Merileväkorsisimpukkamörskäkasa
saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa.
Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta.
Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.
Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun liääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloistaa suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.
Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!
Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.
Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.
Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajovaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.
Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!
Innostava postaus! Mistä olet saanut näin valtavasti tietoa mörkästä? Juuri viime viikonloppuna minäkin keräsin meren märskää marjapensaiden ja kirsikkapuiden juurelle mökillä. Kannattaisko tota märskää tuoda myös kotipihalle?
VastaaPoistaMukava kuulla, että inspiroi . Olen kokeillut ja testannut tätä itse monella tavalla kohta 18 vuotta ja maaperä- ja ympäristötiede on pääaineeni Helsingin yliopistossa. Tietoja ja kokemuksia yhdistämällä olen vakuutunut tämän ylivoimaisuudesta puutarhan apuna. Monessa oppaassa kerrotaan, että merilevä on niin suolaista, että sitä ei voi käyttää. Itämeri on vähäsuolaista alunperinkin ja kun tämä on ollut rannalla lumien ja sateen huuhtomana, niin suolasta ei ole ollut vielä koskaan haittaa. Isoisäni viljeli perunoita pelkässä rakkoleväss, eikä silloinkaan suola haitannut. Perunat olivat niin sileitä ja puhtaita, että melkein pystyi laittamaan suoraan kattilaan. Ehdottamasti kannattaa tuoda kotipihalle! Tänä vuonna sitä on niin paljon, että saman teen itsekin.
PoistaTämä oli mielenkiintoista! Mikähän tuota vastaisi parhaiten sisämaassa kaukana vesistöistä vai onko sellaista ainetta edes olemassa?
VastaaPoistaHyvä kun otit esille, että kaikki eivät asu meren lähistöllä. Mörskän iso etu on myös sen rikkaruohottomuus ja se kannattaa pitää mielessä, kun mietimme vaihtoehtoisia ratkaisuja. Maaperän kasvukunnon eli myös noiden puskuriominaisuuksien osalta eläinperäinen lanta on ehdottamasti loistavaa materiaalia. Sen käyttö on kuitenkin erilaista, koska se pitää olla ns. palanutta, eli tuore ei käy. Hevosenlanta eli hevoskaksi kutsumani aine, on helposti palavaa ja käsiteltävää. Katteeksi sitä ei voi laittaa, mutta lannoitteena ja maanparanteena käytettynä ihan loistava vaihtoehto. Palaminen poistaa myös rikkaruohon- ja kauransiementen elinvoimaisuuden, eli tuloksena on puhdasta materiaalia näiden osalta. Sinänsä kuivikkeella ei ole väliä, vaikka paljon näkee kirjoitusta, että turve on huonoa jne. Olisiko tällainen vaihtoehto teillä käytössä?
PoistaPaikkakunnalla on kyllä pari heppatallia, joista voisi kysellä. Joskus olen muistaakseni nähnyt ilmoituksenkin, että toinen niistä olisi ilmaiseksi antanut lantaa. Pitääpä kysellä. Palanutta karjanlantaa sain yhtenä vuonna pari jätesäkillistä, mutta eihän sellainen määrä riitä kuin pienelle alalle.
PoistaAluksi minäkin hain hevoskan jätesäkeissä. Sitten siirryin ns. .suursäkkeihin eli 800 säkkeihin. Niitä on tosi hankala siirtää. Vaatii 2 ihmistä vetämään kahvoista ja säkin pohja kuluu. Nyt tänä vuonna lastasin suoraan peräkärryyn ja siitä sitten suoraan loppusijoituspaikalle. Paljon helpompaa ja kevyempää touhua kaikin puolin. Kottikärryillä on niin paljon helpompi kuljettaa kuin rikkuvilla säkeillä.
Poista