Kuningatarhillo ja vaniljajäätelö
on talvella lyömätön yhdistelmä. Nyt kesän korvalla ei vielä hilloja kaipaa, mutta vähän pitää (=pitäisi) kaikenlaista tehdä, jotta ensi talvena on (olisi) hilloja tarjolla.
Kuten jo varmaan luit menneellä viikolla, tuli pieni moka kylvöissä. Peruna siirtyi väärään paikkaan vieden muilta kasvualaa. Nyt on iso harmitus ilmassa. Kasvihuoneen pavut tarvitsevat tosi pian jonkun paikan juurilleen ja kauan odotettu mansikkamaa on edelleen tekemättä. Tänään jyrsin ei käynnistynyt, joten mansikkamaan pohjaa ei saanut muokattua. Huomenna siis korjaamoon koko vehje! Tällaista tämä välillä on, ei mene hommat niinkuin suunnittelee, mutta eipä sen sovi antaa mieltä masentaa. Kuitenkaan kyse ei ole mistään vakavasta asiasta, eikä kukaan vahingoitu.
Omassa pihassa mustikat kukkivat, onneksi. Niistä ei hilloihin riitä, mutta naposteltavaa riittää niin paljon, että loppusyksystä meinaa jäädä jo vähän marjojakin pensaisiin. Pakkaseen menevät metsämustikat. Kunhan pensaat vähän kasvavat, niistä on tarkoitus saada pakkaseen talven mustikat. Lueskelin juuri lampuriystäväni kirjoitusta uudesta tosi hienosta mustikkamaastaan ja kommenttikentässä selvisi, että mustikat voivat olla jopa 25 vuotiaina satoisia ja kasvavat Suuriksi! Sitä en tiennyt näitä pensaita istuttaessani. Aiemmin olin lukenut, että paras satokausi on 5 vuodesta eteenpäin ja jotenkin luulin, että satovuosia on noin 5. No, onneksi tuokin selvisi, ja ehkä siirrän taimia vähän harvempaan nyt kun ovat vielä sen verran pieniä, että siirtoja voi tehdä.
Naapurilta olen saanut vanhan kannan ahomansikan, joka on nyt levinnyt ihanasti mustaherukoiden väliin katekasviksi. Niitä syödessä muistuu lapsuuden kesät mieleen ja mansikkamaito.
Kasvimaan nurkkaan on jäänyt aikoinaan pieni rönsytaimi ja nyt se kukkii. Tällä hetkellä on vain näitä eksyneitä taimia niin kukkien väleissä, kohopenkkien takana ja siellä sun täällä, lähinnä naposteluherkkuja tarjoamassa.... se mansikkamaa on ihan Must!!!! Pakko saada!!!
Punaherukka on nyt tänä vuonna niin täynnä raakileita, että ei mitenkään pystytä käyttämään itse koko satoa. Viime vuonnakin tuli paljon punaherukkaa, mutta tänä vuonna tuntuu tulevan vielä enemmän. Onneksi voi viedä naapuriin lastenlasten vispipuuroa varten.
Tämänkertaisen omavairaisuusbloggaajien yhteiskirjoitussarjan aarteita pääset lukemaan suoraan alta. Kullakin on hyvin erilaiset ympäristöt ja mahdollisuudet omavaraisuuden kasvattamiseen. Löydät varmastikin omiisi olosuhteisiin sopivia ajatuksia niistä.
Sorakukka
Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi
Sarin puutarhat
Harmaa torppa
Tsajut
Palokankaan pientila
Kohti laadukkaampaa elämää
Metsäläisten elämää
Elämää korvessa
Pienen pieni farmi
Korkeala
Torpan tyttö
Riippumattomammaksi
Maalaiskaupungin piha
Villa Kotiranta
Alussa oli Vehkosuo
Laura eli Javis
Iso-Orvokkiniitty
Jovelassa/Omavarainen
Luomulaakso
Ku ite tekee
No voi hitsi mikä harmitus tuo kylvöhomma, mutta kuten itsekin sanoit, aina ei näissä puuhissa mene kuten suunnittelee ja siitä sitten vaan päästään yli. Sitä paitsi vain tekeville sattuu ;)
VastaaPoistaOnnistuneita kylvöjä ja puuhia sinne, ja kivaa kesäkuuta!
Kivaa kesäkuuta myös Sinulle! Näinhän se on, sillä kuitenkin tämä kaikki on harrastusta, eli se ei ole työtä eikä sitä siis saa ottaa liian vakavasti. Jos alkaa harmittelemaan asioita, ei rentoutumisesta ja mielenrauhasta ole enää hitustakaan jäljellä ja suuri osa koko puutarhuroinnin ideasta menetetään.
PoistaKiva uusi tieto tuo mustikkapensaiden pitkäikäisyys :)
VastaaPoistaNiimpä, ilahduin suuresti, sillä ehdin jo miettiä, että on iso homma vaihtaa kaikki 14 pensasta. Nyt on jopa suurempi into huolehtia maan rakenteesta ja ravinnetasosta, jotta ei pääse väsymään maa missään vaiheessa.
PoistaVälillä sitä kompastuu omiin suunnitelmiinsa ja sotkee koko hyvän systeemin. Metsämansikka näyttää nyt meilläkin kukkivan runsaasti tosi oudoissa paikoissa, joissa en sitä ennen ole havainnut. Jonkinlaisen mansikkamaan ehdin sentään kyhätä, vaikka muuten kaikki onkin pahasti kesken :) Ehdithän sä syksyllä laittaa mansikat, sitten ne on ensi keväänä valmiina!
VastaaPoistaSyksyllä perustaminen on aina tässä vaiheessa ollut sitten se takaportti-ajatus, kunnes syksyllä huomaan, että sadonkorjuu vie kaiken ajan... 😂 . Uskon, että ehdin laittaa pienen määrän vielä tänä keväänä taimia maahan. Ehtivät juurtua hyvin ja sitten ensi keväänä tulee edes vähän omaa mansikkaa.
PoistaMeidän pensasmustikat ovat noin 10 vuotta vanhoja ja vasta parina viime vuonna tehneet satoa silleen kunnolla.
VastaaPoistaPunaiset viinimarjat kasvavat meillä jotenkin ihan villiä. Beibe leikkasi niitä keväällä, jos ne nyt tulevina vuosina alkaisivat taas satoakin antamaan.
Meillä oli mökillä ikivanha punaherukka, josta ei tullut lainkaan marjaa. Leikkasin siitä parina vuotena reippaasti vanhat oksat pois ja laitoin haketta juurille. Pensas piristyi ihan hurjasti ja alkoi tuottamaan tosi runsaasti satoa isoina marjoina. Kivasti ne palkitsee aina hoitotoimenpiteitä.
PoistaKiitos mustikkavinkistä, täytyy käydä mittailemassa omien etäisyyksiä ja miettiä pitäisikö niitä vielä siirtää.
VastaaPoistaOnkohan jossain vanhoissa oppaissa ollut liian pienet pensasvälit, koska aika monella tuntuu olevan aika lähekkäin pensaat. Jostainhan me näitä tietoja aina kaappaamme mieliimme.
PoistaTodella hienoa ajatus laittaa ahomansikkaa herukkapensaiden juurelle. Taidan kopioida tämän ajatuksen, sillä olen miettinyt pääni puhki mitä laittaa pensaiden väleihin. Tosin ensin on ehkä tehtävä siihen maanparannustoimia. Se on neljä vuotta sitten kuorittua metsän pohjaa eikä siinä kasva vielä kunnolla edes rikkoja. En tiedä onko liian hapan vai pelkkää kivennäismaata, mutta jokin siinä on vialla. Marjapensaat sen sijaan kasvavat hyvin. Tosin niille vaihdettiin melkein puolikuutiota maata ympärille per pensas.
VastaaPoistaMahtaisiko auttaa jos lisäisit vähän kompostia tai muuta multaa pintaan ja hieman sekoittaisit siihen pintamaahan. Voisi tulla nopeammin kasvualusta mansikkaystävälliseksi. Havumetsän pohja voi olla todella hapanta, lehtimetsässä ei niin hapanta onneksi.
PoistaMinäkin nappaan idean siirtää ahomansikkaa maanpeittokasviksi marjapensaiden juurille, kunhan syksyllä saamme marjapuskat siirrettyä! Kiitos vinkistä :)
VastaaPoistaAlunperin ahomansikka oli omenapuun alla ja sieltä sitten edettiin marjapensaille. Ahomansikan lehdistä hiostamalla ja kuivaamalla saa aivan ihanaa "teetä". Meillä kutsutaan sitä uniteeksi, sillä rauhoittaa illalla, mukaan voi laittaa tuoksuampiaisyrttiä samalla tavalla valmistettuna.
Poista