Mitä tarkoittaa maan rakenne puutarhassa?

Maan rakenne muodostuu pienenpien maapartikkeleiden asettumisesta toisiinsa nähden. Ne voivat olla ihan tiukasti toisissaan kiinni tai irtonaisesti tai kaikenlaista näiden ääripäiden väliltä. Pienet maapartikkelit, ne jotka saadaan erilleen erilaisin käsittelyin, ovat niitä pienimpiä osasia, joista maa muodostuu. Savimaassa osaset ovat pienenpieniä saves-partikkekeita ja siitä sitten siirrytään kohti isompia mittoja, kiviin asti.

Vetinen savi on monelle tuttua vaikkapa kasvonaamioista tai lapsena tehdyistä iki-ihanista kuraleikeistä. Hiekkaa käsittelemme usein lasten hiekkalaatikolla. Näiden väliin kokoluokituksessa asettuvat hiesu ja hieta. Hiesulle tyypillistä on valtava sottaisuus. Kädet likaantuvat huomattavasti enemmän kuin savessa tai hiedassa.

Hietamaa on erinomainen kasvimaan perustamisessa. Sen ylivoimainen ominaisuus hikevyys, josta olenkin jo moneen kertaan maininnut tämän kuivan kesän pelastajana. Hietamaan ominaisuudet yhdistettyinä hyvään mururakenteeseen, ovat perunasatoni salaisuudet, unohtamatta tietenkään kompostilla lannoittamista.

Kuvasta näet pyöreämuotoisia maarakenteita. Ne ovat muodostuneet monivuotisen maanparannuksen avulla. Kateviljely, kompostilannoitus sekä viherlannoituskasvien käyttö ovat muuttaneet kivikovan hiedan tällaiseksi helposti muokattavaksi maaksi. Kate, komposti ja viherlannoituskasvit ylläpitävät ja monipuolistavat maan mikrobitoimintaa, jolloin mikrobien eritteet vaikuttavat muruihin. Samoin kasvanut lieromäärä lisää lieronkakkaa, joka on erittäin hyvä murujen rakenteen vahvistaja. Viherlannoitteessa juurieritteet vaikuttavat samoin muruja vahvistaen.

Perunoiden on helppo kasvaa hyvärakenteisessa maassa. Ne pystyvät kasvattamaan suuria mukuloita pienellä vaivalla, koska maa ei ole liian tiukkaa. Kuvassa näkyvä lajike on tämän vuoden uutuuskokeiluni Mozart, joka on osoittaunut hyväsatoiseksi ja erittäin maukkaaksi.

Hikevyys

Hikevyys on maan ominaisuus, jossa pohjavesi nousee itsekseen maan pintakerroksiin kasvien käyttöön. Ilmiötä voi mietti vanhanaikaisen taulusienen avulla. Aamulla kouluun saapuessamme sieni oli kova kuin kivi. Sen saattoi laittaa vesialtaaseen imeytymään ja kastumista oli helppo seurata ihan silmämääräisesti. Väri tummuni ja sieni turposi sitä mukaa kuin vesi imeytyi. No miksi se vesi imeytyi? Vedellä on monia hienoja ominaisuuksia, joita ei ole kaikilla nesteisillä aineilla. Tässä yhteydessä on hyöty adheesiosta ja koheesiosta. Adheesio tarkoittaa sitä, että veden vesimolekyylit ovat ikäänkuin hyvin kiinnostuneita toisistaan ja pitävät toisistaan tiukasti käsistä kiinni. Naapurimolekyyli vetää kaveria aina mukanaan. Koheesiossa nämä vesimolekyylit taasen ovat hyvin kiinnosteina ympärillään olevista pinnoista. Muistatte varmaan, miten verikokeessa joskus veri imettiin erittäin ohuella lasiputkella sormenpäästä hemoglobiinimittausta varten. Samasta ilmiöstä on kyse, kun vesi nousee  taulusienessä tai maassa pienen pieniä huokosia, ikäänkuin putkia, pitkin alhaalta ylöspäin.

Maan rakenteesta ja maalajitteista riippuu, nouseeko maassa vesi vai ei nouse. Verikokeessa lasiputki on pieni, jotta veri nousee, ja samalla tavalla maassa pitkää putkien olla riittävän pieniä. Jos on iso putki, vesi ei pysty nousemaan pitämällä "kiinni kaveria kädestä" ja kiipeämällä reunoja pitkin, vaan maan vetovoima on liian suuri ja "kädet irtoavat". Vesi valuu pois. Tämä johtuu vesimolekyylin rakenteesta, jossa on kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Vedyt ovat plus-merkkisiä ja happi on negatiivinen. Kun tällaisia vesimolekyylejä on toistensa läheisyydessä plus-merkkiset ja miinus-merkkiset kohdat tarrautuvat toisiinsa kuin kaksi magneettia.

Sadonkorjuukori rottingista

Itse tehtävä, kun kaupasta ei saa

Olen vuosikausia katsellut brittiläisissä puutarhaohjelmissa sellaista ihanaa aakeaa laakeaa sadonkorjuukoria. Siinä on matalat laidat, joille saa helposti sadon naatit ja sato-osa jää koriin. Kerran näin Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen kaupassa sellaisen, somisteena. Eivät myyneet, vaikka olisin ostanut. Kyllä harmitti. Suomessa sellaisia ei kerta kaikkiaan ole kaupan. Suomalainen muovituotevalmistaja on tehnyt oman versionsa siitä, mutta se on todella ruma, liian iso ja muutenkin mielestäni hirvittävä. Oikea irvikuva alkuperäisestä. Anteeksi vain suunnittelija, mutta et taida itse harrastaa puutarhurointia.

Olin eilen Porin Taitokeskuksen järjestämällä rottinkikorikurssilla. Muut tekevät heksagon-koria, minä omanlaistani. Sain luvan lähettää korista kuvan järjestäjälle etukäteen, hän teki testipunonnan ja nyt minä saan tehdä omani. Ei siitä tietenkään yhtä hienoa tule, kuin ihan oikeasta alkuperäisestä mallita, mutta ei haittaa. Pääasia on käytännöllisyyys.

Aiemmin olen tehnyt kaksi harjoitelmaa pajusta, kun osallistuin  Satakunnanpuutarhaseuran pajukorikurssille, jossa Sunniemen pajutilan emäntä Seija Viitanen toimi kouluttajana. Sielläkin muut tekivät yhteisiä juttuja.... minä suunnittelin koria. Korin aloitin kuitenkin vasta kotona ja niitä syntyi kaksi versiota, joista toinen alakuvassa. Ei se nätti ole, mutta ihan valtavan hyvä. Raoista rapisee mullat ja juurekset voi huuhtoa puutarhasuihkulla suoraan korissa. Olen ollut siihen tavattoman tyytyväinen. Nyt työn alla oleva rottinkinen tulee olemaan isompi ja siihen tulee kantokahva.

Kesän muistoja merenrannasta

Aallot ja levä tekevät taidetta yhdessä

Porin edustalla Kallossa on upeat rantakalliot, joiden lomassa on vesialtaita. Jotkut ovat enemmin sadeveden jäljiltä, joihinkin yltää suurimmat aallot. Jos olisi videokuvaa, voisit nähdä levän kauniin aaltoilun. Nyt käytössä vain kuvia.

Pienissä altaissa asuntaa monenlaista vesieläjää. Kuvia oli vaikea saada tarkennettua. Veden liike, valon heijastukset ja pieneliöiden nopeat liikkeet olivat kameralleni ja kuvaustaidoilleni liian haastava yhdistelmä. Toivottavasti löydät kuitenkin kuvista katkarapumaisen asukin.

Ties miten monen tuhannen vuoden vesihiontaa on tapahtunut näillä kallioilla.

Uudet hakkeet pensailla

Naapurin pensasaitatalkoot

tulivat juuri parahiksi oikeaan aikaan. Olin laittamassa alueen Facebook-ryhmään, että mahtaako kukaan olla kaatamassa pensasaitaansa, ja lähtiessäni kotoa naapuri oli työn touhussa. Oli ihan minuuteista kiinni, sillä heillä oli risukuljetus tilattuna ja auto kaartamassa lähimutkassa jo tiellemme. 30 metriä aroniaa ja 25 metriä morsiusangervoa.

On aina hyvin vaikeaa ennakoida, paljonko haketta tulee. Oksat menevät niin kovin pieneen tilaan hakkeena. Aroniasta tuli lopulta 1300 litraa haketta. Kuulostaa isolta määrältä, mutta ei se oikeasti pitkään riitä. Levitin uudet hakkeet mustikoille, makeasinikuusamoille ja pienelle polulle kasvimaan ja tulppaanipenkin väliin. Muualle ei riittänyt. 

¨

Onneksi on vielä jäljellä morsiusangervot ja kahden naapurin aidat, samaa pensasta, kaadetaa  myös. Niistä tulee yhteensä noin 60 metriä. Vielä puuttuu uudet hakkeet musta- ja punaherukoilta ja kompostin seosaineeksikin pitää saada varastoitua talven tarpeet. Saatan joutua vielä lopulta laittamaan sinne alueen Facebook-ryhmään kyselyä lisärisuista.

Käytätkö sinä haketta puutarhassasi?