3.6.2019

Hillot, hyytelöt, pakastemarjat ja muut herkut mielessä

Kuningatarhillo ja vaniljajäätelö


on talvella lyömätön yhdistelmä. Nyt kesän korvalla ei vielä hilloja kaipaa, mutta vähän pitää (=pitäisi) kaikenlaista tehdä, jotta ensi talvena on (olisi) hilloja tarjolla.

Kuten jo varmaan luit menneellä viikolla, tuli pieni moka kylvöissä. Peruna siirtyi väärään paikkaan vieden muilta kasvualaa. Nyt on iso harmitus ilmassa. Kasvihuoneen pavut tarvitsevat tosi pian jonkun paikan juurilleen ja kauan odotettu mansikkamaa on edelleen tekemättä. Tänään jyrsin ei käynnistynyt, joten mansikkamaan pohjaa ei saanut muokattua. Huomenna siis korjaamoon koko vehje! Tällaista tämä välillä on, ei mene hommat niinkuin suunnittelee, mutta eipä sen sovi antaa mieltä masentaa. Kuitenkaan kyse ei ole mistään vakavasta asiasta, eikä kukaan vahingoitu.





Omassa pihassa mustikat kukkivat, onneksi. Niistä ei hilloihin riitä, mutta naposteltavaa riittää niin paljon, että loppusyksystä meinaa jäädä jo vähän marjojakin pensaisiin. Pakkaseen menevät metsämustikat. Kunhan pensaat vähän kasvavat, niistä on tarkoitus saada pakkaseen talven mustikat. Lueskelin juuri lampuriystäväni kirjoitusta uudesta tosi hienosta mustikkamaastaan ja  kommenttikentässä selvisi, että mustikat voivat olla jopa 25 vuotiaina satoisia ja kasvavat Suuriksi! Sitä en tiennyt näitä pensaita istuttaessani. Aiemmin olin lukenut, että paras satokausi on 5 vuodesta eteenpäin ja jotenkin luulin, että satovuosia on noin 5. No, onneksi tuokin selvisi, ja ehkä siirrän taimia vähän harvempaan nyt kun ovat vielä sen verran pieniä, että siirtoja voi tehdä.


Naapurilta olen saanut vanhan kannan ahomansikan, joka on nyt levinnyt ihanasti mustaherukoiden väliin katekasviksi. Niitä syödessä muistuu lapsuuden kesät mieleen ja mansikkamaito.




Kasvimaan nurkkaan on jäänyt aikoinaan pieni rönsytaimi ja nyt se kukkii. Tällä hetkellä on vain näitä eksyneitä taimia niin kukkien väleissä, kohopenkkien takana ja siellä sun täällä, lähinnä naposteluherkkuja tarjoamassa.... se mansikkamaa on ihan Must!!!! Pakko saada!!!





Punaherukka on nyt tänä vuonna niin täynnä raakileita, että ei mitenkään pystytä käyttämään itse koko satoa. Viime vuonnakin tuli paljon punaherukkaa, mutta tänä vuonna tuntuu tulevan vielä enemmän. Onneksi voi viedä naapuriin lastenlasten vispipuuroa varten.











Tämänkertaisen omavairaisuusbloggaajien yhteiskirjoitussarjan aarteita pääset lukemaan suoraan alta. Kullakin on hyvin erilaiset ympäristöt ja mahdollisuudet omavaraisuuden kasvattamiseen. Löydät varmastikin omiisi olosuhteisiin sopivia ajatuksia niistä.

Sorakukka

Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut

Palokankaan pientila

Kohti laadukkaampaa elämää

Metsäläisten elämää

Elämää korvessa

Pienen pieni farmi

Korkeala

Torpan tyttö

Riippumattomammaksi

Maalaiskaupungin piha

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Laura eli Javis

Iso-Orvokkiniitty

Jovelassa/Omavarainen

Luomulaakso

Ku ite tekee




14 kommenttia:

  1. No voi hitsi mikä harmitus tuo kylvöhomma, mutta kuten itsekin sanoit, aina ei näissä puuhissa mene kuten suunnittelee ja siitä sitten vaan päästään yli. Sitä paitsi vain tekeville sattuu ;)

    Onnistuneita kylvöjä ja puuhia sinne, ja kivaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kesäkuuta myös Sinulle! Näinhän se on, sillä kuitenkin tämä kaikki on harrastusta, eli se ei ole työtä eikä sitä siis saa ottaa liian vakavasti. Jos alkaa harmittelemaan asioita, ei rentoutumisesta ja mielenrauhasta ole enää hitustakaan jäljellä ja suuri osa koko puutarhuroinnin ideasta menetetään.

      Poista
  2. Kiva uusi tieto tuo mustikkapensaiden pitkäikäisyys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ilahduin suuresti, sillä ehdin jo miettiä, että on iso homma vaihtaa kaikki 14 pensasta. Nyt on jopa suurempi into huolehtia maan rakenteesta ja ravinnetasosta, jotta ei pääse väsymään maa missään vaiheessa.

      Poista
  3. Välillä sitä kompastuu omiin suunnitelmiinsa ja sotkee koko hyvän systeemin. Metsämansikka näyttää nyt meilläkin kukkivan runsaasti tosi oudoissa paikoissa, joissa en sitä ennen ole havainnut. Jonkinlaisen mansikkamaan ehdin sentään kyhätä, vaikka muuten kaikki onkin pahasti kesken :) Ehdithän sä syksyllä laittaa mansikat, sitten ne on ensi keväänä valmiina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä perustaminen on aina tässä vaiheessa ollut sitten se takaportti-ajatus, kunnes syksyllä huomaan, että sadonkorjuu vie kaiken ajan... 😂 . Uskon, että ehdin laittaa pienen määrän vielä tänä keväänä taimia maahan. Ehtivät juurtua hyvin ja sitten ensi keväänä tulee edes vähän omaa mansikkaa.

      Poista
  4. Meidän pensasmustikat ovat noin 10 vuotta vanhoja ja vasta parina viime vuonna tehneet satoa silleen kunnolla.

    Punaiset viinimarjat kasvavat meillä jotenkin ihan villiä. Beibe leikkasi niitä keväällä, jos ne nyt tulevina vuosina alkaisivat taas satoakin antamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli mökillä ikivanha punaherukka, josta ei tullut lainkaan marjaa. Leikkasin siitä parina vuotena reippaasti vanhat oksat pois ja laitoin haketta juurille. Pensas piristyi ihan hurjasti ja alkoi tuottamaan tosi runsaasti satoa isoina marjoina. Kivasti ne palkitsee aina hoitotoimenpiteitä.

      Poista
  5. Kiitos mustikkavinkistä, täytyy käydä mittailemassa omien etäisyyksiä ja miettiä pitäisikö niitä vielä siirtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan jossain vanhoissa oppaissa ollut liian pienet pensasvälit, koska aika monella tuntuu olevan aika lähekkäin pensaat. Jostainhan me näitä tietoja aina kaappaamme mieliimme.

      Poista
  6. Todella hienoa ajatus laittaa ahomansikkaa herukkapensaiden juurelle. Taidan kopioida tämän ajatuksen, sillä olen miettinyt pääni puhki mitä laittaa pensaiden väleihin. Tosin ensin on ehkä tehtävä siihen maanparannustoimia. Se on neljä vuotta sitten kuorittua metsän pohjaa eikä siinä kasva vielä kunnolla edes rikkoja. En tiedä onko liian hapan vai pelkkää kivennäismaata, mutta jokin siinä on vialla. Marjapensaat sen sijaan kasvavat hyvin. Tosin niille vaihdettiin melkein puolikuutiota maata ympärille per pensas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaisiko auttaa jos lisäisit vähän kompostia tai muuta multaa pintaan ja hieman sekoittaisit siihen pintamaahan. Voisi tulla nopeammin kasvualusta mansikkaystävälliseksi. Havumetsän pohja voi olla todella hapanta, lehtimetsässä ei niin hapanta onneksi.

      Poista
  7. Minäkin nappaan idean siirtää ahomansikkaa maanpeittokasviksi marjapensaiden juurille, kunhan syksyllä saamme marjapuskat siirrettyä! Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alunperin ahomansikka oli omenapuun alla ja sieltä sitten edettiin marjapensaille. Ahomansikan lehdistä hiostamalla ja kuivaamalla saa aivan ihanaa "teetä". Meillä kutsutaan sitä uniteeksi, sillä rauhoittaa illalla, mukaan voi laittaa tuoksuampiaisyrttiä samalla tavalla valmistettuna.

      Poista

Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla