Viime hetken tohinoita

 kattiloissa sosekeitot valmiit

Sokerijuurikassosekeitto.

Herkullista on, testimaistettu ja hyväksi todettu. Palanpainikkeeksi tulee vielä saaristolaisleipäpuikkoja. Juotavaksi kahvia ja mehua. 

Sokerijuurikaslastut kuullotettu.

Porkkanoiden kuullotusta.

Sokerijuurikas, 2,2 kg.

Palsternakkoja.

Huomiselle jäi vielä vähän viimeistelyhommia, mutta eiköhän se tästä. Toivottavasti huomenna tulee kävijöitä.

https://lahiruokapaiva.fi/tuottajat/finland-urban-farming-kotitarveviljely/

Sitä, tätä ja tota ja vähän semmottiskii

 Syksy saapuu satoineen

Puutarhassa voi tulla vastaan monenmoisia yllätyksiä. Tänään oli joku käynyt nostamassa perunoita. En vain tiedä mikä. En voi sanoa ketä, sillä varmuudella se ei ole ollut kaksijalkainen, sillä kukaan perheenjäsenistä ei ole ollut kuokan kanssa touhuamassa. Äsken kun kävin puutarhakierroksella ja syömässä marjoja, huomasin perunoita maassa. Toinen oli ihan kokonaan kasvimaan ulkopuolella ja toinen vielä multa-alueella. Mikä tekee näin?

Kaivamisjäljet perunassa.

Ihan kummallinen jälki.

Papua papua

Toivottavasti syksy on pitkä, sillä härkäpavut pääsivät maahan kovin myöhään. Ainakin on paljoja muodostumassa myös niissä taimissa, jotka ovat perunapenkissä kasvamassa perunannoston jälkisatona. Umpioimisprojekti sen sijaan ei etene. Haluan elektronisen umpioimiskattilan, mutta tällä hetkellä niitä saa ostettua vain USA:sta ja sähköjen kanssa on nyt vähän haasteita.

Härkäpapu.

Härkäpapu.

Ruusukaaleja tulossa

Pari päivää sitten teimme naapurin kanssa pihakierroksen ja silloin ruusukaaleissa ei ollut vielä juurikaan näkyvissä kaalinmuodostusta. Nyt äsken kun katsoin, oli jo melkoiset pallerot. Ihan huippua! Nuo ovat niin huippumakeita ja hyviä. Nam. Jos et ole koskaan kasvattanut ruusukaalia, mutta tykkäät niistä, niin laitapa nyt heti ensi vuoden kasvatussuunnitelmaan ruusukaalit. Ne pitää esikasvattaa, jotta satoa ehtii tulla ja suojata huolellisesti ainakin tähän elokuuhun asti kaalikoin hyökkäyksiltä.

Ruusukaali.

Tomaattisatoa

Laitoin tänä vuonna paljon tomaatteja. Piti tulla oikein myös säilöntään asti satoa. Tähän asti kaikki sato on mennyt suoraan herkutteluun. Härkätomaatti oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Toki tomaatit ovat isoja ja täysiä, eli sisällä ei ole yhtään tyhjää, vaan hedelmälihaa on koko sisus täynnä. Maku ei ole kuitenkaan ollut odotettu, vaan melkoinen pettymys. 

Härkätomaatti

Ruukkutomaatit ovat tosi hyviä. Taimet menivät koulimisvaiheessa sekaisin. Ostin siemenet Fb-ryhmästä harrastajalta ja itävyys oli tosi hyvä. Satoa tulee per tomaatti paljon, tomaatit kasvavat välillä niin tiukasti toistensa vieressä, että on vaikea poimia ja irrottaa kypsiä. Jotkut lajikkeet alkavat vasta nyt kypsyä ja joissakin on nyt kohta lopuillaan suurin satoaika.

Joku ruukkutomaatti.

#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Voiko puutarhuri olla tämän onnellisempi?

 Satokauden tässä vaiheessa?

Kaikki kuvat tässä kirjoituksessa ei ole ihan viimeisimmiltä päiviltä, vaan kasvua on tullut niiden jälkeenkin. Kasvatan munakoisoa ensimmäistä kertaa. Ostin valmiin taimen luomupuutarhasta. Se on samalla tavalla tihkukastelussa, kuin tomaatit ja kasvihuonekurkkukin. Toivottavasti saisin edes pienen sadon maistiaisiksi. Opiskeluaikana yksi solukämppiksistä oli kiinalainen vegaani ja hän teki munakoison siivuista minipizzoja uunissa monet kerrat.

Munakoiso kasvaa kasvihuoneessa.

Muutama vuosi sitten, kun jouduin luopumaan palstoista, olin aika harmissani. Tuntui, kuin suuri osa minusta olisi otettu pois. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen saanut laitettua kotipihaan kasvimaita kuntoon, tuntuu oikein tosi hyvältä. Kompostimultaa riittää tosi moneen paikkaan. Aiemmin se loppui aina, sillä osan vein myös palstalle, vaikka ei ollut vielä edes kahta lämpökompostoria.

Tässä runsasta satoa lupaavia kuvia fiilistelyyn. Ainakin itse olen ihan valtavan iloinen ja onnellinen. Tuntuu hyvältä.

Pensasmustikoita on pihassamme monta eri lajiketta. En ole laittanut nimiä mihinkään ylös.

Raakileista erottaa eri lajikkeet, niiden väri, muoto ja koko ovat ihan erilaisia tässä vaiheessa. Toki satokin on sitten erilaista.

Tilliä on laitettu pakkaseen jo kaksi kertaa. Laitan silti vielä uutta satoa itämään.

Perunat kukkivat jo, vaikka tässä kuvassa kukkia ei näy vielä. Viikonloppuna otamme ensimmäiset oman maan herkut.

Kasvihuonekurkkua olemme syöneet jo jonkin aikaa. Ensimmäiset valmistuivat jo kesäkuussa, aiemmin kuin koskaan.

Maku ei pettänyt tänäkään vuonna.

Kaalitunnelissa kasvaa monenlaisia kaaleja. Joitain syöntijälkiä näkyy lehdissä, vaikka olemme olleet todella varovaisia ja verkko on ihan maassa asti kaikkialta.

Maissit ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin tähän aikaan. Ilmeisesti lämpöä ja vettä on tullut riittävästi. Tämä kasvimaa tehtiin ihan uutena kasvihuoneen pohjan kaivuumullasta. Katteena ruohosilppua ja maissien väleissä kasvaa nyt jo papua, vaikka tässä kuvassa ei näy vielä.

Tässä vähän myöhäisempi kuva perunasta, kukkivasta vaiheesta.

Yhdessä latva-artisokassa on jo kukinto. Kirvat hyökkäävät heti uudelleen, vaikka suihkutan ne pois vähän väliä.

Keltajuuren naatit ovat todella suuria. Juuren koosta en tiedä vielä mitään.

Palsternakan naatit ovat nyt jo reiden korkuisia, ihan hurjia. En tiennyt, että niistä voi tulla näin suuria.

Naapurien nurmikkoleikkuusilput on levitetty sokerijuurikkaille ja latva-artisokille, kuten kaikille muillekin, vaikka ei niistä kaikista kuvaa olekaan.

Päärynöitä ei tule niin paljon kuin viime vuonna, mutta joitain kuitenkin herkuteltaviksi.

Omenasato näyttää runsaalta.

Kaikkia marjoja tuntuu tulevan myös runsaasti.

Fish&chips omavaraisesti

ja lisäksi herkullista

Aiemmin kerroin suuresta haukisaaliistamme. Tämä hauki oli vielä pakkasessa aiemmasta pyyntikerrasta. Meillä on ns. älä osta ruokaa-viikko, sillä tyhjennän pakastinta. Perunat toki ovat uusia perunamaasta, mutta nekin ovat ns. pyttipannu-juttu, sillä keitinperunoita oli jäänyt yli.

Viime kesänä tein ensimmäistä kertaa itse fish&chipsejä. Ennen koronaa kävimme lomamatkoilla Briteissä, eri vuonna aina eri alueelle. Oma suosikkini on ehdottomasti pienipiirteinen Yorkshire. Pidämme myös brittiruuasta, vaikka perinteisesti se ei saa suurta suosiota.

Parilla ensimmäisellä kerralla käytin kuhaa ja taikina oli jokin netistä löydetty. Tällä kerralla käytin haukea ja taikinaresepti oli hesarista. Todella huono tai siiten siihen oli tullut virhe. Taikina ei ollut lainkaan taikinamaista, eikä siitä tullut kuorrutusta oikeasti kunnolla. Palaan vanhaan reseptiin seuraavalla kerralla.

Ranskalaiset onnistuivat paremmin kuin koskaan. Aiemmin olen tehnyt raaoista perunoista, ja niiden kypsyttäminen on hankalaa. Nyt siis oli jo valmiiksi kypsiä keitinperunoita siiklistä, jolloin riitti pelkkä rapeuttaminen. Ei lisätty edes suolaa tai muutakaan ranskanperunamaustetta, sillä maku oli niin hyvä.

Maissit ovat viime kesäisiä. Kaksi pussia oli vielä jäljellä, eli yhteen valmistuskertaan riittää vielä. Säilön maissit pakastamalla, ilman mitään esikäsittelyä. Valmistan ne uunissa foliolla suojattuna. Laitan voita joko jo uuniin, tai kuten nyt, uunissa kypsennys ilman mausteita ja sitten kun syödään, lämmitän ja laitan voisulan silloin. 

Ei tämä nyt ihan terveysruokaa ole, mutta lähes ilmaista kuitenkin ja tosi herkullista.

Mökkikasvimaa sai lisää kylvöksiä ja perunakokeilu etenee

 Herneet kylvettiin ihan reunaan

On niin kiva napostella omia herneitä, vaikka ne valmistuisivat paljon myöhemmin kuin kaupasta ostettavat. Toisaalta, kun kaupassa ja torilla herneet alkavat olla ylikasvaneita, puumaisia, on nämä omat parhaimmillaan.

Varastosta löytyi aitaverkkoa, josta tehtiin tukirakennelma. Tähän herneiden on helppo tarttua. Samalla tuli vähän rajattua kasvimaata, niin alkaa muodostua pienimuotoinen puutarha-alue pikku hiljaa.

Viikko sitten istutettiin kukkapurkeissa taimetetut siiklit. Jos muistat, maa oli tosi kovaa ja lähinnä sain pienen kuopan taimelle Varsinaisesti multaa ei ole, mutta tämä ruohosilppukate on ollut oivallinen. Maa on pysynyt helteistä huolimatta tosi kosteana.  Ehkä täältä jotain satoa saa jossain vaiheessa.

Rantahiekkaan istutetut hauskat kokeilut selvisivät ainakin ensimmäisestä rankkasateesta. Varsin terhakoita nämä ovat ja sitä paitsi ne ovat kasvaneet enemmän kuin varsinaisessa kasvimaassa olevat.

Nämä ovat ihan vedenrajassa, mutta hyvin näkyvät pärjäävän.

Nämä ovat vähän kauempana vedenrajasta. Yhteensä näitä kokeiluja on kolme perunaa ja kolme sipulia. Olisi aika hauskaa, jos todella täältä tulisi satoa. Tätä rantahiekkaa on kyllä niin paljon, että ensi vuonna voisi kasvattaa enemmänkin, jos kokeilu onnistuu.

Ei varmaankaan sipulikärpäsiä ole ihan lähettyvillä, kun lähimpään toiseen kasvimaahan on valtavan pitkä matka.

Muutama peruna rantahiekkaan

 Onnistuuko vai viekö ensimmäinen myrsky?

Kivikova piha ja ruohosilppu ei jäänyt ainoaksi kokeiluksi. Kolme perunaa ja muutama sipuli pääsivät rantaan hiekkaan. Muistan lapsuudesta, kun hiekkalaatikko laitettiin pois käytöstä ja siihen istutettiin perunaa.

Ensimmäisenä vuonna perunoita tuli jokaiseen taimeen niin hurjasti, että perunat olivat aivan kulmikkaita. Sittemmin kasvuvoima loppui, emmekä osanneet parantaa maata. Perunanviljely loppui lopulta siinä maassa.

Näihin ei laitettu mitään katetta, jotta rantahiekka pysyy puhtaana, eikä innosta muita kasveja kasvamaan.

Jos hyvin käy, näistä tulee samanlainen menestys. Jos ei käy hyvin, ensimmäiset myrskyaallot vievät kaikki mukanaan. Tappio ei ole suuren suuri. Maassa riittää ainakin kosteuttaa, eikä ravinteistakaan pitäisi olla puutetta. Hiekassa on varmasti vuosien ajalta kaikenlaista ravinnetta järviveden tuomana.

Epätoivoinen(ko) yritys?

 Perunat ja sipulit hätäapuratkaisulla maahan

Muistat varmaan, että mökkimme on meteoriitin tekemän järven rannalla ja maa on kaikkialta todella kivistä. Palstoista luovuttuani, on jäljellä vain kotipihan alue (+naapurin piha ☺), mutta haluaisin myös mökille kasvimaan ja kasvihuoneen. Siellä kasteluvettä saisi järvestä, loputtomasti.

Kotipihaan eivät mahtuneet kaikki ostetut siemenperunat, joten laitoin osan pieniin kukkapurkkeihin. Aiemmin olen huomannut, että siemenperunat nahistuvat ja menevät sen takia huonoksi. Tällä purkki-istutuksella yritin estää huonontumisen. Myimme idätettyjä perunoita pojan kanssa joissakin tapahtumissa ja nyt oli enää 12 perunaa jäljellä.

Mökin kovaan ja kuivaan maahan ei pysty kaivamaan kunnon kuoppaa. Sain puoli lapion mittaa syvän pienen kolon, johon nämä perunat tiputin. Sipuleille tein pienen uran. Kolot kastelin ensin huolellisesti, sillä maa oli todella kuiva. Kesti valtavan kauan, ennen kuin se alkoi imeä yhtään vettä.

Lopuksi kaikki saivat katteet ruoho-kuivatammenlehti -silpusta, jonka sain koottua keräävällä ruohonleikkurilla. Huolellinen kastelu vielä lopuksi. Voi olla, että mitään ei kasva, mutta on hauska kokeilla kaikenlaista. Joissakin perunoissa oli jo pieniä mukuloita näkyvissä. Jospa ne edes kasvaisivat isommiksi.

Alavilla mailla hallavaara

 Onneksi kuulin töissä tärkeän uutisen

Meillä on töissä monta ammattiviljelijää, jotka tietävät pomminvarmasti kaikki varoitukset, mitä tulee säähän. Onneksi lounaalla puhuttiin sen verran kasvatuksista, että tuli puheeksi ensi yön hallan vaara. Tokihan huomasin ilman viilenneen, mutta en ajatellut hallaa tulevaksi.

Olisi ollut aivan hirveän harmillista, jos hyvin kasvuun lähteneet perunat olisivat saaneet hallaa. Siinä olisi mennyt juhannusperunatoiveet.

Nyt on paksulti harsoa, halla saa tulla, miten vain haluaa, perunoiden osalta.

Toiset kasvattaa perunoita ämpärissä.... onko tämän nyt jättikurpitsan kasvattamista ämpärissä? Pitää muistaa ottaa suojaukset aamulla pois, etteivät saa lämpöhalvausta, jos aurinko lämmittää.