sitten läpi.

Ja ruoka kasvaa sydämellä!

Tämä on osa yhteiskirjoitussarjaa ja alla kirjoitukset kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuina.

Kasvuvyöhyke 1 

Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/2020/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2020-1.html
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/kuudes-vuosi-iso-orvokkiniitylla
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/01/06/urbaania-omavaraisuutta

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarha https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/01/suunnitelmia-talle-vuodelle.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/omavarainen-puutarhan-maan-parantaminen.html
Rouva yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/01/rouva-yrttinen-esittaytyy.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/12/rapparina-ja-nuohoojana.html

Kasvuvyöhyke 3

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/01/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-1.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/01/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-1.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu-2020/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-osa-1-keta.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972

Kevät puutarhurilla

Maa oli jäässä vielä muutama viikko sitten

Pinnasta vähän kokeillen löytyi talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Nyt aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Ei ole mennyt hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Talven jäljiltä tarkastettiin ensin tuhojen laajuus palstalla. Aina vähän jännittää, ovatko pitkäkorvat nakertaneet vadelman taimet tyngiksi talven aikana. Liekö ollut muuta ruokaa riittävästi, sillä menneenä talvena vadelmat saivat olla aivan rauhassa, jopa myöhään syksyllä istuttamani uuden lajikkeen syysvadelman taimet. Ne ovat siitä oivallisia, että satoa tulee varteen jo ensimmäisenä vuotena, ei siis vasta toisena, kuten kesävadelmalla. Sato myös valmistuu hieman myöhemmin, joten vadelmakausi pitenee, mikäs sen mukavampaa.

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake on mukavasti pitänyt kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanssa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehti kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.